Uskon, että "kuolemassa" henki poistuu ruumiista. Jumala puhalsi hengen ihmiseen, henki myös poistuu, mutta ei sammu.
Jos nyt olisin kuolemassa, en kykenisi uskomaan, että tämä oli nyt tässä ja millään ei ole enään merkitystä. Kaikki ajatukset,muistot tai oikeastaan koko elämä vain sammuisi ja en olisi enään olemassa...
Miten voi olla mahdollista etten olisi enään olemassa, miten voisin olla "ei missään", "en olemassa", mikä on ei missään tai ei olemassa tai kuollut?!
Kuvittele, että edessäsi on ihminen joka on kuolemassa, hän siis on siinä edessäsi aivan nenäsi alla, mutta sitten sydän lakkaa lyömästä...missä hän on nyt? Miten niin ei missään?
Jos nyt olisin kuolemassa, en kykenisi uskomaan, että tämä oli nyt tässä ja millään ei ole enään merkitystä. Kaikki ajatukset,muistot tai oikeastaan koko elämä vain sammuisi ja en olisi enään olemassa...
Miten voi olla mahdollista etten olisi enään olemassa, miten voisin olla "ei missään", "en olemassa", mikä on ei missään tai ei olemassa tai kuollut?!
Kuvittele, että edessäsi on ihminen joka on kuolemassa, hän siis on siinä edessäsi aivan nenäsi alla, mutta sitten sydän lakkaa lyömästä...missä hän on nyt? Miten niin ei missään?
Vastaukset 65
Vanhimmat
se on vaikea hyväksyä.
Siksipä moni rakenteleekin erilaisia uskomuksia ettei kuolema tarkoitakaan kuolemaa.
Näin on näppylät.
Ihminen kuolee samalla tavalla kuin kaikki muukin elollinen: Aivotoiminta lakkaa ja sen myötä erilaisin nopeuksin kaikki muukin vähitellen. Kynnet ja karvoitus taitavat viimeisinä sinnitellä vielä monta päivää.
Bakteerikanta sitten tietysti osin sekä se muu fauna ihon pinnalla. Mätäneminen alkaa heti, kun elintoiminnot lakkaavat.
Minkäänlaista sielua tai muuta aineetonta jälkeä ei ihmisestäkään jää, paitsi muisto toisten ihmisten mieleen.
mikä on vaikea hyväksyä, kuolemako? Mitä kuolema on? Mitä tarkoittaa, ei missään, ei olemassa?
Ei ole ongelmaa hyväksyä, en vain voi ymmärtää kuolemaa?
"Minkäänlaista sielua tai muuta aineetonta jälkeä ei ihmisestäkään jää, paitsi muisto toisten ihmisten mieleen."
Onko joku kuollut kertonut sinulle niin?
Minä olen kuullut kerran kuolleiden kertovan ihan muuta!
alkaa olla uskovan tekstiksikin liian paksua puppua.
"Minä olen kuullut kerran kuolleiden kertovan ihan muuta!"
pph: mitä kuolleet sulle kertoivat ja millaisessa tianteessa?
http://www.qnet.fi/mpeltonen/rajakokemus.htm
Jos kuulit kuolleen puhetta muuten kuin tallennettuna fonografin rullalle, äänilevylle, filmille, nauhalle tai DVD:lle, kehoitan hakeutumaan terveyspalveluiden suuntaan.
Huimaako? Onko joskus epätodellinen olo?
...on näet siinä, että oletat erillisen ruumiin ja hengen.
Jos ei ole muuta kuin ruumis, ruumis ei itse asiassa koskaan katoa, se muuttaa ennemminkin muotoaan. Ruumis ei näin jatkaisi olemistaan ihmisenä, vaan olemista toisessa muodossa. Mutta toisaalta, tässäkin ajattelumallissa ongelmana tietenkin on, mikä sitten tekee ihmisenä olemisesta erillisen muuhun olemiseen. Tähän liian helppo vastaus, mihin myös länsimainen moderni ajattelumalli turhan usein nojautuu, on, että ihmisestä ihmisen tekee "sielu" tai "henki". Mielestäni "sielu" siis on ennemminkin metafora sille käsittämättömälle, johon ihminen ei saa ymmärrystään koskettamaan. Tämän "sielun" selvä johdannainen on Jumala.
en ollut olemassa 1300-luvulla.
Minun on suunnilleen yhtä helppo uskoa tulevaan olemattomuuteeni 2700-luvulla kuin menneeseen olemattomuuteeni 1300-luvulla.
Huomattava osa ajatuksistani sammuu joka ilta kun menen nukkumaan. Olisi aika merkillistä jos ne eivät kuollessa sammuisi vielä perusteellisemmin.
Ei ihminen ollutkaan olemassa ennen syntymäänsä.
"Huomattava osa ajatuksistani sammuu joka ilta kun menen nukkumaan. Olisi aika merkillistä jos ne eivät kuollessa sammuisi vielä perusteellisemmin."
Ei ne sammu, et vain ajattele kaikkea mitä ajattelisit kenties hereillä ollessasi. Luulen ,että aivotoiminta on jopa vilkkaampaa nukkuessa kuin hereillä ollessa...en tiedä. Enhän minäkään ajattele nyt mitään muuta kuin tätä kirjoitusta, vaikka olen hereillä.
kelvannut, niin mennään astetta rajumpiin tapahtumiin. Pyörtyminen katkaisee jostakin syystä sielun mietteet niin kauaksi aikaa kuin sitä kestää. Miksi?
Sitten on koko joukko asioita, jotka voivat vahingoittaa aineetonta sielua niin että sen toiminta häiriytyy loppuiäksi. Sairauksia, vammoja, myrkytyksiä.
Ei kait pyörtyneidenkään ihmisten aivotoiminta lakkaa?
Sairaudet,vammat ja myrkytykset eivät vahingoita kuin ruumista. Aivotoiminta voi häiriintyä, mutta henki pysyy vielä ruumiissa. Henki ei vahingoidu, ellei itse myrkytä henkeään hylkäämällä Jumalan.
olet kuoltuasi kuin pyörtynyt.
Pääset taivaaseen, muttet näe mitään, kuule mitään, ajattele mitään, muista mitään.
koska en pysty ymmärtämään käsitettä "ei mitään".
Aina on jotain, joko minä,henki,ympärillä oleva tietoisuus jne jne.
Ai niin...
"Pääset taivaaseen, muttet näe mitään, kuule mitään, ajattele mitään, muista mitään."
Kuka? Jos olen kuollut niin kenestä puhut?
...johon he ovat keksineet "ratkaisun" = Jumala.
Jos ei pysty käsittämään jotain, niin ihmisellä on taipumus kehitellä mitä älyttömämpiä ratkaisumalleja oman tyhmyytensä tueksi, yksi näistä älyttömimmistä on jumala. Ihminen keksi jumalan vain, koska ei pystynyt käsittämään tyhjyyttä, joka on maailmassa ihmisen aistien ulottumattomissa.
Mitä on ei mitään. Jos on olemassa tyhjiö, niin sekin on jo jotain. Mitä jää jäljelle jos ei ole mitään ainetta, eikä edes sitä tilaa, missä ei ole mitään. jos ei ole tilaa, ei ole myöskään aikaa. Jos ei ole tilaa eikä aikaa, mitä vielä voisi olla? Ei siihen jumalaa enää tarvitse sotkea mukaan, koska jos ei ole mitää, niin ei siellä sitten enää tarvita jumalaa, eikä minkään olion sieluakaan...
Mutta koska ei mitään on ihmisen aistien ulottumattomissa, niin siihen on sitten jossain vaiheessa joku "viisas" keksinyt jumalan ja sielun rauhoittaakseen itsensä ja uskotellakseen itselleen olevansa viisaampi kuin sellainen, joka ei vieläkään usko ei minkään olevan ei mitään...
Uskonnot ovat siis sinunkin mielestäsi kyvyttömyyttä hyväksyä sitä mitä ei ymmärrä?
En ymmärrä myöskään Jumalaa, mutta hyväksyn kuitenkin Jumalan, joten se siitä teoriastasi.
juuri on: hetki täällä ja sitten ei enää missään. Kaikki eivät oman minänsä katoavaisuutta kestä ja siksi ihmismieli on luonut lukemattomat uskonnot joiden avulla eri tavoin yrtitetään varmistua ja vakuuttua siitä että ei lopullisesti kuoltaisikaan. Minusta kauhein mahdollinen ajatus on yhden nisäkäslajin säilöminen iäti jonkin jumalolennon luona. Ei kiinnosta, ikuisuus on liian pitkä aika.
"Ei kiinnosta, ikuisuus on liian pitkä aika."
Ihminen on Jumalan mukaan heikko...
ruumiista erillistä henkeä.
Raamatussa eniten toistuva ihmiskäsitys on holistinen. Tarkoittaa, että Raamatun mukaan ihminen on sekä ruumis ja henki. VT:ssä myöskin eläimillä on tämä henki, joka mahdollisesti menee johonkin ruumiin kuoleman jälkeen.
Kumminkin käsitys siitä, että muistot, persoonalliuus jne. säilyisivät ruumiin kuoleman jälkeen ei perustu Raamattuun, vaan pakanoiden filosofiaan.
"Kumminkin käsitys siitä, että muistot, persoonalliuus jne. säilyisivät ruumiin kuoleman jälkeen ei perustu Raamattuun, vaan pakanoiden filosofiaan."
Niin, mielenkiintoinen näkökulma. Onko sinulla ajatusta siitä, että mitä tapahtuu ruumiin kuoleman jälkeen?
mukaanluettuna aivot joiden sähköistä ja kemiallista toimintaa tajuntamme on. Sehän voi hävitä tai suurestikin muuttua (nk persoonallisuus mukaan luettuna) jo iskusta päähän, huumeiden käytöstä, myös aivokasvaimet muuttavat ihmisen käyttäytymistä jopa ajatuksia jne. Voiko tällainen vaikuttaa johonkin erilliseen henkeen jonka katsot jumalan "puhaltamaksi"? Selvähän on tajunnan/tietoisuuden yhteys kemiallisiin ja muihin ruumiiseemme ja ruumiissamme vaikuttaviin prosesseihin. Ei ole mitään muusta ruumiintoiminnoista olevaa erillistä "henkeä".
Olen jokseenkin varma varma, että ihminen aisteineen, muistoineen ja haluineen tuhoutuu täysin ruumiin kuoleman, siis kuoleman, yhteydessä.
Missä hän oli ennen syntymäänsä? Missä minä olin? Missä sinä olit?
ihmiselle. Olin ehkä Jumalan luona ja Jumala haluaa henkeni takaisin luokseen. Me synnymme kuitenkin vain kerran, myös ruumiimme kuolee lopullisesti vain kerran.
"Olin ehkä Jumalan luona ja Jumala haluaa henkeni takaisin luokseen".
uskotko, että kun ruumiisi kuolee ja "pääset" taivaaseen, niin olet tietoinen siitä, että olet taivaassa? Vai oletko taivaassa taas tiedoton niinkuin ennen, ennenkuin jumala puhalsi henkesi ruumiiseesi?
että olen tietoinen siitä, koska raamatun mukaan olemme Jeesuksen kaltaisia ja Hänkin oli tietoinen itsestään ja ympäristöstään.
Kuinka sitten et ole ollut tietoinen itsestäsi ja ympäristöstäsi silloin kun olit vielä jumalan luona, ennenkuin jumala puhalsi henkesi ruumiiseesi?
Vai sellainen perustelu. Enpä viitsi jatkaa tuota ajatuskuviota pidemmälle. Menisi rienauksen puolelle.
Mutta anyway, ei kuolemassa ole mitään pelottavaa. Jos ei olisi kuolemaa vaan kaikki olisivat olemassa ikuisesti, ei elämä päättyisi koskaan eli sen käytöllä ei olisi mitään väliä.
Otetaan taulu. Elämää symboloi keskellä oleva valkoinen neliö. Jos valkoisen ympärillä ei olisi mustaa reunusta (kuolema), olisi pelkkää tyhjää, valkoinen ei erottuisi mistään mitenkään.
Kuolema on elämän edellytys.
Haluan mieluusti jatkaa elämääni geeneinä, muistoina, ajatuksina. En ahnehdi ikuista yksilöllisen tunteen nautintoa. Se on asia josta saamme nauttia elämän ajan.
""Olin ehkä Jumalan luona ja Jumala haluaa henkeni takaisin luokseen"".
Huomaa sana ehkä, eli tämä on vain pelkkää pohdintaa. Ehkä henki syntyy vastaa ruumiin syntymisessä tai alkion kehityksen aikana...ehkä henki on ollut aina...
"Kuinka sitten et ole ollut tietoinen itsestäsi ja ympäristöstäsi silloin kun olit vielä jumalan luona, ennenkuin jumala puhalsi henkesi ruumiiseesi?"
Minä en ehkä ollut, mutta henki ehkä oli... tämä on siis pelkkää pohdintaa millä ei ole hirveästi painoarvoa. Kuitenkin jossain vaiheessa ihminen saa sen hengen, missä vaiheessa sitten...sitä en tiedä.
Näin: Eli nyt sinulla pph ei ole mitään hajuakaan, että missä olet(henkenä) ollut ennenkuin synnyit ruumiiseesi(käy ilmi kirjotuksistasi). Siitä voi vetää johtopäätöksen, että jumala on sinulle tyhjästä kehittänyt ja antanut hengen.
Miten pph voit vakavasti sanoa, että henki ei kuole ruumiin mukana vaan menee taivaaseen? Miksi ihmisen tietoinen olemus(henki) ei voi sammua ihmisen kuoltua niinkuin se ihmisen synnyttyä jossain vaiheessa tulee(tyhjästä)?
Ja nyt ota se raamattu pois nenän alta ja ajattele ja vastaa järjellä.
tällainen pohdinta ei sitäpaitsi ole edes raamatun sanaan pohjautuvaa pohdintaa, ihan omaa pähkäilyä vain.
Ajatellaan näin, jostain se henki on tullutkin, miksei se myös poistuisi ruumiillisessa kuolemassa?
mistään tullut vaan on aivojemme ominaisuus, minä-oma matkan varrella, koettu, ajateltu ja opittu katoaa kun sen fyysinen pohja katoaa. Samalla laillahan se syntyi ja mahdollistui meissä sikiökehityksessä ja siitä eteenpäin.
Syntyyhän sellaisiakin aivovammaisia joilla ei ole kuin perusaivotoiminnat ei siis varsinaista minuuttaa voi edes kehittyä -onko heissä vankina joku älykkäämpi henki joka elää ikuisesti jossain kunhan on päässyt vapaaksi vammaisesta ruumiistaan edellyttäen että lapsi on sentään älytty kastaa oikeaan kristilliseen uskoon?
" Syntyyhän sellaisiakin aivovammaisia joilla ei ole kuin perusaivotoiminnat ei siis varsinaista minuuttaa voi edes kehittyä -onko heissä vankina joku älykkäämpi henki joka elää ikuisesti jossain kunhan on päässyt vapaaksi vammaisesta ruumiistaan edellyttäen että lapsi on sentään älytty kastaa oikeaan kristilliseen uskoon?"
Eihän sillä ole mitään merkitystä, että onko ruumis vammautunut vai ei. Henki on henki, joka on Jumalan antama ihmiselle. Onhan kuoleman rajalla käynyt sokeakin nähnyt itsensä ja lääkäreiden touhuavan hänen ruumiinsa ympärillä sillä hetkellä kun hänen aivotoiminta oli lakannut, ja sydän oli lakannut lyömästä. Tämä nainen oli kuvaillut aivan tarkasti mitä oli nähnyt sen jälkeen kun henki palasi ruumiiseen. Niin ja tämä nainen on ollut syntymästä saakka sokea.
Ja lapsen kastaminen ei vaikuta mitenkään ihmisen pelastumiseen. Usko pelastaa, ei kaste.
" tällainen pohdinta ei sitäpaitsi ole edes raamatun sanaan pohjautuvaa pohdintaa, ihan omaa pähkäilyä vain".
Jos pähkäilysi ei pohjaudu raamattun sanaan, niin mistä sitten tiedät, että juuri jumala on "antanut" hengen ihmiselle? Vai lukeeko se kuitenkin niin raamatussa?
"Ajatellaan näin, jostain se henki on tullutkin, miksei se myös poistuisi ruumiillisessa kuolemassa"?
Niin on myös jostain tullut ihmiseen luurangosto, sisäelimet ym.(Siittiötilassa tuskin vielä on pienenpieniä sisäelimiä ja luurankoa). Ja miksei henki poistuisi ruumiillisessa kuolemassa? No poistuuhan se. Nimittäin henki vaan loppuu ja that's it!
Tuollaisia 'itsensä näkemisiä' ruumiin ulkopuolelta on kyllä joskus harvoin dokumentoitu. Osan niistä pystyy tulkitsemaan hallusinaatioksi, osassa vaikuttaa todella siltä että henkilö olisi ollut itsensä ulkopuolella tilannetta tarkkailemassa (muistaa yksityiskohtia vaikka olisi pitänyt olla tajuton yms.) Onko se sitten todiste jonkinlaisesta astraaliruumiista, mene tiedä. Lähes aina tajunta kuitenkin on kiinni ruumiin tominnoissa. Mutta eipä sitä enempää tässä.
"Eihän sillä ole mitään merkitystä, että onko ruumis vammautunut vai ei. Henki on henki, joka on Jumalan antama ihmiselle."
Hmm. Kyse on siis yleisestä elämän hengestä, eikä ole väliä miten tasokkaana se esiintyy (vammainen vai älykäs ihminen). Entäs sitten apinat? Niillähän näyttäisi olevan tunteet ja aikomukset? Samoin useimmilla lemmikkieläimillä. Eikö hyttyselläkin ole henki joka menee jonnekin kun sen ruumiin tappaa?
Yleensä minusta vaikuttaa siltä että ihmiset korostavat sielun olemassaoloa myös sen takia että nostaisivat itsensä muun eliökunnan yläpuolelle: ihminen ajattelee ja etsii henkisyyttä, eläimet ovat arvottomampia koska elävät vain ruumiinsa kautta.
tarkoitin juuri yleistä elämän henkeä älykkyystasosta riippumatta.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että eläimillä on myös henki, joka on Jumalan lahja, mutta ihminen on Jumalan silmissä eläinten yläpuolella ja Jumala voi antaa ihmiselle myös Pyhän Hengen, joka vie ihmisen kuoleman jälkeen Jumalan luokse.
Kiitos muuten asiallisesta pohdinnasta.
"Itse olen tullut siihen tulokseen, että eläimillä on myös henki, joka on Jumalan lahja, mutta ihminen on Jumalan silmissä eläinten yläpuolella ja Jumala voi antaa ihmiselle myös Pyhän Hengen, joka vie ihmisen kuoleman jälkeen Jumalan luokse."
Minä olen sitä mieltä että ihminen on eläinten yläpuolella omissa silmissän. Koska hänellä on kehityneemmät keinot alistaa eläimiä ja selvityä vaikeammissa oloissa (ydinsodasta tosin selviävät lähinnä torakat).
Ja sitten tuo pyhä henki -juttu. Jumala siis päättää: tuo tuossa saa pyhän hengen, noin... Tuo tuossa ei... jne.
Minusta jokainen meistä on täynnä "pyhää henkeä" kun tekee sitä missä on hyvä, auttaa toisia eteenpäin elämässä tms.
Samaa olen miettinyt monesti. Miltä tuntuu olla ei-olemassa? No samalta tietysti kuin ennen syntymää. :)
Ehkä yksilöllinen mieli on vain välivaihe, tarpeellinen yksilönkehityksen väline. Harha, joka haihtuu sitten kun palaamme takaisin maahan. Mutta tärkeä harha, josta jokaisen pitää saada nauttia ja auttaa muita nauttimaan vapaasti.
Edessäni oleva ihminen on totta minun tajunnassani, hän on osa minun elämääni. Myös sen jälkeen kun hän on kuollut.
Nyt olemme sidoksissa tähän yhteen ruumiiseen, mutta kuoleman jälkeen yksilöllisyytemme katoaa. Ehkä olemme yhdessä jonkinlaisena kollektiivisena tietoisuutena (jollaista olemisen tapaa yksilöllinen ihminen ei käsitä), ja siten osa sitä taivasta tai helvettiä minkä ihmiskunta tulevaisuudessa luo.
Jos ei pysty käsittämään sitä, että kuoleman jälkeen ei enää ole yksilönä olemassa, eihän voi myöskään hyväksyä sittä että ei ollut olemssa ennen syntymää. Se edellyttäisi että jokainen on aina ollut olemassa ja tulee aina olemaan.
Ehkä niin onkin: tämä elämä on koko aika, maailmankaikkeus. Sen ulkopuolista 'tajuamista' ei ole. Niin kauan kuin tajuan jotain olevan olemassa, olen myös itse.
Kun nyt jo pystytään laboratorio olosuhteissa kasvattamaan hermosoluja. Kohta puoliin varmasti pystymme korvaamaan vaurioituneen hermosolun vaikka mikropiirillä tms. Montako hermosolua vaihtamalla ihmisen henki katoaa ja ihminen muuttuu hengettömäksi ?
10% ? 25% 65% ?
monesti ihmetyttää että missä vaiheessa se sielu istutetaan?
Alkioon? Sikiöön jollain raskausviikolla? Syntymän yhteydessä? Rippikoulussa? Kuoleman hetkellä?
pph:n jutustahan kävi ilmi ettei sieluja kuitenkaan varastoida tuulikaapissa, vaan joku tekee ne ja istuttaa ihmiseen sopivalla hetkellä.
pääsevätkö alkiona kuolleet taivaaseen ja millaista elämää ne siellä viettävät?
ja henki ei ole millään lailla sidoksissa ruumiin ikään. Olemme taivaassa Jeesuksen kaltaisia raamatun mukaan
Onko alkiolla ruumis?
Alkiolla tulee ainakin olemaan ruumis ja alkiolla ehkä on henki ja henki on henki iästä riippumatta.
siis JOS alkiolla ON henki niin sillä on HENKI ja se HENKI pääsee taivaaseen.
Tiedät varmaan mitä lehmät tekisivät JOS niillä olisi siivet.
strutsitkin...
"Ma tiedän kyllä: tulee kuolema
ja elonlangan armaan poikki leikkaa,
voi olla kylmä, valju huomenna
se mies, mi tänään vereväisnä veikkaa,
maan alla maata,
päällä multaa syli
mutt´ yli haudan
kuolemankin yli
käy vapaus..."
(Eino Leino: Se kuitenkin liikkuu)
Maan alla
"Kuvittele, että edessäsi on ihminen joka on kuolemassa, hän siis on siinä edessäsi aivan nenäsi alla, mutta sitten sydän lakkaa lyömästä...missä hän on nyt? Miten niin ei missään?"
Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus: Se ihminen on siinä nenän alla.
Kuvittele kello. Ei mikään digitaalinen, vaan ihan semmoinen mekaaninen. Se on nenäsi alla ja tikittää rauhassa. Ykskaks se ei enää tikitä eikä viisarit liiku. Kello on yhä siinä. Onko kellonhenki mennyt kellotaivaaseen kellojumalan luokse (tai kellohelvettiin, jossa kellopiru kellokiduttaa kelloikuisuuden ajan)?
Kello on vielä siinä, mutta se ei toimi enää. Sen toiminta on päättynyt jostain syystä. Mikään sen osanen ei enää liiku.
Samoin tapahtuu ihmiselle. Käsi ei liiku, jos liikettä ohjaava hermosto ei enää välitä impulsseja. Tietoisuus ei ole mikään yliluonnollinen asia, vaan sekin on hyvin riippuvainen esim. aivoista. Jos aivot eivät enää toimisi, niin tietoisuus ei toimisi myöskään.
Ihminen ei häviä olemattomiin. Ihminen kuolee. Ihmistä ylläpitävät toiminnot lakkaavat toimimasta. Ei magiaa, ei hokkus-pokkusta, ei hatusta vedettyjä jumalia ja muita mörrimöykkyjä.
"Kello on vielä siinä, mutta se ei toimi enää. Sen toiminta on päättynyt jostain syystä. Mikään sen osanen ei enää liiku."
Yksinkertaisesti patterit vain loppui ja patterit vaihtamalla tikittää taas hienosti.
Niin, kello tosiaan on vielä siinä nenäni alla...
Ilmeisesti missasit tuon Jasonin jutun pointin. Oletus siis on, että patterit ovat lopussa lopullisesti tai koneisto hajalla. Toimiva kello -> toimimaton kello.
Entä kun koira kuolee, minne sen henki menee?
Tai hiiri?
Tai perhonen?
Tai bakteerit? Niitä tuhoutuu miljoonia koko ajan. Bakteerin ruumis kuolee mutta meneekö sen sielu bakteeritaivaaseen?
Aivot ovat niin pitkälle kehittyneitä että ne tarkastelevat omaa toimintaansa ja tietoisuuttaan. Se on mahtava ilmiö ja osoitus elämän kehittyvästä voimasta. Sen alullepanijaksi voisi kuvitella kaavan jota sanoisi jonkin sortin jumaluudeksi. Jos näin haluaa sanallisesti elämän syntyä kunnioittaa ja kiittää.
Ei se kuitenkaan takaa että elävästä elämästä irrallaan olisi yhtäkkiä jokin erillinen sielu.
on ainutlaatuinen verrattuna muihin eläimiin. Hiiret tuskin pohtivat mihin heidän henkensä menee kuoleman jälkeen ja tämä on jo mielestäni yksi hyvä syy uskoa, että meillä on Jumalan antama henki.
"Ei se kuitenkaan takaa että elävästä elämästä irrallaan olisi yhtäkkiä jokin erillinen sielu."
Monien kerran kuolleista palanneiden kertomukset ovat päinvastaisia. Miten on mahdollista, että aivotoiminnan lakattua ihminen on kuullut leikkaussalissa puhuttuja keskusteluja ja NÄHNYT ylhäältäpäin mitä salissa on tapahtunut?
Potilaan kerrottua näistä seikoista, ovat lääkärit olleet todella sanattomia...
Näitä samantapaisia kertomuksia on jo niin paljon, että ei ole syytä olla uskomatta niihin. Ei ole löydetty mitään luonnollista selitystä kyseisille tapahtumille. Teorioita on tietysti ja niitähän väännetään aina kun tahdotaan selittää asia ilman yliluonnollista voimaa.
" Hiiret tuskin pohtivat mihin heidän henkensä menee kuoleman jälkeen ja tämä on jo mielestäni yksi hyvä syy uskoa, että meillä on Jumalan antama henki."
Testataan:
Hiiret eivät kuljeta tonneittain öljyä tankkereilla valtamerten poikki ja tämä on jo mielestäni yksi hyvä syy uskoa, että meillä on Jumalan antama henki.
Hmm...mmm...kyllä, sanoma on täsmälleen sama. Eli väitteesi ei toimi ollenkaan. Hiiret ja ihmiset ovat erilaisia, fakta jota pidät todisteena ihmisillä olisi vuori-jumalan antama henki.
Hiiret eivät revi naurettavia ja egoistisia väitteitä omista perseistään ja levitä niitä Ateismi-palstalla ja tämä on jo mielestäni yksi hyvä syy uskoa, että meillä on Jumalan antama henki.
Hei, se toimi taas! :D>
"Miten on mahdollista, että aivotoiminnan lakattua ihminen on kuullut leikkaussalissa puhuttuja keskusteluja ja NÄHNYT ylhäältäpäin mitä salissa on tapahtunut?"
Aivotoiminta on lakannut, mutta aivosolut ovat vielä toiminnassa (kyseessä ei ole aivosolujen massaitsemurha, vaikka lopputuloksesta niin voisi olettaa). Aivosolut alkavat reagoimaan mielivaltaisesti, jolloin saattaa syntyä muistoja.
Tiesitkö, että kyseisiä harhoja voidaan luoda? Ja toistaa? Taisteluhävittäjä koulutuksessa ihminen laitetaan isoon sentrifugiin ja annetaan pyöriä. Kun ihmisen ruumiiseen alkaa vaikuttamaan tietty (fysikaalinen) voima, niin ihminen menettää tajuntansa. Nämä lentäjäkokelaat ovat raportoineet juuri samanlaisia kokemuksia. Ja he eivät olleet pätkääkään kuolemassa.
"Nämä lentäjäkokelaat ovat raportoineet juuri samanlaisia kokemuksia. Ja he eivät olleet pätkääkään kuolemassa."
Aivan eri asia, kun minä puhuin kuolleista ihmisistä, rajalla käyneistä.
"Aivotoiminta on lakannut, mutta aivosolut ovat vielä toiminnassa"
Kun sydän pysähtyy ja aivotoiminta on lakannut, aivoissa ei tapahdu mitään. Muisti ei voi toimia, koska hermoradat eivät toimi.
Aivospesialisti ja neuropsykiatri Peter Fenwick'in mukaan aivojen sähköinen toiminta lakkaa jo noin 8 sekunnin kuluttua sydänpysähdyksestä.
""Nämä lentäjäkokelaat ovat raportoineet juuri samanlaisia kokemuksia. Ja he eivät olleet pätkääkään kuolemassa."
Aivan eri asia, kun minä puhuin kuolleista ihmisistä, rajalla käyneistä."
Molemmilla ryhmillä on täysin samat "havainnot".
"Kun sydän pysähtyy ja aivotoiminta on lakannut, aivoissa ei tapahdu mitään. Muisti ei voi toimia, koska hermoradat eivät toimi.
Aivospesialisti ja neuropsykiatri Peter Fenwick'in mukaan aivojen sähköinen toiminta lakkaa jo noin 8 sekunnin kuluttua sydänpysähdyksestä."
Mutta aivosolut ovat toiminnassa. Ja noiden 8 sekunnin aikana aivoissa voi tapahtua vaikka mitä.
"Molemmilla ryhmillä on täysin samat "havainnot".
Jos minä puhun tapauksesta, että ihminen on kliinisesti kuollut ja silti hän on kuullut ja nähnyt mitä hänen ruumiinsa ympärillä touhutaan(jopa syntymästä asti ollut sokea näki), on se hiukan eri asia kuin lentäjäkokelaiden havinnot "valosta tunnelin päässä".
Olet varmasti jo tutustunut tähän, kun olen laittanut tänne aikaisemminkin tämän.
http://www.qnet.fi/mpeltonen/rajakokemus.htm
Eli tuskin kyseessä voi olla täysin samat havainnot, koska puhumme täysin eri asioista.
"Mutta aivosolut ovat toiminnassa. Ja noiden 8 sekunnin aikana aivoissa voi tapahtua vaikka mitä."
Kyse olikin ajasta ja tapahtumista noiden 8 sekunnin jälkeen...
Yksinkertaisesti potilas ei voi kuulla,nähdä eikä muistaa siinä tilassa yhtikäs mitään.
Uskoako jason_daxia, vaiko kuuluisaa aivospesialistia ja neuropsykiatria Peter Fenwickia?
Nuo ovat kyllä mielenkiintoisia tapauksia, niitä kannattaa tutkia lisää. Ehkä tietoisuus todellä säilyy jollain tavoin, joissain harvoissa lääketieteellisissä olosuhteissa...jollain tavoin ympäristöön 'heijastuneena'...mutta sitten mennääkin niin syvälle lääketieteellisiin pohdintoihin että en ala kyhäämään tarkempia teorioita :) Eikä tietoisuuden 'joustavuus' ole todiste siitä että a) tuo tietoisuus olisi ikuinen tai b) sen olisi luonut juuri jonkin tietyn uskonnon määrittelemä jumala.
Linkin takaa löytyvän artikkelin loppupuolella eräs 'rajakokemuksen' kokenut sanoo:
"Minusta kuolema on illuusio. Se on todella inhottava ja huono valhe. Minusta sana kuolema on vailla totuutta."
Ja artikkelin kirjoittajan asenne lausuntoon on heti hyvin negatiivinen. Mitä hemmettiä? Pikkusieluinen (olipas sattuva sana) uskonnollisuus on lyönyt leimansa artikkeliin - no sen näkee jo sivun layoutista. Pitää siis muistaa että kuolema on kauhea ja pelottava mörkö jota vastaan pitää suojatua yhdellä ja oikealla uskolla (josta on miljoonia eri versioita).
Itsekin ajattelen että kuolema pahana asiana on valhe. Elämän aikana on tarkoitus elää, ei pelätä kuolemaa. Yksilön kuoltua elämä jatkuu, yksilön henkinen ja fyysinen perimä osana sitä. Elämä jatkuu muuttuvana ja kehittyvänä verkostona, yksityinen mieli vapautuu ruumiin tuhoutuessa tietoisuuden taakastaan osaksi elämän jatkumoa.
mielenkiintoisia kyllä ja toivottavasti saisimme jatkossa lisää tietoa kyseisestä tutkimuksesta.
On kyllä vahva epäily, että tämäkin menee siihen, että tutkitaan niin kauan, että saadaan vaikka väkisin vääntämällä jokin teoria siitä, että tapahtumilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kuoleman jälkeen tietoisuus siirtyisi ruumiin ulkopuolelle...
On outoa, että yleensä tällaisia asioita lähdetään tutkimaan siltä pohjalta, että tulos on selitettävä ilman Jumalaa. Jos tulokset näyttävät siltä, että niitä ei voida millään tieteenalalla luonnollisesti selittämään, on helppo sanoa, että jatketaan tutkimuksia ja tähänkin löytyy varmasti luonnollinen selitys. Taas jos asia selitettäisiin niin, että tässä täytyy olla jotakin "yliluonnollista", niin siinä lyötäisiin hihhulinleima kyseisten tutkijoiden otsaan ja sitähän riskiä monet eivät halua ottaa... ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?!
Mutta katsotaan mitä tästä seuraa.
Itse pidän päivänselvänä näiden tutkimusten perusteella sitä, että tietoisuus siirtyy ruumiin ulkopuolelle kuoleman jälkeen, miten muuten selitetään se, että koko elämänsä sokea ollut näki ylhäältä päin leikkaussalin tapahtumat???! Ja olihan noita uskomattomia tapauksia muitakin... lukekaa itse jos haluatte tietää enemmän.
http://www.qnet.fi/mpeltonen/rajakokemus.htm
"On outoa, että yleensä tällaisia asioita lähdetään tutkimaan siltä pohjalta, että tulos on selitettävä ilman Jumalaa."
Niin, tai siis eihän mitään Jumalaa tässä kai ole tarjoitus tutkiakaan. Jätetään puolueettomasti kaikki jumalat ja muut pois niin eri taustaiset tutkijat (juutalaiset, kristityt, ateistit, agnostikot, buddhalaiset) voivat tutkia itse ilmiötä.
Kun saadaan havaintoja joita ei pystytä selittämään heti luonnontieteellisesti niin sitten ei pystytä. Voihan sitä ajatella että kyse on mielen liikkeestä taivaaseen tai helvettiin tai maailmanhengen yhteyteen mutta se asia pysyköön uskonnon alueella.
ennen kuin äitisi hedelmöittyi?
seurailemassa taustalla kuinka äidit hedelmöittyvät.
!!!!
Se että pähkäilee omaa olemattomuuttaan tai "paikkaa jonne menen kuoleman jälkeen" on ihan inhimillistä, mutta individualistista. Joillain se voi olla jopa itsekästä. Camoon, mitä väliä missä olemme olleet ennen syntymäämme tai kuolemamme jälkeen!
Ennen syntymäämme olimme pilkkeenä isän ja äidin silmäkulmassa, kuoleman jälkeen toivottavasti hyvinä muistoina lähimmäistemme ajatuksissa.
Sielusta ja kuolemasta on tässä ketjussa monilla hyviä kirjoituksia. Ei ole erillisiä sieluja. Olemme fyysis-psyykkis-sosiaalinen jne kokonaisuus. Henki, persoonallisuus ja tietoisuus kehittyy kasvaessamme ja eläessämme. Kun ruumis kuolee, loppuu myös "henkinen" olemassaolo omalta kohdaltamme.
"Henki" on ikäänkuin ruumiinosa, tosi tärkeä ja ihana osa, mutta silti riippuvainen ruumiista/fyysisestä olemassaolosta. Ei siihen mitään jumalia tarvita puhaltamaan.
Tiede ei vielä tiedä kaikkea ympärillämme tapahtuvaa, mutta se kehittyy koko ajan. Pienenä tyttönä pidin näköpuhelimia ufo-juttuina, lentokoneet oli joskus alkuasukkaille ihmeitä. Ehkä sadan (?) vuoden päästä tunnetaan kuolemanläheisistä kokemuksista enemmän.
Nový most