Minä en käy seuroissa, enkä kirkossa, enkä minkään uskonnollisen liikkeen kokouksissa.
Syy tähän on se, että en löydä sopivaa kaltaistani keskustelukumppania, joka ymmärtäisi uskonnon laajemmin.
Minulle usko merkitsee ennenkaikkea vapautta ja iloa, en tarvitse suurta ihmisjoukkoa sen jakamiseen.
Arvostan luontoa ja kuljen luonnossa iloiten siitä, mitä jumala on luonut.
Minulle usko on ennenkaikkea yksityinen asia, jonka jakamiseen en välttämättä tarvitse seurakuntaa.
Uskon jeesukseen ja jumalaan omalla tavallani ja siihen minulla on myös oikeus.
Syy tähän on se, että en löydä sopivaa kaltaistani keskustelukumppania, joka ymmärtäisi uskonnon laajemmin.
Minulle usko merkitsee ennenkaikkea vapautta ja iloa, en tarvitse suurta ihmisjoukkoa sen jakamiseen.
Arvostan luontoa ja kuljen luonnossa iloiten siitä, mitä jumala on luonut.
Minulle usko on ennenkaikkea yksityinen asia, jonka jakamiseen en välttämättä tarvitse seurakuntaa.
Uskon jeesukseen ja jumalaan omalla tavallani ja siihen minulla on myös oikeus.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nimimerkki "uskon..." kirjoittaa 6.3.2006:
> Minä en käy seuroissa, enkä kirkossa, enkä minkään uskonnollisen
liikkeen kokouksissa.
Syy tähän on se, että en löydä sopivaa kaltaistani keskustelukumppania,
joka ymmärtäisi uskonnon laajemmin.
Minulle usko merkitsee ennenkaikkea vapautta ja iloa, en tarvitse
suurta ihmisjoukkoa sen jakamiseen.
Arvostan luontoa ja kuljen luonnossa iloiten siitä, mitä jumala on
luonut.
Minulle usko on ennenkaikkea yksityinen asia, jonka jakamiseen en
välttämättä tarvitse seurakuntaa.
Uskon jeesukseen ja jumalaan omalla tavallani ja siihen minulla on
myös oikeus. <
KERRON OMAN, HENKILÖKOHTAISEN KOKEMUKSENI.
Vuosia uskoin minäkin jumalaan/jumaliin omalla tavallani. Oikeastaan uskoni
alkoi siitä kun rippikouluiässä vakaumuksellisesti kieltäydyin menemästä
rippikouluun, koska uskoin että ei ole mitään Jumalaa missään. Silloin
alkoi syvempi kiinnostukseni hengellisiä ja henkisiä asioita kohtaan, ja tämä
kiinnostus siis alkoi kieltämällä Jumala. Sitten ajattelin melko pitkään
että ehkä jotakin jota ihmiset sanoo Jumalaksi voi olla olemassa mutta
että siitä ei voida mitään tietää ja että ihmisen usko tekee ihmiselle hänen
Jumalansa. Ei siis voida tietää onko olemassa Jumalaa ihmisen uskon
ulkopuolella ja ihmisen tietoisuudesta riippumattomana, itsessään olevana
todellisuutena. Jos tahdotaan määritellä niin ehkäpä olin noihin aikoihin
agnostikko. Mutta sitten eräiden pohdiskeluiden jälkeen päädyin
ajattelemaan, että luultavasti kaikki kaikkialla on jumalaa, että Jumala
ilmentää itsensä luonnossa, puissa, kivissä, virtaavassa vedessä, ihmisissä
ja eläimissä kaiken pohjimmaisena todellisuutena, joka pitää vain oivaltaa
jonkinlaisen itsetiedostuksen kautta. Uskoin siis Jumalaan omalla tavallani.
Oikeastaan tämä oli aivan sama kuin alussa: ei mitään Jumalaa missään -
kaikki on Jumalaa kaikkialla. Sama asia mutta sen kääntöpuoli.
Ateisti – Agnostikko – Panteisti.
En käyttänyt itsestäni tuollaisia määritelmiä, paitsi ihan nuorena jolloin
muutaman kerran sanoin itseäni ateistiksi, mutta tuo oli se kehityskulku
kuinka jumalanäkemykseni muotoutui ja oli lopulta kääntynyt ikäänkuin
ylösalaisin:
Ei mitään missään - Kaikki kaikkialla.
Sitten kävi niin että aloin todellisesti miettiä tätä asiaa. Aloin ymmärtää
että todellakin, jos on oikeasti olemassa Jumala, eihän Hän voi mitenkään
olla kiinni minun ajatuksistani ja uskomuksistani. En minä voi määritellä
että Jumala sitä ja Jumala tätä. Jumala joko on tai ei ole, mutta jos Hän
on niin silloin Hän on juuri se joka Hän on, minusta riippumatta.
- - -
En oikeastaan ajatellut Jumalaa, ainakaan terminä, koska ajattelin että
"Jumala" kuuluu vain uskontoihin ja että perimmäinen todellisuus,
kaikkeuden jumalallinen olemus jos niin tahdotaan sanoa, ei löydy mistään
uskonnosta tai sitten se jollakin tapaa on kaikkien uskontojen takana,
niiden perimmäisenä ideana jonka ihmiset uskonnollisissa rakenteissaan
tosin hukkaavat. Ajattelin siis että uskovalla saattaa olla yhteys johonkin
korkeampaan, mutta nimittäessään itseään kristityksi tai muslimiksi hän
tavallaan vääristää tuosta korkeammasta kumpuavat viestit ja oman
jumalatietoisuutensa, sitoessaan sen johonkin uskontorakennelmaan.
Kuitenkin totesin että tämäkin on minun ajatelmani. Ja että minä en
tälläkään ajatelmalla voi määritellä enkä päättää kuinka oikeasti on.
Kaipasin totuutta. Päätin että jos on oikeasti olemassa jokin niinsanottu
totuus, jotakin joka on riippumatonta minusta ja ihmisen päätelmistä,
jotakin joka on itsessään todellista ja meidän uskomuksiamme
korkeammalla, sen haluan löytää. En käyttänyt sanaa Jumalaa vaan
sanaa totuus.
Halusin ainoastaan löytää totuuden - olkoon se millainen tahansa.
Eräässä vaiheessa jouduin sitten merkittävään tilanteeseen
henkilökohtaisessa elämässäni. Koin että minut oli johdatettu siihen
tilanteeseen. Rehellisenä totuudenetsijänä, jollainen tahdoin olla,
minulla ei ollut oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin sanoa:
- Jeesus, jos sinä olet oikeasti olemassa, jos olet se rakkaus joka on
minua puhutellut, jos on totta että olet kuollut syntieni tähden, anna
pahat tekoni anteeksi ja tule elämääni.
Tuon rukouksen kautta elämäni muuttui.
Koin saavani yhteyden todelliseen, persoonalliseen Jumalaan. Koin
miten elämääni tuli hoitava, parantava rakkaus joka alkoi eheyttää
minua sisältäkäsin. Vähä vähältä aloin nähdä asioita selkeämmin.
- - -
Ennen Jumala - ja varsinkin Jeesus - oli olleet minulle vain uskonnollisia
termejä.
Nyt oli aivan toisin. Jeesus ei ollutkaan jokin uskonnollinen juttu. Oli
aivan totta että Hän on ihmiseksi tullut Jumala joka aivan todellisesti eli
tämän maan päällä noin 2000 vuotta sitten, aivan todellisesti sovitti
syntimme ja aivan todellisesti tarjoaa iankaikkista elämää jokaiselle, joka
ottaa vastaan anteeksiantamuksen Hänessä.
Tätä on totuttu sanomaan kristinuskoksi ja niinhän se onkin. Mutta olin
aina nähnyt kristinuskon vain uskontona ja tunsin vastenmielisyyttä
kaikkia uskontoja kohtaan. Nyt ymmärsin että kristinuskossa ei
pohjimmiltaan olekaan kyse vain uskonnollisesta valtarakenteesta
(vaikka ihmisten käsissä se voi sellaiseksi muodostua) vaan todellisesta
Jumalan vastauksesta.
Todellisessa kristinuskossa kaikki perustuu Jeesukseen. Pohjimmiltaan
juuri Hän on tosi kristinusko, evankeliumi.
Kuten olin päättänyt että haluan löytää totuuden maksoi mitä maksoi ja
olkoon totuus millainen tahansa, samoin päätin nyt että elämässäni
tärkeintä on oppia tuntemaan Jumalaa henkilökohtaisesti, oppia tuntemaan
Häntä juuri sellaisena kuin Hän on.
En missään tapauksessa halunnut uskoa Jumalaan omilla ehdoillani. Tahdoin
tuoda omat uskomistapani ristin juurelle ja rukoilla että Jumala saisi olla
uskoni keskus. Ei oma tapani uskoa vaan Hän itse ja kuinka asiat Hänen
näkökulmastaan ovat.
En enää pelkästään uskonut jotakin jostakin, siis omia mielipiteitä ja
uskomuksia Jumalasta, olin päässyt yhteyteen Hänen kanssaan,
suhteeseen.
Elämääni oli tullut jotakin joka minulta ennen oli kokonaan puuttunut.
Koin että olen osallinen Jumalassa olevasta elämästä.
Kristillisessä terminologiassa tätä kuvataan sanomalla että Pyhä Henki
tulee niihin jotka uskovat. Näin koin että minulle on käynyt. Otin
vastaan Jeesuksen ja Hän antoi sisimpääni todistuksen Pyhän
Hengen muodossa. Jumala itse liitti minut itseensä, kuten Raamattu
sanookin: ne jotka liittyvät Jumalaan ovat yhtä henkeä Hänen kanssaan.
Jeesus kuvaa tätä myös vertauksella: "Minä olen viinipuu, te olette oksat."
Puun elämä virtaa oksissa.
Jeesus nimitti tätä tapahtumaa "uudestisyntymiseksi". Ihmisestä tulee
yhtäkkiä jotakin mitä hän ei ole ennen ollut: Jumalan lapsi. Olin ajatellut
ja uskonut milloin mitäkin, mutta silloin en vielä ollut Jumalan lapsi koska
minulla ei ollut yhteyttä Häneen, konkreettista suhdetta todelliseen
Persoonaan joka Jumala on. Tuo yhteys kun syntyy vain syntien
anteeksiantamuksen kautta Jeesuksessa Kristuksessa. Nyt olin sisällä.
Huomasin että kun rukoilin se oli todellista puhetta todelliselle Jumalalle.
Ensimmäiset rukoukseni kun olin tullut uskoon olivat kiitosta Jeesukselle.
Sanoin "kiitos Jeesus" ja se tuntui alkuun oudolta. Oli kummallista puhua
jollekin jota ei voi nähdä, mutta kiittäessäni tiesin etten puhunut
tyhjyyteen, tunsin että Hän kuulee minua ja koin miten sisimmässäni
oleva ilo, vapautuneisuus, rauha, turvallisuus ja luottamus Jumalaa
kohtaan lisääntyi.
- - -
Muutama päivä "uudestisyntymiseni" jälkeen sain ensimmäisen
konkreettisen vastauksen rukoukseeni. Oikeastaan kyseessä oli
ensimmäinen konkreettinen pyyntöni Jumalan puoleen. Olin riidellyt
vaimoni kanssa ja nukuimme selät vastatusten. Tiesin että hänellä on
sietämätön hammassärky eikä hän saa nukutuksi, joten sanoin aivan
äänettömästi mielessäni, edes huuliani liikuttamatta: Jeesus, näet että
hänellä on hammassärky, auta siinä asiassa. Se oli aivan yksinkertainen
pyyntö. Sitten aloin nukkumaan.
Seuraavana aamuna vaimoni - hän oli ollut eräänlaisessa lapsenuskossa
koko ikänsä ja uskoi Jumalaan ja Jeesukseen - hymyillen kysyi rukoilinko
yöllä hänen hammassärkynsä puolesta. Vastasin kyllä. Tiedän sen, hän
sanoi, sillä tunsin kun rukoilit ja Jumala vastasi välittömästi koskettaen
minua voimakkaasti ja tuo särky otettiin minulta pois.
Se oli ensimmäinen konkreettinen vastaus ja sen jälkeen tällaisia alkoi
tapahtua paljonkin.
Mutta tärkeintä ei ollut eikä edelleenkään ole jotkut rukousvastaukset tai
muut siunaukset. Tärkeintä minulle on yhä edelleen näiden kuudentoista
vuoden jälkeenkin oppia tuntemaan Jumalaa itseään, seurustella Hänen
kanssaan, uskoa Jeesukseen.
Koen että Jeesus Kristus on ihmiselämän syvin täyttymys. Hänessä
avautuu Pyhän Hengen maailma.
Vaikka Jumala lakkaisi vastaamasta rukouksiini - mitä siitä, kunhan
minulla vain on Jeesus. Vaikka en aina ymmärtäisi kaikkea mitä
tapahtuu - minulla on Jeesus, ja Jeesukseen luottaen koen selvääkin
selvemmin että Jumala on kanssani silloinkin kun en ymmärrä, silloinkin
kun tapahtuu ikäviä asioita.
Jeesus on tärkein. Aina.
Koen aivan rehellisesti että vain Jeesuksessa loppuu ihmisen oma
uskominen, se omaehtoinen toiminta että uskoo Jumalaan vain omalla
tavallaan. Hänessä yksilö löytää Jumalan tavan ja pääsee osalliseksi
suurempaa kokonaisuutta. Se on Jumalan antaman vastauksen
löytämistä ja hyväksymistä. Asettumista omalle paikalleen kaikkeudessa.
- - -
Kun tulin Jumalan yhteyteen tulin väistämättä yhteyteen kaikkien niiden
kanssa jotka Jumalan yhteydessä ovat. Pyhä Henki ei ainoastaan liitä
yksilöihmistä Jumalaan niin että ihminen on Jumalan lapsi, samalla Hän
liittää kaikki Jumalan lapset toisiinsa. Ei voi olla uskova yksilöllisesti
ikäänkuin irrallaan muista uskovista. Kaikki kristityt (siis Jumalan
lapset Jeesuksen sovitustyön kautta ja Häneen uskoen) ovat hengellisesti
yksi seurakunta.
Näin Jumala on nähnyt asian hyväksi järjestää. Suhde Jumalaan on siis
erittäin yksilöllinen ja intiimi kahdenkeskinen suhde, mutta samalla se
on olemista kaikkien kristittyjen yhteydessä, tunnustaen universaalin
Jumalan perheväen ykseyden Kristuksessa.
Ei voi kasvaa Jumalan hyvyyden tuntemisessa yksin, irroittaen itsensä
siitä yhteydestä joka on Jumalan antama synnyinlahja. Syntyessään
uskovaksi Jeesuksen vastaanottamisen kautta ihminen syntyy yhteyteen
kaikkien niiden kanssa, joissa on tämä sama Henki.
Jeesus ei ole vain tämän tai tuon nimellisen seurakunnan Herra vaan
Hän on todellinen kaikille jotka uskovat Häneen, todelliseen
Vapahtajaan. Jumala tuntee kyllä omansa.
Tähän todellisuuteen perustuu eri tavalla asioita painottavien uskovien
yhteys. Siksi käyn mielelläni erilaisten kristillisten kirkkokuntien ja
herätysliikkeiden kokouksissa ja iloitsen että voin sisimmässäni kokea
yhteyttä niihinkin kristittyihin jotka eivät kaikista asioista ajattele aivan
samalla tavalla kuin minä.
Samalla tunnen surua kun on niin monia harhaoppeja ja eksytyksiä, joissa
Jeesus ohitetaan ja korvataan jollakin muulla. Voidaan kyllä puhua
”Jeesuksesta” mutta se on vain sana ilman todellista sisältöä. Tuolla
sanalla voidaan kuvata mitä tahansa uskonnollista ajatusrakennelmaa tai
kokemusta tai tunnetilaa ja kuitenkin elävä Jumala hienoista ajatuksista ja
kokemuksista huolimatta on ihmiseltä hukassa.
Mutta Jumala etsii ja kutsuu ihmisiä Jeesuksen yhteyteen voidakseen
antaa heille todellisen elämän. Jumala tahtoo synnyttää halua totuuden
löytämiseen.
Tärkeintä ei siis ole mitä Jumalasta tai Jeesuksesta ajattelemme eikä
oikeastaan edes se mitä uskomme, jos siis ajatellaan uskoa vain
ulkokohtaisena uskomisena. Kristillinen usko on suhdetta ja elämää
Hänen yhteydessään johon uskotaan. Tärkeintä on onko ihmisen
elämässä se todellinen elävä Jeesus joka kuoli Golgatan ristillä, voitti
synnin vallan ja nousi kuolleista. Onko Hänen voittonsa totta
minussa. Jeesus on Jumalan koko täyteys jossa Isä ilmaisee
itsensä, rakkautensa ja huolenpitonsa ihmistä kohtaan.
Tämä on henkilökohtainen kokemukseni.
Uskoni ei ole kiinni seurakunnista, ei jumalanpalveluksista eikä
seuroista. Jeesus riittää. Mutta juuri sen tähden en voi väheksyä
seurakuntia, jumalanpalveluksia, kristittyjen yhteisiä kokoontumisia,
koska silloin väheksyisin Jeesusta. Kuten iloitsen Hänestä iloitsen
veljistäni ja siskoistani joissa Hän iankaikkisen elämän lahjan kautta
on. Pyhä Henki on yhteytemme todistuksena – kuten jokaisessa
lapsessa on sisäänrakennettu todistus hänen geeneissään että hän
on tiettyjen vanhempien lapsi, samoin Henki kristityn sisimmässä
on todistuksena että hän on Jumalan lapsi. Jos uskova alkaa
väheksyä muita uskovia silloin hän vääjäämättä ottaa askelia
uskon totuudesta omaan suuntaansa ja hänen uskoonsa sekoittuu
sitä omaa uskomista, joka on vain minäkeskeisiä mielipiteitä,
kaikenlaista puoluemielisyyttä ja omia rajoittavia näkemyksiä.
Yhteys kärsii ja Pyhä Henki estyy toimimasta seurakunnassa
haluamallaan tavalla.
Tietysti on erittäin tärkeää mitä Raamattu sanoo. Se on Jumalan
ilmoitus. Olen oppinut rakastamaan Raamattua koska Jumala puhuu
sen kautta ilmaisten tahtoaan. Pyhä Henki tekee Raamatusta elävän
kirjan, niin ettei se ole pelkkiä ulkonaisia sääntöjä. Mutta koska
olemme ihmisinä rajallisia meillä on taipumusta tulkita Raamattua
joissain kohdin hieman eri tavoin tai painotamme samojakin asioita
erilaisin vivahtein. Niin on ja saakin olla. Se ei ole yhteyden este.
Yhteyden esteeksi se muodostuu vasta jos oppinäkemyksistä ja
tulkinnoista tulee tärkeämpi kuin Jeesus tai jos Jeesuksen ja
kirkollisten oppinäkemysten välille vedetään yhtäläisyysmerkki.
Kristillinen oppi on tärkeä. Mutta uskon että 100% oikea oppi on
vain Isällä taivaassa.
Siksi voimme uskovina kunnioittaa ja siunata toistemme uskonelämää
kuulumme mihin tahansa seurakuntaan jos vain oppimme ydin on sama,
se mikä on perusta, lähtökohta ja keskipiste: Kristus. Se mitä Jumala
on meidän edestämme rakkaudessaan tehnyt kun Jeesus sovitti
syntimme.
Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta elämme samassa
rakkaudessa. Kaikki kristityt tuntevat Hänet, ei pelkkänä
uskomusrakennelmana vaan persoonana jonka edessä olemme
mielipiteinemme ja asenteinemme.
Kuten Jumala on juuri se joka Hän on, niin mekin saamme olla juuri
tällaisina Hänen edessään - emme voi piiloutua kulisseihin - ja Jumala
auttaa meitä näkemään totuuden itsestämme.
Jeesus joko yhdistää tai erottaa. Jos sinulta puuttuu Jeesus olet vielä
omien uskomustesi varassa etkä tunne Jumalaa – mutta jos sinulla on
Jeesus todellisena ja vaikuttavana elämässäsi, silloin tunnet
Jumalan.
Voin täydellä syyllä sanoa että elämä Jumalan yhteydessä on todellakin
elämää eikä jotakin uskonnollista pakkopullaa.
- - -
Vuosien aikana olen kokenut useita ”pieniä” ja ”suuria” ihmeitä.
Sellaisiakin joita moni ei uskoisi. Ne eivät ole minulle mikään
varsinainen ihme kuitenkaan. Ihme on Jeesus. Jumalan rakkaus on
ällistyttävää mutta silti joka päivä realistisesti todeksi koettavaa
ihmettä. Kristillisen kokemuksen varsinainen ydin on syntien
anteeksiantamus emmekä voi koskaan saada jotakin ihmeellisempää
kuin se.
Armon varassa oleminen ei ole jotakin sielullista hurmiotilaa vaan
yksinkertaista, syvää lepoa Jumalan totuuden varassa, rauha Hänen
kanssaan.
Kerron yhden pienen esimerkin Jumalan johdatuksesta kuinka
käytännöllistä Hänen läheisyytensä voi olla. Tämä tapahtui
muutama viikko sitten.
Taloudellinen tilanteeni on viime aikoina ollut tiukan puoleinen.
Eräänä iltana olin tulossa kotiin, tiesin että jääkaappi on lähes tyhjä
ja teini-ikäinen poikani odottaa että tuon ruokaa tullessani.
Seisoin pankkiautomaatin edessä ja ymmärsin että tililläni on rahaa
ainoastaan vuokran verran. Tietysti voisin ottaa parikymppiä
ruokaa varten ja siirtäisin vuokranmaksua viikolla, kyllä se varmaan
onnistuisi. En osannut heti päättää kuinka tekisin. Silloin koin
sisimmässäni aivan selkeän kehoituksen Pyhältä Hengeltä että voin
jättää ne rahat tilille ja lähteä kotiin.
Asia tuntui täysin järjettömältä. Jääkaappihan on lähes tyhjä. Mutta
kehoitus sisimmässäni voimistui että nyt olisi hyvä lähteä suoraan
kotiin. Hyvä on, hyppäsin polkupyörän päälle ja lähdin polkemaan
kotiin päin, matkalla ajattelin että kuinka minä tämän asian pojalle
selitän.
Jännä tilanne. Minulla oli samaan aikaan mieli pahana että ikävä
mennä kotiin ilman ruokakassia ja kuitenkin rauhallinen luottamus
että kun Jumala kehoittaa tekemään jotakin niin silloin on asiat aina
hyvällä mallilla vaikka ei ymmärtäisikään. Tällaisin tunnelmin
käännyin meille päin johtavalle tielle ja lähestyvän risteyksen
kohdalla vastaantuleva auto pysähtyy, ikkuna veivataan auki. Ajan
risteykseen ja tervehdin uskovaa ystävääni.
Hän ojentaa kätensä ikkunasta ja työntää kouraani 20 euron setelin.
Kertoo että Pyhä Henki aivan selvästi kehoitti häntä viemään tämän
rahan minulle, mutta meillä ei ollut ketään kotona. No niin, poikani
oli kyllä kotona mutta ovikellosta on patterit loppu. Ystäväni luuli
ettei meillä ole ketään kotona ja oli jo ajamassa asunnolleen kun tulin
häntä vastaan pyörällä.
Tulkoon vielä mainituksi että en ollut nähnyt tätä ystävää muutamaan
viikkoon. Hän ei ollut mitenkään tietoinen rahatilanteestani, ja
kuitenkin juuri tässä tilanteessa sai kehoituksen lähteä viemään
minulle samaa summaa jonka olin aikonut nostaa tililtä.
Kuvaamani tapaus ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Onpa nyt kuitenkin
yksi pieni esimerkki näistä asioista.
En halua ryhtyä suureen äänen levittämään tuollaisia tapahtumia ja
ikäänkuin markkinoimaan Jeesusta niillä. Siinä huomio helposti
kiintyy kaikenlaisiin ihmeelliseltä tuntuviin asioihin joita utelias
ja sensaationnälkäinen ihminen mielellään sitten kääntelee suuntaan
jos toiseenkin.
Korostan yhä uudelleen että Jeesus on tärkein.
Tuollaiset asiat joita on tapahtunut ja tapahtuu paljonkin, eivät ole
minulle varsinainen ihme. Ihme on Jeesuksen Kristuksen uhri. Ihme
on että Jumala rakasti ja rakastaa ihmistä niin paljon että sovitti minun
syntini ristinpuulla pelastaakseen minut kadotuksesta. Kaikki tämä on
ihmeellistä. Anteeksiantamuksen ihmeen rinnalla päivittäinen
Jumalan hyvyys ja huolenpitokin on sinänsä toisarvoista.
Niinpä rukoilenkin että mitkään Jumalan antamat siunaukset, lahjat
ja johdatukset ei koskaan tulisi minulle rakkaammaksi kuin Hän itse.
Minun ei tarvitse yrittää todistaa Jumalaa ihmisille kokemusteni ja
muiden juttujen kautta. Riittää että sanon mitä uskon Jeesuksesta, ja
pyydän: käänny itse rehellisesti Jeesuksen puoleen, mieti oletko valmis
uskomaan totuuteen sellaisena kuin se on, olkoon totuus sitten millainen
tahansa? Oletko valmis sanomaan Jumalalle niin? Valmis omakohtaisesti,
hiljaa omassa elämässäsi kysymään onko Jeesus totta, millainen Hän on
ja kuinka Hänet löydetään?
Voitko päättää:
Jos Jeesuksen sovintotyö ristillä minun syntieni tähden on totta ja jos Hän
todellakin on ainoa tie Jumalan yhteyteen, siinä tapauksessa tahdon sen
koko sydämestäni hyväksyä ja koko elämälläni sitoutua ennen kaikkea
Häneen.
- - -
Ei ole mitään Jumalaa missään ja kaikki on Jumalaa kaikkialla, nämä
ovat kuin saman kolikon eri puolet. Kyse on samasta valheesta. Toiselle
soveltuu tämän valheen toinen muoto ja toiselle toinen. Kummassakin
tapauksessa ihminen uskoo omalla tavallaan. Mutta Jumala ei suostu
meidän tapoihimme. Pelastuksen tie on juuri se tie jonka Hän on
valmistanut. Se olisi hyvä löytää.
En yksinkertaisesti kykene uskomaan että Jumala olisi tehnyt löytämisen
mahdottomaksi.
Ihmiselle se kyllä on mahdotonta, niin Raamattu ainakin sanoo. Ihmisen
rehellinenkin etsiminen ja kyseleminen kun on aina sidottu tietyssä mielessä
lähtöarvoihin, omaan henkilöhistoriaan ja maailmankuvaan. Minä joka etsin
Jumalaa etsin Häntä omana itsenäni eli siis omien ajatusteni ja mielikuvieni
läpi. Sikäli olemme aina sidoksissa ennakko-oletuksiimme, negatiivisiin ja
positiivisiin mielikuviimme, haluihimme. Mutta jos tahdomme rehellisesti
löytää Jumalan olemme oikealla tiellä, sillä Jumala itse etsii ihmistä. Näin
ajattelen. Hän tekee löytämisensä mahdolliseksi.
Vastaus ei ole monimutkaisissa ajatuksissa ja kehitelmissä, ei myöskään
yksinkertaisissa ajatuksissa, ei filosofoinnissa eikä kaikkien filosofointien
päättymisessä. Ratkaisu on rehellisessä kääntymisessä Jumalan puoleen,
suostumisessa löydettäväksi.
Jeesus ei sanonut: uskokaa sitä ja tätä. Hän kehoitti uskomaan Häneen.
Totuus on pohjimmiltaan Jumala.
Persoonallinen totuus? Hän itse sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."
Onko se totta, onko se niin? Valehteliko Jeesus.
Kokemukseni mukaan Jeesus puhui täysin totta. Eikä toisin voi ollakaan –
jos nimittäin Raamattu pitää paikkansa.
- - -
Uuden testamentin mukaan Jumala on kokonaan valkeus eikä Hänessä
ole mitään pimeyttä, ei mitään kaksimielistä, mitään vääryyttä.
”Olen omin silmin nähnyt Kristuksen, kuullut hänen puhuvan ja
koskettanut häntä käsilläni – häntä, joka oli olemassa jo ennen maailman
luomista. Hän on Jumalan antama elämä, joka on tullut tänne Jumalan
luota. Puhun siis Kristuksesta, joka on ikuisesti kestävä elämä. Ensin hän
oli Isän luona, ja sitten me saimme nähdä hänet. Kerromme teille tästä
kaikesta näkemästämme ja kokemastamme, jotta teilläkin olisi sama
ilo kuin meillä ja samanlainen yhteys Isään ja hänen Poikaansa,
Jeesukseen Kristukseen. Jumala on antanut edelleen teille välitettäväksi
tämän sanoman: Jumala on valo, eikä hänessä ole mitään pimeää.”
(Ensimmäinen Johanneksen kirje 1:1-5 Elävän Uutisen mukaan).
Totuuden itsestämme voimme nähdä vain Jeesuksen yhteydessä.
”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun
opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä
teidät vapaiksi.” (Joh.8:31,32).
Kuka siis oli ja on tämä Jeesus?
Joidenkin mielestä hän oli hurskas juutalainen opettaja, joka opetti
kauniita asioita Jumalasta ja rakkaudesta, ja vihasi kaikenlaista
teeskentelyä. Jotkut ovat sitä mieltä että Hän opetti ihmisen olevan
Jumala itsessään. Joku on sitä mieltä että Jeesuksen tarkoittama
”uudestisyntyminen” tarkoittikin ”jälleensyntymistä”. Näin ihmiset
liittävät Jeesuksen ja Raamatun sanoja omiin uskomusrakennelmiinsa
ja filosofioihinsa.
Mutta mitä Raamattu tosiasiassa sanoo Jeesuksesta?
Kolossalaiskirjeen mukaan kaikki on saanut syntynsä Jeesuksen kautta:
"Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on
näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset
ja näkymättömät..." (Kol.1:14-16).
"Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen
aikojen alkua, iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti,
hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä..."
(Sananlaskut 8:22-24).
Sama luku jatkaa Vt:n ilmoitusta ikiaikaisesta Kristuksesta luomakunnan
viisautena:
"Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. Mutta
joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua
vihaavat, rakastavat kuolemaa." (Snl.8:35,36)
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli
alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman
häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä
oli ihmisten valkeus." (Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:1-4).
Luku jatkaa että tämä Sana tuli eräänä historiallisena hetkenä maailmaan,
syntyi ihmisten keskelle, mutta nämä eivät ottaneet Häntä vastaan.
"Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja
maailma ei häntä tuntenut." (1:10).
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan
lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä..." (Joh.1:12).
- - -
Jeesus on ollut jo ennen aikojen alkua. Hän on ollut yhdessä Isän kanssa.
"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan
sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä."
(Hebrealaiskirje 11:3).
Tämä on yksinkertaista ja selvää teologiaa. Kuinka voin ymmärtää
elämääni näkyvän maailman keskellä, kuinka voin saada oikean
suhtautumistavan siihen mitä koskettelen ja minkä keskellä inhimillisenä
ihmisenä vaellan, jos en tunne maailmankaikkeuden näkymätöntä ydintä,
sen keskusta, josta kaikki elävä on saanut alkunsa?
Elävä usko yhteytenä Jumalaan syntyy Hänen voimastaan. Jumala antaa
voiman ja oikeuden tulla Hänen lapsekseen ja elää Hänen lapsenaan. Hän
synnyttää ihmisen Jumalan lapseksi antamalla hänen sisimpäänsä Pyhän
Hengen syntien anteeksisaamisessa. Uudestisyntyminen edellyttää siis
nöyrtymistä Jeesuksen tunnustamiseen.
On kaksi eri asiaa uskoa henkilöön joka kolkuttaa ovella - voit katsoa
ikkunasta ja sanoa että uskot hänen olevan totta. Raamattu ei tunne
tällaista uskoa. Kun Raamattu puhuu uskosta se tarkoittaa myös yhteyttä
Häneen johon uskotaan. Se on sitä että avaat oven ja niin Jumala tulee
elämääsi eikä Jumala enää ole jokin kaukainen uskon kohde vaan Hän
on läsnäoleva sinun uskossasi. Se on uskoa jonka kautta aletaan nähdä ja
ymmärtää asioita Pyhän Hengen vaikuttaman, sisällisen tuntemisen kautta.
"Uskon kautta me ymmärrämme..."
Hebrealaiskirjeen 11:24-27 puhuu Mooseksesta ja siitä mitä tämä teki
uskon kautta. Jae 27 sanoo, että "uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä
faraon vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin
hän kesti."
Tällainen usko ei ole perusteetonta ja katteetonta uskottelemista, uskomista
pelkän uskomisen vuoksi.
Todellinen usko kiintyy aina Jumalan rakkauteen.
"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen
Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus -
ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja
lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on
näin meitä rakastanut, olemme mekin velvolliset rakastamaan toinen
toistamme." (Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:9-11).
Että me eläisimme Hänen kauttansa!
Hebrealaiskirje 12:1,2 käyttää uskonelämän vertauskuvana kilpajuoksua,
on laitettava pois asiat jotka estävät kulkemasta eteenpäin ja juostava
kestävästi edessä olevassa kilvoituksessa, otettava elämä ja sen
vastuullisuus tosissaan, mutta ei omien ponnistusten voimalla vaan
ammentaen Hänestä, joka on uskon tosi sisältö ja innoitus.
"...silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen..."
Tätä on evankeliumi.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen
Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan
tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa
pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita..." (Joh.3:16-18).
Jeesuksen sanat Joh.7:37,38:
"Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo
minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän
veden virrat."
"Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on
synnytystuskissa hamaan tähän asti..." (Room.8:22).
- - -
Suuri guru? Valaistunut opettaja?
Tällaiset opetukset eivät saa tukea Raamatusta. Jeesus kyllä opetti kauniita
asioita Jumalasta, mutta ei siinä kaikki, kuten lukemamme raamatunkohdat
edellä osoittavat Hän opetti ja Raamattu Jumalan ilmoituksena opettaa että
Jeesus on Jumalan valmistama tie, ainoa tie.
Sitä sopii miettiä...
Jos Jeesus oli mitä tahansa muuta mutta ei syntiemme ainutkertainen sovitus
voimme aina jotenkin vetäytyä vastuusta, ei tarvitse tulla syntiseksi Jumalan
edessä ja tunnustaa syyllisyyttään tai ainakin voimme itse sovittaa syntimme
jollakin tavalla, ei tarvitse kokonaisesti ja ehdoitta antautua jonkun toisen
tekemään ratkaisuun.
Miksi on niin vaikea nöyrtyä maailmankaikkeuden Herran tekemään
ratkaisuun, siihen että Hän sanoo kuinka asia on ja miten pelastus tapahtuu?
Ihminen haluaisi päättää itse. Voimme luopua miltei mistä tahansa asioista jos
luopumisellamme voisimme ostaa itsellemme iankaikkisen elämän, mutta
luopua omasta itsestään, antaa itsensä toisen käsiin, olkoonkin että tuo toinen
on maailmankaikkeuden Luoja. Se on vaikea päätös.
Jos myönnämme Jeesuksen siksi joka Hän on joudumme pelottavan tilanteen
eteen. Minun on suostuttava näkemään itseni Jumalan silmin, on hyväksyttävä
että olen juuri sitä mitä Hän sanoo minun olevan.
On olemassa Jumala joka määrittelee ihmisen ja kaiken. Mutta eikö juuri se
lopulta ole myös turvallisinta?
Saan olla Hänen paljastavien silmiensä edessä alaston ja suojaton, mutta
katsoessaan minua Jeesuksen sovintotyön kautta Hän rakastavalla katseellaan
myöskin pukee minut, ympäröi alastomuuteni armollaan. Olen kokonaan
tunnettu - ja kokonaan hyväksytty, rakastettu.
Mitä paremmin opin tuntemaan Jeesusta sen syvällisemmin opin tuntemaan
itseäni ja elämää. Siihen kuuluu kipeyttä, kyllä. Vaikeita ratkaisua, joskus.
Mutta kaiken keskellä ihmeellisenä turvallisuutena ja lohdutuksena on
kanssani Hän, joka sanoo:
”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.” (Hebr.13:5).
Jeesus on Herra.
Ongelma on vain siinä että ihmeitä, suuria sellaisia tapahtuu myös muidenkin uskontojen piirissä. Itse entisenä kristittynä koen edelleen kristinuskon sanoman läheiseksi mutta jotenkin olen taipuvainen uskomaan että Jumala puhuttelee ihmisiä myös henkilökohtaisella tasolla ja myös ne jotka eivät ikinä ole Jeesuksesta kuulleetkaan pelastuvat.
Esimerkiksi Amazonin sademetsissä shamaanit parantavat ihmisiä "huumaavien" kasvien avulla. Olen lukenut ihmisten tarinoita jotka ovat parantuneet jopa syövästä näiden luonnonparantajien avulla. Keltä nämä shamaanit saavat voimansa elleivät suoraan Jumalalta? He eivät ole ikinä kuulleet Jeesuksesta mutta silti he pystyvät parantamaan ihmisiä.
Uskon että olet kokenut ihmeitä. Ihmeitä tapahtuu, ja olen kohdannut niitä myös omassa elämässäni. Jumalan rakkaus on todellakin kaikkialla, ja se on täysin ehdotonta, samalla tavalla kuin äidinrakkaus mutta jopa sitäkin voimakkaampana. Aikoinani käännyin pahuuteen. Rupesin kuuntelemaan mustaa metallia ja olin eksymässä todellakin pahuuden polulle. Olin epätoivoinen, masentunut ja katkera. Rukoilin Jumalaa että jos hän on todella olemassa hän näyttäisi minulle oikean tien. Tutustuin shamanismiin, sekä ayahuasca-nimiseen juomaan (jota eräät E-Amerikkalaiset kirkot käyttävät rituaaleissaan nimenomaa päästäkseen lähemmäksi Jumalaa). Koin ihmeellisiä asioita, jotka vakuuttivat minut Jumalan ehdottomasti rakkaudesta ja olemassaolosta. Tunsin todellakin että rukouksiini on vastattu. Masennus, hämmenys ja epätoivo ovat tipotiessään.
Tahdon tällä sanoa että kaikki ei välttämättä ole niin mustavalkoista miltä näyttää. Minä luotan siihen täydellisesti että jos raamatusta todellakin löytyy se yksi ja ainoa totuus, Jumala ennen pitkää johdattaa minut tuon totuuden luo. Tässä luottamuksessa on helppoa elää.
1.
En olekaan vedonnut ihmetapahtumiin. Monta kertaa yritän jopa välttää niistä puhumista. Jeesus ja hänessä koettava anteeksiantamus on aivan riittävä ihme.
2.
Kyllä. Jumala puhuttelee ihmisiä henkilökohtaisella tasolla. Juuri siihen kristillinen julistus perustuu. Minä en voi siirtää sisimmässäni olevaa kokemusta Kristuksesta jonkun toisen sisimpään kuin valmiina pakettina. Usko on aina henkilökohtainen. Evankeliumin julistus tähtää siihen että ihminen julistuksen kuultuaan henkilökohtaisesti, aivan omakohtaisesti miettisi kuulemaansa ja kääntyisi rukoillen kysymään näitä Jeesukselta. Kristillisyys ulkonaisesti opittuna ajatusrakennelmana tai muotona voidaan toki siirtää ihmiseltä toiselle mutta se on vasta uskontoa, ei todellista kristillisyyttä.
3.
Sitä en tiedä millä tavalla ne pelastuvat jotka ei ole koskaan Jeesuksesta kuulleetkaan. Vai pelastuvatko. Sen asian jätän Jumalan käsiin mutta en ota siitä jotakin tekosyytä väistääkseni evankeliumin kärkeä joka kohdistuu minuun joka tunnen Jeesuksen velvoittavan sanoman. Silloin juuri pakenisin henkilökohtaista suhdetta ja omakohtaista ratkaisua vedoten toisiin: entäs sitten Jumala nuo intiaanit tuolla jne.
Ajattelen muuten sillä tavalla että sademetsissä ja muualla on ihmisiä jotka on kuulleet sisimmässään Jumalan kutsun ja tulleet tietoiseksi Jeesuksesta. Ehkä. Vaikka eivät osaa sanoa häntä Jeesukseksi.
Mutta sitä en hyväksy että kaikki missä uskotaan voimiin ja käytetään niitä on Jumalasta. Niin ei ole. Raamatun alkukielessä noituutta tarkoittava sana tulee samasta sanajuuresta kuin huumeet ja nämä asiat liittyvät toisiinsa olennaisesti.
Olen tutustunut näihin asioihin sekä ennen uskoontuloa että myöhemmin ja tiedän aika paljon näistä, koska olen ollut vapauttamassa riivaajien vallasta ja pahojen henkien sidoksista ihmisiä jotka on jääneet väärien jumalakuvitelmien vangiksi noituuden ja/tai huumekokemusten kautta.
Saatana antaa ihmisen olla rakkaus-illuusioissa ja kosmisen yhteyden kokemuksissa ja vaikka missä ihan rauhassa niin kauan, mutta kun Jumalan voima Kristuksessa tulee lähelle nuo henget häiriintyvät ja joutuvat paljastamaan itsensä. Silloin alkaa rukoustaistelu sen ihmisen kohdalla joka oikeasti tahtoo pelastua.
On totinen tosi että kaikki mikä saa aikaan esimerkiksi fyysistä parantumista EI OLE Jumalasta.
Tunnen mm. erään entisen wiccan joka on nyt kristitty ja monia muita jotka on harrastaneet kuka mitäkin. Joidenkin kohdalla vihollisen voimien kanavana (ei ole pohjimmiltaan mitään eroa onko se valkoista tai mustaa magiaa, lähde on sama, sillä vihollinen osaa nuo juonet) toimiminen on jättänyt sellaiset jäljet että vielä vuosien jälkeen vaikka Jumala on paljon parantanut ja eheyttänyt joutuu kärsimään niistä.
Eräs nuori joka oli ollut saatananpalvojien touhuissa mukana ja harrastanut automaattikirjoitusta ennen uskoon tuloaan koki vielä vuosia myöhemminkin kuinka vihollinen joissain tilanteissa yritti pakottaa hänen kättään kirjoittamaan ja houkutteli häntä antautumaan yhteyteen kiellettyjen sen kanssa.
Eräs henkilö jonka tunnen ja olen ollut hänen kanssa erään pienen kaupungin kaapelitelevisiossa samassa lähetyksessä kun hän oli suomessa, on entinen hinduguru Rabi Maharaj. Hän on kirjoittanut kokemuksistaan kansainvälisestikin kuuluisan kirjan Gurun kuolema. Ollessaan palvottu ja kunnioitettu hinduguru hän koki monia yliluonnollisia asioita ja seurusteli hindujumalien kanssa. Myöhemmin hän havaitsi että ne olivat demoneita jotka tekeytyivät jumaliksi.
4.
Minä koin kun en ollut uskossa että masennus ja epätoivo väistyi piriä vetämällä. Ensimmäinen kerta oli miltei jumalallinen tai ainakin henkinen kokemus. Onneksi en jäänyt siihen koukkuun mutta muutamia kertoja kokeilin. Myöhemmin masennus sitten kyllä palasi.
Eräällä hyvällä ystävälläni oli nuoruudessaan LSD-kokemus jossa hän kohtasi Jumalan häikäisevänä valona ja rakkautena ja sanoi että ei ole sen jälkeen pelännyt kuolemaa.
Olin ihan varma että tuo kokemus oli Saatanan tuottama harha. Puhuin hänen kanssa useita kertoja ja yritin auttaa häntä. Hän oli monta kertaa aivan lähellä tehdä ratkaisun Jeesuksen puoleen mutta sitten vanhan kokemuksen muisto aina tuli väliin että ei, eihän se Jumala mistään Jeesuksesta löydy, se löytyy jokaisen ihmisen sisältä kaikkiallisena valona.
Lopulta tämä henkilö, eräs läheisimpiä ja rakkaimpia ystäviäni, hirtti itsensä.
Useiden tuttujen kohdalla olen nähnyt miten määrätynlainen huumekulttuuri ja varsinkin pilven pössyttely altistaa aivan selvästi vääränlaisille, eksyttäville kokemuksille ja saa koko ajatusmaailman vähitellen muuttumaan. Jeesusta voidaan kyllä diggailla mutta todellinen herkkyys ja synnintunto katoaa. Elämästä tulee elämyshakuista ja Jumalakin on vain yksi elämysten tuottaja. Silloin otetaan vastaan mitä tahansa kuvitellen sitä Jumalaksi vaikka kokemusten lähde olisi vastakkainen.
Ikävää että jotkut kristitytkin on nykyään eksyneet tähän kun on niin paljon kaikkea tunnelmointia. Fiilikset on sinänsä hyvä asia mutta Jumalan voima on oikeasti paljon enemmän kuin fiiliksiä ja joitain yliluonnollisia juttuja. Jos lähdetään etsimään kokemuksia ja juostaan niiden perässä niin äkkiä uskonelämä vääristyy.
Todellinen elämän täyttymys ja mielekäs vaeltaminen Jumalan seurassa, jännittävän yllätyksellinen mutta samaan aikaan ihanan turvallinen elämä, jossa on parantumista Kristuksessa ja Pyhän Hengen suloisia tekoja, alkaa aina siellä missä aletaan etsiä Jumalaa ja totuutta yli kaiken. Kristillisyydessä se tarkoittaa sellaista painopistettä että Jumala itsessään saa olla minulle tärkeämpi kuin mitkään Jumalan antamat siunauskokemukset tai Hänen parhaatkaan tunnevaikutuksensa.
5.
Minäkin olen sitä mieltä että nämä asiat eivät ole TÄYSIN mustavalkoisia.
Ja Jeesuksessa Kristuksessa on kyllä monipuolisuutta, on Jumalan armon värikylläisyyttä ja ihanuutta. Kunhan ihminen vain löytää Hänen todellisen armonsa eikä jää kiinni vihollisen koukkuihin ja eksytyksiin.
On nimittäin olemassa Jumala joka on täysin hyvä ja Saatana joka on täysin paha. SIINÄ ASIASSA ei ole minkäänlaista harmaata vyöhykettä, että Jumalassa olisi jotakin pahaa ja Saatanassa jotakin hyvää.
Vihollinen antaa ihmiselle vaikka mitä hyvältä tuntuvaa jos vaan saa tuon ihmisen sillä keinoin pidettyä erossa siitä täyttymyksestä ja oikeasta toivosta joka Jeesuksessa Kristuksessa on. Siksi se hyvältä tuntuva ei oikeasti ole hyvää. Ei sittenkään vaikka siinä olisi mitä parantumista. Parantuminen on paha asia jos se tulee vihollisen puolelta.
Olen parin kuukauden aikana keskustellut ja rukoillut erään uskovan kanssa joka ennen uskoontuloaan oli USA:ssa mukana New Age-liikkeen parissa ja hänen kertomuksensa mukaan siellä toimii vahvasti henkivaltoja jotka tekeytyvät jumaliksi ja jumalalliksi energioiksi. Hän itse on joskus kokenut vaikeasta sairaudesta parantumisen ja hän on nykyään aivan täysin varma että tuo parantuminen oli lähtöisin demonista jota hän silloin luuli jumalalliseksi energiaksi. Sen jälkeen hän on sitten kyllä kristittynä kokenut monia parantumistekoja Jeesuksen nimessä ja ilman mitään vihollisen juonia ja kavalia sivuvaikutuksia. Kiitos Herralle.
Yksi kanadalainen nainen joka 1970-luvulla "etsi itseään" kulkien ympäri Eurooppaa ja Lähi-itää, päätyi kierroksellaan intialaisen gurun (Sai Baba) yhteisöön ja koki siellä universaalia rakkautta, yhteisössä tapahtui paljon ihmeitä joita hän luuli jumalan teoiksi, kunnes havahtui näkemään yhteisön valheen ja paetessaan paikasta joutui kokemaan kuinka se joka ennen oli tuntunut jumalalliselta kauneudelta ja hyvyydeltä ja rakkaudelta näytti oikeat kasvonsa ja yritti rikkoa hänen psyykensä ja tappaa hänet, on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Pimeää valoa. Suosittelen.
Nämä mitä kirjoitan saattaa sinusta tuntua liian mustavalkoisilta ja suvaitsemattomilta, mutta kyse on minun ja monien muiden kokemuksista todellisuudessa, siitä mitä on nähty ja koettu. Demoninen maailma on todellinen mutta Jeesus on voimakkaampi ja paljon mielenkiintoisempi kuin mitkään "parantavat energiat" (pahojen henkivaltojen vaikutukset) ja "jumalatietoisuuden tilat" (demonien joko suoraan tai huumausaineiden välityksellä aikaansaamat tietoisuuden tilan muuttumiset ja harhat).
6.
Kiitos avoimesta kirjoituksestasi jonka lopetat kauniisti ja avoimen tuntuisesti.
Ei minuakaan olisi kukaan saanut Jeesuksen luo ihmisten puhein. Se oli Jumalan teko.
Ole edelleen avoin. Mutta kun ymmärrät että sinun ehkä olisi hyvä rukoilla Jeesusta ja pyytää nimenomaan HÄNTÄ osoittamaan totuus itsestään, käytä silloin sitä harkintaa joka ihmiselle on annettu äläkä anna sen hetken mennä ohi.
Itämainen meditaatio ja tietyt huumeet pyrkivät saamaan ihmisen passiiviseen tilaan ettei hän käyttäisi tahtoaan, ja tuossa tilassa tajuntaan voidaan istuttaa mitä tahansa kokemuksia. Tästäkin asiasta tiedän käytännössä jotain. Yksi ystävistäni on entinen joogaopettaja, joka on paljon "auttanut" ihmisiä joogan ja meditaation kautta, mutta eräiden kokemusten johdosta hän on jättänyt joogan opettamisen ja on nyt hyvin lähellä Jeesuksen löytämistä, rukoilee ja miettii näitä asioita vakavasti.
Sanon siis että käytä tahtoasi silloin kun se oikein on. Jos ymmärrät että sinun olisi hyvä kääntyä Jeesuksen puoleen älä anna minkään voiman tai vaikutuksen riistää tuota ymmärrystä ja passivoida tahtoasi.
Minusta on kuitenkin aika paksua väittää että kansanparantajat, joista monilla on kyky parantaa sekä fyysisiä että henkisiä sairauksia teilattaisiin pahoiksi noidiksi jotka seuraavat saatanan jalanjälkiä. Jos Saatana on läpeensä paha, sehän tarkoittaisi sitä että hän on myös läpeensä kykenemätön mihinkään hyvään. Näin minulle on myöskin opetettu.
Sanoit viestissäsi että ehkä jotkut kansanparantajat tietävät Jeesuksesta vaikkeivat ole hänestä koskaan kuulleetkaan. Tämä on mahdollista, mutta minusta tämä ilmenee sellaisinten asioiden ymmärtämisenä joita Jeesus edustaa, eli rajattoma rakkautena ja anteeksiantamisena. Eräs pappi on sanonut että monet luonnonkansat palvelevat huomaamattaan itseään Jeesusta vaikkeivat he ole ikinä kuulleetkaan kristinuskosta. Jos raamatussa on totuus, olen itsekin taipuvainen uskomaan näin.
Mielestäni on jopa epäreilua jos kristinusko on ainoa tie pelastukseen. Maailmassa on miljoonia uskontoja, ja on kohtuutonta Jumalalta olettaa että kaikki löytäisivät sen ainoan totuuden, kuten sinä sitä kutsut, raamatusta. Haaste on yksinkertaisesti liian kova monille ihmisille. Sanoit myös että Jumala valitsee itse ne jotka Häneen uskovat. Tämähän tarkoittaisi sitä että tuo harvojen ja valittujen joukko olisi ainoa joka pelastuisi muiden joutuessa helvetin tuleen iänkaikkisesti. Jos asia on näin joutuu Jumalan oikeudentaju todella kyseenalaiseksi, sillä kysehän on sellaisesta asiasta johon ihminen ei voi vaikuttaa lainkaan, kohtalosta siis joka on ennalta määrätty!
Käsittääkseni uskot että tällaiset "huumaavat" kasvit ovat ehdottomasti pahasta, saatanasta. Noh, minä olin jo todella syvällä pahuudessa, mutta taikasienet ja ayauhasca nostivat minut pois sieltä ja antoivat toivoa. Ne saivat minut jälleen kiinnostumaan uskonasioista. Saatanan ei todellakaan tarvinnut kutsua minua noiden kasvien avulla, olinhan vajonnut hänen pauloihinsa aikaisemmin. Minä pidän tätä eräänlaisena Jumalan väliintulona ja ohjauksena. Sitä onnea jonka olen saanut siitä lohdusta ja luottamuksesta jota minuun on tulvinut viime aikoina ei mikään uskonnollinen yhteisö pysty ottamaan minulta pois.
Eräät muslimiystäväni ovat siihen itsepintaisesti pyrkineet. Totuus on tuolla jossain, toivottavasti löydän sen vielä. Ehkä minut on sitten valittu palamaan helvetin tulessa, ehkä ei. Se jää nähtäväksi.
> Minusta on kuitenkin aika paksua väittää että kansanparantajat, joista monilla on kyky parantaa sekä fyysisiä että henkisiä sairauksia teilattaisiin pahoiksi noidiksi jotka seuraavat saatanan jalanjälkiä. <
Tässä täytyy erottaa kaksi asiaa. On luontaisia hoitomuotoja ja luonnosta saatuja yrttejä joilla on parantavia vaikutuksia. Sillä ei ole mitään tekemistä hengellisen ulottuvuuden kanssa vaan nämä asiat koskevat ihmistä psykofyysisenä kokonaisuutena. Ruumiillisten vaivojen paraneminen vaikuttaa myös henkiseen vireyteen jne.
Kansanparantaminen sinänsä voi olla aivan neutraalia hengen todellisuuteen nähden. En ole missään kohden esittänyt näkemystä että kansanparantaja aina on noita.
Saatanan puolelle mennään jos sinänsä neutraaliin asiaan liitetään uskomuksia tai rituaaleja joiden kautta "kanavoidaan voimaa" tms. Tällaisesta on kyse esimerkiksi shamanistisessa parantamisessa jossa tehdään henkimatkoja toiseen ulottuvuuteen.
Ota huomioon että tunnen henkilöitä jotka ovat harrastaneet näitä. Eräs ystäväni on kokenut ihmeparantumisen vakavasta sairaudesta energian kanavoinnin kautta ja oli vuosia mukana New Age liikkeessä. Hän kävi mm. Reiki-kurssin ja toimi itse parantajana. Tänään hän on täysin vakuuttunut että oli Saatanan pettämä. Hän on kokenut myös Jumalan voimaa ja kykenee erottamaan nämä toisistaan.
Monasti vihollisen valheissa on kaksi puolta joita se käyttää. On asioita jotka tulevat hyvin lähelle aitoa, ovat aidon jäljitelmiä ja kykenevät siksi vetoamaan ihmisen todelliseen, syvään kaipaukseen Jumalaa kohtaan, mutta on myös toinen puolensa, jolla se vetoaa ihmisen itsekkyyteen, minäkeskeisyyteen ja haluun itse hallita ja päättää asiat. Juuri tämä koostumus (puolet asioita jotka näyttävät ja tuntuvat miltei samalta kuin Pyhän Hengen toiminta ja erehdyttävät luulemaan että ihminen on avoin ja nöyrä Jumalan edessä ottaessaan vastaan voimavaikutuksia Saatanalta, ja puolet asioita jotka korostavat ylpeää itsekeskeisyyttä, väärää itsehallintaa, voimantunnetta ja riippuvaisuutta vain itsestään ja käyttämistään tekniikoista) on tehokas sekoitus eksyttämään niitä jotka ovat kiinnostuneempia elämyksistä ja "hyvistä asioista" kuin Jumalasta itsestään ja ehdottomasta totuudesta.
Vihollisen juonet on tietysti monet. Esimerkiksi satanismissa tuo lähelle aitoa tuleva valheellisuus ei ole niinkään tärkeää, näihin ihmisen tehoaa paremmin toisen puolen (itsekeskeisyys, itsehallinta, voimantunne) korostaminen.
> Jos Saatana on läpeensä paha, sehän tarkoittaisi sitä että hän on myös läpeensä kykenemätön mihinkään hyvään. Näin minulle on myöskin opetettu. <
Kyllä. Vihollinen on kykenemätön mihinkään hyvään. Fyysinen tai mentaalinen "parantuminen" jos se tapahtuu hengellisen todellisuuden kustannuksella ja johtaa ihmisiä kauemmas totuudesta on paha asia. Vihollinen kykenee koskettelemaan ihmisen fysiologisia toimintoja ja tunne-elämää kun lähdetään henkimaailman kanssa toimimaan varomattomasti ja ohi Jumalan asettamien rajojen. Ota huomioon että Saatana voi tekeytyä valkeuden enkeliksi ja yksi hänen tehokeinojaan on ilmestyä valona tai säteilevänä kirkkautena. Se että jokin asia on yliluonnollinen ihme ei ole mikään todiste asian jumalallisuudesta.
> Mielestäni on jopa epäreilua jos kristinusko on ainoa tie pelastukseen. Maailmassa on miljoonia uskontoja, ja on kohtuutonta Jumalalta olettaa että kaikki löytäisivät sen ainoan totuuden, kuten sinä sitä kutsut, raamatusta. <
Termit ja niihin liittyvät mielikuvat voivat hämätä. Ajattelumme kun on aina varsin pitkälti ehdollistunut omiin ennakko-oletuksiin. Esimerkiksi kristinusko?
Mitä tarkoittaa kristinusko? Jotakin uskonnollista rakennelmaa?
Täsmällisesti ottaen kristinusko ei ole tie pelastukseen. Jeesus on. Tätä pelastusta Jeesuksessa on totuttu sanomaan kristinuskoksi, ja siinä mielessä, kyllä, kristinusko merkitsee pelastusta. Mutta ei uskonnollisena rakennelmana.
Käännyttäminen ei auta. Kristillinen lähetystehtävä on elävän ja toimivan Jeesuksen julistamista. Hänessä on jumalallinen armo ja pelastus.
Olennaista ei sitä paitsi ole mikä on sinusta tai minusta epäreilua. Olennaista on mikä on totta.
Jumala on valinnut jokaisen Kristuksessa. Jokainen joka ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen pelastuu. Muuta valintaperustetta ei ole.
Jumalan toimintatavat kun Hän ihmistä kutsuu Jeesuksen luo ovat kyllä sitten moninaiset ja väistävät inhimillisiä kaavoja. Jokaisella on oma polkunsa tietyssä mielessä. Joskus Jumala laittaa pahankin palvelemaan hyvää kun ihminen kulkee pimeässä. Lopputulos on pääasia mutta matkalla voi olla moniakin vaiheita.
Korostan kuitenkin että vihollinen voi myös tekeytyä valkeuden enkeliksi ja kaikki hyvältä tuntuva ei ole hyvää. Kuten sanoin, lopputulos on pääasia - syntyykö ihmisessä vilpitön halu totuuteen?
Hei! Seurasin kirjeenvaihtoanne ja sain paljon kommenteistasi tukea omille käsityksilleni ja kokemuksilleni. Itse elän vaihetta, jossa olen vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen elämääni noin 1,5 v. sitten. Alkuun rukoilin, että hän tulee elämääni hiljalleen, koska hyvätkin totaaliset muutokset ovat joskus raskaita. Varsinkin pitkien raskaiden kokemusten jälkeen. Varmaan todella pelkäsin alkuun Jumalan suurta vaikutusta, mutta nyt kun olen saanut kokemuksia elämääni Pyhän Hengen kautta, ei enää pelota. On tapahtunut niin paljon hyviä asioita sen jälkeen. Hiljalleen, kuten rukoilin. Olen iloinen siitä, että voin olla yhteydessä luojaani päivittäin ja kokea se parantavan vaikutuksen. Erityisesti kiitän sinua kommenteistasi saatanan voimasta ja ilmenemismuodoista; niitä olen pohtinut paljon viime aikoina. Yhden asian olen todennut varmaksi: kun "paha" lähestyy, rukouksella on valtava voima karkoittaa se.
Pieni pyyntö: Rukoilethan puolestani, että kasvan ja vahvistun yhteydessäni kolmiyheiseen Jumalaan. Kiitos ja aurinkoista kevättä!
Ymmärrän että et käy. Niissä tapaakin lähes aina vain uskonnollisuutta ei aitoa uskoa ja Jumala suhdetta, jonka olet hiljaisuudessasi löytänyt.
Et tarvi keskustelukumppania, voit keskustella luonnossa kulkiessa Jumalalle ja hän vastaa.
Olet löytänyt suurimpia asioita ilon ja vapauden asioita, joita monet uskovat eivät ole löytäneet, koska ovat löytäneet vain uskonnollisuuden ja sen vaatimukset ja ahdistuksen.
Jeesus perusti maailmaan yhden oman seurakunnan ne uudestisyntyneet, jotka täyttyvät Pyhällä Hengellä ja ovat läheisesssä suhteessa hänen kanssaan. Ei ole kysymys ihmisten perustamista seurakunnista. Rukoile Raamatun suuria lupauksia, niin saat ne elämääsi ja saat olla Jumalan ystävä ja vuorovaikutussuhteessa häneen.
Yksi ongelma sinulla tulee oleen, kun tutustut elävään uskoon SISÄLLÄSI. Puhut oikeudestasi ja olet oikeassakin. Silti uskon päämäärä on sielut.
Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus on antanut meille tehtävän kertoa hänestä koko maailmaan.
Sinäkin voi tehdä osasi siten, että kutsut ystäviä luoksesi ja kerrot löydöstäsi, kuten olet nytkin tehnyt.
Nopeasti huomaat, että kysymys on Kuuliaisuudesta Jumalalle ja hänen tahdon toteuttamisesta sinun elämässäsi. Hänellä on sinulle tehtävä ja suunnitelma ja hän auttaa sinua varmasti - yliluonnollisestikin.
Rukoilen puolestasi - Jumalan uskoa ei voi ansaita se saadaan häneltä lahjana. Sinä et voi valita häntä - Hän voi valita sinut, Etsivä löytää, Kolkuttavalle avataan.
...lienee kunkin yksilön - sillä niitähän me kaikki lienemme,kö ?!? - omien maailmankuva-hahmotelmien tulkinnan tuotosta ?!?
Jesseen ja jumalaan ja pyhään henkeen uskominen toki sallittaneen kaikille länsimaisessa elinympäristössä kasvaneille yksilöille,koska tätenhän moista yhteiskuntaa ylläpidettäneen,kö ?!?
Asioiden oikeanlainen suhteuttaminen ympäristöön ja aikaan lienee haasteena kullekin...toisilta moinen toiminto onnistunee helpommin ja toisilta taasen n.s. vanhoillisesti opittuna tulkintana - vaikeammin,kö ?!?
Eipä siinä mitään...kullekin lienee suotu työkalut käsitellä ympäristöään...toiset lienevät vain helpommin johdateltavina,kö ?!?
Ja sehän nykyistä ristiusko-hallintoa toki miellyttänee !!!
lol
;-)
Tässä päästään nyt siihen asiaan että luotu ei voi koskaan täysin ymmärtää luojaansa. Silti asiat jotka aiemmassa viestissä otin esille ovat sellaisia joita ei voida siivuttaa tuolla kommentilla. On olemassa toinenkin paha ristiriita kristinuskon sisällä. Kristinusko opettaa että ihminen pelastuu yksin armosta. Silti Jumala osaa olla julma heittämällä vilpittömän totuuden etsijän helvettiin vain sen takia ettei Jumala ole valinnut häntä seuraamaan itseään? Eli siis Jumala loisi ihmisen ja tuomitsi hänet ikuiseen tuskaan ja kärsimykseen ilman että ihminen voisi mitenkään vaikuttaa asiaan? Jos Jumala todella toimii näin on hän mielestäni hirmuvaltias, enkä TODELLAKAAN usko asian olevan näin. Otetaan esimerkkinä Juudas joka petti Jeesuksen. Jumala käytti häntä siis välikappaleena pelastaakseen ihmiset synnin pauloista. Juudas ei itse voinut vaikuttaa kohtaloonsa, ja tästä syystä hän joutui ikuiseen kadotukseen, vain koska Jumala päätti näin.
Toinen asia mikä minua ihmetyttää on se että pyydät ihmisiä olemaan avoimia. Silti olet itse uskossasi täysin järkkymätön(sokea ilkeästi sanottuna). Sinä et tiedä mikä on totta ja mikä ei. Sinä ainoastaan uskot asioiden olevan niin kuin ne mielestäsi ovat. Monet asiat elämässäsi ovat saaneet sinut uskomaan tietyllä tavalla. Sama juttu kaikkien uskontojen piirissä. Tarkoituksenani ei missään nimessä ole väheksyä uskoasi, ja jos olet todella oikeassa toivon että päädyn itse samaan.
Olen huomannut että monet kristityt tuomitsevat loogisen ajattelun saatanan kuiskauksiksi. Minä en ole mikään kumoamaan kristinuskon käsitystä todellisuudessa mutta luulet itsestäsi liikoja jos luulet tietäväsi enemmän mitä monet tietäjät, joita löytyy maailmassa laidasta laitaan eri uskonnoista. Pyydät olemaan avoin mutta tässä tapauksessa avoimuus tarkoittaa sitä että nielisi kaikki asiat mitä raamatussa sanotaan mukisematta.
Eikö asia ole näin?
Pahoittelen jos viesteissäni on vihamielinen sävy, se ei ole tarkoitukseni. Tämä on erittäin mielenkiintoinen keskustelu.
Palatakseni vielä tähän "saatana voi esiintyä myös valon muodossa" -asiaan; Minulle nämä psykoaktiiviset kasvit ovat opettaneet samaa rakkauden, myötätunnon ja anteeksiantamisen sanomaa mitä Uusi Testamentti. Minä en kertakaikkiaan voi uskoa että saatana opettaisi samoja asioita kuin Jeesus, ajatus on yksinkertaisesti mahdoton koska silloinhan Saatana opettaisi itseasiassa hyvää, ja tämä kumoaisi väitteen jonka mukaan Saatana ei kykene mihinkään hyvään. Saatana valjastaisi ihmisiä palvelukseensa opettamalla samoja asioita kuin Jeesus?
Nämä kasvit ovat opettaneet minulle myös suurta nöyryyttä. Ihminen ei ole yhtään mitään, mutta samalla ihminen on jotain suurta. ayahuascashamanismissa tämä tiedostetaan erittäin selvästi. Shamaani ei ole shamaani ilman Jumalaa kristinuskon kielellä puhuttuna. Tietenkin on näitäkin jotka käyttävät ns. mustaa magiaa omien itsekkäiden tarkoitusperiensä mukaisesti.
Puhut asiaa psyke . Tekstissäsi ei myöskään ole mitään vihamielisyyttä vaan jokainen lause on mietitty , syvällinen ja looginen. Jos ei vastakeskustelijasi ei vastaa niin syy ei ole tekstissäsi, siitä voit olla varma.
Kun on ymmärtänyt että Jumalan rakkaus on jotain paljon suurempaa kuin mitä raamattu tai mitkään pyhät kirjat pystyvät kertomaan. Se on niin suurta että se murtaa uskontojen rajat. Toivottavasti tämä jossain vaiheessa murtaa uskontojen rajat myös käytännössä, ja jäljelle jää vain rakkaus Jumalaa, luontoa ja muita ihmisiä kohtaan.
saada hyvää palautetta. Arvostan sitä :)