Vastaus: silloin, kun puolue on erottautunut demareista ja tehnyt omanlaistaan politiikkaa omilla ehdoillaan. Väyrynen lopetti demarien kakkospuolueena olemisen ja nosti Keskustan kannatusta n. 7 %-yksikköä. Jäätteenmäki teki selvän ulko- ja sisäpoliittisen linjaeron Lipposeen, ja nosti puolueen kannatuksen kaikkien aikojen korkeimmaksi. Aho voitti ylivoimaisesti vuoden -91 vaalit, piti puolueen kannatuksen tasaisen korkeana, vaikka takana oli poikkeuksellisen paha taloudellinen lama ja oli lähellä sekä eduskuntavaali- että presidentinvaalivoittoa vuosituhannenvaihteessa.
Nyt tuleekin kysyä, mikä seuraus on Vanhasen edustamalla tyylillä tällaisten tosiasioiden valossa?
Yhteistyöllä on oma arvonsa, mutta siinäkin voidaan mennä liiallisuuksiin, jos oma linja unohtuu kokonaan. Demarien kanssa ei ole paljoa tehtävissä, kumppaniksi tarvitaan myös kompromissialtis puolue, kun sille linjalle on itse lähdetty.
Nyt tuleekin kysyä, mikä seuraus on Vanhasen edustamalla tyylillä tällaisten tosiasioiden valossa?
Yhteistyöllä on oma arvonsa, mutta siinäkin voidaan mennä liiallisuuksiin, jos oma linja unohtuu kokonaan. Demarien kanssa ei ole paljoa tehtävissä, kumppaniksi tarvitaan myös kompromissialtis puolue, kun sille linjalle on itse lähdetty.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...oli alunperin otsikossa, eli milloin keskustan kannatus on ollut korkeimmillaan?
tarvitaan siihen ajanjaksoon sopiva johtaja. Nyt eletään erilaista aikakautta. Keskustalla on tällä hetkellä juuri tähän hetkeen sopiva puheenjohtaja!
Olisiko kuitenkin enempi niin, että jokaisena aikakautena löytyy kyseiselle aikakaudelle sattuneen johtajan tukijoita?
Keskustan kannatus on romahtanut vuodessa n. kaksi prosenttiyksikköä. Se on todella hirvittävän iso kannatuksen lasku.
Keskusta on kärsinyt rökäletappion jo kolmessa peräkkäisessä vaalissa. Erityisen raskas oli Matti Vanhasen musertava tappio presidentinvaaleissa. Tätä "iso vihree" Seppo Kääriäinen piti todella kovana iskuna Keskustalle.
...muuten ei, vai mitä Aulis?
lorinoita jälleen?
Hallituspuolueille aivan omanlaisensa politiikan tekeminen on tietenkin vaikeampaa kuin oppositiopuolueille. Niin Väyrynen/Aho kaudella 1987-1991, Aho yksinään kaudella 1995-1999 kuin Aho/Jäätteemäkikin kaudella 1999-2003 toimivat oppisitiosta käsin.
Vanhasen tyylillä hankitaan luottamusta ja arvonantoa irtopisteiden keruun sijasta. Tämä on näkynyt mm. siinä, että Vanhanen on saanut Heinäluoman pistämään muutamat irtiottoa yrittäneet demarikansanedustajat ruotuun ja siinä, että Kataisen kritiikki ei ole kohdistunut keskustaan ainakaan siinä määrin kuin päähallituspuoluetta on tapana oppisitiosta käsin arvostella. Lisäksi media on kohdellut hallitusta lähes silkkihansikkain ja kansa on antanut Vanhaselle mielipidetiedusteluissa erinomaiset pisteet. Vanhasen karisma on siis hyvä.
On kuitenkin totta, että vaalitaistelun aikana Vanhasen ja keskustan arvostus unohtuu, ellei siinä ole terävä ote. Oma linja seuraavan neljän vuoden politiikaksi on tuotava selvästi esille. Uskon, että presidentinvaalit olivat hyvä muistutus tästä.
Jos kaupunkien väkikin äänestäisi yhtä aktiivisesti, kuin maaseudun kepulaiset yksipuoluejärjestelmän painostuksen edessä, niin kannatusluvut olisi ihan toise laiset puolueiden välillä. Nähtiinhän se nyt presidentin vaaleissakin, vaikka ne henkilövaalit ovatkin. Matalalla äänestysprosentilla ois pärjännyt Vanhanen ja Niinistö.
...ja mieti sitten uudestaan.