Janne Huttusen ja Työministeriön välisen kirjeenvaihdon kohujulkaisusarja
Hei,
Alla esitän yhteisöllisen ilmaistyön näytekappaleen matkalla kohti nelivuotista
eduskuntapaikkaani.
Kuten tiedettyä eduskuntatyö on puisevaa, eikä sitä koskevia asioita
juuri jaksa tervehenkinen kansalainen lueskella. Kirjoitan tämän siten jatkiksena useammassa erässä siinä kuin asunnottomuuden ongelmilta, ja kirurgisten asioiden leikkausjonossa odotellen voimia ja aikaa muilta projekteilta jää jäljelle.
Tässä ensimmäisessä osassa keskityn maalailemaan visioita siitä mitä eduskunnassa sitten tekisin, sen jälkeen kun ensitöikseni vaihdattaisin allergeenejä keräävät epäterveelliset kokolattiamatot ja tomuttaisin pölyt pois salista, jos ei vanhentuneita terveyshaittoja kukaan ole viime vinkistä jo älynnyt tällä välin vaihtaa. Näin happi virtaa paremmin ja muuttaa myös koko edustajiston persoonallisuutta kohti terveempää ajattelua.
Omalta osaltani otan nyt tähän alkuun visioista tärkeimmän: kunnioitan itseäni
niin paljon, että 4 vuoden aikana lupaan suhtautua tehtäviini kuten niihin kuuluu ja tehdä oman ja mahdollisimman monen muunkin valtion palkollisen työtehtävän tarpeettomaksi.
4 vuoden vuoden periodi on minulle, selvä projektityö, jolle en hae jatkoa samassa muodossaan.
Tämän projektin tarkoitus on tuoda tehoa kansanedustajantyöhön ei harjoittelun vaan tuloksien määrässä. Se tapahtuu asettamalla tavoitteita, toimimalla organisoidusti ja toteuttamalla julkista valvontaa, jota äänestäjän on helppo seurata.
Neljän vuoden aikana lupaan kertoa kaiken sen yleishyödyllisen minkä tiedän politiikasta, kustannussäästöistä, resurssien allokoinnista sekä johtamisesta rauhan ja kriisin aikoina. Näitä tietoja en pidä välttämättä ollenkaan vähäisinä. Suuntaudun tuon jälkeen muihin tehtäviin, antaakseni arvoa elämän kiinnostavuudelle.
Neljän vuoden aikana pyrin toimimaan niin, että eduskuntatyön jälkeen minun ei tarvitse ottaa työtehtäviä vastaan, missä vain virallinen puhe, tottunut nuijan käsittely ja uskottava leimasimen käyttö, sekä kunnon valheet sävähdyttää ja pelottaa suomalaistyyppisiä kansalaisia.
Maassa, jossa mm. fyysinen seksikontakti vastakkaiseen sukupuoleen on epäattraktiivisilta poikamiehiltä lailla kielletty, yritän pysyä mahdollisimman objektiivisena huolimatta vastuuttomuudella kasatusta työmäärästä, joka pienelle kansalaiselle on kasautunut. Asenne ilmapiirin tarpeellisesta muutoksesta ja valtavasta spotlighttyön määrästä olisi lukuisia esimerkkejä. Tapani toimia
tässä kieltämättä köyhimmän kansanosan kannalta ikävässä ilmapiirissä on kuitenkin anteeksiantava sillä katson, että on hyödyllisempää pyrkiä esittämään oman edustusaikanani kritiikin lisäksi, sellainen työlista, jonka työtehtävät ovat valmisteltu niin hyvin että niiden läpimenon estäminen olisi arvottamalla kriminalisoitavissa. Työlistaan kuuluu erityisesti asioita jotka liittyvät pitkäaikaisiin taloudellisiin investointeihin. Erityisesti terveydenhuoltoon tehtyinä täsmäinvestointeina, joka tarkoittaa lisää tulivoimaa lääkäreille, hoitohenkilöstölle ja potilaille, erityisesti pysyvien investointien kuten kirurgian saralla. Lisäinvestoinnit terveydenhuoltoon hankitaan karsimalla
byrokratian tarpeettomia rönsyjä sosiaali,- ja terveystoimen ulkopuolella alueilla, jotka eivät johda taloudelliseen yksilön, siten kansakunnan menestykseen samalla tavalla kuin työkyvyn parantaminen ja ylläpito.
Esimerkkinä edellytyksistä laadukkaaseen työsuoritukseen on yksilön mahdollisuus
määritellä työskentelyolosuhteet. Asunnottomana tilanteeni on erityisen vaativa, laadukkaan ja uskottavan vaalikampanjan toteutumiseksi. En voi itse pitää yllä työkykyäni tai suunnata energiaani työtehtäviin siten mikä olisi kohtuullista
puhumattakaan ideaalista ja omista kyvyistäni. Tulen tässä artikkelisarjassa
osoittamaan, että tilanteeni joka toimii samalla esimerkkinä, olisi toinen
pienemmillä veronmaksajien kustannuksilla, mikäli osaamme ja haluamme organisoida yhteiskunnalliset palvelut tiiviimmäksi puolustussaarekkeeksi
pitääksemme yllä kaikista tärkeimmät elintoiminnot ja pudottamalla
vähemmän tärkeät rönsyt pois.
Jotta edellä mainittu on mahdollista, tarvitsemme avoimemman yhteisön
jotta meillä on oikeellista tietoa johtamiseen väärien analyysien ja myös väärien diagnoosien tekemisen välttämiseksi. Tätä työtä avoimemman yhteisön puolesta kutsun ”spotlight”-työksi. Kaikki työ mikä antaa meille oikeellisempaa tietoa hyödyttää meitä.
Itse lähden tekemään vaalityötä varhaisessa vaiheessa, jotta minun ei tarvitse olla vain ilmaispullia leipova korvatunturinmaan joulupukki vaan saisin myös itse palkan ja luvan pysyä hengissä. On toki selvää, että Suomalaiset saavat 2007-2011 nauttia myös oman poliittisen työni ja ideoiden vuoksi huomattavasti korkeatasoisemmasta poliittis-taloudellisesta päätöksenteosta, riippumatta siitä pääseekö eduskuntaan vain ajatukseni vai koko palvelu fyysisesti.
Se miksi itselläni on hyviä ajatuksia politiikkaan sovellettavaksi, johtuu siitä että en itse lue enkä seuraa suomalaisia lehtiä tai televisiokanavia ollenkaan. Suosittelen samaa niille, jotka haluavat saada objektiivista näkökulmaa oman kotimaansa asioihin.
Aikaista liikkeelle lähtöä suosittelen myös muillekin kansanedustajaehdokkaille. Verrattuna nykykulttuuriin on kohteliasta antaa äänestäjille mahdollisuus tentata mitä siellä kansanedustajaehdokkaan päässä oikein liikkuu vai liikkuuko mitään? En ole oikein ymmärtänyt sitä vaalikulttuuria, joka Suomessa vallitsee. Tällä viittaan kulttuuriin, jolloin muutama viikko ennen vaaleja tupsahtaa jostakin iso läjä naamankuvia henkilöitä esitellen, joiden edesottamuksista ei ole enää aikaa ottaa selkoa. Olisi mukavaa äänestää muullakin perusteella kuin ammattinimikkeen ja puolueen kautta asioihin samaistuen.
Mikäli vaalityö alkaa jo vuotta aiemmin on edes teoriassa mahdollisuus syntyä tuloksellinen kommunikaatio ja oppimisprosessi. Suomeksi sanottuna siis puhetta, kuuntelua ja ajatustenvaihdantaa joita ilman on vaikea ymmärtää miten rekrytoisin 4 vuoden luottamustehtävään jonkun määräämään minun veromarkoista ja omasta vapaudestani. Nykyiseen verrattuna vois rinnalle esittää kuukausi enne vaaleja vaikka ehdokkaista astrologisia karttoja ja todeta, että ota itse selvää kuka kukin on.
Rekrytointia ajatellen olemme oppineet äänestämään presidentinvaaleissa henkilöä. Jostain kumman syystä, emme oikein ole kehittyneet vielä niin pitkälle, että ymmärtäisimme että nimenomaan eduskuntavaalit ovat henkilövaalit
ja suuri rekrytointitilaisuus, jossa valitaan ei vain 4 vuodeksi vaan lainsäätäjiä, joiden virheet näkyvät sitten kaikissa tulvissakin vuosikymmenissä
jos emme oikein tiedä mitä tulisi tehdä äänestysajankohtana.
Jos et tiedä miksi eduskuntavaalit ovat maamme tärkeimmät vaalit tässä syy:
veromarkkojen määrä ja niiden jako.
Eikö silloin kannata keskittyä antamaan ehdokkaana luottamus ja todellinen varmuus ja tieto omasta persoonasta ja mitä sillä on odotettavissa
4-vuotikauden luottamustyön aikana?
En pidä aivan huonona Amerikan nykyisen presidentin asennetta työhönsä, jossa hän on avoimesti kertonut kunnioittavansa saamaansa luottamustehtävää kansalta. Mielestäni tuloksellisuuden kannalta on erinomaista että henkilöt kokevat työssään arvokkuutta, eivätkä esim. pelkästään naureskele edustustehtävilleen. Sovellettuna kansanedustustyöhön otaksuisin, että vaikka muutoin ei perinteissä pitäytyminen välttämättä maailmaa kovasti kehitä tällaista kansalaisilta saatua luottamustehtävää osattaisiin kunnioittaa kuitenkin niin, että edustaja on valmis varhaisessa vaiheessa osoittamaan kunnioitusta tehtävää ja siten kansalaisia kohtaan mikä näkyisi varhaisen vaiheen tiedotustyönä. Jotta tämä arvokas työ olisi mahdollista saavuttaa olen sitä mieltä, että meidän tulee kulkea matka joka tarkoittaa puoluejärjestelmään tukeutumisen vähenemistä. Olen jo nyt riippumattomana kansanedustajanehdokkaana valmis mielipiteeseen jonka sanoma on yksinkertaisuudessaan se, että veronmaksajan luottamuksen saavuttamiseksi koko puoluejärjestelmä tulisi kasvottomuudessaan ja epärehellisyydessään romuttaa ja korvata itsenäisillä kansanedustajilla, jotka voivat näyttää esimerkkiä tälle holhouskulttuurin luvatulle maalle, joka itkee yrittäjyyden perään ja asettaa samaan aikaan toisella kädellään ihmisiä pakkohoitoon ja tai pakkopäivähoitoon työllisyyskurseille.
(seuraava osa on saatavilla viikon sisällä)
Copyright 5th March
2006
Janne Huttunen
ekonomi
http://politicalpropagandas.blogspot.com/
Hei,
Alla esitän yhteisöllisen ilmaistyön näytekappaleen matkalla kohti nelivuotista
eduskuntapaikkaani.
Kuten tiedettyä eduskuntatyö on puisevaa, eikä sitä koskevia asioita
juuri jaksa tervehenkinen kansalainen lueskella. Kirjoitan tämän siten jatkiksena useammassa erässä siinä kuin asunnottomuuden ongelmilta, ja kirurgisten asioiden leikkausjonossa odotellen voimia ja aikaa muilta projekteilta jää jäljelle.
Tässä ensimmäisessä osassa keskityn maalailemaan visioita siitä mitä eduskunnassa sitten tekisin, sen jälkeen kun ensitöikseni vaihdattaisin allergeenejä keräävät epäterveelliset kokolattiamatot ja tomuttaisin pölyt pois salista, jos ei vanhentuneita terveyshaittoja kukaan ole viime vinkistä jo älynnyt tällä välin vaihtaa. Näin happi virtaa paremmin ja muuttaa myös koko edustajiston persoonallisuutta kohti terveempää ajattelua.
Omalta osaltani otan nyt tähän alkuun visioista tärkeimmän: kunnioitan itseäni
niin paljon, että 4 vuoden aikana lupaan suhtautua tehtäviini kuten niihin kuuluu ja tehdä oman ja mahdollisimman monen muunkin valtion palkollisen työtehtävän tarpeettomaksi.
4 vuoden vuoden periodi on minulle, selvä projektityö, jolle en hae jatkoa samassa muodossaan.
Tämän projektin tarkoitus on tuoda tehoa kansanedustajantyöhön ei harjoittelun vaan tuloksien määrässä. Se tapahtuu asettamalla tavoitteita, toimimalla organisoidusti ja toteuttamalla julkista valvontaa, jota äänestäjän on helppo seurata.
Neljän vuoden aikana lupaan kertoa kaiken sen yleishyödyllisen minkä tiedän politiikasta, kustannussäästöistä, resurssien allokoinnista sekä johtamisesta rauhan ja kriisin aikoina. Näitä tietoja en pidä välttämättä ollenkaan vähäisinä. Suuntaudun tuon jälkeen muihin tehtäviin, antaakseni arvoa elämän kiinnostavuudelle.
Neljän vuoden aikana pyrin toimimaan niin, että eduskuntatyön jälkeen minun ei tarvitse ottaa työtehtäviä vastaan, missä vain virallinen puhe, tottunut nuijan käsittely ja uskottava leimasimen käyttö, sekä kunnon valheet sävähdyttää ja pelottaa suomalaistyyppisiä kansalaisia.
Maassa, jossa mm. fyysinen seksikontakti vastakkaiseen sukupuoleen on epäattraktiivisilta poikamiehiltä lailla kielletty, yritän pysyä mahdollisimman objektiivisena huolimatta vastuuttomuudella kasatusta työmäärästä, joka pienelle kansalaiselle on kasautunut. Asenne ilmapiirin tarpeellisesta muutoksesta ja valtavasta spotlighttyön määrästä olisi lukuisia esimerkkejä. Tapani toimia
tässä kieltämättä köyhimmän kansanosan kannalta ikävässä ilmapiirissä on kuitenkin anteeksiantava sillä katson, että on hyödyllisempää pyrkiä esittämään oman edustusaikanani kritiikin lisäksi, sellainen työlista, jonka työtehtävät ovat valmisteltu niin hyvin että niiden läpimenon estäminen olisi arvottamalla kriminalisoitavissa. Työlistaan kuuluu erityisesti asioita jotka liittyvät pitkäaikaisiin taloudellisiin investointeihin. Erityisesti terveydenhuoltoon tehtyinä täsmäinvestointeina, joka tarkoittaa lisää tulivoimaa lääkäreille, hoitohenkilöstölle ja potilaille, erityisesti pysyvien investointien kuten kirurgian saralla. Lisäinvestoinnit terveydenhuoltoon hankitaan karsimalla
byrokratian tarpeettomia rönsyjä sosiaali,- ja terveystoimen ulkopuolella alueilla, jotka eivät johda taloudelliseen yksilön, siten kansakunnan menestykseen samalla tavalla kuin työkyvyn parantaminen ja ylläpito.
Esimerkkinä edellytyksistä laadukkaaseen työsuoritukseen on yksilön mahdollisuus
määritellä työskentelyolosuhteet. Asunnottomana tilanteeni on erityisen vaativa, laadukkaan ja uskottavan vaalikampanjan toteutumiseksi. En voi itse pitää yllä työkykyäni tai suunnata energiaani työtehtäviin siten mikä olisi kohtuullista
puhumattakaan ideaalista ja omista kyvyistäni. Tulen tässä artikkelisarjassa
osoittamaan, että tilanteeni joka toimii samalla esimerkkinä, olisi toinen
pienemmillä veronmaksajien kustannuksilla, mikäli osaamme ja haluamme organisoida yhteiskunnalliset palvelut tiiviimmäksi puolustussaarekkeeksi
pitääksemme yllä kaikista tärkeimmät elintoiminnot ja pudottamalla
vähemmän tärkeät rönsyt pois.
Jotta edellä mainittu on mahdollista, tarvitsemme avoimemman yhteisön
jotta meillä on oikeellista tietoa johtamiseen väärien analyysien ja myös väärien diagnoosien tekemisen välttämiseksi. Tätä työtä avoimemman yhteisön puolesta kutsun ”spotlight”-työksi. Kaikki työ mikä antaa meille oikeellisempaa tietoa hyödyttää meitä.
Itse lähden tekemään vaalityötä varhaisessa vaiheessa, jotta minun ei tarvitse olla vain ilmaispullia leipova korvatunturinmaan joulupukki vaan saisin myös itse palkan ja luvan pysyä hengissä. On toki selvää, että Suomalaiset saavat 2007-2011 nauttia myös oman poliittisen työni ja ideoiden vuoksi huomattavasti korkeatasoisemmasta poliittis-taloudellisesta päätöksenteosta, riippumatta siitä pääseekö eduskuntaan vain ajatukseni vai koko palvelu fyysisesti.
Se miksi itselläni on hyviä ajatuksia politiikkaan sovellettavaksi, johtuu siitä että en itse lue enkä seuraa suomalaisia lehtiä tai televisiokanavia ollenkaan. Suosittelen samaa niille, jotka haluavat saada objektiivista näkökulmaa oman kotimaansa asioihin.
Aikaista liikkeelle lähtöä suosittelen myös muillekin kansanedustajaehdokkaille. Verrattuna nykykulttuuriin on kohteliasta antaa äänestäjille mahdollisuus tentata mitä siellä kansanedustajaehdokkaan päässä oikein liikkuu vai liikkuuko mitään? En ole oikein ymmärtänyt sitä vaalikulttuuria, joka Suomessa vallitsee. Tällä viittaan kulttuuriin, jolloin muutama viikko ennen vaaleja tupsahtaa jostakin iso läjä naamankuvia henkilöitä esitellen, joiden edesottamuksista ei ole enää aikaa ottaa selkoa. Olisi mukavaa äänestää muullakin perusteella kuin ammattinimikkeen ja puolueen kautta asioihin samaistuen.
Mikäli vaalityö alkaa jo vuotta aiemmin on edes teoriassa mahdollisuus syntyä tuloksellinen kommunikaatio ja oppimisprosessi. Suomeksi sanottuna siis puhetta, kuuntelua ja ajatustenvaihdantaa joita ilman on vaikea ymmärtää miten rekrytoisin 4 vuoden luottamustehtävään jonkun määräämään minun veromarkoista ja omasta vapaudestani. Nykyiseen verrattuna vois rinnalle esittää kuukausi enne vaaleja vaikka ehdokkaista astrologisia karttoja ja todeta, että ota itse selvää kuka kukin on.
Rekrytointia ajatellen olemme oppineet äänestämään presidentinvaaleissa henkilöä. Jostain kumman syystä, emme oikein ole kehittyneet vielä niin pitkälle, että ymmärtäisimme että nimenomaan eduskuntavaalit ovat henkilövaalit
ja suuri rekrytointitilaisuus, jossa valitaan ei vain 4 vuodeksi vaan lainsäätäjiä, joiden virheet näkyvät sitten kaikissa tulvissakin vuosikymmenissä
jos emme oikein tiedä mitä tulisi tehdä äänestysajankohtana.
Jos et tiedä miksi eduskuntavaalit ovat maamme tärkeimmät vaalit tässä syy:
veromarkkojen määrä ja niiden jako.
Eikö silloin kannata keskittyä antamaan ehdokkaana luottamus ja todellinen varmuus ja tieto omasta persoonasta ja mitä sillä on odotettavissa
4-vuotikauden luottamustyön aikana?
En pidä aivan huonona Amerikan nykyisen presidentin asennetta työhönsä, jossa hän on avoimesti kertonut kunnioittavansa saamaansa luottamustehtävää kansalta. Mielestäni tuloksellisuuden kannalta on erinomaista että henkilöt kokevat työssään arvokkuutta, eivätkä esim. pelkästään naureskele edustustehtävilleen. Sovellettuna kansanedustustyöhön otaksuisin, että vaikka muutoin ei perinteissä pitäytyminen välttämättä maailmaa kovasti kehitä tällaista kansalaisilta saatua luottamustehtävää osattaisiin kunnioittaa kuitenkin niin, että edustaja on valmis varhaisessa vaiheessa osoittamaan kunnioitusta tehtävää ja siten kansalaisia kohtaan mikä näkyisi varhaisen vaiheen tiedotustyönä. Jotta tämä arvokas työ olisi mahdollista saavuttaa olen sitä mieltä, että meidän tulee kulkea matka joka tarkoittaa puoluejärjestelmään tukeutumisen vähenemistä. Olen jo nyt riippumattomana kansanedustajanehdokkaana valmis mielipiteeseen jonka sanoma on yksinkertaisuudessaan se, että veronmaksajan luottamuksen saavuttamiseksi koko puoluejärjestelmä tulisi kasvottomuudessaan ja epärehellisyydessään romuttaa ja korvata itsenäisillä kansanedustajilla, jotka voivat näyttää esimerkkiä tälle holhouskulttuurin luvatulle maalle, joka itkee yrittäjyyden perään ja asettaa samaan aikaan toisella kädellään ihmisiä pakkohoitoon ja tai pakkopäivähoitoon työllisyyskurseille.
(seuraava osa on saatavilla viikon sisällä)
Copyright 5th March
2006
Janne Huttunen
ekonomi
http://politicalpropagandas.blogspot.com/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.