»Minä uskon kolmiyhteiseen jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen»,
sanoo kristitty ja arvelee, että tämä hänen uskontunnustuksensa on ainoa
laatuaan, erikoisen henkevä ja syvä. Hänelle on suuri yllätys, kun
vertailevan uskontotutkimuksen taholta hänelle selitetään, että
kolminaisuusoppi ei ole erikoisesti kristillinen oppi, vaan on
tavattavissa useissa »pakanallisissakin» uskonnoissa.
Veeda-uskonnon aikana puhuttiin muinaisessa Indiassa kolminaisjumalasta
Indra-Varuna-Agnista, joista Indra oli taivaan, Varuna veden ja Agni
tulen jumala; toinen senaikuinen kolminaisuus oli Vaaju (ilma), Agni
(tuli) ja Suurja (aurinko). Myöhemmin, kun filosofinen ajattelu
järjesteli käsitteitä, sanottiin kolmiyhteyttä _trimurti_ksi eli
»kolmikasvoiksi» ja kolmiyhteyden eri jumalpersonia nimillä Brahmaa,
Vishnu ja Shiva (luoja, ylläpitäjä ja hävittäjä). »Opi, oi hurskas,
ettei ole todellista eroa meidän välillämme; mikä sinulle niin
näyttäytyy, on vain näköä. Ainoa olevainen esiintyy kolmessa muodossa,
mutta hän on yksi», sanotaan Indiassa.
Tunnettu egyptiläinen kolminaisuus oli Osiris-Isis-Horus, mutta vanhassa
Egyptissä oli toisiakin kolminaisuuksia, jotka vaihtelivat ajan ja
paikan mukaan. Thebessä palveltu kolminaisuus oli Amon, Mut ja Khonsu.
Varsinainen egyptiläinen kolminaisuus oli Osiris, Knef ja Ptah. Ptah'ta
palvottiin erityisesti Memfiissä ja muodosti siellä Nefer Tuumin ja
Sekhetin kanssa pyhän kolminaisuuden.
Vanhassa Kaldeassa oli suurin jumalainen kolminaisuus Anu, Bel ja Ea ja
toinen Samas, Sin ja Ishtar (aurinko, kuu ja iltatähti). Vanhassa
Kiinassa oli hallitsijain tapana joka kolmas vuosi uhrata »Hänelle, joka
on yksi ja kolme». Ja muuan sananparsi kuului: »Fo on yksi persona,
mutta hänellä on kolme muotoa.» Vanhojen skandinaavein jumalkolminaisuus
oli Odin, Tor ja Freja ja toinen Odin, Freja ja heidän poikansa Balder.
Juutalaiset kabbalistit puhuivat kolmesta korkeimmasta sefirothista,
jotka olivat Kether (kruunu), Khokhmah (viisaus) ja Binah (ymmärrys),
jotka kaikki olivat En Sof'ista syntyneet ja siinä yhtä.
Nämä esimerkit, joita voisi luetella useampia, riittänevät osottamaan,
että kolminaisuusaate ei ole kristillistä alkuperää. Selvä johtopäätös
tästä tosiseikasta on, että jos pakanalliset opit ovat taikauskoa, on
kristinoppikin; mutta jos itse kolminaisuusopissa on perää, jos sillä on
vastaavaisuutensa luonnon ja elämän todellisuudessa, silloin ovat
pakanalliset opit kotoisin samasta tiedosta ja viisaudesta kuin
kristillisetkin. Että meidän kantamme kallistuu jälkimäisen olettamuksen
puolelle, on tuskin tarvis mainitakaan.
sanoo kristitty ja arvelee, että tämä hänen uskontunnustuksensa on ainoa
laatuaan, erikoisen henkevä ja syvä. Hänelle on suuri yllätys, kun
vertailevan uskontotutkimuksen taholta hänelle selitetään, että
kolminaisuusoppi ei ole erikoisesti kristillinen oppi, vaan on
tavattavissa useissa »pakanallisissakin» uskonnoissa.
Veeda-uskonnon aikana puhuttiin muinaisessa Indiassa kolminaisjumalasta
Indra-Varuna-Agnista, joista Indra oli taivaan, Varuna veden ja Agni
tulen jumala; toinen senaikuinen kolminaisuus oli Vaaju (ilma), Agni
(tuli) ja Suurja (aurinko). Myöhemmin, kun filosofinen ajattelu
järjesteli käsitteitä, sanottiin kolmiyhteyttä _trimurti_ksi eli
»kolmikasvoiksi» ja kolmiyhteyden eri jumalpersonia nimillä Brahmaa,
Vishnu ja Shiva (luoja, ylläpitäjä ja hävittäjä). »Opi, oi hurskas,
ettei ole todellista eroa meidän välillämme; mikä sinulle niin
näyttäytyy, on vain näköä. Ainoa olevainen esiintyy kolmessa muodossa,
mutta hän on yksi», sanotaan Indiassa.
Tunnettu egyptiläinen kolminaisuus oli Osiris-Isis-Horus, mutta vanhassa
Egyptissä oli toisiakin kolminaisuuksia, jotka vaihtelivat ajan ja
paikan mukaan. Thebessä palveltu kolminaisuus oli Amon, Mut ja Khonsu.
Varsinainen egyptiläinen kolminaisuus oli Osiris, Knef ja Ptah. Ptah'ta
palvottiin erityisesti Memfiissä ja muodosti siellä Nefer Tuumin ja
Sekhetin kanssa pyhän kolminaisuuden.
Vanhassa Kaldeassa oli suurin jumalainen kolminaisuus Anu, Bel ja Ea ja
toinen Samas, Sin ja Ishtar (aurinko, kuu ja iltatähti). Vanhassa
Kiinassa oli hallitsijain tapana joka kolmas vuosi uhrata »Hänelle, joka
on yksi ja kolme». Ja muuan sananparsi kuului: »Fo on yksi persona,
mutta hänellä on kolme muotoa.» Vanhojen skandinaavein jumalkolminaisuus
oli Odin, Tor ja Freja ja toinen Odin, Freja ja heidän poikansa Balder.
Juutalaiset kabbalistit puhuivat kolmesta korkeimmasta sefirothista,
jotka olivat Kether (kruunu), Khokhmah (viisaus) ja Binah (ymmärrys),
jotka kaikki olivat En Sof'ista syntyneet ja siinä yhtä.
Nämä esimerkit, joita voisi luetella useampia, riittänevät osottamaan,
että kolminaisuusaate ei ole kristillistä alkuperää. Selvä johtopäätös
tästä tosiseikasta on, että jos pakanalliset opit ovat taikauskoa, on
kristinoppikin; mutta jos itse kolminaisuusopissa on perää, jos sillä on
vastaavaisuutensa luonnon ja elämän todellisuudessa, silloin ovat
pakanalliset opit kotoisin samasta tiedosta ja viisaudesta kuin
kristillisetkin. Että meidän kantamme kallistuu jälkimäisen olettamuksen
puolelle, on tuskin tarvis mainitakaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kielillä puhuminen jos on saanut sen lahjan niin voisiko sitä pitää todisteena. Siis hankala sillä lähteä todistamaan toisille mutta jos yhtäkkiä on oppinut puhumaan kielillä niin on ainakin omakohtainen todistus, siis ihminen itse henkilökohtaisesti on saanut todistuksen!?
Mikäs se nyt olikaan tuon kirkko kunnan nimi josta erosit? Mainitsit joskus sen.
Pyhältä Hengeltä saadulla "kielitaidolla" ryhtyä esimerkiksi kääntäjäksi? Vai sattuvatko ne "kielet" olemaan niitä muinaiskieliä...
Joskus on käynyt mielessä kun sanotaan että raamatussa on paljon käännösvirheitä niin miksi nuo kääntäjät eivät ole saaneet kielten lahjaa jotta voisivat mahdollisimman tarkasti kääntää raamatun. Kielten lahjan kanssa kääntäminen veisi varmaan vuoden kun nykyään kääntäjät riitelee 7 vuotta ennen kuin saavat koko kirjan käännettyä.
Tunnetko montakin armolahjan saanutta, jotka lahjansa turvin puhuvat ja kirjoittavat jotain oikeaa, esimerkiksi germaanista kieltä ilman minkäänlaista opiskelua tai harjaantumista?
paljoa kielillä puhumis asiaa. Juttuja olen kyllä kuullut ja jutuiksi taitavat jäädä...
että kielilläpuhuja oppisi uuden vieraan kielen,jota voisi käyttää samoin kuin muitakin osaamiaan kieliä.
Kyllä ne vaan on opeteltava koulunpenkillä tai sitten muissa kierjeopistoissa.
Kielillä puhuja puhuu lähinnä salaisuuksia Hengessä,eikä niitä juurikaan ymmärrä kuin Jumala ,ja kielilläpuhuja rakentuu itse sisäisesti puhuessaan kielillä.
Se,että ensimmäisenä helluntaina uskovat puhuivat kieliä jotka ymmärrettiin kuulijain joukossa ,oli tarkoin Jumalan tarkoituskin,olihan se eka kerta,täytyi olla ymmärrettävää puhetta,että tajuttiin todella ihmeen kautta saatu kyky puhua vierailla kielillä todistettavasti.
Aivan samoin kuin oli "tuliset kielet" rukoilojoideb yllä,näkyvä merkki Pyhä Hengen tulosta,ja se oli lähinnä merkki uskoville itselleen.
Tämä "tulikieli" merkki on tänäpäivänä siinä,että AINA,kun täytytään Pyhällä Hengellä,on siitä merkkinä kielilläpuhuminen,ehkä vain sen lyhyen ajan,kun on juuri saanut täyteyden kokea,tai sitten se jää puhujalle lahjana,sillä se ei välttämättä aina jää jokaiselle pysyväksi,mutta on aina merkki Pyhällä Hengellä täyttymisestä.
Joka oli ekakerralla tulisetkielet,jokaisen 120:nen uskovaisen yllä.
tämän vuoks pitkälti kukaan ei usko pyhän henkenne todellisuutta jos ne ovat vain teidän omia salaisuuksianne.
pyhän hengen todellisuudesta kun ei vielä mitään konkreettisia todisteita ole löytynyt. se on todellinen vain uskovaisille niinkuin viittasitkin: omana salaisuutena.
saat uskoa pyhään henkeen. joku toinen voi uskoa vaikkapa super-kiva henkeen joka saa hänen mielensä pysymään virkeänä päivästä toiseen. sanoo vain että super-kiva hengellä ei ole tapana näyttäytyä kenellekään ulkopuoliselle, se on sellanen 'salaisuus' heidän välillään.