Lellikkiuskontoni buddhalaisuuskin ansaitsee kritiikin. Jopa vallan perustajansa takia.
Kertomuksen mukaan Buddhan vaimo lähettää heidän pienen poikansa tapaamaan Buddhaa, jotta isä vaikkapa heltyisi ja palaisi kotiin lapsukaisen nähdessään. Vaan Buddhapa mennä vihkaisee pojastaan munkin.
- Millainen ihminen ottaa lapsen äidiltään? Kuka voi päättää toisen ihmisen henkisyyden asteesta ja toteuttamisesta kun tämä on vielä reippaahkosti alaikäinen?
Buddhan pikkuveli saapuu tapaamaan Buddhaa iloisena, koska on juuri menossa naimisiin. Mutta Buddhapa vihkaisee velipojankin munkiksi, ja isoveljeään kunnioittaakseen veli ei voi kuin suostua. Hyvästi nuori morsmaikku ja muu tavanomainen onni.
- Millainen ihminen käyttää aiemmassa maallisessa elämässään saamaansa arvovaltaa päättääkseen muiden ihmisten elämästä?
Buddhan kasvattanut äitipuoli tulee tapaamaan Buddhaa, haluten liittyä hengenyhteisöön ja tulla nunnaksi. Mutta tämäpä ei Buddhalle käykään kuin pitkin hampain suostuen, kun häneltä on ensin kerjätty pitkään, ja kun hän on laatinut pitkän listan ehtoja jotka naisten tulee täyttää nunnaksi ryhtyessään.
- Millainen VALAISTUNUT ihminen haluaa pitää naiset henkisen kehityksen ulkopuolella vain sen takia että "jonkunhan on sukuakin jatkettava ja passattava perhettään"...
Herääkin kysymys, olisiko mitenkään mahdollista että koko tässä kapisessa maailmassa syntyisi edes kerran vaihteeksi naispuolinen profeetta eli uskonnon alkuunpanija. Vai onko niin, että heitä on kyllä syntynyt, mutta kovasti ovat kummasti kuolleet ennenkuin ovat saaneet oppiaan laajemmin levitettyä?
Kertomuksen mukaan Buddhan vaimo lähettää heidän pienen poikansa tapaamaan Buddhaa, jotta isä vaikkapa heltyisi ja palaisi kotiin lapsukaisen nähdessään. Vaan Buddhapa mennä vihkaisee pojastaan munkin.
- Millainen ihminen ottaa lapsen äidiltään? Kuka voi päättää toisen ihmisen henkisyyden asteesta ja toteuttamisesta kun tämä on vielä reippaahkosti alaikäinen?
Buddhan pikkuveli saapuu tapaamaan Buddhaa iloisena, koska on juuri menossa naimisiin. Mutta Buddhapa vihkaisee velipojankin munkiksi, ja isoveljeään kunnioittaakseen veli ei voi kuin suostua. Hyvästi nuori morsmaikku ja muu tavanomainen onni.
- Millainen ihminen käyttää aiemmassa maallisessa elämässään saamaansa arvovaltaa päättääkseen muiden ihmisten elämästä?
Buddhan kasvattanut äitipuoli tulee tapaamaan Buddhaa, haluten liittyä hengenyhteisöön ja tulla nunnaksi. Mutta tämäpä ei Buddhalle käykään kuin pitkin hampain suostuen, kun häneltä on ensin kerjätty pitkään, ja kun hän on laatinut pitkän listan ehtoja jotka naisten tulee täyttää nunnaksi ryhtyessään.
- Millainen VALAISTUNUT ihminen haluaa pitää naiset henkisen kehityksen ulkopuolella vain sen takia että "jonkunhan on sukuakin jatkettava ja passattava perhettään"...
Herääkin kysymys, olisiko mitenkään mahdollista että koko tässä kapisessa maailmassa syntyisi edes kerran vaihteeksi naispuolinen profeetta eli uskonnon alkuunpanija. Vai onko niin, että heitä on kyllä syntynyt, mutta kovasti ovat kummasti kuolleet ennenkuin ovat saaneet oppiaan laajemmin levitettyä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
No, naisten asiahan se on, jos ei ole sen sukupuolen "profeettoja". Turha siitä mitään sukupuoltenvälisiä sotia on repiä.
Vai onko se sittenkin niin, että naiset ovat luonnostaan seuraajia?
>>Herääkin kysymys, olisiko mitenkään mahdollista että koko tässä kapisessa maailmassa syntyisi edes kerran vaihteeksi naispuolinen profeetta eli uskonnon alkuunpanija.
Että ihmislajilla on yksi tietty Tarina, jota he alitajuisesti toistavat sukupolvesta toiseen. Tämä psykologinen ajatus arkkityypeistä ja ihmismielen rakenteesta tietysti panee minutkin miettimään onko mitään järkeä edes pohtia miten Raamattua tulisi lukea (toisin) tai milloin jokin kokous päätti ja mitä ja missä. Tai mitä Buddhan elämään kuuluu.
Haluaisi tietysti uskoa että on ollut asioita jotka ovat todella tapahtuneet. Ihmisten taipumus vetää kaikki samasta muotista läpi vaikka väkisin vain sotkee kaiken. Lopulta meillä on pilvin pimein "Jumalan Poikia", ja kaikilla sama sanoma: etsikää niin te löydätte, olkaa täydellisiä...
Se miksi "jumalan" lapsukaisen aina pitää olla miespuolinen ja nainen kelpaa vain synnyttäjäksi olisi taas yksi mielenkiintoinen seikka pohdittavaksi. Vaikka minua on väitetty dualistiksikin, en hyväksy sitä että nainen ja mies yhdistetään mielivaltaisesti muihin vastakohtapareihin kuten valo/pimeys, passiivinen/aktiivinen aina niin että se on se mies joka on aktiivinen tai valo tai jumala.
Tietysti Materia=nainen ja Jumala=mies jaottelu on vain symbolista. Mutta kyllä se silti joskus alkaa ärsyttää, varsinkin kun ns. esoteria on pullollaan tätä jankutusta. Tohdinko enää kutsua itseäni esoteerikoksikaan...
Kaikki ne m-alkuiset näyttävät viittavan mereen, veteen, materiaan ja illuusioon (Deva-Maya). Esoteerikoiden kesken on kuulut puhuttavan myös niin radikaalia, että viimeisen jälleensyntymän ja Jivanmuktaksi tulon yhteydessä ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa mies-ruumis meidän aikakaudellamme (joka tietysti tässä tarkoittaa toooodella pitkää aikakautta). Tulevissa aikakausissa fyysinen sukupuolisuus on muuntunut ja yhdistynyt, kuten näiden esoteerikkojen mukaan oli aikojen alussa. Ihmiset olivat kaksisukuisia. Se on tietysti 'harmi' naisten suhteen, mutta tasapuolinpa niitä ruumistuksia silti kuulemma on otettava.
Että silleen esoteriassa, mutta eiköhän sieltä löydy yhtämonenlaista tallaajaa kuin eksoteristeista.
on ainoa joka kelpaa synnyttämään Jumalan pojan.
Mies ei edes pysty siittämään Jumalan poikaa .
Nainen on 10 portin kaupunki,mies on 9 portin kaupunki.
Mitä varten kaikki vanhat temppelit on rakennettu naisen kehon mallin mukaan ja kaikkein pyhin on naisen kohdun mallin mukaan tehty.Ja kaksi tornia kuvaa naisen jalkoja ?Miehen malli ei ole niin pyhä kuin naisen malli.
siksi temppelit naisen kohdun kuvatuksina, että vain mies voi laittaa sinne siemenensä? =)
Mutta kaiketi sinun täytyy olla oikeassa. Ei miehestä ole niin kunnialliseen tehtävään, kuin synnyttämään Jumalan poikaa ja sanansaattajaa. Periaatteessa miehellä ei ole mitään virkaa siinä tehtävässä, koska se nainenhan synnyttää neitsyenä. Joten kumarrus kuuluu siltä osin tosiaankin naiselle.
kohtu ylläpitää maailmaa.
Menettikö Maaria neitsyytensä kun hän sai lisää lapsia?
Tasa-arvo ihmisten kesken maailmanlaajuisesti jää naisten tehtäväksi. Miehet pitävät kiinni uskontojen eriarvoisuudesta koska se takaa heille saavutetut etuisuudet.
Joten murtautuminen ulos vanhoista traditioista ja uskontojen ylläpitämistä roolimalleisa jää naisille mikäli aikovat joskus jakaa samaa kakkua miesten kanssa.
>>kohtu ylläpitää maailmaa.
on jo ehkä tämä, että voi keskustella siitä mikä aiheuttaa onnea tai epäonnea? Ja muista uskontojen kommervenkeistä.
eivät ryhmänä sitoutuisi heitä sortaviin uskontoihin!
Jos tilanne olisi miesten kohdalla samanlainen kuin se nyt on naisten kohdalla, uskonnolla ei vaan olisi samanlaista asemaa kuin niillä nyt on.
Tai on toinenkin vaihtoehto: miehet veisivät asian jonnekkin oikeusasteeseen ja hakisivat itselleen oikeutta asettamalla ko opit kyseenalaisiksi.
"Millainen ihminen ottaa lapsen äidiltään? Kuka voi päättää toisen ihmisen henkisyyden asteesta ja toteuttamisesta kun tämä on vielä reippaahkosti alaikäinen?"
Älykäs ihminen, joka tajuaa äidin otteiden vievän lapsen perikatoon? Käsityksesi munkkina olosta on sekin vähintäänkin omituinen. Ymmärtääkseni kaikessa henkisessä toiminnassa olennaista on että yksilö itse tajuaa "henkiset totuudet". Toisin on laita kasvatuksessa jossa vanhempi aina tietää mikä on lapselle parasta. Kaltaisesi vanhemmat luultavasti kasvattavat lapsensa psykologisiin orjuuteen. Arvostelet Buddhaa puhtaasti omien arvojesi perusteella jolloin argumenttisi lähinnä redusoituvat muotoon "buddha on väärässä koska hän ei ajattele niin kuin minä". Otat itsestään selvyytenä tietyt kyseenalaiset oikeudet kuten esim. sen että lapsella on luovuttamaton oikeus pölvästi äitiin eikä kukaan - valaistunutkaan - saa pelastaa lasta äidin manipulaatiolta. Edelleen ajattelet että jos joku pelastaa toisen "avio-onnelta" hän syyllistyy moraalittomaan rikkeeseen. Naiselliseen mieleesi ei näytä juolahtavan että on parempaakin elämää kuin avioelämä.
Viimeisimmän Setan testin mukaan olen mies.
Tiedän kyllä mainiosti että henkinen tie on parempi kuin vanhempien manipuloitavana ja aivopestävänä oleminen sekä "avio-onneen" pitäytyminen - mutta millä tavoin Buddha on henkisempi siinä että hän päättää TOISEN puolesta juuri aivan kuten vanhemmat päättävät lastensa puolesta? Ja miten hänen toisen puolesta päättämisensä loppujen lopuksi on parempaa kuin olla omien himojensa orja?
Orja mikä orja. Lopulta kaikki me olemme orjia, ellemme itse päätä elämästämme. Joku voi päätyä henkiselle tielle, ja hemmetin hyvä niin.
Ainoastaan jos Buddha tunnisti tämän ihmisen jonka kanssa oli jo vaikkapa välitilassa tehnyt sopimuksen tämän munkiksi ryhtymisestä homma on ok. Ainoastaan silloin kun tämä kuului jo "väkisin" värvätyn sielunsuunnitelmaan.
Mutta voimmeko tietää sitä oliko näin?
Sinä et muuten leimatessasi minua kuulosta järin buddhalaiselta... Oletko varma ettet itse pyri ehdollistamaan minua, tai muita ihmisiä?
>on parempaakin elämää kuin avioelämä.
Entäpä valinnanvapaus? MIkä osa oli manipulaatiolla?
Kuka voi sanoa, että ruumiillinen olisi jotenkin huononpaa, kuin henkinen. Ruumis ja henki kulkevat yhdessä. Ruumiillinen voi joskus olla henkistäkin (esim. tatra).
"...mutta millä tavoin Buddha on henkisempi siinä että hän päättää TOISEN puolesta juuri aivan kuten vanhemmat päättävät lastensa puolesta?"
"Mutta voimmeko tietää sitä oliko näin?"
Mistä sitten voisimme tietää että Buddha manipuloi mainitsemiasi henkilöitä? Mitä perusteita on uskoa niin (huom. todistustaakka on sinulla)? En ymmärrä miten Buddha edes olisi voinut päättää toisen puolesta, sillä tuskin hän sentään PAKOTTI toista. Ja jos hän ei pakottanut eikä riistänyt, niin valinta oli asianomaisten henkilöiden eikä jälkiviisailla katkerilla naisilla pitäisi olla siihen sanan sijaa.
Edelleen joissakin naisellisissa skenaarioissa olisi moraalitonta jos Buddha viisaana miehenä ei johdattaisi muita etenkin jos nämä sitä häneltä pyytävät tai jos tilanne on sen kaltainen jossa Buddha voi pelastaa asianomaiset hukkaan heitetyltä elämältä. Ja jos uskot noihin välitilassa tehtyihin sopimuksiin, niin miksi kritisoit Buddhaa sillä perusteella ettet tiedä mitä on sovittu?
En minä ole buddhalainen. Olen dadaisti/situationisti. En osaa vastata viimeiseen kysymykseesi koska minulle on epäselvää mitä "pyrkimys toisen ehdollistamiseen" pitää sisällään. Toisaalta ajattelen, että piti mitä hyvänsä, sillä ei ole minulle minkäänlaista merkitystä. Olen luultavasti aivan liian älykäs pohtiakseni tuollaisia kysymyksiä.
PS. Setan testeihin luottaminen tai vetoaminen argumentaatiossa on naisellista.
>Mistä sitten voisimme tietää että Buddha manipuloi mainitsemiasi henkilöitä? Mitä perusteita on uskoa niin (huom. todistustaakka on sinulla)?
Todistetaakka? No, jos uskotaan että Buddhasta kerrottu on tarkkaa tietoa (uskovathan kristitytkin Jeesuksestaan kerrotun olevan totta) niin silloin on kritiikin paikka. Ellei uskota, ei olla Buddhaa palvovia buddhalaisia (minä en ole).
>En ymmärrä miten Buddha edes olisi voinut päättää toisen puolesta, sillä tuskin hän sentään PAKOTTI toista. Ja jos hän ei pakottanut eikä riistänyt, niin valinta oli asianomaisten henkilöiden eikä jälkiviisailla katkerilla naisilla pitäisi olla siihen sanan sijaa.
Tämä juuri osoittaa halusi ehdollistaa toisia. "Olet katkera nainen". Kovin osoittelevaa kirjoitusta. Et sinä voi päättää millainen tai mikä toinen tuikituntematon ihminen on sillä perusteella että näet mitä hän lässyttää netissä.
Minäkään en ymmärrä miksi Buddha olisi päättänyt toisen puolesta. Henkinen tiehän on jokaisen kuljettava itse ominpäin alusta loppuun. Profeettoihin yms. voi toki tukeutua, mutta ei heissä voi roikkua iänkaiken. Ja "valaistuminen" käsittääkseni on hyvin yksinäinen juttu.
>Edelleen joissakin naisellisissa skenaarioissa olisi moraalitonta jos Buddha viisaana miehenä ei johdattaisi muita etenkin jos nämä sitä häneltä pyytävät tai jos tilanne on sen kaltainen jossa Buddha voi pelastaa asianomaiset hukkaan heitetyltä elämältä. Ja jos uskot noihin välitilassa tehtyihin sopimuksiin, niin miksi kritisoit Buddhaa sillä perusteella ettet tiedä mitä on sovittu?
Minä en usko tässä vaiheessa mihinkään, vaan esitin pari vaihtoehtoa. Jankutuksesi naisellisuudesta muuten ihmetyttää minua. Katsotko itse olevasi sellaisen yläpuolella? Miten voit päättää kuka on naisellinen ja kuka ei?
Minusta on kertakaikkisen väärin päättää toisen puolesta ja viedä häneltä mahdollisuus kulkea itse tiensä loppuun. Siltä kantilta Buddhan päätös oli väärin. Mutta taas siltä kantilta että emme tiedä tekikö hän todella sen päätöksen tämä lässytys on tyhjänpäiväistä...
>En minä ole buddhalainen. Olen dadaisti/situationisti.
Eli siis tässä kaksi ei-buddhalaista keskutelee buddhalaisuudesta. Taitaa olla turhaa touhua. Sitäpaitsi kun minä en ole akateeminen ihminen, en kykene sellaisiin pikkusieluisiin näperryksiin että minusta olisi sinulle kiistakumppaniksi.
>En osaa vastata viimeiseen kysymykseesi koska minulle on epäselvää mitä "pyrkimys toisen ehdollistamiseen" pitää sisällään. Toisaalta ajattelen, että piti mitä hyvänsä, sillä ei ole minulle minkäänlaista merkitystä. Olen luultavasti aivan liian älykäs pohtiakseni tuollaisia kysymyksiä.
Älä tapa nauruun. Sitten kun ymmärrät miten ehdollistat toisia, voit tulla sanomaan olevasi älykäs.
>PS. Setan testeihin luottaminen tai vetoaminen argumentaatiossa on naisellista.
Ja se ettei tajua vitsiä osoittaa että on pystyyn kuollut tärkeilijä.
(En mielelläni sano näin kärkevästi ja henkilökohtaisesti kuin tässä viestissä olen sanonut, mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.)
PS. Lopetan tähän. Jankuta siitä naiseudestasi edelleen jos tykkäät.
Koska olet ilmoittanut vetäytyväsi keskustelusta, tyydyn pariin yleisluontoiseen huomioon.
"Tämä juuri osoittaa halusi ehdollistaa toisia. "Olet katkera nainen"."
Olikohan se todella "ehdollistamista" vai ihan retoriikkaa? Itse kukin argumentaatiossaan käyttää tiettyjä vahvistusmenetelmiä, maalailee kuvaa, sepittää tarinaa jne. On jokseenkin "ehdollistavaa" (ja paljon muuta elitististä, fasistista ym.) syyttää toista ehdollistamista vain tiettyjä argumentaatiostrategioiden kohdalla.
"Eli siis tässä kaksi ei-buddhalaista keskutelee buddhalaisuudesta. Taitaa olla turhaa touhua."
Sinä puhuit buddhalaisuudesta, minä tein yleisempiä huomioita. Sivusin toki myös aihetta.
Kun nyt pikkusieluisuudesta virkoit, niin kehottaisin sinua tutustumaan edes pikaisen pintapuolisesti dadaan tai situationismiin ja sen jälkeen lukemaan oman tekstisi(miksei myös minun) uudelleen...
>On jokseenkin "ehdollistavaa" (ja paljon muuta elitististä, fasistista ym.) syyttää toista ehdollistamista vain tiettyjä argumentaatiostrategioiden kohdalla.
Pakko ilmeisesti aukoa jälleen päätään, sillä kirjoituksesi toi pari pointtia mieleeni. JUURI TÄMÄN ylläolevan kohdan takia, mitä uumoilin, minusta tuntuu että en kykene kanssasi keskustelemaan. Minä en pidä, en halua pitää, enkä edes (aina) ymmärrä tapaa keskustella jossa käytetään STRATEGIAA. Olen tietysti netissä tutustunut provokaatioihin ja tarkoitushakuiseen kirjoitustyyliin, mutta olen silti edelleen amatööri ja self made -ihminen, joten epäilen että resurssini eivät sellaiseen riitä. En mielestäni vähättele itseäni tunnustamalla että en kykene johonkin, totean vain tosiasian rehellisesti. Minun linjani on nimittäin pyrkiä rehelliseen kirjoittamiseen, ei sellaiseen missä on jokin ihme kaava millä tavalla pitää kirjoittaa, ja enemmän tai vähemmän salainen missio saada vastapuoli sanomaan niin ja näin.
Uskon-asiat ja uskontojen kriittinen tutkimus (vaikkakin vain tällaisen leväperäisen amatöörinkin taholta) on mielestäni tyystin eri asia kuin mitellä sanan säilällä pyrkien lopulta vain osoittamaan oma häikäisevä älykkyytensä. Tietysti senkin pyrkimyksen takana on taas jokin salattu toinen pyrkimys, sillä niitähän - sanoisinko - teikäläisillä riittää. Tarkoitan filosofiaan perehtyneitä akateemisia ihmisiä.
Herää kyllä kysymys onko kaikessa tuossa kikkailupyrkimyksessä takana jonkinlainen tarve piiloutua elämän aidolta ja todelta kokemiselta. Eräässä mielessä uskovaisetkin ovat sentään osoittaneet jonkinlaista rehellisyyttä itseään kohtaan, suurempaa rehellisyyttä kuin se joka piiloutuu "strategioiden" ja "argumenttien" taakse, ja harrastaa jotakin mihin liittyy valtava määrä hienoja sivistyssanoja...
Niin... Minuun ei voi luottaa pätkän vertaa. Sanon että lopetan, sitten jatkankin. Valitan...
Mutta onhan tämä tietysti tavallaan hemmetin mielenkiintoista, vaikka joudunkin koko ajan tuomaan esille että en kykene kilpakumppaniksesi, en ainakaan siten kuin sinä toivoisit.
"Minä en pidä, en halua pitää, enkä edes (aina) ymmärrä tapaa keskustella jossa käytetään STRATEGIAA."
Halusit tai et, toimit aina tietyssä diskurssissa ja luovit (ts. rämmit sanoissa ja perusteluissa) sen edellyttämällä tavalla. Vaikka puhunkin strategiasta ei se ei tarkoita että tietoisesti suunnittelisin joitakin argumentaatiostrategioita keskusteluja varten (tietysti sitäkin voi toisinaan harrastaa) vaan pikemminkin että ne pulppuavat minusta. Vasta jälkeenpäin (tai samalla hetkellä muttei suinkaan etukäteen) tiedostaa mitä tuli tehdyksi. Eikä kyse ole sen enempää salaisista missioista vaan suhtautumisesta. Strategiat ja "salaiset missiot" ovat osa leikkiä. Ja ellet leiki olet tosissasi...ja se vasta onneton osa on.
"tyystin eri asia kuin mitellä sanan säilällä pyrkien lopulta vain osoittamaan oma häikäisevä älykkyytensä. Tietysti senkin pyrkimyksen takana on taas jokin salattu toinen pyrkimys..."
Mistä vedät tällaisen johtopäätöksen? Pelaavatko ihmiset aina pelejä yksinomaan osoittaakseen paremmuutensa? Tytöksi joka vastustaa "ehdollistamista" ja leimaamista" siirrät minut keskelle outoa tarinaa...(akateemisista filosofian lukijoista - tarinassa on kyllä totuuden aineksia)
"Herää kyllä kysymys onko kaikessa tuossa kikkailupyrkimyksessä takana jonkinlainen tarve piiloutua elämän aidolta ja todelta kokemiselta."
Vanha kunnon "eikö olekin kummallista että kaikki järkevät ovat samaa mieltä kanssani?"-muunnos. Eli jos minä koen elämän jollakin tavalla, niin henkilöt jotka saavat "kicksinsä" eri asioista yllättäen "pakenevat elämää".
Aivan, naisiin ei voi luottaa.
>Ja ellet leiki olet tosissasi...ja se vasta onneton osa on.
Miten niin? Hampaat irvessäkö täällä pitäisi kirjoittaa?
>Mistä vedät tällaisen johtopäätöksen? Pelaavatko ihmiset aina pelejä yksinomaan osoittaakseen paremmuutensa?
Netissä se tuntuu olevan hyvin tavanomaista. Päähänpotkitut tyypit tulevat tänne pätemään. En välttämättä lue itseäni pois heistä, vaikka pyrinkin siihen etten yrittäisi olla muita parempi.
>Tytöksi
Imartelevaa. Jo vanhakin nyt nuortuu.
>joka vastustaa "ehdollistamista" ja leimaamista" siirrät minut keskelle outoa tarinaa...(akateemisista filosofian lukijoista - tarinassa on kyllä totuuden aineksia)
Koska sinä aloitit "sinä olet..." -linjan päätin että puhutaan sitten sinä-kieltä.
>Vanha kunnon "eikö olekin kummallista että kaikki järkevät ovat samaa mieltä kanssani?"-muunnos.
Ketkä kaikki? En elä me-tunteessa. Enkä katso olevani erityisen järkeväkään.
>Aivan, naisiin ei voi luottaa.
Ja tätähän me olemme tässä koko ajan hakeneetkin, eikö vain! :) Ihmisillä on kova hinku todistella itselleen ensisijaisesti sitä mihin he jo uskovatkin, ja minä mielelläni autan heitä siinä. Vaikka se ei ilmeistä olisikaan.
>Ja ellet leiki olet tosissasi...ja se vasta onneton osa on.
"Miten niin? Hampaat irvessäkö täällä pitäisi kirjoittaa?"
Hmm? Ymmärsitkö nyt väärin? Minusta on aina traagista jos joku kirjoittelee tällaisille foorumeille vakavissaan. Hoitoon sellaiset pitäisi ohjata (Jos joku ottaa hoidonkin vakavissaan, niin sitten en tiedä mitä pitäisi tehdä).
"Netissä se tuntuu olevan hyvin tavanomaista. Päähänpotkitut tyypit tulevat tänne pätemään."
Ahaa. Miksi minä en ole huomannut tällaista? Voisiko olla että tässä on kyseessä se paljon parjattu ehdollistaminen...
"Imartelevaa. Jo vanhakin nyt nuortuu."
Ai. Agesi???
"Koska sinä aloitit "sinä olet..." -linjan päätin että puhutaan sitten sinä-kieltä."
Jep. Mutta vain toinen meistä on kritisoinut toista "sinä olet..."-linjan käytöstä. Eikö olekin kummallista kuinka herkästi edesvastuuttomasti käyttäyvytä pojan koltiaiset saavat sinut laskeutumaan tasolleen?
"Ketkä kaikki? En elä me-tunteessa. Enkä katso olevani erityisen järkeväkään."
Tarkoitin tietenkin että ne jotka ovat samaa mieltä kanssasi ovat yllättäen hyveellisiä ja kaikinpuolin ylväitä ihmisiä kun taas eri mieltä olevat -jälleen kerran sangen yllättävästi - "ehdollistavat" muita ja sortuvat muihinkin säädyttömyyksiin.
"Ihmisillä on kova hinku todistella itselleen ensisijaisesti sitä mihin he jo uskovatkin, ja minä mielelläni autan heitä siinä."
Tuskin siihen sinun (pitäisikö sinua sanomasi perusteella kutsua nihilistiseksi kätilöksi) apuasi edes tarvitaan.
>Minusta on aina traagista jos joku kirjoittelee tällaisille foorumeille vakavissaan.
Missä kulkee vakavan raja? Ja näkeekö sen kirjoitusten laadusta vai määrästä - vai molemmista?
Monille ihmisille tietysti ajantappo on erittäin kuolemanvakava harrastus.
"Netissä se tuntuu olevan hyvin tavanomaista. Päähänpotkitut tyypit tulevat tänne pätemään."
Ahaa. Miksi minä en ole huomannut tällaista?
Multivalintatesti.
a) eihän sitä itse huomaa
b) et ole liikkunut tarpeeksi usealla foorumilla
c) sinulla ei ole jotakin päähänpinttymää josta jankutat muiden friikahtaneiden kanssa kilpaa
Vaihtoehdosta c papukaijamerkki.
>Ai. Agesi???
Hyi. Ei naiselta semmoisia kysellä.
"Koska sinä aloitit "sinä olet..." -linjan päätin että puhutaan sitten sinä-kieltä."
>Mutta vain toinen meistä on kritisoinut toista "sinä olet..."-linjan käytöstä. Eikö olekin kummallista kuinka herkästi edesvastuuttomasti käyttäyvytä pojan koltiaiset saavat sinut laskeutumaan tasolleen?
Ei ole. En ole laskeutunut millekään tasolle, sillä en asu norsunluutornissa. Käytän nettiä hyvin monitasoisesti, suollan ihan mitä tahansa melkein minne tahansa.
>ne jotka ovat samaa mieltä kanssasi ovat yllättäen hyveellisiä ja kaikinpuolin ylväitä ihmisiä kun taas eri mieltä olevat -jälleen kerran sangen yllättävästi - "ehdollistavat" muita ja sortuvat muihinkin säädyttömyyksiin.
Ovat vai? En ole eläissäni tavannut ihmistä joka olisi kovin pitkään jaksanut olla kanssani täysin samaa mieltä...
Eri mieltä oleminen ei tarkoita sitä että kuvaillaan että "sinä olet sellainen ja tällainen". On ihmisiä jotka kykenevät antamaan asioiden riidellä sensijaan että vetävät toisen persoonaa, tai oletettua persoonaa, (saati ruumista!) tilille. Esim. sinun takertumisesi NAISEUTEEN on selkeä haaste minulle, että minun pitäisi nyt tässä puolustella naisena olemista, tai coolisti olla välittämättä koko asiasta. Alkuperäinen avauskirjoitukseni kuitenkin koski Buddhan oletettua hengellistä johtajan asemaa ja sen nojalla tehtyjä päätöksiä, jotka puolestaan koskivat niin lasta, naista kuin miestä. - Tässä tuleekin mieleeni että tämä kolmijako voisi periaatteessa tuoda esiin jonkinlaisen kaavan ja viittauksen syvempään opetukseen noiden tapahtumien takana...!
(Laitoin toki otsikkoon jatkeeksi "naisen osa", mistä suurimmat pahoitteluni jos se ikäänkuin pisti sinua pahasti silmään...)
"Ihmisillä on kova hinku todistella itselleen ensisijaisesti sitä mihin he jo uskovatkin, ja minä mielelläni autan heitä siinä."
>Tuskin siihen sinun (pitäisikö sinua sanomasi perusteella kutsua nihilistiseksi kätilöksi) apuasi edes tarvitaan.
Ei tarvita ei. Mutta jokainen me väistämättä osallistumme tähän "tee itsesi omahyväiseksi toteamalla että olit jo alunperin oikeassa oi maailman valo" -touhuun varsinkin TÄLLÄ foorumilla. Valitettavasti. En ole koskaan nähnyt täällä kenenkään luopuvan omasta uskostaan.
On sitä paljonkin papittaria ja viisaista naisia, jostain syystä heistä ei vain kirjoiteta. Tai sitten naiset ovat vaatimattomampia, eivätkä pullistele taidoillaan.