Uskovaiset niin tavan takaa puhuvat synnistä että pakkohan käsitteelle on hetkinen aikaa uhrata.
Termiä synti on näppärää käyttää erilaisissa yhteyksissä:
-'homous on syntiä'
-'huomasin olevani synnin orja joten päätin luovuttaa elämäni herralle'
-'kaikki meistä ovat syntiä tehneet'
-'pyhän hengen pilkka on anteeksiantamaton synti'
-'tunnusta syntisi niin saat armon'
-'jeesuksen maahan vuotanut veri pelastaa sinut ja tekee sinut synneistäsi vapaaksi'
Näissä kaikissa yhteyksissä ja lukemattomissa muissa olen kuullut sanaa synti käytettävän.
Itse terminä uskovaisilta löytyy sille varmaan määritelmiäkin: 'rikkomus jumalan tahtoa vastaan' jne.
Kuitenkin päällimmäiseksi käsitteestä 'synti' nousee ajatus siitä mielikuvituksen tuotteena. Mustavalkoinen käsite, jonka avulla voidaan pönkittää omia uskonkäsityksiään. Se on ikäänkuin uskovaisten voimasana. Uskonnollisen mielen omaava kanssakeskustelija on mahdollista saada vakuuttuneeksi omasta asiantuntevuudesta, kun yksoikosesti toteaa jonkin asian synniksi.
Synnillä siis on käsitteenä itseisarvon asema uskovaisten parissa. Syntiä varotaan tekemästä. Syntejä voidaan kuitenkin pyytää jumalaltaan anteeksi. Uskovainen peilaa tekemisiään synnistä muodostamien määritelmiensä ja käsitystensä kautta.
Synti kuitenkin on terminä käytössä vain uskovaisten keskuudessa. Useimmille muille ei ole hajuakaan siitä, mistä synnissä on kysymys.
Hyvä kysymys kuuluukin, löytyykö synnin takaa jotain muutakin konkretiaa kuin että se on käsitteenä löydettävissä lähinnä uskovaisten omista aivotuotoksista?
Termiä synti on näppärää käyttää erilaisissa yhteyksissä:
-'homous on syntiä'
-'huomasin olevani synnin orja joten päätin luovuttaa elämäni herralle'
-'kaikki meistä ovat syntiä tehneet'
-'pyhän hengen pilkka on anteeksiantamaton synti'
-'tunnusta syntisi niin saat armon'
-'jeesuksen maahan vuotanut veri pelastaa sinut ja tekee sinut synneistäsi vapaaksi'
Näissä kaikissa yhteyksissä ja lukemattomissa muissa olen kuullut sanaa synti käytettävän.
Itse terminä uskovaisilta löytyy sille varmaan määritelmiäkin: 'rikkomus jumalan tahtoa vastaan' jne.
Kuitenkin päällimmäiseksi käsitteestä 'synti' nousee ajatus siitä mielikuvituksen tuotteena. Mustavalkoinen käsite, jonka avulla voidaan pönkittää omia uskonkäsityksiään. Se on ikäänkuin uskovaisten voimasana. Uskonnollisen mielen omaava kanssakeskustelija on mahdollista saada vakuuttuneeksi omasta asiantuntevuudesta, kun yksoikosesti toteaa jonkin asian synniksi.
Synnillä siis on käsitteenä itseisarvon asema uskovaisten parissa. Syntiä varotaan tekemästä. Syntejä voidaan kuitenkin pyytää jumalaltaan anteeksi. Uskovainen peilaa tekemisiään synnistä muodostamien määritelmiensä ja käsitystensä kautta.
Synti kuitenkin on terminä käytössä vain uskovaisten keskuudessa. Useimmille muille ei ole hajuakaan siitä, mistä synnissä on kysymys.
Hyvä kysymys kuuluukin, löytyykö synnin takaa jotain muutakin konkretiaa kuin että se on käsitteenä löydettävissä lähinnä uskovaisten omista aivotuotoksista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tänne vaikka äiti kielsi?
Tottele äitiäsi.
Karpo hyvä, lue Helsingin Sanomia niin näet miten synti käsin kosketeltavalla tavalla ilmenee yhteiskunnassamme ja maailmassa.
juurikin vain uskovaisten keskuudessa.
Veikkaanpa, että suurinta osaa niistä HS:n tarkoittamista uutisista on asioita, joita kukaan ei hyväksy. Korrektisti ilmaisten ne ovat ei-hyväksytäviä asioita (tapot, raiskaukset, kavallukset ym.). Niitä voidaan kutsua myös vääryydeksi tai pahuudeksi. Synti-merkityksen ne saavat vain uskovaisten keskuudessa.
Ongelma tulee vaikkapa kännijuomisen tai vapaan seksin harrastamisen (useamman kanssa) suhteen. Nämä asiat eivät enää olekaan kaikille ei-hyväksyttäviä. Lähinnä vain uskovaisille.
Tällöin väistämättä päädytään ajatukseen siitä, että asian hyväksyttävyysaste (pahuusaste) on mielipideasia. Joidenkin asioiden kuten tappaminen kohdalla mielipiteet jakaantuvat sata-nolla. Taas myöhemmin mainitsemieni asioiden nykyään niiden hyäksyjät lienevät enemmistönä.
Tiivistettynä, syntiluonteen asiat saavat vain uskovaisten ajatuksissa. Alussa peräänkuuluttamaani konkretiaa synnille tosin löytyy myös Raamatusta, minkä kuitenkin jätin mainitsematta, sillä Raamattuhan jo itsessään kuuluu uskovaisuuteen.