Erääseen asiayhteyteen liittyen esitin tuolla alempana pätkän Kekkosen puheesta Leninin syntymän 100-vuotisjuhlassa. Joku kepulainen reagoi tavanomaiseen tapaan – ei siihen puheeseen, vaan minuun, nimitellen minua möllikapiksi ja syyttäen sivistymättömäksi, joka häpäisee entisen ylipäällikkönsä muistoa.
Jos tuo puhe häpäisi Kekkosen muistoa, se oli hänen mielipiteensä, ei minun. Jos hän oli sitä mieltä, että tuollaisia vanhoja asioita ei saisi muistella, niin historian harrastajalle nuo asiat eivät ole ollenkaan vanhoja. Kyllä niistä pitää tietää ja ne pitää muistaa, sillä ”kelvoton kansa, joka ei tunne historiaansa”, sanoi Paasikivikin.
Vaikka historiassamme olisi ainakin tietyssä katsannossa kelvottomia johtajia, niistäkin on voitava puhua totta. Nimenomaan totta, kuten esim. noista Kekkosen puheista. Ei siis sellaista pötyä, kuin täällä monet joko historiaa tuntemattomat tai sitä tarkoitushakuisesti vääristelevät tuovat yhtenään esille mielikuvituksellisissa esityksissään.
Otan esimerkiksi puheet Otto Ville Kuusisesta sosialidemokraattina. Siis sellaisena sosialidemokraattina, jotka jo kohta vuosisata sitten tekivät kertakaikkisen pesäeron Kuusiseen ja kumppaneihin, kuten myös Kuusinen ja kumppanit sosialidemokraatteihin. Jokaisen historiaa hiemankin tuntevan pitäisi toki tietää, että sosialidemokraatit ja kommunistit ovat aina olleet toistensa pahimmat viholliset.
Johtunevatko nuo puheet täydellisestä tietämättömyydestä, vai ovatko ne tahallista vääristelyä, niiden tarkoitus kuitenkin on vain törkyily ja pyrkimys sosialidemokraattien loukkaamiseen ja halventamiseen.
Minun pyrkimykseni puhuessani Kekkosesta on vain ja ainoastaan tiedon levittäminen. Siispä teen sitä nytkin ottaessani esille Kekkosen kaksi merkittävää puhetta:
- - -
Kekkonen puhui Leninin syntymän satavuotisjuhlassa 22.4.1970 Helsingin yliopistolla sankalle kutsuvierasjoukolle, jossa hän totesi mm. että Leninin merkkipäivä on suomalaisille poikkeuksellisen tärkeä. Hän jatkoi:
”Leninin osuuden merkitys Suomen itsenäisyyden historiassa on meillä viime aikoihin saakka historioitsijain ja poliittisten kirjoittajien piirissä suuresti riippunut kirjoittajan ideologisesta asenteesta. Sitä tosiasiaa, että Lenin 31.12.1917 allekirjoitti neuvostohallituksen puolesta Suomen itsenäistymistä koskevan tunnustamisen, ei tietenkään haluta kieltää, mutta teon motiivit on usein asetettu kyseenalaisiksi. Milloin selitetään syyksi neuvostovaltion ulkonainen hätätila, milloin sisäinen sekasorto, t.s. hetken poliittisten olosuhteiden mukanaan tuomat näkökohdat. Tällaisessa taktillisiin spekulaatioihin nojautuvassa kirjoittelussa tarkoituksellisesti sivuutetaan asian perusteellisesti ratkaiseva puoli. Se sisältyy Leninin kansallisuuspolitiikkaan.
Tunnustamalla Suomen itsenäisyyden Lenin kruunasi pitkäaikaisen työnsä Suomen autonomian puolustamisessa ja maan itsenäisyyden tunnustamisen puolesta. Tämä teko oli lisäksi siinä mielessä ratkaisevan tärkeä, että yksikään länsimaa ei katsonut voivansa tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen neuvostohallituksen myönteistä ratkaisua.
On täysin perusteltua todeta, että LENININ KEHITTÄMÄ MARXILAINEN KANSALLISUUSIDEOLOGIA ON OLLUT PERUSKIVENÄ SUOMEN ITSENÄISYYDEN HISTORIASSA ”
(suurennos minun).
Kekkosen tulkinnan mukaan Leninin toimintaa itsenäisyyden tunnustamisasiassa ei sanellut pyrkimys edistää vallankumouksen asiaa. Hyppään yli pitkän pätkän Kekkosen puhetta, joka jatkuu näin:
”Lenin ei olisi ollut kommunisti, jollei hän kansallisuuspolitiikkansa pohjalta lähtien olisi ottanut huomioon Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisessa manifestissa vuonna 1848 esittämää näkökohtaa, että kansainvälisen työväenluokan pitäisi pyrkiä yhä laajempaan ja läheisempään yhteistyöhön. Tämä pyrkimys oli luonnollinen, sen me kaikki ainakin periaatteessa tunnustamme.
Se pohjautuu loppujen lopuksi tekniseen kehitykseen. Liikenne, kauppa ja kansainvälinen tiedotus korostavat yhä tehokkaammin kansainvälisen vuorovaikutuksen hyödyllisyyttä. Lenin katsoi, että tämä kehitys oli erityisesti työväen kannalta edullinen. sen vuoksi hän puolsi kansojen lähestymistä ja mahdollisimman suurten taloudellisten yhteisöjen luomista. Lenin siis uskoi, että Venäjän ja Suomen naapurikansat Suomen itsenäistymisen jälkeen paremmin kuin ennen voisivat lähestyä toisiaan ja yhteistyössä hyödyttää toinen toistaan, ei vain talouden vaan myös sivistyksen ja kulttuurin alalla.”
Puhe jatkuu, ja se on jokseenkin kokonaan mm. Max Jakobsonin kirjassa ”Väkivallan vuodet” sivuilla 64-67, mutta eiköhän tämä riitä näytöksi siitä, miten Kekkonen arvioi Suomen saavan olla itsenäisyydestään kiitollinen Leninille. Tänä päivänä ei varmaan kukaan kommunistimmekaan ihan noin muotoilisi puhettaan tuosta asiasta.
- - -
Sitten Kekkosen merkittävistä puheista lyhyesti eräs toinen:
Vuonna 1953 Stalin kuoli. Hänen ruumiinsa balsamoitiin ja asetettiin palvottavaksi Leninin mausoleumiin. Kekkonen sanoi radiossa 6.3.1953 mm. seuraavasti:
"Stalinin maailmanhistoriallinen merkitys on jokaiselle nykypäivän ihmiselle kiistämätön tosiasia. Niidenkin, jotka eivät omaksu sitä maailmankatsomusta, jonka nerokas ja menestyksellinen johtaja Stalin on ollut, täytyy myöntää, että Neuvostoliiton taloudellinen kehitys takapajuisesta maatalousmaasta voimakkaaksi, nykyaikaiseksi teollisuusmaaksi ja toiseksi johtavaksi maailmanvallaksi on ollut todellinen jättiläissuoritus."
Tuo puhe on ainakin Kimmo Rentolan kirjassa ”Kallis toveri Stalin!: Komintern ja Suomi”, ja varmaan monessa muussakin kirjassa. Taitaapa olla jopa Juhani Suomen kekkoselämäkerran kolmannessa osassa ”Kuningastie”.
- - -
Niin, kyllähän monet sosialidemokraattisetkin johtajat joutuivat Kekkosen vanavedessä menemään varsin pitkälle tuota itäistä hirvitystä ymmärtävään suuntaan, mutta voisiko kukaan kuvitella, että edes Kalevi Sorsa, Rafel Paasiosta ja Mauno Koivistosta puhumattakaan, olisi koskaan voinut noin ylistää Leniniä ja Stalinia?
Nuo alussa mainitsemani aiheettomiksi kokemani syytökset saivat minut reagoimaan sen verran vahvasti, että se tunnetila tuotti tämän esitykseni. Eikä ole tämäkään ”omasta päästäni”, vaikka se onkin ainoa kepulaisten arvostama peruste mielipiteille.
Jos tuo puhe häpäisi Kekkosen muistoa, se oli hänen mielipiteensä, ei minun. Jos hän oli sitä mieltä, että tuollaisia vanhoja asioita ei saisi muistella, niin historian harrastajalle nuo asiat eivät ole ollenkaan vanhoja. Kyllä niistä pitää tietää ja ne pitää muistaa, sillä ”kelvoton kansa, joka ei tunne historiaansa”, sanoi Paasikivikin.
Vaikka historiassamme olisi ainakin tietyssä katsannossa kelvottomia johtajia, niistäkin on voitava puhua totta. Nimenomaan totta, kuten esim. noista Kekkosen puheista. Ei siis sellaista pötyä, kuin täällä monet joko historiaa tuntemattomat tai sitä tarkoitushakuisesti vääristelevät tuovat yhtenään esille mielikuvituksellisissa esityksissään.
Otan esimerkiksi puheet Otto Ville Kuusisesta sosialidemokraattina. Siis sellaisena sosialidemokraattina, jotka jo kohta vuosisata sitten tekivät kertakaikkisen pesäeron Kuusiseen ja kumppaneihin, kuten myös Kuusinen ja kumppanit sosialidemokraatteihin. Jokaisen historiaa hiemankin tuntevan pitäisi toki tietää, että sosialidemokraatit ja kommunistit ovat aina olleet toistensa pahimmat viholliset.
Johtunevatko nuo puheet täydellisestä tietämättömyydestä, vai ovatko ne tahallista vääristelyä, niiden tarkoitus kuitenkin on vain törkyily ja pyrkimys sosialidemokraattien loukkaamiseen ja halventamiseen.
Minun pyrkimykseni puhuessani Kekkosesta on vain ja ainoastaan tiedon levittäminen. Siispä teen sitä nytkin ottaessani esille Kekkosen kaksi merkittävää puhetta:
- - -
Kekkonen puhui Leninin syntymän satavuotisjuhlassa 22.4.1970 Helsingin yliopistolla sankalle kutsuvierasjoukolle, jossa hän totesi mm. että Leninin merkkipäivä on suomalaisille poikkeuksellisen tärkeä. Hän jatkoi:
”Leninin osuuden merkitys Suomen itsenäisyyden historiassa on meillä viime aikoihin saakka historioitsijain ja poliittisten kirjoittajien piirissä suuresti riippunut kirjoittajan ideologisesta asenteesta. Sitä tosiasiaa, että Lenin 31.12.1917 allekirjoitti neuvostohallituksen puolesta Suomen itsenäistymistä koskevan tunnustamisen, ei tietenkään haluta kieltää, mutta teon motiivit on usein asetettu kyseenalaisiksi. Milloin selitetään syyksi neuvostovaltion ulkonainen hätätila, milloin sisäinen sekasorto, t.s. hetken poliittisten olosuhteiden mukanaan tuomat näkökohdat. Tällaisessa taktillisiin spekulaatioihin nojautuvassa kirjoittelussa tarkoituksellisesti sivuutetaan asian perusteellisesti ratkaiseva puoli. Se sisältyy Leninin kansallisuuspolitiikkaan.
Tunnustamalla Suomen itsenäisyyden Lenin kruunasi pitkäaikaisen työnsä Suomen autonomian puolustamisessa ja maan itsenäisyyden tunnustamisen puolesta. Tämä teko oli lisäksi siinä mielessä ratkaisevan tärkeä, että yksikään länsimaa ei katsonut voivansa tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen neuvostohallituksen myönteistä ratkaisua.
On täysin perusteltua todeta, että LENININ KEHITTÄMÄ MARXILAINEN KANSALLISUUSIDEOLOGIA ON OLLUT PERUSKIVENÄ SUOMEN ITSENÄISYYDEN HISTORIASSA ”
(suurennos minun).
Kekkosen tulkinnan mukaan Leninin toimintaa itsenäisyyden tunnustamisasiassa ei sanellut pyrkimys edistää vallankumouksen asiaa. Hyppään yli pitkän pätkän Kekkosen puhetta, joka jatkuu näin:
”Lenin ei olisi ollut kommunisti, jollei hän kansallisuuspolitiikkansa pohjalta lähtien olisi ottanut huomioon Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisessa manifestissa vuonna 1848 esittämää näkökohtaa, että kansainvälisen työväenluokan pitäisi pyrkiä yhä laajempaan ja läheisempään yhteistyöhön. Tämä pyrkimys oli luonnollinen, sen me kaikki ainakin periaatteessa tunnustamme.
Se pohjautuu loppujen lopuksi tekniseen kehitykseen. Liikenne, kauppa ja kansainvälinen tiedotus korostavat yhä tehokkaammin kansainvälisen vuorovaikutuksen hyödyllisyyttä. Lenin katsoi, että tämä kehitys oli erityisesti työväen kannalta edullinen. sen vuoksi hän puolsi kansojen lähestymistä ja mahdollisimman suurten taloudellisten yhteisöjen luomista. Lenin siis uskoi, että Venäjän ja Suomen naapurikansat Suomen itsenäistymisen jälkeen paremmin kuin ennen voisivat lähestyä toisiaan ja yhteistyössä hyödyttää toinen toistaan, ei vain talouden vaan myös sivistyksen ja kulttuurin alalla.”
Puhe jatkuu, ja se on jokseenkin kokonaan mm. Max Jakobsonin kirjassa ”Väkivallan vuodet” sivuilla 64-67, mutta eiköhän tämä riitä näytöksi siitä, miten Kekkonen arvioi Suomen saavan olla itsenäisyydestään kiitollinen Leninille. Tänä päivänä ei varmaan kukaan kommunistimmekaan ihan noin muotoilisi puhettaan tuosta asiasta.
- - -
Sitten Kekkosen merkittävistä puheista lyhyesti eräs toinen:
Vuonna 1953 Stalin kuoli. Hänen ruumiinsa balsamoitiin ja asetettiin palvottavaksi Leninin mausoleumiin. Kekkonen sanoi radiossa 6.3.1953 mm. seuraavasti:
"Stalinin maailmanhistoriallinen merkitys on jokaiselle nykypäivän ihmiselle kiistämätön tosiasia. Niidenkin, jotka eivät omaksu sitä maailmankatsomusta, jonka nerokas ja menestyksellinen johtaja Stalin on ollut, täytyy myöntää, että Neuvostoliiton taloudellinen kehitys takapajuisesta maatalousmaasta voimakkaaksi, nykyaikaiseksi teollisuusmaaksi ja toiseksi johtavaksi maailmanvallaksi on ollut todellinen jättiläissuoritus."
Tuo puhe on ainakin Kimmo Rentolan kirjassa ”Kallis toveri Stalin!: Komintern ja Suomi”, ja varmaan monessa muussakin kirjassa. Taitaapa olla jopa Juhani Suomen kekkoselämäkerran kolmannessa osassa ”Kuningastie”.
- - -
Niin, kyllähän monet sosialidemokraattisetkin johtajat joutuivat Kekkosen vanavedessä menemään varsin pitkälle tuota itäistä hirvitystä ymmärtävään suuntaan, mutta voisiko kukaan kuvitella, että edes Kalevi Sorsa, Rafel Paasiosta ja Mauno Koivistosta puhumattakaan, olisi koskaan voinut noin ylistää Leniniä ja Stalinia?
Nuo alussa mainitsemani aiheettomiksi kokemani syytökset saivat minut reagoimaan sen verran vahvasti, että se tunnetila tuotti tämän esitykseni. Eikä ole tämäkään ”omasta päästäni”, vaikka se onkin ainoa kepulaisten arvostama peruste mielipiteille.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ei pidä kuvitella, että silloin kun vastakkainasettelu on jyrkkä, parasta politiikkaa olisi jyrkentää konfrontaatiota edelleen. Sillä ei välttämättä saavuteta muuta kuin typerän ihmisen tuntemaa lyhynäköistä itsetyytyväistä hekumaa: sainpas sanotuksi suorat sanat. Esimerkiksi Tuure Junnila ei koskaan oppinut tätä. Hän oli pelkuri, joka ei uskaltanut lähteä Paasikiven sihteeriksi uutta idänpolitiikkaa luomaan, ja pelkuruuttaan hän peitti sitten räkimällä mitä typerimpiä neuvostovastaisia törkeyksiä suustaan. Ne tyydyttivät häntä itseään, mutta Suiomen edun kanssa niillä ei totisesti ollut mitään tekemistä.
Kun konfrontaatio on jyrkkää, sitä voidaan lievittää erilaisilla tekniikoilla. Konfliktintutkimus on se tioedonala, joka tällaisia asioita selvittää. Kekkosen runsaasti käyttämiä tekniikoita olivat esim. aloitteen ottaminen omiin käsiin ennen kuin kriisiytyvien asioiden hoito karkaa halliotsemattomiin, ja sitten ns. integraatiotrekniikka, jolla esimerkiksi tässä nyt esilläolevassa yhteydessä voitaisiin tarkoittaa sitä, että Kekkonen otti omakseen ja sisäisti marxilais-leniniläisen teorioinnin sillä vakavuudella, että se mitä hän puheissaan esitti pakotti vastapuolen tunnustamaan hänen tulkintansa periaatteellisen oikeutuksen. Näin Kekkonen valtasi sanoilleen maaperän, jonka vastapuoli omisti, ja tältä nimenomaiselta maaperältä sanottuna hänen sanoillaan oli vaikuttavuutta jota nillä ei rintaman toiselta puolelta esitettynä olisi ollut.
Esimerkiksi väite että Leninin marxilaisuuteen kuului kansallisen olemassaolon perusfaktumi on Kekkosen suusta esitettynä erinomaisen nerokas. Siinä on siis muotoiltu Suomen itsenäisen olemassaolon oikeus marxilaisen teorian sisältä käsin --- ja kun se näin muotoillaan, tätä muotoilua on mahdotonta julksuudessa tehdä tyhjäksi muutoin kuin a) joko selittämällä Leninin marxilaisuus tältä osin vääräksi tai b) panemalla Leninin suuhun muu tulkinta kuin se mihin Kekkonen viittasi -- mutta tällainen uudelleentulkinta siirtäisi keskustelun teoreettiselle tasolle, jossa valtapoliitikot eivät mielellään operoi.
Kekkonen käytti rauhantutkimuksen hedelmiä hyvin viisaasti ja määrätietoisesti hyväkseen. Näine valmiuksineen hän vaikutti taustapiruna esim. ETY-kokousta runnatessaan. Esimerkiksi se työ, jonka Kaarle Nordenstreng teki siihen koriin, jossa valmisteltiin tietojen vapaampaa virtaamista rautaesiripun läpi, oli historiallisilta seurausvaikutuksiltaan aivan tavatonta. Kekkosen suuri projekti tuotti paljon sellaista, josta myöhempi historiankirjoitus tulee vielä hämmästyksestä mykkänä tekemään merkintöjä Kekkosen ansioluetteloihin. Siis siinä vaiheessa jolloin nykyinen pintaveikkojen harrastama mustamaalaus on jo rauhoittunut ja oikealle tiedolle jää enemmän tilaa.
Historiaa ei muuten pitäisi ollenkaan harrastaa laillasi yhteiskunnallisista kehitysprosesseista täysin tietämättömänä Silloin päädytään juuri tuollaiseen sinulle ominaiseen näennäistietoon. Sillä ei ole mitään virkaa, eikä sen varassa ymmärretä mitään yhteiskunnallisia tai historiallisia ilmiöitä. Ja inhottavaa tuollainen näennäistieto on silloin, kun asianomainen harrastelija vielä käyttää sitä koulukiusaajan moraalilla mitätöidäkseen siihen viittaamalla ihan tavallisten tiedoillaan ylpeilemättömien mutta asenteiltaan paljon terveempien ihmisten arvoa.
...yrität opettaa minua tuolla pönäkällä näennäisviisaalla sanapuurollasi, joka kuitenkin muuttuu veteläksi velliksi, jos sitä vähän hämmentää.
Minä vain esittelin pari Kekkosen puhetta, mutta ilmeisesti sinun mielestäsi niissä puhuin minä. Ei kai muuten tuollainen vuodatus olisi tarpeen ja mahdollinenkaan. Oiva Härkönen sentään on huomannut mistä on kyse.
Sinä kun koetat pinnistää ja pullistaa niin, että otsasuonesikin pullistuvat, niin ei ihme, että alkaa nähdä harhoja ja ymmärtää väärin. Jospa päästäisit liikoja ilmoja pois sisältäsi, niin ehkä pääsi selviäisi sen verran, että tajuaisit, missä mennään.
Tuonkin "opetuksen" annat minulle sanatarkasti samanlaisena jo kolmannen kerran muutaman päivän aikana:
>> Historiaa ei muuten pitäisi ollenkaan harrastaa laillasi yhteiskunnallisista kehitysprosesseista täysin tietämättömänä Silloin päädytään juuri tuollaiseen sinulle ominaiseen näennäistietoon. Sillä ei ole mitään virkaa, eikä sen varassa ymmärretä mitään yhteiskunnallisia tai historiallisia ilmiöitä. Ja inhottavaa tuollainen näennäistieto on silloin, kun asianomainen harrastelija vielä käyttää sitä koulukiusaajan moraalilla mitätöidäkseen siihen viittaamalla ihan tavallisten tiedoillaan ylpeilemättömien mutta asenteiltaan paljon terveempien ihmisten arvoa.
Kaarle Nordenstreng teki sitten Kekkosen suosioon sulkeutuen maailmanhistoriaa. Sinä et.
>> Kaarle Nordenstreng teki sitten Kekkosen suosioon sulkeutuen maailmanhistoriaa
Kunnia ja häpeä eivät kuulu ajattelijan asennearsenaaliin. Viisaat ja valistuneet eivät perusta semmoisista. Vain tyhmät, naiivit ja sokaistuneet ohjautuvat kunnian perässä ja häpeää peläten.
...arabille tai japanilaiselle
>> Vain tyhmät, naiivit ja sokaistuneet ohjautuvat kunnian perässä ja häpeää peläten.
>> Menepä sanomaan tuo
...arabille tai japanilaiselle
Olen toki sanonut. Erityisesti arabien kanssa olen näistä kysymyksistä keskustellut paljonkin. Mutta myös japanilaisten.
Sen sijaan epäilen tätä sinun kanssasi keskustelemista. En kyllä millään jaksa enkä ehkä pystykään virittymään ihan niin yksinkertaisille aaltopituuksille jossa sinun ns. ajatuksesi jauhavat. Sanon nyt jauavat, vaikka en kyllä ole sellaistakaan liikettä juuri havainnut.
Kunnia ja häpeä eivät kuulu ajattelijan asennearsenaaliin. Miten tämä pitäisi muotoilla paremmin, että menisi perille? Ei, en osaa. Panen parastani kun muotoilen sen juuri noin: kunnia ja häpeä eivät kuulu ajattelijan asennearsenaaliin. Ehkä sitä pitäisi toistaa? Kunnia ja häpeä eivät kuulu ajattelijan asennearsenaaliin.
Mutta ehkä tarvittaisiin ajatteleva ihminen vastaanottamaan viestejä. Ei sellainen, joka etsii auktoriteetteja nuoltavakseen, eikä sellainen, jolle joskus päähän jämähtäneet käsitykset ovat muuttuneet ikuisiksi totuuksiksi.
...metodisi on sama kuin esim. Oiva Härkösellä, eli toistat samaa toistamasta päästyäsikin.
Niinhän se Göbbels väitti, että kuulija uskoo todeksi härskeimmänkin valheen, jos se hänelle kyllin monta kertaa toistetaan. Saattoivat useimmat ihmiset silloisessa Saksassa uskoakin. Mutta eivät taitaisi uskoa enää, kun tietävät, mikä oli totuus ja miten göbbelsillekin kävi.
En minäkään jaksa olla enää tolppanasi, johon voit ruikkia noita tuotoksiasi.
Jaa - mutta annan sinulle vielä mahdollisuuden: kun göbbelsmäinen metodi ei tuota tulosta, niin kokeilepa stalinilaista, jonka pitäisi olla kepulaiselle luonnollisempi.
Isä Aurinkoinen sanoi: "Ihmisille ei kannata valehdella pientä valetta, ihmiset kyllä tajuavat, että se ei ole totta. Pitää valehdella niin iso vale, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan voi tajuta sitä valheeksi".
Mitäpä, jos kertoisit tuosta keskustelumme sankarista jonkun sellaisen, niin voisin vaikka uskoakin. Ihminen minäkin olen, vaikka lienenkin mm. paljon kokeneempi, asiosta enemmän tietävä ja niitä paremmin ymmärtävä, ehkä älykkäämpikin kuin ... no, olkoon sanomatta.
Hyvää yötä sinullekin!
No, myönnetään, lienet minua mm. paljon kokeneempi, asiosta enemmän tietävä ja niitä paremmin ymmärtävä, ehkä älykkäämpikin kuin ... no, olkoon sanomatta.
On hyvä, että täällä joskus käytät tuollaisiakin puheenvuoroja. Sellaiset saavat jotkut meistä jopa pyrkimykseen ajatella jotain "uusiksi". Siinä onnistuminen onkin eri asia, ja varsinkin tällaiselle vanhalle "kalkkikselle" hyvin vaikeaa.
Toivoisin, että jatkossakin haluaisit ja viitsisit aina joskus hieman ravistella meitä huolimatta siitä, että sanomasi näkyy nytkin menneen ns. "yli hilseen" monelta, ja ei se täysin avautunut minullekaan. Mutta minä nyt en mikään mittari olekaan.
...tuon nyt esittämäsi pätkän osoitin, niin onhan miehessä sitten ainakin kaksi varsin erilaista puolta.
Noin kommentoimani esityksen kirjoittanutta pidin varsin viisaana ja sivistyneenäkin ihmisenä, kun sen sijään tänään ja eilen (vai toissapäivänä) minulle esittämääsi voi pitää vain näsäviisaan eikä ainakaan sivistyneen ihmisen tuotoksina.
Jos siis olet sama henkilö, ja jos vielä tietyksi henkilöksi luulemani (ei marxisti, vaan barksisti - no, miksei darvinistikin), niin eipä Korhosen vaarin tarvitse enää lukea hänen juttujaan Metrosta ja muista lehdistä, kun tietää, millaisen "ajattelun" pohjalta ne ovat syntyneet!
Mutta en oikein usko. Täytyneeköhän ihan kysäistä asianomaiselta, jonka yhteystiedot löytynevät netistä. Niin tai näin, "tukevasti ilmassa" kuitenkin olet!
Varmaan päädyit JKK:hon siksi, että hänestä luulit saavan vertaisesi, kun sana näkyy sinullakin olevan hallussa. Mutta JKK taisi olla liian kova pala sinulle?
Koetappas Oiva Härkösen kanssa. hältä saat selityksiä, joiden rinnalla Kapin eli JKK:n selitykset kalpenevat. Ja toistoja loputtomiin.
Tai City-Keskusta Seppo Hietasen kanssa. Hänen kanssaan depatoidessa kuntosi kasvaa, kun vain teet kaikki ne voltit, joita hän käskee tekemään.
No, oikeastaan halusin vain panna sinut syömään omia jätöksiäsi.
Nuoleskelet auktoriteetteja, ja sinulle on tärkeämpää se kuka puhuu kuin se mitä sanotaan. Tämä on tyypillinen soltun asenne. Kunnia ja häpeä ovat asenteita, jotka kuuluvat auktoriteettihierarkiaan. Yhtenäiskulttuureissa ne tyontyvät pinnalle päällimmäisinä, siinä teit oikean viittauksen. Mutta ajattelijan asennearsenaaliin kunnia ja häpeä eivät kuulu.
Sinä et oikein osaa ajatella. Reagoit henkilöön. Ihmiset ovat sinulle joko sellaisia, jotka sijoittuvat yläpuolellesi, tai sellaisia, joita katsot oikeudeksesi pilkata ja kiusata. Ajatukset ajatuksina eivät sinussa sijaa löydä. Ne ovat vain keppihevosia, joilla haluaisit leikittävän roistoa ja poliisia. Hävetkää kepulaiset, minä olen kunnian mies. Ja niin edelleen.
Mutta valitettavasti maailma ei ole sinun leikkikenttäsi. Joku voi olla aidosti kiinnostunut itse asioistakin. Jollekin asiat eivät saa merkitystään siinä miten niillä joko mielistellään tai lyödään vastapuolta. Joku voi olla jopa aidosti kiinnostunut historiasta ja historiallisten henkilöiden rooleista. Jollekin ei riitä se että Kekkonen on roisto ja Korhonen sankari.
Asiat voivat kiinnostaa. Niin vierasta kuin se sinulle ehkä onkin.
Annas kun arvaan. Tuon perusteella
Nuoleskelet auktoriteetteja, ja sinulle on tärkeämpää se kuka puhuu kuin se mitä sanotaan. Tämä on tyypillinen soltun asenne. Kunnia ja häpeä ovat asenteita, jotka kuuluvat auktoriteettihierarkiaan.
Et siis päässyt intissä Rukkiin? Et Aukkiinkaan? Vai olitko sivari? Se selittäisi.
Mutta tyhjää täynnä olet, sen olet näyttänyt.
Otsikkosi on osuva. Vaikeaa se näkyy sulle olevan tuo ajattelu. Älä edes yritä enää.
…jos pyrkisin sillä samaan kuin Sinä, Suuri Ajattelija. Mahdotonta aivan.
Siksipä joudunkin tyytymään vain vaatimattomiin tietoihini. Vain niiden perusteella joudun rakentamaan totuuteni. Onneksi nyt käsitän myös Sinun totuutesi, jonka suuruuden rinnalla oma totuuteni on kuin hyttysen kakka Atlannissa!
Tuolla viimeisessä pätkässäni eilen (tuohon täytyy vielä kommentti heittää) totesin, että "niin kepulainen loi Kekkosen, ja haluamakseen hän tämän loi". Tuo nyt ei vielä mitään sinun luovan ajattelusi rinnalla.
Sinä luot ajattelullasi uusiksi kaiken, maan pienimmistä suurimpiin. Jorma Korhonenkaan ei ole ollut sinulle liian vähäinen luodaksesi hänet uudeksi ja haluamaksesi. Maailmanhistoria ei ole ollut täydellinen, mutta nyt se on, kun panit Kaarle Nordenstrengin siihen vaikuttamaan.
Toki Kaarle Nordenstrengeillä on ollut suurempi vaikutus maailmanhistoriaan kuin kaimallaan Kaarle Suurella; täytyy se uskoa, kun noin olet ajatellut. Ja kun sotilailla auktoriteettiuskoisina ei ole ollut historiassa mitään saumaa, niin tietenkin Napoleonin, Bismarckin, Mannerheimin ja monien muiden historiantekijöiksi väärin luultujen merkitys on olematon verrattuna kaltaistesi Suurten Ajattelijoiden merkitykseen.
No, ihan kaltaistasi ei vielä ennen ole ollutkaan; ei kukaan ole laillasi kyennyt ajattelemaan historiaa ihan uusiksi.
Sinun uutta luovaan sanaasi pitäisi nyt Jumalan olemassaoloa epäilevänkin tutustua. Hän tulisi vakuuttuneeksi siitä, että Jumala on olemassa. Hän luo edelleen uutta Suomi24:n kepusaitilla.
Turvallinen on nyt olo Korhosen vaarillakin, kun tietää, että noin on. Yhden pyynnön saanen Sinulle esittää: luo meille ajattelullasi myös tulevaisuus, ja kerro, millainen se on!
Olet usein ylistänyt Paavo Lipposta superlahjakkuudeksi, joka jo nuorena kävi Ameriikan yliopistot.
Vertailun vuoksi tässä ei niin tunnetun yliopistomiehen curriculum.
Vertaappa Paavo Lipposen curriculumiin, huomaatko eroa?
--------------------------------------------
http://www.uta.fi/jour/laitos/nordenstrenge.html
CURRICULUM VITAE
NORDENSTRENG, Kaarle Tapani
Born in Helsinki on 9 June 1941.
Married to Ullamaija Kivikuru, Ph.D., Professor of Journalism at the University of Helsinki, two children (born in 1974 and 1979).
Studies after high-school matriculation (1960) at the University of Helsinki in psychology (major) and phonetics/general linguistics (minor) ; B.A.1963, M.A.1965, Ph.Lic.1966, Ph.D.1969.
Main employment:
1962-63 Editor of youth programmes, Finnish Broadcasting Company
1965-66 Instructor of Journalism and Mass Communication, University of Tampere
1967-71 Head of research and member of long-range planning group, Finnish Broadcasting Company
1971- Professor of Journalism and Mass Communication, particularly electronic media, University of Tampere
Visiting appointments:
1966 (fall) Post-graduate fellow, Southern Illinois University, Carbondale
1972 (winter) Unesco expert on audience research, Malaysia, Kuala Lumpur
1975 (spring) Visiting professor, Simon Fraser University, Burnaby, Canada
1977 (spring) Visiting professor, University of California, San Diego
1981 Unesco expert on international communication, Tanzania, Dar es Salaam
1982 (winter) Visiting professor, Southern Illinois University, Carbondale
1987 Research fellow, International Journalism Institute, Prague
1991 (spring) Visiting professor, University of Maryland, College Park
1994 (fall) Visiting professor, University of Minnesota, Minneapolis
1995 (spring) Visiting professor, University of Texas at Austin
Journalism:
1956-65 Freelance journalist at the Finnish Broadcasting Company's radio youth programmes (1956-62), reportage and actualities programmes (1958-65, i.a. interviews with Carl G. Jung and Marshall McLuhan); television documentaries (1958-65)
1957-65 Freelance journalist with various Finnish newspapers and magazines (i.a. columnist in Uusi Suomi)
National memberships and positions of trust held:
1968- Member, Association of Finnish Radio and Television Journalists and Union of Journalists in Finland
1969-1977 Member, Finnish National Commission of Unesco
1971-73 Member, Committee on Freedom of Information (Ministry of Justice)
1972-74 Vice-Chairman, Government Committee on Communication Policy (Council of State)
1972 President, The Westermarck Society (Finnish Sociological Association)
1973 Editor, Sosiologia (journal of The Westermarck Society)
1973 President, Committee on Journalism Education (Ministry of Education)
1973 Assessor of professorial appointment in University of Helsinki
1973-87 Board member, Finnish Institute of International Affairs
1974-84 Member, Council on Conference on Security and Co-operation in Europe CSCE (Ministry for Foreign Affairs)
1983-84 President, Finnish Association for Mass Communication Research
1987-91 Member, Committee for Audiovisual Culture (Ministry of Education)
1993 Chairman, Working Party on University Degree Reform (Ministry of Education)
1996-97 Member, Working Party on Communication Studies (Ministry of Education)
2003-06 Coordinator of Social Sciences, National Project for University Degree Reform (Ministry of Education)
International memberships and positions of trust held:
1967- Member, National Society for the Study of Communication, later International Communication Association ICA
1968 Founding member, Group of European Audience Researchers GEAR
1970- Member, Association for Education in Journalism AEJ, later AEJMC
1970- Member, International Broadcast Institute, later International Institute of Communications IIC
1971-76 Member, Unesco Panel of Consultants on Communication Research
1972-88 Vice-President, International Association for Mass Communication Research (IAMCR)
1972-76 Member of founding team, Nordic Information Centre for Media and Communication Research (NORDICOM)
1976-90 President of International Organization of Journalists (IOJ)
1979- Assessor of professorial appointments in USA, UK, Norway, Australia, Ghana, etc.
1990- Member of evaluation teams for communication studies in Norway and Latvia
1995- Member of advisory board of international and regional scholarly journals in USA, UK, Australia and Brazil
1999- Steering Committee member, Global Network for Professional Education in Journalism and Media (JourNet)
2000-04 Steering Committee member, European Science Foundation's Research Programme “Changing Media – Changing Europe”
Research funding received:
Senior Scientist at the Academy of Finland 1975 (1 year), 1980 (½ year), 1986 (1 year), 1993-94 (1 acad. year), 1999-2000 (1 acad. year). Director of Academy of Finland projects “Globalisation and localisation as societal processes in former Soviet Union” (1998-2000); “Social and juridical constituents of communication law” (2005-07); “Mass media in changing Russia” (2006-08). Research grants from Unesco (1972-88).
Doctoral dissertations supervised:
Supervised 15 doctoral dissertations completed at the University of Tampere in 1973-2005. Currently five doctoral students under intensive supervision in the home Department. In addition, external examiner at the University of Zambia for doctoral studies in Mass Communication.
Prizes:
Euroaward “In recognition of outstanding achievement and success in the sector of journalistic education” (1998).
University of Tampere Updated 01-Mar-2006
...et Sinä yksin maailmanhistoriaa uudeksi luonutkaan, vaan kyllä siihen myös toinen kunnon stalinisti, Kaarle Suurin Nordenstreng osallistui.
Komea on miehen c.v. Pitäisiköhän laittaa omani rinnalle? Bwaaahhaahahahahah...
Mutta silti olen sitä mieltä, että kyllä Paavo Lipposen vaikutus historiaamme ja hieman laajemmaskin on ollut suurempi kuin Kaarle N:n.
Sinun vaikutukseesi en toki uskalla Paavon vastaavaa verrata. Sen verran suhteellisuudentajua minullakin on.
Legenda Paavo Lipposen kansainvälisestä maineesta ja merkityksestä on kotimaista perää.
Vertaillaanpa vähän. Ruotsin Gunnar Persson on kansainvälisesti kevyttä sarjaa. Hän on kuitenkin murskaavalla tavalla tunnetumpi kuin Paavo Lipponen. Luultavasti 99% ulkomaisista johtavista vaikuttajista kysyisi silmät ymmyrkäisinä, jos heiltä kysyttäisiin Paavo Lipposesta: "Who is he"?
niin,
Google-testi
Hakusana "Göran Persson" antaa 3 410 000 osumaa.
Hakusana "Paavo Lipponen" antaa 329 000 osumaa.
eli,
Persson, vaikka onkin kansainvälisesti kääpiösarjaa, on YLI 10 kertaa tunnetumpi kuin mainostamasi Lipponen.
Maailmassa on Göran Perssoneita varmaan hyvin paljon enemmän kuin Paavo Lipposia. Se sen selittää.
Google antaa myös haulle Jorma Korhonen 144 000 tulosta.
On Paavo Lipponen sentään maailmalla tunnetumpi kuin Urho Kekkonen, jolle nimelle saa Googlelta vain 259 000 hakutulosta!
Mutta nyt en ehdi jatkaa tätä henkevää keskusteluamme pitemmälle, kun minulla on melkein jo sukset jalassa, ja Paloheinän ladut kutsuvat!
Olen parastaikaa lukemassa ainakin toista kertaa Tuomas Vilkunan toimittamaa kaksi-osaista teosta Urho Kekkosen puheita ja kirjoituksia. Ne puheet, nuokin, jokta KKK mainitsee ovat siihen aikaan ja tilanteeseen hyvin sopivia ja tasapainoisia. Vai pitäisikö juhlapuheessa hyökätä ystävällismielisen maan johtajia vastaan. Ne puheet olivat osa sitä suomettumis- ja "ystävyys"-politiikkaa, jolla tämä maa luotsattiin sodanjälkeisten karikkojen ohi loistavaan lopputulokseen.
>> Olen parastaikaa lukemassa ainakin toista kertaa Tuomas Vilkunan toimittamaa kaksi-osaista teosta Urho Kekkosen puheita ja kirjoituksia
... jaksa lukea. Se on vain sitä samaa, jossa hakemalla haet lähdekirjoista tekstinpätkiä ja sitten selität ne "parhainpäin".
Seppisen kirjan olen lukenut aikoja sitten.
Sinun kirjoitustasi en ...
oivahärkönen 7.3.2006 klo 17.47
... jaksa lukea. Se on vain sitä samaa, jossa hakemalla haet lähdekirjoista tekstinpätkiä ja sitten selität ne "parhainpäin".
************
Eli, Oivasella loppui taas eväät, kun luki kapin kirjoituksen.
Sen jälkeen sanoo, ettei jaksa lukea tekstiä, jonka juuri luki, kun ei kykene enää vasta-argumenttia pistämään.
... se ja vastata jokaiseen väärään väitteeseen, mutta se on aivan liian pitkä sellaisen urakkaan. Niinhän KKK:kin kehui, ettei hän jaksanut lukea minun 17-osaista kirjoitustani Ahtisaaresta. Eikä myöskään vastannut väitteisiini.
Jos sinä olisit nyt Islannissa, niin kohta olisi vettä saappaassa...
Pahempaa on se että monella kekkoskaunaisella on nyt kusta päässä.
...kuin k-linjan liturgiat.
Wiljami
Kusi ja k-linjan liturginen kritiikki lilluvat samassa keskinäisessä symbioosissaan.
Niin käy yleensä vahvan johtajan poistuttua. Menee muutama vuosikymmen ennen kuin kusipääkriitikot lauhtuvat. Suuret miehet jättävät taakseen monia loukattuja mieliä, monia turhautuneita tunareita, monia sairailla todistelutarpeella ladattuja solttuja. Kaikki hiiret hyppäävät pöydälle.
Niin se on. Siinä intohimon sumennuksessa on sama mitä asiallisemmat historistit sanovat. Se kaikki tulee vedetyksi siihen samaan astiaan. Se kastellaan samalla kusella. Se tulkitaan samoissa vihkivesissä.
Sellaista on.
No onneksi nämä vähäjärkisimmät höyrypäät pian pääsevät Urkin mukaan mullan alle. Selvikööt siellä sitten kuka teki mitä ja miksi.
...sinulta, kun olen lukenut hänestä varsin paljon muualta. Ja varmasti puolueettomampaa ja todenpaa tietoa, sillä se sinun kirjoitelmasi tihkui aivan käsittämätöntä matalamielistä kaunaa.
Kyllä minä sen verran niitä silmäilin, että juttujen täysin yksipuolinen luonne tuli selväksi. Sinähän todellakin olit poiminut lehdistäkin vain Ahtisaarelle kielteiset, kaltaistesi myrkyntihkuiset kirjoitukset, kun minä sen sijaan kekkostutkielmassani esitin paljon myös Kekkosta myönteisesti arvioivaa.
Lueskelen parhaillaan Albert Axelin ja Hideaki Kasen amerikkalai-japanilaista kirjaa "Kamikaze - Japanin itsmurhalentäjät". Kerron siitä tuolla oman eilisen avaukseni lopussa enemmänkin.
Tuossakin v. 2002 julkaistussa mainiossa kirjassa mainitaan Martti Ahtisaari seuraavasti:
"Lieneekö yksituumaisuus avain Japanin sodanjälkeisiin saavutuksiin. - - Tunnettu rauhanvälittäjä ja Suomen entinen presidentti Martti Ahtisaari viittasi Japanin menestystarinaan kehottaessaan keväällä 2002 Yhdysvaltoja rakentamaan johtavien kansakuntien välille "todellisen monenkeskisen yksituumaisuuden" estämään uudet syyskuun 11.päivän kaltaiset iskut ja muut maailmanlaajuisen terrorismin muodot, saati ratkaisemaan taloudellisen eriarvoisuuden ja ympäristön tuhoutumisen ongelmat".
Kuinkahan moni Urkin lausuma lienee päässyt siteeratuksi maailmankirjallisuudessa? No, Neuvostoliitossa ja itäblokin maissa varmaan monikin.
Tuossa linkki kirjoitukseeni (puhun noista kamikazeista enemmän äsken laittamassani uudessa viestissä):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014639675
...
Puheita ei pidä irroittaa alkuperäisen ajankohtansa poliittisista tai diplomaattisista yhteyksistään sen enempää kuin puheen (tai kirjoituksen) yksittäisiä lauseitakaan puheen asiayhteydestä.
Ne, jotka noin tekevät, pyrkivät yleensä vain jälkiviisasteluun.
...Oiva siis oikeassa. Tuon totesin hänelle itselleenkin. Enkä ole Kekkosestakaan muuta väittänyt tuossa avauksessani, mutta monet kepulaiset ja ilmeisesti Oivakin ovat sitä mieltä, että Kekkonen teki tyhmästi noin puhuessaan, koskapa he ovat minulle kimpaantuneet siitä, että tuon nuo Kekkosen puheet esille.
" Jokaisen historiaa hiemankin tuntevan pitäisi toki tietää, että sosialidemokraatit ja kommunistit ovat aina olleet toistensa pahimmat viholliset."
Veljenmurhia on tapahtunut Kainin ja Eesaun ajoista asti. Turha keskustalaisten on sekaantua sosialistiveljesten väleihin - riitaista sukua kun ovat - siinä saattaa tulla puukkoa viattomankin kylkeen.
olisi ollut vallassa Kekkosen asemesta niin suomi olisi nyt oikeistolaisempi ja parempi maa kuin nykyään?
Sitähän ne historian uudelleenkirjoittajat yrittää sanoa.
No olisihan nyt suomessa samanlaista kuin virossa on nykyään, vapaampaa kapitalismiä!
Mutta mistä sen voi tietää, että miten asiat olisivat menneet?
Eikö se ole aivan sama asia jos sinä alkaisit pohtimaan, että: Jos minä olisinkin mennyt naimisiin sen libanonilaisen huoran kanssa niin minulla olisi asiat nyt vielä paljon paremmin.
Eiköhän se ole kaikille selvää. Tietenkään oikeistolaiset ei olis halunneet vahvemman naapurin vaikuttavan meidän asioihin, mutta muöntävät kummiski niin käyneen.
Jos esimerkiksi minä pidän Lipposelle läksiäispuheen ja kerron hänen vaikuttaneen paljon Suomen historiaan, nii ei se tarkota että pitäisin kaikkea Lipposen toilailuja oikeutettuina.
…räksytätte ja teette jopa uusia avauksia minua haukkuaksenne siksi, että Kekkonen puhui niin kuin puhui. Kekkostahan teidän pitäisi siitä haukkua.
Olivatko nuo puheet teille uutta ja järkyttävää? Voi, älkää nyt mokomasta noin pillastuko, se mies teki kyllä paljon pahempaakin. Olen siitä jotain kertoillutkin.
Mutta tekihän Kekkonen hyvääkin. Hänessä kun oli miestä moneksi, kuten olen monta kertaa sanonut ja todeksi todistellut.
Varsinaiseen esittämääni asiaan on puuttunut vain kaksi vastaajaa. Oiva Härkönen näin:
>> Ne puheet, nuokin, jokta KKK mainitsee ovat siihen aikaan ja tilanteeseen hyvin sopivia ja tasapainoisia. Vai pitäisikö juhlapuheessa hyökätä ystävällismielisen maan johtajia vastaan. Ne puheet olivat osa sitä suomettumis- ja "ystävyys"-politiikkaa > Esimerkiksi väite että Leninin marxilaisuuteen kuului kansallisen olemassaolon perusfaktumi on Kekkosen suusta esitettynä erinomaisen nerokas. Siinä on siis muotoiltu Suomen itsenäisen olemassaolon oikeus marxilaisen teorian sisältä käsin -
Ilmari Turja:
Kavereitten kesken
Tässä on Kekkosen puhe, jonka hän joskus piti hilpeässä toveripiirissä. Puhe on luettuna ikävä ja yksitoikkoinen, eikä se jonkun muun esittämänä miltään maistuisikaan, vaan se olisi vaikea käsittää. Sen näyttämöllinen viehätys on tuon saman asian alinomaisessa toistamisessa, ja se vaatii näyttelijää.
Puheessa ei ole siis kysymys tekstistä eli puheen sisällöstä, vaan esitystavasta. Kekkonen esitti sen haudanvakavana, siis syvän vakavana, että se muuttui huumoriksi, joka on täysin jäljittelemätöntä, kukaan muu ei sitä pystyisi näin esittämään. Olen kuullut sen useamman kerran ja aina puhe on parantanut huumoriaan.
Kekkosen puhe:
”Pohjanmaan Kauppiaitten Osakeyhtiön hallintoneuvoston puheenjohtajana minulla on suuri kunnia onnitella nyt viisikymmentä vuotta täyttävää Pohjanmaan Kauppiaitten Osakeyhtiön toimitusjohtajaa Jalmari Heikkilää siitä työstä, minkä toimitusjohtaja Jalmari Heikkilä on tehnyt Pohjanmaan Kauppiaitten Osakeyhtiön hyväksi, niin että Pohjanmaan Kauppiaitten Osakeyhtiö on nyt toimitusjohtaja Jalmari Heikkilän ansiosta Pohjanmaan mahtavimpia yrityksiä, mikä se ei suinkaan ollut silloin, kun te Pohjanmaan Kauppiaitten Osakeyhtiön toimitusjohtaja Jalmari Heikkilä tulitte tähän toimeen, vaan silloin Pohjanmaan Kauppiaitten Osakeyhtiö oli jokseenkin rutuunen puulaaki ja kenenkä ansiosta, teidän Pohjanmaan Kauppiaitten Osakeyhtiön toimitusjohtaja Jalmari Heikkilän ansiosta. Pohjanmaan Kauppiaitten Osakeyhtiön puolesta ojennan teille Pohjanmaan Kauppiaitten Osakeyhtiön toimitusjohtajalle tämän vaatimattoman lahjan, kiitollisuuden osoituksena siitä työstä, jonka te toimitusjohtaja Jalmari Heikkilä olette tehnyt Pohjanmaan Kauppiaitten Osakeyhtiön hyväksi.”
Kyllä Urkki oli humoristi ja sanantaituri, huippuälykäs, monessa mielessä poikkeusyksilö.
Se minua jurppiikin, kun kepulaiset täällä koettavata tehdä Urkista kaltaisensa. Joku uskontoja rienaamaan pyrkivä käänsi Raamatun luomiskertomuksen kuvauksen ihmisen luomisesta päinvastaiseksi, ja kirjoitti:
"Ja niin juutalainen loi Jumalan, ja omaksi kuvakseen hän sen loi". Vähemmän rienaavaa on todeta, että "niin kepulainen loi Kekkosen, ja haluamakseen hän se loi".
Kekkostutkielmassani olen kertonut Kekkosesta myönteistä, jopa ihannoivaa mm. Max Jakobsonin, Martti Häikiön, ja Matti Paavonsalon kertomana. Mutta olen kertonut myös, mitä muutakin nuo miehet hänestä totesivat. Matti Paavonsalo kirjassaan "Kekkosen valta" sanoo mm. näin:
”Urho Kekkosella oli harvinaisen monipuolinen kiinnostus elämään, mikä on usein poikkeavan lahjakkuuden merkki”, ja ”asiakokonaisuuksien ymmärtäminen ja hallitseminen poliittisina suureina UKK:n tavalla on harvinaista. Puhujana Kekkosella oli harvinainen ilmaisukyky. Levollinen ja vakuuttava puhetapa herätti kuulijoissa luottamusta.
Kun Kekkonen oli lähtöisin ”tavallisesta kansasta” hän osasi käyttää ”kansan kieltä”, mutta koska hän oli myös akateemisesti oppinut mies, tarvitessaan hän osasi käyttää myös heidän kieltänsä. Ihmistyyppinä Paavonsalo määrittelee Kekkosen tyypilliseksi ”salaviisaaksi” savolaiseksi (hänen sukujuurensa molemmilta puolilta ovat vuosisatojen ajalta Savosta), johon nuoruusvuosina oli tullut mukaan suorapuheisempaa ja toimissaan ”äkkinäisempää” kainuulaisuutta.
Paavonsalo jatkaa: ”Läheisten ystäviensä kesken Kekkosen sanotaan olleen avoin, huumorintajuinen ja seurallinen. Ihmiskunnan ylimpiin arvoihin ja uskontoon hän suhtautui riittävän kunnioittavasti, kuten sivistyneen ihmisen tapoihin kuuluu.
Kekkosen persoonan sisintä oli hänen alati yltynyt halunsa käyttää valtaa. Vähemmän jaloa oli se, että Kekkosella oli vuosikymmenten ajan henkilökohtaisen vihanpidon kohteita.
Valta turmeli aikaa myöten Kekkosta. Hän huumaantui omasta menestyksestään, oli turhamainen, oikutteleva ja epäluuloinen. Arvostelun heikko kestäminen aiheutti puheet kekkosdiktatuurista ja ruoskaparlamentarismista. Synkät puolet korostuivat loppuaikoina enemmän, ja siksi Kekkosesta jäi monille tarkkailijoille epäedullinen kuva.
Vasta vertailu kahteen seuraajaan on paljastanut, miten erikoinen persoonallisuus Kekkonen oli vallankäyttäjänä. Paradoksi oli, että Kekkosen herättämästä runsaasta huomiosta huolimatta monista tiedossa olleista asioista vaiettiin hänen kaudellaan.”
- - -
Kekkosen nuoruusaikojen pakinat ylioppilaslehdessä ja muissakin lehdissä, ja myöhemmätkin pakinat ja kolumnit, ovat enimmäkseen varsin herkullisia luettavia. Olen lueskellut niitä vuosien saatossa sieltä täältä, enkä tiedä, onko niitä koonnoksina edes julkaistu. Pitäisi jättää kyselyjä joihinkin divareihin. Haluaisin todella ne itselleni, vaikka kepulaisten mielestä "kekkoskaunaaja" olenkin.
>> Esimerkiksi väite että Leninin marxilaisuuteen kuului kansallisen olemassaolon perusfaktumi on Kekkosen suusta esitettynä erinomaisen nerokas. Siinä on siis muotoiltu Suomen itsenäisen olemassaolon oikeus marxilaisen teorian sisältä käsin -
samanlainen käsitys kun eräällä papilla täällä Pohjanmaalla.
Tämä pappi kehui aina seurapuheissaan talon isäntäväen perijuurin. Kuulijoita hävetti istua hiljaa, kun tiesivät ettei puheissa ole mitään perää. Kerran sitten joku oli papilta uskaltanut kysyä asiaa, -Miksi aina kehut talonväen vaikka hyvin tiedät minkälaisia ovat?
Pappi vastasi vain lyhyesti,- Sillä on tietty tarkoitus.