Täällä näkee paljon pikkutyttöjen kirjoituksia: esim. Olen 13-vuotias tyttö, olen ratsastanut ja hoitanut hevosia 2 vuotta, haluaisin ostaa ponin jne jne.
Itse olen aloittanut ratsastuksen ja hoitamisen 7-8 vuotiaana isosiskojen opastuksella ja avustamisella (kiitos heille), he opettivat minut ratsastamaan ja hoitamaan hevosia siis opettivat kaiken mitä itse tiesivät.
Olen ajanut/ratsastanut/hoitanut mummoni omistamaa shettistä itsenäisesti ollessani n.9-10 vuoden ikäinen, äitini omistamalla lv-orilla ratsastin 11-12 vanhana ja hoidin sen jalkoja koska raviuran takia ne olivat huonossa kunnossa ja ratsastuksen jälkeen ne joskus lämpenivät ja keräsivät nestettä.
Ollessani 13 ikänen vanhempani ostivat minulle ponin joka olisi terve jottei minun tarvitsisi aina hoitaa sen jalkoja niin kuin maken kanssa olin tehnyt melkein joka ratsastuksen jälkeen.
Valitettavasti parin vuoden päästä poni jäi minulle pieneksi ja se piti myydä jonka jälkeen minulle ostettiin lv-ruuna joka oli juuri lopettanut raviuran, olin silloin muistaakseni 15-vuotias.
Nykyään olen 24- vuotias ja minulla on vieläkin tuo sama lv-ruuna joka tällä hetkellä on 18-vuotias, se on siis ollut minulla nyt 10 vuotta ja silti silloin tällöin pysähdyn miettimään että olenko hyvä omistaja ja olenko tehnyt jotain väärin joten miettikääpä nyt 13- vuotiaat pikkutytöt että oletteko muka tarpeeksi kokeneita ostamaan hevosen jos minä jo kiitettävät 17 vuotta hevosia harrastaneena epäilen omia kykyjäni hevosen omistajana niin luuletteko tosiaan että teistä on siihen vain parin vuoden kokemuksella.. en kirjoita tätä ilkeyttäni vaan toivon että mietitte sitä tahtoo ponin, tahtoo ponin asiaa uudelleen.
Itse olen aloittanut ratsastuksen ja hoitamisen 7-8 vuotiaana isosiskojen opastuksella ja avustamisella (kiitos heille), he opettivat minut ratsastamaan ja hoitamaan hevosia siis opettivat kaiken mitä itse tiesivät.
Olen ajanut/ratsastanut/hoitanut mummoni omistamaa shettistä itsenäisesti ollessani n.9-10 vuoden ikäinen, äitini omistamalla lv-orilla ratsastin 11-12 vanhana ja hoidin sen jalkoja koska raviuran takia ne olivat huonossa kunnossa ja ratsastuksen jälkeen ne joskus lämpenivät ja keräsivät nestettä.
Ollessani 13 ikänen vanhempani ostivat minulle ponin joka olisi terve jottei minun tarvitsisi aina hoitaa sen jalkoja niin kuin maken kanssa olin tehnyt melkein joka ratsastuksen jälkeen.
Valitettavasti parin vuoden päästä poni jäi minulle pieneksi ja se piti myydä jonka jälkeen minulle ostettiin lv-ruuna joka oli juuri lopettanut raviuran, olin silloin muistaakseni 15-vuotias.
Nykyään olen 24- vuotias ja minulla on vieläkin tuo sama lv-ruuna joka tällä hetkellä on 18-vuotias, se on siis ollut minulla nyt 10 vuotta ja silti silloin tällöin pysähdyn miettimään että olenko hyvä omistaja ja olenko tehnyt jotain väärin joten miettikääpä nyt 13- vuotiaat pikkutytöt että oletteko muka tarpeeksi kokeneita ostamaan hevosen jos minä jo kiitettävät 17 vuotta hevosia harrastaneena epäilen omia kykyjäni hevosen omistajana niin luuletteko tosiaan että teistä on siihen vain parin vuoden kokemuksella.. en kirjoita tätä ilkeyttäni vaan toivon että mietitte sitä tahtoo ponin, tahtoo ponin asiaa uudelleen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...kirjoittamaasi viestiin? =) Tottakai tytöillä saa olla haaveita, mutta niitä ei voida aina toetuttaa kuni vasta vuosien päästä. Tosiaan kokemusta saisi olla hieman nemmän kun alkaa omaa hevosta haluamaan, mielestäni n. pitäisi olla vähintään kuudenvuoden kokemus hevosista jotta omaa hevosta voisi alkaa tosissaan toivomaan.
minustakin on kohtuutonta että 12-13 vuotiaat haluat omaa hevosta 2-4 vuoden kokemuksella... koska mikään eläin ei ole yhtä epävarma kuin hevonen. muistan hyvin kun itse olin 12, aloin tietysti kinuta omaa hevosta sen perusteella että olin 6 vuotta hoitanut ja ratsastanut, sekä hoidellut naapurin ravureita... olin siis 12, enkä saanut hevosta... lopetin tunneilla käymisen ja aloin käymään naapurissa enemmän ja hoitamaan tätä yhtä ravuri tammaa, joka lopetti uransa -98, tämän jälkeen opetin siitä ratsun,ja -02 se siirtyi sitten minun omistukseeni, sen ollessa 11 ja minä taisin olla 15... se hevonen oli mulle kaikki kaikessa, -05 se varsoi orivarsan ja kuoli itse 2 tuntia myöhemmin, mä sitten ostin sille toisen samanikäisen orivarsan kaveriksi. samoihin aikoihin mulle tuotiin neljän vanha sh ori valmennukseen jalka ongelmien ja omistajan vaihdosten vuoksi... joten nyt niitä hevosia on sitten vastuullani 3 kpl, ja vieläkin mietin että olinko/ olenko valmis siihen mitä tulevaisuus tuo eteen kolmen nuoren hevosen kanssa... pyydän vaan että mietitte nuoremmat mitä elämä hevosten kanssa on, vaikka nyt miettisit miten ihanaa elämä olisi sen hevosen kanssa nyt ja 5 vuden päästä, niin se ei kestä ikuisuuksia, sillä totuus on että sillä mitä hevonen ihmiselle antaa on "elettävä", vaikkakin niitä pettymyksiä mahtuu elämään paljon... kannattaa miettiä onko valmis siihen kaikkeen...kuten menettämään hevosensa niin että se kuolee päänsä ollessa omistajan sylissä... sinä rapu81, ottaisitko yhteyttä olisi kiva vaihtaa kommenttia teikäläisen kanssa hepoista...
Liittyy asiaan siten että silloin kun minä olin nuori niin ei pikkutytöt silloin alkaneet 2 vuoden hevostelun jälkeen kinuamaan omaa hevosta vaan silloin vasta haluttiinkin oppia lisää hevosista ja tulla vielä paremmiksi kun oltiin päästy eroon alkuvaikeuksista ja saatu itseluottamus kohdilleen (tai ainakin ne pikkutytöt mitä minä olen tuntenut) mutta, nykyään nuo pikkutytöt luulevat jo parin vuoden hevostelun jälkeen olevansa maailman parhaita ja luulevat olevansa valmiita omaan hevoseen.
En nyt siis sanokaan etteikö haaveilla saisi, ainahan sitä haaveilla saa ja sehän meidät ihmiset pitää järjissään..itsekin haaveilen omasta pienestä hevostallista.
Enkä myöskään sano etteikö 13-vuotias voisi ostaa hevosta mutta silloin pitää kokemusta olla pikkasen enemmän kuin tuo pari vuotta ja asiahan on myös ihan eri sellaisten kohdalla joilla on koko perhe mukana hommassa kuten minulla on ollut.
Olisi tosiaan mukava vaihtaa kommenttia =)
Jos haluat niin voit lähettää mulle sähköpostia osoitteeseen: [email protected]
Myös muut samanhenkiset voivat ottaa yhteyttä halutessaan.
moi!!!
Itse olen 13-vuotta. Olen ratsastanut 8,5 vuotta ja hoitohevonen mulla on ollut 6-vuotta. Hoitelin hoitsuani viimeiset neljä vuotta yksikseni, ratsastin, harjasin hepan, siivosin karsinan, ajoin, ja hoidin jalat, ja myös ruokin,kävin joka päivä tallilla hoitamassa sitä.
Kukaan ei ole ikinä tullut valittamaan että hevosen olisi ollut huono olla!!!
Keväällä sain oman hevosen ja shetlannin ponin.
Eikä ole ollut ongelmia!
Vanhempani eivät ole hevosihmisiä!
Mutta en kyllä ymmärrä sitä että kahden vuoden kokomuksella ostetaan hevonen!
Se ei ole oikein hevosia kohtaan että osaamaton ihminen ottaa hevosen!
Kiitos kun kirjoitit,tuota samaa itsekin olen miettinyt.
Hevosihminen olen ollut koko ikäni,mutta silti tiedän etten ole valmis hevosen omistajaksi. Vaikka ikää alkaa olla lähempänä 30,en vieläkään pysty turvaamaan hevoselle kotia,lähinnä rahantulon epävarmuus ja se ettei ole paikkaa mihin kopukan laittaa.
Pakko myöntää että olen nyt pelkästään kiitollinen vanhemmilleni,etteivät he suostuneet ostamaan mulle ponia/hevosta silloin kun olin alle teini. Aloitin vakituisesti ratsastamaan 10.v ja jo vuoden päästä kuvittelin osaavani kaiken. Vuosia jaksoin kinuta hevosta ja vähällä olikin ettei semmonen meille tullutkin,onneksi ei ostettu.Pojat tosiaan oli syynä siihen että hevoset tuli hyvättyä moneksi vuodeksi.
Hevosala on ammattina ja aivan tyytyväisenä hoidan ja koulutan muiden hevosia,sekin antaa jo paljon,eikä ole sitä omistamisen tuomaa vastuuta hartioilla.
Saattaa mennä vielä vuosia,ennenkuin yksikään kopukka asustelee mun tallissa,aika näyttää.
Kävipä tutulle hevoselle jota hoidin useita vuosia siten että,sen osti tyttö joka oli 12 ja kuvitteli olevansa ammattilainen. Tyttö halusi sähäkän estehevosen. Tämä hevonen oli kyl sähäkkä ja hyppäsi hyvin,mutta oli todella herkkä ja kielsi esteellä jos ratsastaja ei ollut varuillaan.Todella vaikea ratsastettava,mutta kiltti kuin mikä!
Tyttö yritti kotonaan hypätä estettä,hevonen kielsi,tyttö pieksi hevosen ja vei talliin ja unohti sinne. Hevonen ei saanut ruokaa,ei päässyt ulos,eikä kukaan käynyt katsomassa sitä.Vettä se sai ruosteisesta rännistä. Hevosen entinen omistajakaan ei saanut rahojaan koskaan ja lähti hakemaan hevosta pois ja melkein pyörtyi järkytyksestä nähdessään elävän luurangon joka etäisesti muistutti hevosta!
Syyksi tyttö sanoi,sen ettei hevonen hypännyt kertaakaan ja oli suuttunut sille,eikä halunnut nähdä sitä koskaan.Oli lyönyt hevosta päähän useita kertoja...
Tytön vanhemmat eivät olleet hevos ihmisiä,eivätkä uskaltaneet koskea siihen. Nykyään hevonen viettää eläkepäiviä tutulla tallilla. Onneksi entinen omistaja kävi hakemassa hevosen pois.
Näitä tapauksia valitettavasti on paljon... :(
SIIS TUOHAN ON IHAN KAUHEAA!!!:| siis... ihan järkyttynyt olen... mutta mutta...
ite alotin epäsäännöllisen ratsastuksen n. 6 vuotiaana tyttösenä. 9 vuotiaana aloin kinuta omaa hevosta. ONNEKSI en saanut... vanhempani kun eivät tiedä mitään hevosista..! no keräsin vielä entisestään 2 vuotta lisää tietoa hepoista. eli olin 11-vuotias, kun sain oman pienen hepan. heppa (sekin melko nuori..) oli voimakas tahtoinen ja vilkas. minulla oli vaikeuksia sen kanssa. kiltti se oli ja on yhä edelleen, sitä ei voi kukaan kiistää!! kaverini äiti sitten opetti minua heppani kanssa ("palkaksi" tämä sai ratsastaa heposellani, itsellään kun ei vielä sellaista ollut.. ja oli tätönen taitava ratsastajakin!!)
vuosi oli sellaista menoa ja meininkiä, että risut ja oksat alta pois! sitten toisena vuonna aloin saada enemmän kontaktia hevoseeni. n. kerran puolessa vuodessa kävin ratsastuskoulussa sen talin hepoilla ottamassa tunnin opetusta(asun suorastaan korvessa.. lähin ratsastuskoulu/harrastetalli taitaa olla n. 50 km päässä..!).
ja nyt kun olin 13 vuotias... viime kesänä menin viikon pituiselle yleisleirille, ilman omaa hevosta. se sai jäädä muutaman viikon pituisimolle kesälaitumille...:) olin sen leiriviikon, ja toisen viikon perään, kylläkin avustajana (alkeisleirillä). opin silloin valtavasti hevosista!! melkeinpä sen kahden viikon aikana opin vasta KUNNOLLA ratsastamaan..! omalle ratsastustaidolleni teki parannusta, kun pääsin ratsastamaan kahden viikon ajan joka päivä eri hevosta/ponia...:) sainpa sitten toisen viikon aikana kokeilla tallin virkeää oria tunnilla, muita ei ratsiope sinne selkään laskenut..:) (en halua kehuskella!!)
kotiin kun viimein pääsin, menin ratsastamaan... ja kas kummaa, heppa toimii alla paremmin kuin koskaan ennen!!
KAIKKI KIITOS TEILLE IHANILLE HEVOSILLE JOTKA OPETITTE MINUT RATSASTAMAAN!!!
P.S. kutsuin viime syksynä ratsiopen opettamaan minua ja hevostani. ja kutsuin vielä toisenkin kerran... ja kolmannen... nykyään ope käy n. kerran kuukaudessa tai kahdessa opettamassa minua ja heppaani.. ja kisoihin olemme osallistumassa...:)
ELÄMÄ HYMYILEE!!:D
Eiköhän se 13-vuotiaan hevonen yleensä ole vanhempien vastuulla. Ainakin pitäisi olla. Kyse siis vastuusta, se on sitten eri asia, kuka sen hoitaa. Mielestäni vanhempien tulisi olla valmiita ottamaan vastuu, jos kerran ovat valmiita lapselleen hevosen hankkimaan. Eihän edes paperien tekokaan onnistu ilman huoltajia, ja muistaakseni tarvitaan molempien huotajien nimet luovutuspaperiin.
hyvä aihe välillä.. Itse olen 19-vuotta ja välillä itsekin joutuu katsomaan kauhukseen niitä 13-vuotiaitten tyttöjen ilmoituksia.. Omaa hevosta minulla ei vieläkään ole, eikä tule olemaan muutamaan vuoteen. Haluan rauhassa miettiä, että pystyn tulevaisuudessakin turvaamaan hevoselle hyvän elämän. En nyt yleistä asiaa jokaiseen teini ikäiseen tyttöön,esim. meidän tallilla on tytöllä poni ja tytön vanhemmat ymmärtävät hevosten päälle paljonkin. Mutta teini ikäinen ihminen on liian nuori kantamaan yksin vastuuta elävästä olennosta,varsinkin hevosesta. Itse ratsastan useaan kertaan viikossa nuoria tai muuten kokemattomia hevosia eteenpäin ja jatkan sitä hommaa niin kauankuin oman hankinta tulee kyseeseen.