mikä on käytäntö avustajien suhteen?

Tällä kokemuksella sanoisin, että ei se isohko yleisluokkakaan Välttämättä ongelma ole (avustajan kera),jos sattuu kohdalle tarkkaavaisuusongelmaisten kanssa kokenut yleisluokan opettaja. Ammattitaitoisinkaan avustaja ei paljoa auta, jos opettajalla on vaikeuksia suhtautua "haastavaan" oppilaaseen. Toisaalta, tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen avustajuus on ihan erinlaista, kun se on tehtävä yleis- vrt. erityisluokkaympäristössä. Yleisluokassa avustaja helposti ajautuu työnkuvansa suhteen luokka-/kouluavustajaksi, kun taas erityispuolella avustajan työnkuva on nimenomaista koulunkäyntiavustajuutta.
Olen töissä vajaa 30 oppilaan yleisluokassa, jossa opettajalla on tosi hyvin hommat hanskassa, vaikka joukossa on yhtä ja toisenlaista haastetta niin opettajalle kuin avustajalle.

Hei!Kanattaa ottaa koulusta selvää millaisia avustajia käyttävät.Meillä poika pienluokassa ,jossa pätevä ja hyvä opettaja.Luokassa toimii myös pätevä avustaja.Normaali luokissa avustajina toimii lähinnä työllistettyjä(ei koulutusta),jotka vaihtuvat puolen vuoden välein.Tästä huolimatta koulun aloitus oli pojalleni liian rankka paikka.Nyt ollaan sitten menossa osastojaksolle, diagnoosia ja lääkitystä varten.Lapsi ei jaksa keskittyä ,ja tekee mitä huvittaa.Oppi lukemaan 4vuotiaana ja muutenkin tosi terävä.Laskee toka luokan laskuja ja on eriyttäviä tehtäviä,että olisi haasteita.Lapsella on adhd,asperger piirteet,käytös ja uhmakkuushäiriö.Diagnoosia ei ole virallista ,ja nyt odotellaan sitä osastojaksoa ja tutkimuksia.Jos olisin tiennyt tämän, olisin hankkinut lykkäystä vielä vuoden.Kaikki tuijottivat vaan sitä ,kuinka fiksu lapsi on ,ja kyllä pärjää.Katin kontit.Sosiaalisia taitoja kun ei ole,ja ne ovat koulun käynnin perusta.Näitä pettymyksiä eka luokalta aletaan paikkaamaan sitten terapialla ja muulla.Toivotaan, että lääkityksestä olisi jotain apua koulun suhteen.Kotona on kuin eri lapsi.Pienluokka on täälläkin päin vain väliaikainen sijoitus.Lapsen on tarkoitus siirtyä normaaliin yleisopetukseen 2.luokalle.Täällä kun ei ole vakituisia ryhmiä tällaisille lapsille,vaan SULAUTETAAN yleisopetukseen.Kauhulla odotan tätä aikaa.Jos lapsellasi on mahdollisuus päästä pienluokkaan,ota ihmeessä se vastaan,varsinkin jos se on pysyvä.
Koulun alettua meidän iloinen naurava lapsemme on muuttunut vakavaksi ja totiseksi....

poika aloitti koulun viime syksynä pienluokalla jossa opettaja ja useampi kouluavustaja. Olemme olleet tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Meidän pojalla todettiin adhd viime kesänä. Koulupsykologi antoi puoltavan lausunnon pienluokasta samoin päiväkodin väki.

Vaikka saisitkin "oman" avustajan yleispuolelta, niin silti avustaja ei välttämättä ole luokassa kuin äikän ja matikan tunneilla. Lisäksi hän on silloin koko luokan käytössä. Samassa luokassa voi olla useampi oppilas, joille on määrätty henk.kohtainen avustaja, mutta avustajia on kuitenkin vain ja ainoastaan yksi.

Jos vaan mahdollista, suosittelen pienryhmää. Jos siellä kaikki sujuu hyvin, voipi lapsi päästä aikanaan yleisopetukseen. Meillä ainakin kokeillaan muutamien oppilaiden kohdalla aina joitakin jaksoja yleispuolella, jaksojen pituus vaihtelee oppilaan tilanteen mukaan. Syksyllä meidän pienryhmässä aloitti 10 oppilasta, nyt jäljellä on enää 7. Näistäkin yksi oli kokeilussa, mutta palasi takaisin. Joten pienryhmä ei ole mitenkään lopullinen, päinvastoin, auttaa monesti lasta elämässä eteenpäin.

Muuten, ainakin meidän kunnassa on sääntö, että jos yleispuolella on lausuntolapsi, jolla avustaja, luokan maksimikoko saa silloin olla vain 20 oppilasta.

Meillä lapselle suositeltiin samoin, eli joko pienryhmää tai avustajaa.
Kumpaakaan emme saaneet.
Tai pienryhmää emme itsekkää olisi halunneet, koska lapsi oli jo jonkin vuoden käynyt koulua, ja tuttu luokka oli lapsellekkin tärkeä. (Uuden/tutun opettajankin kanssa keskustellessa hänkään ei nähnyt meidän tapauksessa tarvetta pienryhmään siirtymiselle).
Avustajaa ei saatu (ei ole kuulemma helppo saadakkaan, on kuulema tullut kouluun paljonkin lapsien mukana lappuja missä suositellaan edellä mainittuja vaihto ehtoja).
Luokassa on kylläkin avustaja joka on kaikkien käytössä.
Luokassa on muitakin tutkittuja lapsia joilla on myös suosituksia avustajaan. Nykyinen opettaja tuntuu pärjäävän hyvin tämän kaltaisten lasten kanssa, joka on tosi tärkeää ja yhteiskunnan varojenkin kannalta, (koska onhan tämä nähty että raha ratkaisee).

..suositellaan monessa tapauksessa integrointia yleisopetukseen PÄTEVÄN avustajan turvin ja ehkä niin, että osa tunneista järjestetään pienryhmässä tai erityisopettajan luona. Ikävä kyllä; tämä on vain lasten edun ajatelua eikä siis toimi läheskään joka kunnassa. Liian usein lapsi eristetään erityiskouluun vaikka tiedetään, että se saattaa enemmänkin pahentaa tilannetta ja paras ratkaisu olisi yleisopetuksessa. Tai kuten meillä kävi; koulussa oli avustajia, jotka olivat abeja tmv..joka tapauksessa kouluttamattomia nuoria tyttöjä. Ja vaihtuvuus oli suurta. Lapsemme ongelmien vuoksi kouluun saatiin avustaja, joka oli aikuinen, hoitoalan koulutuksen omaava. Ikävä kyllä sovitut avustajan tehtävät eivät toteutuneet vaan avustajaa käytettiin hyvin paljon yhtenä opettajana siten, että puoli luokkaa siirtyi oppitunniksi hänen opetukseen toiseen luokkaan. Ja opettajan pätevyyttä hänellä ei ollut.

Hoitoyksiköstä pyysin muutamaan kertaan neuvottelua koululle, joissa sovittiin aina uudestaan ja uudestaan pelisäännöt, avustajan tehtävänkuvaukset jne Mutta ei toiminut. Itse olin aktiivinen ja pidin jatkuvasti kouluun yhteyttä. Siitä sain kiitosta mutta eipä kiitos paljon lämmitä kun yhteistyö oli niin yksipuolista.

Nyt lapsi käyt yläastetta koulussa, jossa opettajat ovat enemmän työllensä omistautuneita. Mutta mietityttää paljonko tilanne voisi olla parempi mikäli ei olisi niiin metsään mennyt ala-asteella.

JOten: ole tarkkana, kysy, vaadi, pidä yhteyttä, puutu asioihin ajoissa, pidä poikasi puolta. Hänellä on oikeus hyvään perusopetukseen. Älä hyväksy kouluttamatonta ns yleis/luokka-avustajaa.