Kysymys

Esimerkiksi riittänee itsemurhalahkot.


Ja jos yhden meitä läheisemmän esimerkin yrittäisi keksiä:

Avioerokielto tekee luullakseni tälläkin hetkellä monen uskovaisen pariskunnan elämän sietämättömäksi.

...se riippuu mihin uskoo.

Luin juuri Raamatusta kohdan: "syntinne ovat riistäneet teiltä kaiken hyvän."

Jos uskoo, että pitää tehdä asioita, jotka tekevät olon surkeaksi tai onnettomaksi, ollakseen ns. "normaali" omassa yhteisössään, niin silloin uskovaisuus pilaa elämää.

Jos uskoo Jumalaan, joka sanoo "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (joka siis täyttää kaiken lain ja profetiat - ja jonka täyttämiseksi tulee rakastaa Jumalaa), ei
- rakasta itseään enemmän, kuin muita -> ei ole itserakkautensa "ansassa", eikä joudu kärsimään siitä (joillekin tämä on tosi ongelma, koska liian itserakkaan ihmisen elämä tuntuu "opettavan hiljaa kävelemään" - ja jossei opeta, niin olkoon onnellinen niin kauan kuin sitä kestää?)
- rakasta itseään vähemmän, kuin muita -> jolloin on aina kurjaa, kun kadehtii toisia... tai sitten "uhrautuu" väärällä tavalla, katkeroituen, toisten edestä (kuten mm. olit kuvannut tuossa alla loistavasti uskonnollisesta ihmisestä, joka kokee "uhrautua" uskontonsa eteen - seuraten jotain ihmisopettajaa...)

Minun osallani (joitakin muitakin esimerkkejä tiedän) usko Jeesukseen on tuonut todellisen elämän, josta nautin aivan eri tavalla, kuin ennen uskoontuloani. Tosin vasta uskoon tulleen kannattaa varoa joitakin "puulaakeja", jotka käyttävät Jeesuksen nimeä ja pilaavat ihmisten elämää turhilla kielloilla ja käskyillä. Parempaa on rukoilla itse Herraa ja käydä seurakunnassa kuulemassa Sanaa siten, että muistaa koetella kaikki opetukset (eikä siellä "ripustaudu" kehenkään ihmisauktoriteettiin). Herra itse herättää kyllä esim. ihmisen sitten auttamaan toisia sen verran kuin hänen tarvitsee tehdä jne. Ja ihminen itse haluaa sitten luopua jostain, jos hänen tulee siitä luopua.

(Esim. omalla kohdallani on herännyt halu olla juomatta itseä humalaan - josta seuraa krapula, olla sotkeutumatta pornoon tai vieraisiin naisiin, josta seuraa ongelmia avioliitossa ja suhteessa omaan seksuaalisuuteen jne...)

Eli, summa summarum, jos uskoo vääriin asioihin, niin se takuulla pilaa elämää. Jos uskoo oikeisiin asioihin, niin silloin nauttii elämästä todella.

Esim. Saarnaajan kirja sanoo "nauti elämää vaimosi kanssa...", "juo viinisi ja syö leipäsi ilolla, sillä se on sinun osasi"... jne. (vaikka sitä sanotaan usein pessimistiseksi kirjaksi...).

Raamattu sitten varoittaa ihmistä orjuuttavasta materialismista ja ahneudesta, huoraamisesta, varastamisesta, tappamisesta/murhaamisesta, jne.. nämä lienevät asioita, jotka pilaavat elämää - eikö totta?

Riippuu mitä "uskovaisuudella" tarkoitetaan ja mitä tarkoitetaan "elämällä"! - Joissakin tapauksissa kyllä.

Jeesus sanoo: "Joka kadottaa elämänsä MINUN tähteni, hän löytää sen".

Olen sitä mieltä, että jos "kadottaa elämänsä" orjuuttavien uskonnollisten sääntöjen takia, tai oman uskonyhteisönsä tähden, tai väärän Jumala-kuvansa takia tai "uskovaisten" harhaanjohtamana ja pelottelemana (esim. helvetillä pelottelulla, syntiluettelojen tekemisellä), niin siinä tapauksessa elämänsä kadottaminen on vahinko. Se ei ole silloin JEESUKSEN tähden elämänsä kadottamista - ja niin ollen hän ei myöskään löydä sitä. Murheellista ja niin monesti totta.

Mutta Jeesuksen ja hänen uskomisensa tähden elämä ei pilaannu! "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon", sanoo Jeesus itse. Jos IHMISET (monissa tapauksissa nimenomaan uskovaiset sellaiset) eivät pilaisi toistensa "tulevaisuutta ja toivoa", kristityt Suomessa olisivat paljon tasapainoisempia ja terveempiä. Nyt on hirveän paljon rikkinäisiä ja lain alla eläviä ihmisparkoja, joille 'uskominen' on raskasta ihmisten orjana olemista.

Sana "uskovaisuus" on minulle sikäli outo, että en täsmälleen tiedä sen sisältöä, mutta arvelen sen tarkoittavan sitä, että ihminen tällöin uskoo Jumalaan omalla tavallaan.

Hän käy joskus kirkossa, lukee silloin tällöin Raamattua, hänet on kastettu lapsena jne.

Eipä tuollainen uskovaisuus järin paljon pilaa elämää. Hyvänä puolena siinä on se, että tällainen ihminen on "hyvä ihminen".

Haluaisin muotoilla kysymyksesi uudelleen.

Voiko elävä usko Jeesukseen Kristukseen pilata elämää?

Ei voi.

"Vanhurskas on elävä uskosta" Room. 1:17

Se, joka on tullut tuntemaan Kristuksen henkilökohtaisella tasolla ja saanut syntinsä anteeksi, on havainnut Jumalan rakkauden tarjoavan hänelle kaiken sen, mitä ihminen tarvitsee.

"Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. " Fil. 4:13

Haluaisin kovin mielelläni kysyä sinun mielipidettäsi tästä asiasta, mutta et voi vastata, sillä sinä et tiedä mitä usko Jeesukseen Kristukseen merkitsee.