Uuden Testamentin kaanon kiteytyi nykyiseen muotoonsa neljännen vuosisadan lopulla, eli sen kokosi ja hyväksyi Kirkko, joka ymmärtääkseni oli Jehovan todistajain opin mukaan jo täysin Saatanan lietsoma ja erkaantunut totuudesta. Kuinka Jehovan todistajia opetetaan käsittelemään tätä ilmeisen ylitsepääsemätöntä ristiriitaa?
Kysymys Uudesta Testamentista
Markku
10775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se ohitetaan molemminpuolisella olankohautuksella. Vaikka karmea totuus on se, että lähes tulkoon sama taho hyväksyi kaanonin ja kolminaisuusopin, ja vain toinen on oikein. Yksinkertaista. Ja ristiriitaista. Osaisikohan joku selittää. Esim. kestoselittäjä fger?
minun aikana JT järjestössä!!
100-luvun lopulla ei enää ollut epäilystäkään siitä, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kaanon oli saatu valmiiksi, ja mm. Irenaeus, Klemens Aleksandrialainen ja Tertullianus tunnustivat, että Kreikkalaisiin kirjoituksiin kuuluvilla kirjoituksilla oli yhtä paljon arvovaltaa kuin Heprealaisilla kirjoituksilla. Vedotessaan Raamattuun Irenaeus lainaa peräti 200 kertaa Paavalin kirjeitä. Klemens sanoo, että hän vastaa vastustajilleen ”Raamatun avulla, jonka paikkansapitävyyden takaa se, että se on lähtöisin kaikkivaltiaasta auktoriteetista”, ts. hän vastaa ”lain ja profeettojen ja lisäksi siunattujen evankeliumien avulla” (The Ante-Nicene Fathers, II osa, s. 409, ”The Stromata, or Miscellanies”).
Luepa alkuperäinen viesti uudelleen.
Tuntemamme 27 kirjan kaanon MAINITAAN ensimmäistä kertaa vuonna 367, ja senkin jälkeen aiheesta keskusteltiin kiivaasti vuosikymmeniä.
olet oikeassa, ns. kreikkalaisten kirjoitusten kaannonin hyväksyi katolinen papisto ja piispat ja myös vahvisti myöhemmin. kaanonissa ei liene ollut suuria ristiriitaisuuksia vaan em. hyväksyivät nykyisen henkeytettyjen kirjojen kokoonpanon mainitusti 300 luvun puolivälissä , ja toki tämä myönnetään ja hyväksytään todistajien parissa.
ei siinä todistajien opin mukaan liene mitään ristiriitaa että katoliset piispat hyväksyivät ja vakiinnuttivat ns. uuden testamentin kirjoitusten kaanonin.
kyseisen päätöksen voisi olettaa olleen Jumalan tarkoituksen mukainen myös todistajien opin mukaan sikäli kun kyseinen Raamatun kaanon on käytössä myös todistajien uuden maailman käännöksessä.
Mikäli Jehovan todistaja ei todella näe mitään ristiriitaa siinä, että "Saatanan järjestelmän vastenmielisin osa" on valinnut ja päättänyt mitä hänen tulee pitää Jumalan erehtymättömänä totuutena, niin tuskin sitten missään.
Onko tästä koko aiheesta yleensä minkäänlaista mainintaa todistajain kirjallisuudessa?
kyllä todistajien kijallisuudessa on mainintoja kirkolliskokouksista ja kaanonin kokoamisesta-
esim:
*** si s. 302 kpl 17 4. tutkielma: Raamattu ja sen kaanon ***
17 Roomalaiskatolinen kirkko väittää, että sen tehtävä on ratkaista, mitkä kirjat tulisi sisällyttää Raamatun kaanoniin, ja se viittaa Karthagon kirkolliskokoukseen (v. 397), jossa kirjoista laadittiin täsmällinen luettelo.
Ja missähän mielessä nämä maininnat käsittelevät itse tuota kysymystä?
"Roomalaiskatolinen kirkko" RATKAISI, mitkä kirjat sisällytettiin Raamatun kaanoniin - tämä on kylmä fakta.
Jos se ei toteuttanut Jumalan tehtävää niin toimiessaan, on meillä väärin koottu Raamattu.
Jos Jehovan todistajain opin mukaan toteutti, voisi asian suunnattoman merkityksen huomioon ottaen olettaa, että heillä olisi asiasta hyvin syvällisesti perusteltu teologinen argumentti. Ei kai sitä, että "Saatanan kirkko" kokosi Jumalan Raamatun voi sivuuttaa vaikenemalla?
>>Ei kai sitä, että "Saatanan kirkko" kokosi Jumalan Raamatun voi sivuuttaa vaikenemalla?
Sellaista selitystä en vielä ole nähnyt, jossa asiaan paneuduttaisiin kriittisesti. Syykin on hyvin ilmeinen, siitä saa esimakua vaikka tästä lainauksesta:
”Uuden testamentin kirjakokoelman eli kaanonin laajuutta käsiteltiin useissa 300-luvun kirkolliskokouksissa, ja se vakiintui. Uuteen testamenttiin otetuista kirjoituksista puhuttiin kanonisina eli luetteloon otettuina kirjoituksina. Kirkon käsityksen mukaan nämä kirjoitukset olivat täyttäneet neljä ehtoa: ne olivat apostolisia, liturgisia, katolisia ja oikeaoppisia. Apostolisuus tarkoitti sitä, että kirjoitus perustui jonkun apostolin opetukseen, liturgisuus sitä, että kirjoitusta oli totuttu lukemaan liturgiassa, katolisuus sitä, että kirjoitusta käytettiin kaikkialla kirkon piirissä, ja oikeaoppisuus sitä, että kirkko katsoi kirjoituksen olevan sopusoinnussa oman uskonsa kanssa. Uuden ja Vanhan testamentin tekstejä luettiin säännöllisesti jumalanpalveluksissa, ja niiden pohjalta pidettiin saarna.” (Kristinuskon historia – Kaarlo Arffman, sivu 46)