Olen todella huolestuneena seurannut viime aikoina vl-piireissä kulovalkean tavoin levinnyttä narsismi-hysteriaa.
Hysteriaksi se tosiaa näyttää muuttuvan siksi, että naiset (lähes pelkästään) diagnosoivat puolisoitaan kotikonstein narsisteiksi ja jopa muutamaa vl-pariskunnan avioeroa on perusteltu sillä, että miehellä oli narsistinen luonnehäiriö. Ja ihan omatoimisen taudinmäärityksen perusteella.
Kysymys on sen verran vakavasta asiasta koko perheen kannalta ja vakavista syytöksistä toista kohtaan, että mielestäni tämän tason diagnoosit kannattaisi jättää ammattilaisten tehtäviksi. Kaikki parisuhteen ongelmat eivät todellakaan johdu puolison persoonallisuushäiriöstä.
Tällaisessa tiiviissä yhteisössä, kuten vl-liikkeessä, taitavat ja äänekkäät agitaattorit saavat helposti saarnaamalleen asialle hysteriamaisia piirteitä. Nyt kannattaa suhtautua maltillisesti tähänkin asiaan.
Hysteriaksi se tosiaa näyttää muuttuvan siksi, että naiset (lähes pelkästään) diagnosoivat puolisoitaan kotikonstein narsisteiksi ja jopa muutamaa vl-pariskunnan avioeroa on perusteltu sillä, että miehellä oli narsistinen luonnehäiriö. Ja ihan omatoimisen taudinmäärityksen perusteella.
Kysymys on sen verran vakavasta asiasta koko perheen kannalta ja vakavista syytöksistä toista kohtaan, että mielestäni tämän tason diagnoosit kannattaisi jättää ammattilaisten tehtäviksi. Kaikki parisuhteen ongelmat eivät todellakaan johdu puolison persoonallisuushäiriöstä.
Tällaisessa tiiviissä yhteisössä, kuten vl-liikkeessä, taitavat ja äänekkäät agitaattorit saavat helposti saarnaamalleen asialle hysteriamaisia piirteitä. Nyt kannattaa suhtautua maltillisesti tähänkin asiaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minua huolestuttaa heidän eksymisensä. Ero ei ole koskaan oikein, mutta se on sallittu siinä tapauksessa, että puoliso pettää, jota uskovainen puoliso ei koskaan voi tehdä. Sillä pelko ja kunnioitus Jumalaa kohtaan on niin kattava. He, jotka pettävät ovat toisesta hengestä.
Avioero on Jumalan silmissä kauhistus ja jos puolisoiden suhde on niin kriisissä pitää apua hakea pikaisesti.
Tiedän Jumalan joskus kehottaneen puolisoita määräaikaiseen asumuseroon, jotta he voivat molemmat tahoillaan miettiä asiaa rauhassa ja löytää myös itsestään syyn parannuksen tekoon.
Jos eroat ilman tuota vakavaa pettämissyytä, älä mene enää uudelleen naimisiin, se ei ole sallittua
Jumalan rakkaudessa säätämien säädösten takia.
Antakaa anteeksi toisillenne ja tehkää parannus.
Ilman syyttä eronnut ihminen on toki liitostaan vapaa, mutta hän ei voi avioitua uudelleen, sillä Jumalan silmissä vain tämä ensimmäinen liitto on laillinen, muuta liittoa hän ei huomioi ja näin uudesti liittoutunut elää haureudessa.
.... mikä ei ole oikein!!!
Minulla olisi ainakin 1000 muuta asiaa kerrottavana jotka eivät ole oikein.
Ja siinä vaiheessa kun avioero yleensä tapahtuu, niin nuo 1000 vääryyttä on jo tapahtunut. Ja mikä pahinta, niin yleensä saatana on niistä suurimman osan saanut vääntää ihmisen mielessä oikeaksi ja oikeudeksi.
Ihmiset eivät suinkaan eroa piruuttaan, taikka huvikseen. Taikka siksi että haluaisivat tehdä kuisaa toiselle. Vaan he eroavat siksi, että heillä on enemmän kuin paha olla ja elää tuossa avioliitossaan.
Onko Jumalan tahtoa noudattaen tultu tuohon tilaan, jossa avioero on tullut välttämättömäksi?
Ei, vaan to ero on tapahtunut jo paljon ennen sen viralliseksi saattamista.
Jos ero on jo tapahtunut tosiasia, niin kenelle on mitään hyötyä sen virallistamisen estämisestä?
Ainakin pirulle ja pirullisille ihmisille siitä on paljon iloa ja hyötyä.
Narsismi on vakava persoonallisuushäiriö.
Jossakin muodossa ja jossakin määrin sitä esiintyy kaikissa ihmisissä, kukaan meistä ei ole täydellinen.
En usko että mistään hysteriasta on kyse, ellei sitten oteta huomioon sitä, että avauksesi sisältää epätavallisen määrän yleistäviä sanoja. Voisi sanoa että sinun kirjoituksesi on jollakin tapaa hysteerisen yksipuolinen.
Jos on ollut avioliitossa muutaman vuosikymmenen toisen kanssa, niin silloin on enää turha puhua diagnosoinnista. Kyllä arviot perustuvat silloin vankkaan henkilökohtaiseen kokemukseen toisen kanssa elämisestä.
Me miehet, ikävä kyllä (vähän yleistäen), rakastamme vapautta. Jos vaimo vain suostuu ottamaan päävastuun perheen nyvinvoinnista ja kotitöistä, niin meille miehille se käy tosi hyvin ja mielellämme luovutamme vastuun vaimolle.
Jos puhumme miehistä narsistisina, niin ei se kaikissa tapauksissa kauaksi mene.
Nyt jos on olemassa vankka koneisto, joka varmistaa naisen pysymisen "lestissään", niin tulos on empaattisen yhteisvastuun ja yhdessä tekemisen kiannalta huono. Uskovissa on ihmisiä jotka pitäytyvät lakiin tässä(kin) asiassa.
Lain mukaisesti ero on syntiä, ja syntinä se pysyykin. Nyt on kuitenkin niin, että on olemassa vain YKSI synti jota ei saa anteeksi, ja se on pilkka Pyhää Henkeä vastaan.
Jos aviomies kohtelee vaimoansa rakkaudettomasti, vahingoittavasti, ja/tai asettaa hänen edelleen, Jumalan lisäksi, jonkun muun, vaikkapa seurakuntansa ja sen perinteet, niin tuo mies on siinä vaiheessa erottanut sen, minkä Jumala on yhdistänyt. Avioero on tällaisissa tapauksissa enää sen virallista voimaan saattamista, joka on jo ajat sitten tapahtunut tosiasia.
Jumalan sanan asettaa miehelle esikuvaksi Kristuksen, joka kuoli morsiamensa (vaimonsa) puolesta, jotta tämän on hyvä olla, turvallista elää ja autuaasti kuolla. Kristuksen kaltaiselle miehelle jokainen nainen HALUAA OLLA ALAMAINEN.
Kristillinen alamaisuus merkitsee nöyrtymistä miehen palvelusten vastaanottajksi.
Naiset usein suuttuvat sanasta alamainen. Se taas johtuu siitä että alamaisuus on ymmärretty tyystin väärin, sekä miehen että naisen puolelta.
Siunattua naistenpäivää kaikille naisille. Olkaa rohkeasti naisia, älkää KOSKAAN hyväksykö sitä että teitä kohdellaan väärin ja rakkaudettomasti.
Kiitos rehellisistä, mieliinpainuvista ja sydämeen käyvistä sanoistasi. Niin, jos kaikki miehet kohtelisivat vaimojaan Paavalin ohjeiden mukaisesti(jota epäoikeudenmukaisesti naisten vihaajaksikin kutsuaan), ei perheongelmia olisi tämän päivän malliin. Toki on meissä naisissakin vikamme. Miestensä alistajia löytyy meistäkin, mutta ei puhuta siitä näin naistenpäivänä. Vaan puhutaan mieluummin yhteisestä uskosta ja yhdessä kasvamisesta avioliiton vaikeassa taitolajissa. Siihen tarvitsemme toinen toistamme ja ennen kaikkea Jumalan antamaa nöyrää viisautta, jotta lapsemme saisi kodin perintönä mahdollisimman hyvän mallin ja lujan pohjan elämälleen.
Monesti myös uskovaisissa perheissä on niin että mies voi kyllä mennä omia menosiaan paljon mutta se ei mielestäni ole väärin, jokainenhan meistä tarvitsee myös omaa aikaa eikä voi olettaa että kun perustaa perheen elää vain perheellensä.
Näitten miesten vaimot ovat yleensä nalkuttavia akkoja jotka syyttävät miestänsä että voisi kyllä hekin hoitaa lapset ja kodin yms. Raskaaksi tulo on myös naisen asia sillä harvassa on kuitenkin ne jotka raiskaamalla on raskaaksi tullu. Ja miksi nämä naiset eivät itse lähde palkkatyöhön jotta miehet voisivat jäähä kotia hoitamaan lapsia. Sillä 3kk vauvan syntymän jälkeen myös isä voi jäädä lapsen kanssa kotiin. Sitten valitetaan kun mies ei töitten jälkeen halua tulla nalkuttavan akan ja lapsilauman keskelle... kuitenkin mies tekee osansa siinä että hankkii perheelle elannon...
ja näillä naisilla on kyllä kotona ollessa aikaa juoruta ja puhua pahaa jopa aviomiehestään..
Tiedän eräänkin äidin joka kulkee kotona koko ajan luutu kädessä ja marmattaa miehelleen että voisi kyllä ottaa osaa kotitöihin vaikka on jo valmiiksi siistiä... Käyttäis mieluumin sen ajan vaikka miehen ja lasten kanssa olemiseen ni ei tarvis valittaa.
En puolusta mitenkään toisen ihmisen alistamista tai mitään muutakaan epäinhimillistä kohtelua. Sellaista ei kenenkään pidä sietää.
Haluan vain tuoda esille asian josta olen huolestunut, eli kuten kirjoitinkin, narsismidiagnoosin kevytkenkäisen käyttämisen toisen ihmisen arvioinnissa. Narsismien etsimisestä on tullut suorastaan muoti-ilmiö osalla vl-porukkaa, eikä se minun mielestäni ole kovin rakentavaa vaan pikemminkin vaarallista.
Tottakai avaukseni oli yksipuolinen, koska toin lyhyesti esille yhden huomionarvoisen asian, enkä yrittänytkään analysoida avioliittoa sen syvällisemmin. Olen kanssasi samaa mieltä avioliitosta kokonaisuutena.
Kaikissa meissä on narsistisia piirteitä. Mutta narsistiksi julistamisen leima on iso ja raskas. Narsisti mielletään monesti krooniseksi pettäjäksi ja valehtelijaksi, juopoksi, täysin empatiakyvyttömäksi psykopaatiksi, vaimon ja lasten hakkaajaksi jne... Siksi on tärkeää säilyttää maltti asiassa.
Olihan hysteria melko räväkkä ilmaisu, mutta aiheuttipahan keskustelua;)
Keskusteleppa joskus sellaisen narskuasiasta innostuneen henkilön kanssa, niin huomaat, että kohta narsisteja löytyy joka torpasta.
Helvetissa on aivan erityisen paikka niille naisille, kuten sinun kaltaisillesi, jotka eivät tue toisia naisia.
Kaivat maata naisten itsetunnon alta yksipuolisella ja räikeän leimaavalla viestilläsi.
YK:n kansainvälisenä naistenpäivänä tämä kertoo paljon naisten tilanteesta vanhoillislestsdiolaisessa herätysliikkeessä!
Teillä ei ole edes keskinäistä ymmärtämystä ja solidaarisuutta.
Niin kauan kun eette tue toisianne, jäätte ongelminenne yksin.
Et selvästikään ymmärrä mistä keskustellaan niin ehkä ei kannattaisi ottaa noin voimakkaasti kantaa. Tunnen sekä narsisteja (sekä miehiä että naisen) että näitä kuvaamiasi luutu kourassa kulkevia naisia. Oletko muuten ajatellut kumpi tapahtui ensin, miehen jatkuva poissaolo vai nalkutuksen alkaminen? Ei tämä elämä niin mustavalkoista ole. Narsismi aiheuttaa lähiympäristölleen jatkuvaa ahdistusta, tilanteen jossa normaalielämä ei ole mahdollinen. En väittäisi asiaa muoti-ilmiöksi. Kaikki varmasti muistamme lapsuudestamme perheen, jonka elämä oli jotenkin kummallista, huolimatta siitä että kaikki ulkonaiset puitteet olivat kunnossa.
Laajassa tuttavapiirissäni on kaksi miestä joita hyvällä syyllä sanoa narsistiksi. Siihen asti kun heidän vaimonsa suostuivat elämään kulissielämää, itse ja lapset henkisesti aivan riekaleina tuossa valheiden verkossa, he nauttivat yhteiskunnassa laajaa luottamusta toimien monenlaisissa luottamustehtävissä. Eivät ehkä kaikki usko vieläkään mitä elämää noissa perheissä on eletty, mutta erittäin läheltä seuranneena tiedän, mitä painajaista se on ollut. Kun mitkään sopimukset eivät pidä, henkinen väkivalta ja valehtelu on jatkuvaa, vieraat naiset ovat toistuvasti kuvioissa jollakin tasolla mukana mutta kodin ulkopuolella esitetään mitä hauskinta seuramiestä on läheisten mielenterveys koetuksella.
Tunnen myös yhden naispuolisen narsistin, jälki on yhtä tuhoisaa. En siis olisi leimaamassa helposti ketään narsistiksi vaikka tästä asiasta paljon tiedäkin. Kokemusten ja lähteisiin perhetymisen kautta. Asiantuntijoiden mukaan narsisteja on 1-2 % väestöstä, onko se sitten yleistä, se on suhteellista. Tuttavapiiriin niitä todellisia narsisteja kuitenkaan tuskin kenelläkään monta mahtuu.
http://narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
Minun käsittääkseni narsistisella ihmisellä on heikko itsetunto. Hän tarvii muiden ihailua, imartelua jne.
Jos ei rakasta itseä, niin ei voi rakastaa muitakaan paljoa. Jeesuksen sanat "Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi".
Lukekaa tuo linkki. Sain sen tällä viikolla eräältä palstan kirjoittajalta.
"Narkissos-nuorukaiselle ennustettiin, että hän eläisi pitkään, jos hän ei koskaan näkisi itseään. Nymfi Echo, kaiku, rakastui häneen, mutta jäi ilman vastarakkautta. Koston jumalatar Nemesis sai Narkisssoksen näkemään oman kuvansa lähteen pinnasta; Narkissos ihastui ikihyviksi kuvaansa eiä voinut poistua lähteeltä, kuva särkyi aina, kun hän yritti poistua sen ääreltä. Lopulta Afrodite muutti hänet narsissiksi, joka nuokkui kuihtuneena kohti veden pintaa."
"Narsismiksi sanotaan rakkautta itsestä luotuun kuvaan, ihannekuvaan. Narsismi on ihmisen ongelma oman itsensä kanssa. Ihminen on jossain määrin aina hieman narsistinen; ihailemme omia saavutuksiamme, katsomme vain niitä valokuvia todella kiinnostuneina, joissa itse olemme. Joskus käytetään käsitteitä "terveesti" narsistinen tai patologisesti eli sairaasti narsistinen. Narsismin synnyssä ja kehityksessä on kysymys itsetunnon kehityksestä. Suositeltavampaa olisi puha itsetunnon ongelmista."
PSYYKE, psykologian käsikirja sivu 587 oli yllä oleva lainaus.
"Jos ihanneminää "ruokitaan" liikaa, uskotellaan esimerkiksi lapselle, että hän on todella sama kuin ihanne, eli yhtä hyvä ja kyvykäs, hänelle ei synny realistista käsitystä itsestään. Lapsihan tietysti haluaisi olla tämän ihanteensa kaltainen. Lapsen on pystyttävä hyväksymään kaksijakoisuus, minuuden positiiviset ja negatiiviset kokemukset..." s. 588
"Ihminen, jolla on terve itsetunto, tietää oman arvonsa ja näyttääkin sen tarpeen tullen, mutta ei silti alista muita. Hänellä on varaa joskus epäonnistuakin, narsistille tappio merkitsee romahdusta. Ylikorostunut narsismi on persoonallisuuden häiriö."
Sama kirja. sivu. 589.
Lisätietoa löytyy tuosta kirjasta.
Se on tosi, että kaikkia parisuhteen ongelmia ei voi selittää narsismilla. Miksi mielestäsi ei noiden muutaman pariskunnan eron syy voisi oikeasti olla tuo narsismi kuitenkin? Jotenkin tuntuu, että sinulla on joku henkilökohtainen asia tässä joka haittaa objektiivista suhtautumista asiaan. Tunnen hyvin läheisesti kaksi pariskuntaa jotka ovat eronneet mainitsemasi syyn tähden. Elämä oli siinä vaiheessa yhtä painajaista, kaikille muille kuin narsistille itselleen. Ei kyetty enää normaalielämään millään tasolla ja henkinen väkivalta ja pettäminen oli arkipäivää. Ulospäin esitettiin kuitenkin narsistin rakentamia rooleja eli oltiin lähes unelmaperhe. Vain lähellä olevat tiesivät asioiden todellisen tilan. Totta kai miehet kielsivät aina kaiken ja saivat aina sen joka moista meni ääneen sanomaan tuntemaan itsensä oikeaksi tomppeliksi. Puhelahjat näillä narsisteilla ovat varmaan poikkeuksetta vertaansa vailla. Olen sitä mieltä että vaikka noilla miehillä olisi ollut enkelit puolisona, elämä olisi ollut samanlaista. Joskus voi yksinkin riidellä.
Onko näistä selvääkin selvemmistä narsistityypeistä kummallekaan saatu virallista dioagnoosia. Ei ole. Eihän tuollainen ylivertainen suorastaan yliluonnollisen onnistunut yksilö lähde mihinkään terapiaan vaan toteaa vaimolleen, että "mene sinä, sinähän se hullu oletkin". Silti he ovat narsisteja. Ja voivat tehdä perheen elämästä todellisen painajaisen, kun mistään ei tarvitse ottaa vastuuta ja kaikki voi aina kääntää toisen syyksi.
Toivon, että se joka vähättelee tämän syyn takia otettua avioeroa, panisi käden sydämelle ja miettii miksi kaikilla ei ole oikeutta ihmisarvoiseen elämään? Miksi lasten täytyy elää jatkuvassa henkisen väkivallan ilmapiirissä, jossa kenenkään tunteilla ei ole mitään arvoa, jossa kauhulla odotetaan hetkeä jolloin isä (yhtä hyvin äiti) tulee kotiin. Vaikka narsismi onkin sairaus, sen tiedostaminen ei poista läheisten tuskaa.
Toivoisin, että näihin asioihin eivät ottaisi kantaa ne, joilla ei ole asioista mitään kokemusta. On hyvin helppo olla jyrkkä silloin kun asia ei kosketa itseä, mutta kun on nähnyt lasten alistuneet kasvot ja kuullut monet tuskaiset itkut, ei voi mitätöidä tämän asian kanssa kamppailevia.
Tuossa ylempänä ketjussa olen selventänyt lyhyttä aloitustani otsikolla "Toivotaan, ettei sentään...muoti-ilmiö" ja jatko "Hysteriasta...siis".
Lue ne niin tiedät, että en ole narsistien asianajaja vaan huolestunut mahdollisista muoti-ilmiön (tai hysterian) aiheuttamista virhediagnooseista. Olen nähnyt sellaisia naistenlehti-tyyppisiä "asutko narsistin kanssa" -testejä sekä kuunnellut muutaman yli-innokkaan asianharrastajan neuvoja narsistin löytämiseksi ja toivon todella ettei sellaisten perusteella aleta persoonallisuushäiriöitä toteamaan.
Meillä kaikilla, joille on ehtinyt elämänkokemusta karttua, on lähipiirissämme sattunut yhtä sun toista. Ei kukaan elä ympäristöstään irrallaan, vaan läheistenkin kokemukset muokkaavat meitä kaikkia.
Eikö kenelläkään sattuisi olemaan ihan omassa parisuhteessa näitä ongelmia? Olisi tosi rakentavaa lukea myös siitä, kuinka näitä asioita on pyritty selvittämään, ja onko ongelmaan saatu todellista apua.
Avioliiton laatua ei voi parantaa ellei muutosvaatimuksen suhteen lähdetä itsestä, siitä että minun pitää muuttua.
Ilman kummankin osapuolen muutosta ei tapahdu paranemista. Jos itsellä ei ole valmiuksia, halua ja tarvetta muutokseen, vaan etsii ja toivoo toisen muuttumista, niin ennuste parisuhteen eheytymiselle on nollaluokkaa.
Juuri tällä tavalla kivut syntyvätkin, ja niiden jatkuvuus on taattu.
Toista ihmistä emme voi muuttaa.
Myöskään sillä tavalla ei saavuteta tavoitteita, että vain toinen puoliso tiedostaa tilanteen ja toimii omakohtaisen aktiivisesti suhteen parantamiseksi. Jos toinen puolisoista ei lähde mukaan, niin minkäs teet.
Alistuminen on erittäin huono vaihtoehto kummankin kannalta. Silloin passiivisen osapuolen paraneminen estyy "sata"- varmasti.
Näitä esiin astuneita narsistien uhreja ei voi vl-liikkessä ihan satoja sentään olla, ja minusta onkin hieman ikävää, että leimaat asioita kuitenkaan tarkemmin tuntematta kaikki "hysteerisiksi" ihmisiksi, jotka ovat ottaneet viisautensa samojen naistenlehtien sivuilta kuin mistä itse olet aiheesta lukenut. Puhut sinänsä ihan asiaa, eli on totta, että ketään ei tule leimata persoonallisuushäiriöiseksi kevyin perustein. Kuitenkin rivien välistä on ollut pakko tehdä sellainen johtopäätös, että mielestäsi narsismista puhuminen on turhaa vouhotusta ja että vl-liikkeessä siitä puhuneet ihmiset eivät tiedä asiasta oikeasti mitään. On pakko ihmetellä sitä vahvuutta, jolla ikään kuin mitätöit koko ilmiön, joka on kuitenkin totisinta totta.
Niin kuin toinen keskustelija jo totesikin, on narsisteja väestöstä tutkimusten mukaan 1-2 prosenttia, joten vl-liikkeeseenkin heitä mahtuu melkoinen joukko. Siksi hieman hämmästyttää se, että et ole sanallakaan maininnut, että näiden "hysteeristen naisten" "omissa diagnooseissa" voisi osassa olla jotain perääkin.
Vielä kysyisin sinulta, onko "oma diagnoosi" sinusta yhtä kuin väärä diagnoosi? Otan esimerkin. Minulla on kerran kuukaudessa valtavia pahoinvointi- ja päänsärkykohtauksia, joiden aikana en voi sietää kirkasta valoa tai minkäänlaisia ääniä. Joudun makaamaan vuorokauden täysin pimeässä, jotta voisin palata normaalielämään. Epäilen, että minulla on migreeni. Olenko siis automaattisesti väärässä, kun teen tällaisen "oman diagnoosin"? Olenko hysteerinen? Luulenpa, että lääkäriin mennessäni lääkäri ainakin vakavasti tutkisi migreenin mahdolllisuuden.
Sama juttu on narsistien uhreilla. He ovat voineet saada tietoa naistenlehtien sijaan mielenterveyden ammattilaisten kirjoittamista kirjoista (joita on jo suomeksikin markkinoilla) ja hämmennyksekseen huomaavat "oireiden" sopivan yhteen heidän kokemustensa kanssa. Sinun logiikallasi nämä ihmiset ovat automaattisesti väärässä ja "hysteerisiä", mutta ei se vain mene niin. He saattavat aivan hyvin olla oikeassa.
Sanoit, että olet joutunut "muutaman yli-innokkaan asianharrastajan" neuvomaksi. Voi olla, että sinulla on ollut huono tuuri. Silti varoisin yleistämästä niin rankasti kuin mitä avauksessasi teet. Olet mielestäni ottanut sanojasi takaisin jonkin verran keskustelun aikana, mutta siitä huolimatta pidän avausta yliampuvana sekä mahdollisesti monia täysin syyttömiä ja jo tarpeeksi kärsineitä ihmisiä loukkaavana.
Esitän sinulle vielä yhden kysymyksen. Jos yksikään tuntemistasi ihmisistä, jotka sanovat olevansa narsistien uhreja, ovat ihan oikeasti tällaisia, niin etkö koe lainkaan pistosta omassatunnossasi siitä, että julkisesti yleistät heidän kaikkien olevan hysteerisiä?
Minulla nyt ei sinun toiveestasi huolimatta onneksi ole omakohtaista kokemusta muuta kuin noiden ystäväperheiden kautta. Aika erikoisesti olit asiasi asetellut, ihan niinkuin et uskoisi että kyseessä on ystäväperhe, ei oma avioliitto?
En tarkoittanut sinulle henkilökohtaisesti.
Olen humannut että kun näistä kerrotaan, (paljon kirjoitellaan ja hyvä niin), mutta lähes sata prosenttisesti se tapahtuu kirjoittajan itsensä ulkopuolella, vaikkakin läheisten elämässä.
Näillä toisia koskevilla asioilla on tietenkin kiva spekuloida. Siitä ei ole kuitenkaan apua kenellekään
Asian osaisten pitäisi itse osata hakea apua. Ja avun saaneiden kertomukset täällä toisivat toivoa niillekin jotka harkitsevat sitä, että olisiko mistään heille apua.
Luet tekstini rivien välistä sellaista, mitä siellä ei ole. En edelleenkään puolusta enkä hyväksy minkäänlaista väkivältaa.
Kannattaisiko vaahtoamisen sijasta lukea uudelleen?
Meillä oli aikanaan todella vaikeaa parisuhteessamme, tilanne tulehtui niin pahasti ettei juuri missään asiassa tuntunut löytyvän yhteistä säveltä. (Varmasti tuttua monelle sellainenkin vaihe.) Asuin talomme alakerrassa ja vaimo yläkerrassa, kun samaan huoneeseen ei enää mahduttu.
Pariterapian avulla saimme keskusteluyhteyden alulle, koska halua kuitenkin vielä oli. Joustamalla, neuvottelemalla, selväksi puhumalla, tunnustamalla, sopimuksia tekemällä, anteeksi pyytämällä ja -antamalla, kompromisseilla ja monilla muillakin keinoilla saimme aikaan sellaisen uuden alun, että sen pohjalta olemme luovineet tyvenemmille vesille.
Miten tämä liittyy narskuasiaan? Vaimoni sai vastikään käsiinsä sellaisen "narsistitestin", teki sen ja kertoi, etten ole narsisti. Helpotti;) ?
Pyysin häntä tekemään sen uudelleen niin kuin hän olisi vastannut kymmenen vuotta sitten, eli sen mukaan mitä mieltä oli minusta kriisimme aikana. Tuloksesta totesimme, että olisi varmasti vaikeuttanut parisuhteemme korjaamista jos minut olisi diagnosoitu silloin "lähes" parantumattomaksi narsistiksi...
Tätä minä tarkoitan, parisuhteen korjaaminen ja parantaminen on ensisijainen tavoite. Jätetään ne diagnosoinnit ainakin aluksi ja keskitytään hiertävien asioiden korjaamiseen.
Vauhkoaminen on nyt kyllä täysin sinun puheissasi ja kirjoituksissasi. Olen esittänyt sinulle täysin asiallisia kysymyksiä ja huomautuksia ja ihmettelenkin suuresti, miksi et vastaa kysymyksiini, vaan jatkuvasti takerrut minuun henkilönä ja yrität saada minusta jonkinlaisen aivottoman "vauhkoajan", aivan niin kuin teit tässäkin avauksessa toisille ihmisille puhuessasi "hysteriasta".
Tapasi yrittää mitätöidä sanomiseni on ikivanha. Jos ei pystytä kerran vastaamaan toisen argumentteihin, on turvallisempaa yrittää mitätöidä toinen henkilönä, jolloin tämän asiaan ei tarvitse enää ottaa kantaa. Huomauttaisin kuitenkin, että tämä on keskustelupalsta, jossa on tarkoitus keskustella asioista. Palstan säännöt kieltävät yksiselitteisesti käymästä keskustelijoiden henkilön kimppuun, ja itse asiassa juuri äskettäin palstan sheriffi poisti joukon erästä keskustelijaa loukkaavia kirjoituksia. Et voi alkaa syyttää toisia keskustelijoita vauhkoiksi vain sillä perusteella, että näkökulmasi haastetaan tai kanssasi ollaan eri mieltä.
"Luet tekstini rivien välistä sellaista, mitä siellä ei ole."
Olet varmasti ystävällinen ja osoitat minulle tarkemmin, minkälaisia virhepäätelmiä tein?
"En edelleenkään puolusta enkä hyväksy minkäänlaista väkivältaa."
Mitään tuon suuntaista en ole koskaan väittänytkään. Asetteletko sanoja suuhuni, vai onko tämä ihan erillinen lausunto?
"Kannattaisiko vaahtoamisen sijasta lukea uudelleen?"
Sinä sen sanoit. Omissa viesteissäni on ainakin lukuisia kysymyksiä, joihin et ole vastannut millään lailla.
Ai että on kiva spekuloida toisten asioilla. Nämä asiat on kuule kaukana kivasta. Jos et tänne mistään saa kaivettua kirjoittajaksi sellaista jolla olisi aivan OMAkohtaista kokemusta, täytyy varmaan tyytyä näihin spekuloijiin joilla sentään on jotain kokemusta asiasta, muuta kuin kirjoista luettua. Mielestäni myös sivullisten, mutta läheltä seuranneiden kirjoitukset varmasti ovat tärkeitä jollekin joka asian kanssa painii. Luulen, että asianosaiset itse ovat niin pitkään rikki, että voimia tälläiseen kirjoitteluun tuskin on. Lisäksi tunnistamisen paineet ovat suuret, on nämä kuitenkin sen verran pienet piirit. Eri asia on kirjoittaa esimerkiksi narsistien tuki-sivuilla, koska siellä kirjoittajana "hukkuu" toisten joukkoon. Lisäksi sinne kirjoittamisessa on sekin ero, että siellä keskustelevat tietävät kaikki mistä puhutaan, on omakohtaista kokemusta. Näillä muilla palstoilla ei voi koskaan tietää minkälaisen vastaanoton saa ja sitä mitätöintiä ja väärinymmärräystä he ovat kokeneet tähän elämään jo ihan tarpeeksi.
niin ehkä havaitset, että "silti on pakko ihmetellä" -vuodatuksesi alkuosassa kerrot lukevasi asioita rivien välistä.
Tunnistan itselläni poskiontelotulehduksen oireet vuosikymmenien kokemuksella. Mutta ei se tee minusta pätevää narsisminhaistajaa, ei vaikka tunnistaisin peräti migreenin.
Kysymyksesi: Olenko hysteerinen?
Vastaukseni: En osaa sanoa, koska en todellakaan arvioi ihmisten mielenterveyden tilaa anonyymin nettikeskustelun perusteella. Mutta jos olet itse huolestunut tilastasi, kehoitan sinua keskustelemaan jonkun asiantuntijan kanssa ihan henkilökohtaisesti.
Kysymyksesi: ...että julkisesti yleistät heidän kaikkien olevan hysteerisiä?
Vastaukseni: Tämä "kaikkien väittäminen hysteerisiksi" on näitä rivien välistä luettuja virheellisiä selvänäkijäjuttuja, eivätkä ne liity mitenkään kirjoituksiini.
"Tämä "kaikkien väittäminen hysteerisiksi" on näitä rivien välistä luettuja virheellisiä selvänäkijäjuttuja, eivätkä ne liity mitenkään kirjoituksiini."
Et ole sanallakaan maininnut, että ongelma olisi oikea ja todellinen, vaan annat ainoastaan ymmärtää, että vl-liikkeessä on levinnyt "ihmeellinen hysteria". Puhut "taitavista ja äänekkäistä agitaattoreista" ja "ihmeellisen hysterian leviämisestä". Nythän sinulla on täydellinen tilaisuus selventää kantaasi: Pidätkö narsismia oikeana ja olemassa olevana ilmiönä? Pidätkö mahdollisena sitä, että myös vl-liikkeessä narsistit ovat päässeet tuhoamaan kokonaisia perheitä? Pidätkö mahdollisena sitä, että kaikki, jotka suunsa avaavat narsismista, eivät ole tietotasoltaan Eeva-lehden tasolla ja että he saattavat olla oikeassa?
"Mutta jos olet itse huolestunut tilastasi, kehoitan sinua keskustelemaan jonkun asiantuntijan kanssa ihan henkilökohtaisesti."
Osaat kyllä olla ilkeä todella hienosti. Miksi sinulla on tarve ilkeilyyn ja asian vierestä puhumiseen? Taaskaan viime viestissäsi et vastannut lainkaan narsismia käsitelleisiin kysymyksiin, vaan keskityit täysin aiheen ulkopuolisiin asioihin. Vastaisit nyt niihin oikeisiin kysymyksiinkin, sitä vartenhan täällä keskustellaan.
Jos sinulla ei ole mitään asiaa niin ole hiljaa selittelijä.
Nämä "ihmeellinen" sanat olet taas laserkatseellasi poiminut rivien välistä, joten niitä en ala kommentoimaan lainkaan.
Juuri tätä naistenlehti-nettidiagnosointi-harrastuskerho tasoista "ammattitaitoa" en kovin korkealle noteeraa. Kuten olen sanonut, annetaan psykiatrien hoitaa työnsä rauhassa.
Kaikki saavat vapaasti kirjoittaa.
Minun kirjoituksiani on kuitenkin turha tulkita, sanoinhan jo etten puhu sinusta mitään, vaan kirjoitan yleisellä tasolla.
Testit taitavat olla naistenlehtien hupia?
Avoimuus ja rehellisyys itsensä kanssa on ehkä se tärkein pointti. Siis että tiedostaa sen että nimenomaan minun tulisi muuttua.
Toista ihmistä kun emme voi muuttaa, ja juuri se olisi niin mieluinen ja helppo tehtävä.
Itsensä työstäminen on kovin raskasta puuhaa, ja varsinkin tuo vanhoista pinttyneistä tavoista pois oppiminen. Usein nuo tavat ovat kuin osa meitä, ne ovat jo lapsuuden kodista asti kulkeneet seuranamme, lähempänä kun oma paita.
On se jännä, että avaat keskustelun, mutta et kuitenkaan halua keskustella asiasta. Ehkä olisit voinut tuoda jotenkin esiin sen, että kyse olikin ilmoituksesta, eikä keskustelunavauksesta. Tapasi jättää vastaamatta asiallisiin kysymyksiin ja keskittyminen epäolennaisuuksiin on uskomatonta.
keskustelua synny, joten lienee parasta että keskustelet (luet rivien välistä) jonkun toisen kanssa.
pelkkää ajanvietettä, ja sellaisina niiden pitää pysyäkin. Toivottavasti muutamat varsin äänekkäät näihin testeihin uskovat vouhottajat ymmärtävät olla levittämättä enempää "ilosanomaansa".
Minulle alkaa pikku hiljaa valjeta, miksi tämän "keskustelun" avasit. Asian nyt ymmärrettyäni, tiedän pysytellä kaukana, joten ei pelkoa, että joutuisit tekemisiin kanssani enää.
Toivon, että ymmärsit vaikka epäilen sitä kyllä edelleen vahvasti.