Suomessa ja sen ympäristössä eletään tärkeitä hetkiä. N-Liiton kaatumisen jälkeen Suomella alkoi etsikkoaika. Suomelle tuli mahdolliseksi liittyä osaksi Länttä, ilman asiaan ennen liitettyjä koukeroita. Paljon on tehtykin, liityimme EU:hun jolla saimme taloudelliset suhteet Eurooppaan. Samalla se oli myöskin turvallisuusratkaisu. Turvallisuutemme on lisääntynyt liittymisemme jälkeen.
Mutta tulevaisuudessa EU ei ehkä yksin riitä. Tarvitaan myös sotilaallinen liittoutuminen. Sehän tarkoittaa Naton jäsenyyden hakemista. Jäsenyyttä ei tarvita sen takia että olisimme jonkin hyökkäyksen mahdollisena kohteena. Liittymisemme muodostaisi yhtenäisen alueen, onhan Baltian maat jo jäseniä Natossa. Suomi olisi tulevaisuudessa tasavertaisempi yhteistyökumppani voimistuvan Venäjän kanssa. Yhteistyöhön ei tarvitsisi liittää mitään siihen kuulumatonta ulottuvuutta.
Venäjä voimistuu hyvää vauhtia. Öljytulot ja muun energian myynti tekee siitä hyvin nopeasti mahtimaan. Sen tapoihin on perinteisesti kuulunut myöskin voimakkaamman aseman käyttäminen. Venäjä voi halutessaan pienillä liikkeillä tehdä vaikeuksia Suomelle.
Venäjällä on myöskin kansallisuus mielisyys nostamassa päätään. Sekään ei ole hyvä asia Suomelle.
Mutta mitä tekee Suomen johto. Suomessa ei näytä olevan ulkopoliittista johtoa. Presidentti ei juuri sanallakaan maininnut ulkopolitiikasta eduskunnassa mitään. Hänen puheensa olisi kuulunut Martta-liiton kokouksiin. Vanhanen ei sano mitään, eikö ole mitään puhuttavaa. Tuomioja on vanhojen perinteitten vanki, eikä niistä haluakkaan pois. Puolustusvoimien komentajan Yhdysvalloissa antamiin haastatteluihin kukaan kolmesta ei sano mitään. Ulkopoliittinen keskustelu käydään alemmalla tasolla. Kaipaisi jonkinlaista tilannearviota myös niiltä joilla on vastuu.
Presidentin vaalit ovat ilmeisesti sotkeneet Halosen pasmat. Hän ei tärkeimmässä tehtävässään uskalla liikahtaa vähääkään Niinistön linjalle, sensijaan joissakin vähemmän tärkeissä asioissa kyllä.
Mutta onko Punamullan salainen toive palata vanhaan ulkopolittiseen tilanteeseen. Saisivat taas jakaa ihmiset haluamallaan tavalla, ja pitää itseään kelvollisina hoitamaan Venäjän suhteet ja siinä samalla kotimaan asiat juuri vaaleista piittaamatta.
Mutta tulevaisuudessa EU ei ehkä yksin riitä. Tarvitaan myös sotilaallinen liittoutuminen. Sehän tarkoittaa Naton jäsenyyden hakemista. Jäsenyyttä ei tarvita sen takia että olisimme jonkin hyökkäyksen mahdollisena kohteena. Liittymisemme muodostaisi yhtenäisen alueen, onhan Baltian maat jo jäseniä Natossa. Suomi olisi tulevaisuudessa tasavertaisempi yhteistyökumppani voimistuvan Venäjän kanssa. Yhteistyöhön ei tarvitsisi liittää mitään siihen kuulumatonta ulottuvuutta.
Venäjä voimistuu hyvää vauhtia. Öljytulot ja muun energian myynti tekee siitä hyvin nopeasti mahtimaan. Sen tapoihin on perinteisesti kuulunut myöskin voimakkaamman aseman käyttäminen. Venäjä voi halutessaan pienillä liikkeillä tehdä vaikeuksia Suomelle.
Venäjällä on myöskin kansallisuus mielisyys nostamassa päätään. Sekään ei ole hyvä asia Suomelle.
Mutta mitä tekee Suomen johto. Suomessa ei näytä olevan ulkopoliittista johtoa. Presidentti ei juuri sanallakaan maininnut ulkopolitiikasta eduskunnassa mitään. Hänen puheensa olisi kuulunut Martta-liiton kokouksiin. Vanhanen ei sano mitään, eikö ole mitään puhuttavaa. Tuomioja on vanhojen perinteitten vanki, eikä niistä haluakkaan pois. Puolustusvoimien komentajan Yhdysvalloissa antamiin haastatteluihin kukaan kolmesta ei sano mitään. Ulkopoliittinen keskustelu käydään alemmalla tasolla. Kaipaisi jonkinlaista tilannearviota myös niiltä joilla on vastuu.
Presidentin vaalit ovat ilmeisesti sotkeneet Halosen pasmat. Hän ei tärkeimmässä tehtävässään uskalla liikahtaa vähääkään Niinistön linjalle, sensijaan joissakin vähemmän tärkeissä asioissa kyllä.
Mutta onko Punamullan salainen toive palata vanhaan ulkopolittiseen tilanteeseen. Saisivat taas jakaa ihmiset haluamallaan tavalla, ja pitää itseään kelvollisina hoitamaan Venäjän suhteet ja siinä samalla kotimaan asiat juuri vaaleista piittaamatta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sellainen politiikka (SDP:n politiikka), joka pakottaa väestön siirtymään etelä-Suomeen antaa Venäjälle vaarallisen signaalin: suomalaisilla on liikaa maa-aluetta - heille riittää saman verran kuin Baltian maille.
Muutama sata kilometriä omaa Pohjanlahden rantaa ratkaisee Venäjän geopoliittiset ongelmat sadoiksi vuosiksi. Tuskinpa muut (edes Nato) haluavat sekaantua asiaan, kun Venäjä (heidän tärkein energiantoimittajansa) ilmoittaa vaatimuksensa suomalaisten itse tyhjentämän maa-alueen suhteen.
Suomalaiset ovat äänestäneet asiasta jaloillaan muuttaessaan kaikki jonkun Baltian maan kokoiselle alueelle etelä-Suomeen jättäen muun Suomen susille, karhuille (ja venäläisille).