Kohti auringonlaskua...

Tulen...

Jep, hetkeksi silloin tällöin kun töiltä ja harrastuksilta ehtii. Lausun runoja ja katselen kuuta. Ei kiitos, se ei ole romanttista vaan tylsää. Mieluummin veisin sinut kahvilaan tai pubiin juttelemaan. Myöhemmin mökille tuulestamaan ja saunomaan. Joskus veisin sinut ravintolaan syömään tai elokuviin, sekä yö kerhoon bailamaan. Aamutunneilla keskustelisin henkeviä ja nukkuisin saman peiton alla. Herättyäni toisin kahvin sänkyyn ja antaisin suukon poskelle kiitokseksi ihanasta illasta.
Ääh, tämä on normaalia arki rutiinia, ei romantiikkaa. Romantiikka kai syntyy pienistä asioista kahden ihmisen välillä silloin kun oikeasti välittää toisesta. Minulla ei ole aikaa välittää, mutta kirjoitin ajankuluksi koska olosuhteiden pakosta joudun istumaan toimistossa ja kulutan näin aikaa. Toivottavasti se oikea prinssi ratsastaa valkealla ratsullaan ja vie sinut mukaansa. Lykkyä tykö.

...että joudut jakamaan vuoronumeroita sua halaajaville, nauttiaksesi itse kustakin eri viikonloppuina.

Romantikoihin ilmoituksesi iskeytyy,
katse katseeseen kiinnittyy,
käsi käteen tarrautuu
silmät palavat, sydän sykkii,
vartalot vertailevat, hiljalleen hyväilevät,
sulautuvat, uomiinsa asettuvat.
...:-)))kuukkuset