IRTIOTTO RUOTSISTA
Suomi oli kuutisensataa vuotta Ruotsin vallan alla. Jäljet ovat vieläkin näkyvissä. Meillä on yhä pakollinen ruotsin kielen opetus peruskoulusta yliopistotutkintoihin asti ja ruotsin kieli on edelleen toinen valtakunnallisesti virallinen kieli. Yhä edelleen Ruotsi-korttia käytetään suomalaisten alistamiseen. Ruotsi puolestaan on ryhtynyt uuteen operaatioon ruotsin kielen aseman pönkittämiseen Suomessa. Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu, vaan peräti Ruotsin valtiopäivien lainsäädäntöön perustuva toiminta. Toki jokainen Ruotsin kruunu on tänne tervetullut kattamaan sitä velkaa, joka Ruotsilla on suomalaisten monisatavuotisen riiston seurauksena – kirkonkellotkin vietiin puhumattakaan nuorista miehistä Ruotsin loputtomiin sotiin.
Miksi ruotsalaisuudella ja ruotsin kielellä on edelleen suorastaan absurdi asema Suomessa. Tärkein syy taitaa olla edesmennyt yya-sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Sitähän korosti Rkp:n presidenttiehdokas, folktingin edellinen puheenjohtaja ja EU-parlamentin jäsen Henrik Lax. Hänelle Suomen uusi tilanne merkitsee ”euroforiaa”, jossa suomalaiset ovat heräämässä pakkoruotsin ja keinotekoisen virallisen kaksikielisyyden unesta. On kyllä jo todella korkea aika! Minne Suomen pitäisi nykytilanteessa suunnata? Muutoksia tapahtuu niin nopeassa tahdissa, että aika ajoin on suorastaan vaikea pysytellä mukana. Kauppapolitiikassa Venäjän osuus on kasvamassa ja siellä odottavat alati laajenevat markkinat edellyttäen, että poliittinen tilanne Venäjällä säilyy vakaana. Liikenteellisesti via Baltican merkitys nousee kohisten. Vaikka tunneli Helsingin ja Tallinnan välillä lienee vielä kaukana tulevaisuudessa, niin merimatka Helsingistä Tallinnaan on paljon lyhempi kuin Tukholmaan. Matka Euroopan sydänmaille lyhenee olennaisesti siinä vaiheessa, kun moottoritie Tallinnasta Berliiniin on valmis ja rajamuodollisuudet ovat Schengen-sopimuksen mukaiset. Viro on todellinen veljeskansa kieltä myöten, joten meille tämä suomalais-ugrilainen yhteys on jatkossa lähes kohtalonomainen kysymys; erityisesti EU:ssa Suomen ja Viron tulisi löytää toisensa. Baltian kautta myös matka kielisukulaistemme pariin Unkarin pustalle on lyhin. Tätäkin heimokansatyötä on taas kerran aika tuorestaa.
Kuvaavaa ruotsalaisten suhtautumiselle suomalaisiin on esimerkiksi Sundsvallin kaupungin matkailusivut; ne ovat ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Ei ainoatakaan suomen sanaa! Kyse on ruotsalaisten vakavasta asennevammasta, joka on syytä tuoda suomalaisten tietoisuuteen. Tove Skuttnab-Kangas kirjoittaa osuvasti kirjassaan Vähemmistö, kieli ja rasismi: ”Ja vaikka meille opetettiin että Suomi oli tasa-arvoinen osa Ruotsia, tällä suhteella on kaikki siirtomaavaltasuhteen tunnusmerkit: taloudellinen riisto, kielellinen, hallinnollinen, sotilaallinen, poliittinen.” Viiltävän osuva kuvaus, joka suurelta osin pitää paikkansa vielä tänä päivänä. Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa.
Olisiko jo irtioton paikka ja ryhtyä rakentamaan uudelta pohjalta tasavertaista suhdetta kahden veljeskansan välillä?
Suomi oli kuutisensataa vuotta Ruotsin vallan alla. Jäljet ovat vieläkin näkyvissä. Meillä on yhä pakollinen ruotsin kielen opetus peruskoulusta yliopistotutkintoihin asti ja ruotsin kieli on edelleen toinen valtakunnallisesti virallinen kieli. Yhä edelleen Ruotsi-korttia käytetään suomalaisten alistamiseen. Ruotsi puolestaan on ryhtynyt uuteen operaatioon ruotsin kielen aseman pönkittämiseen Suomessa. Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu, vaan peräti Ruotsin valtiopäivien lainsäädäntöön perustuva toiminta. Toki jokainen Ruotsin kruunu on tänne tervetullut kattamaan sitä velkaa, joka Ruotsilla on suomalaisten monisatavuotisen riiston seurauksena – kirkonkellotkin vietiin puhumattakaan nuorista miehistä Ruotsin loputtomiin sotiin.
Miksi ruotsalaisuudella ja ruotsin kielellä on edelleen suorastaan absurdi asema Suomessa. Tärkein syy taitaa olla edesmennyt yya-sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Sitähän korosti Rkp:n presidenttiehdokas, folktingin edellinen puheenjohtaja ja EU-parlamentin jäsen Henrik Lax. Hänelle Suomen uusi tilanne merkitsee ”euroforiaa”, jossa suomalaiset ovat heräämässä pakkoruotsin ja keinotekoisen virallisen kaksikielisyyden unesta. On kyllä jo todella korkea aika! Minne Suomen pitäisi nykytilanteessa suunnata? Muutoksia tapahtuu niin nopeassa tahdissa, että aika ajoin on suorastaan vaikea pysytellä mukana. Kauppapolitiikassa Venäjän osuus on kasvamassa ja siellä odottavat alati laajenevat markkinat edellyttäen, että poliittinen tilanne Venäjällä säilyy vakaana. Liikenteellisesti via Baltican merkitys nousee kohisten. Vaikka tunneli Helsingin ja Tallinnan välillä lienee vielä kaukana tulevaisuudessa, niin merimatka Helsingistä Tallinnaan on paljon lyhempi kuin Tukholmaan. Matka Euroopan sydänmaille lyhenee olennaisesti siinä vaiheessa, kun moottoritie Tallinnasta Berliiniin on valmis ja rajamuodollisuudet ovat Schengen-sopimuksen mukaiset. Viro on todellinen veljeskansa kieltä myöten, joten meille tämä suomalais-ugrilainen yhteys on jatkossa lähes kohtalonomainen kysymys; erityisesti EU:ssa Suomen ja Viron tulisi löytää toisensa. Baltian kautta myös matka kielisukulaistemme pariin Unkarin pustalle on lyhin. Tätäkin heimokansatyötä on taas kerran aika tuorestaa.
Kuvaavaa ruotsalaisten suhtautumiselle suomalaisiin on esimerkiksi Sundsvallin kaupungin matkailusivut; ne ovat ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Ei ainoatakaan suomen sanaa! Kyse on ruotsalaisten vakavasta asennevammasta, joka on syytä tuoda suomalaisten tietoisuuteen. Tove Skuttnab-Kangas kirjoittaa osuvasti kirjassaan Vähemmistö, kieli ja rasismi: ”Ja vaikka meille opetettiin että Suomi oli tasa-arvoinen osa Ruotsia, tällä suhteella on kaikki siirtomaavaltasuhteen tunnusmerkit: taloudellinen riisto, kielellinen, hallinnollinen, sotilaallinen, poliittinen.” Viiltävän osuva kuvaus, joka suurelta osin pitää paikkansa vielä tänä päivänä. Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa.
Olisiko jo irtioton paikka ja ryhtyä rakentamaan uudelta pohjalta tasavertaista suhdetta kahden veljeskansan välillä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.