Hei,
Paras ystäväni saa lapsen ja pyysi minua kummiksi.. mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että minun pitää liittyä takaisin kirkkoon, jotta voin tuohon kunniatehtävään suostua?
Kysymykseni kuuluukin, mitkä muut uskontokuntien jäsenet kelpaavat kummiksi ja mihin olisi helppoa/yksinkertaista liittyä...eikä tartte maksaa kirkollisveroa :-)
Ja tiedoksi, että ystäväni ei kaipaa lapselleen mitään uskonnollista kasvattajaa, vaan turvallista luotettavaa aikuista, joka jaksaa pitää yhteyttä lapseen tulevien vuosien aikana.
Paras ystäväni saa lapsen ja pyysi minua kummiksi.. mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että minun pitää liittyä takaisin kirkkoon, jotta voin tuohon kunniatehtävään suostua?
Kysymykseni kuuluukin, mitkä muut uskontokuntien jäsenet kelpaavat kummiksi ja mihin olisi helppoa/yksinkertaista liittyä...eikä tartte maksaa kirkollisveroa :-)
Ja tiedoksi, että ystäväni ei kaipaa lapselleen mitään uskonnollista kasvattajaa, vaan turvallista luotettavaa aikuista, joka jaksaa pitää yhteyttä lapseen tulevien vuosien aikana.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Kummi tarkoittaa nimenomaan uskonnollista kummia eikä kummiksi hyväksytä kirkkoon kuulumattomia.
Evlut. kirkko ei hyväksy tietenkään muslimia kummiksi. Kummin on oltava samaa suuntaa edustava. Suomessa kaikki kirkkoon kuuluvat joutuvat tottakait maksamaan kirkollisveroa.
Kirkosta eronnut voi olla "ylimääräisenä" kummina. Häntä ei kuitenkaan merkitä kirkon papereihin kummiksi. Eli jos kirkoonkuuluvia kummeja on tarpeeksi voit olla mukna kuvioissa, et sylikummina etkä uskonnollisena kummina mutta kummina kuitenkin :D
"Kirkosta eronnut voi olla "ylimääräisenä" kummina. Häntä ei kuitenkaan merkitä kirkon papereihin kummiksi. Eli jos kirkoonkuuluvia kummeja on tarpeeksi voit olla mukna kuvioissa, et sylikummina etkä uskonnollisena kummina mutta kummina kuitenkin :D" < Tuo on jotain yksityisajattelua. Papille ei kannata vastaavaa ehdotella.
Minä olen kirkosta eronnut kauan sitten ja olin sen jälkeen kummina. Minulla on oikein papin antama todistus kummiudestani, vaikka ei sellaisella paperilla mitään arvoa minulle ole.
Suomen ev.-lut. -kirkon Kirkkojärjestys säätää, että lapsella on oltava vähintään kaksi luterilaiseen kirkkoon kuuluvaa, konfirmoitua kummia. Näiden lisäksi (ei siis sijasta) voi lapsella olla myös muita kummeja. Näiden on kuitenkin kuuluttava sellaiseen kristilliseen kirkkoon tai yhteisöön, jotka tunnustavat luterilaisen kasteen päteväksi (eli jotka tunnustavat lapsikasteen). Tällaisia kirkkoja ovat ortodoksinen, katolinen, anglikaaninen ja metodistinen.
Kummius ei ole mikään virallinen virka vaan pelkästään lapsen ystävä ja opas. Voit olla kummi kuulumatta kirkkoon - epävirallisesti. Älä kieltäydy kummiudesta.
Kummius on ennen kaikkea vanhempien ja kummin välinen sopimus siitä, että kummi on lapsen tukena hänen kasvaessaan aikuiseksi. Ja sen jälkeenkin tietysti.
Tietysti jos lapsi halutaan kastaa, niin on sitten oltava nämä "kristityt" kummitkin, mutta fiksut vanhemmat eivät tietenkään tee sitten mitään eroa kirkollisten kummien ja muiden kummien välillä. Keskustele näiden vanhempien kanssa. Luulisi että jos he pitävät sinua hyvänä kummina lapselleen, kelpaat lapselle kummiksi ilman kristillistä "virallistamistakin".
edes käyttää nimitystä "kummi", joka tarkoittaa nimenomaan kirkolliseen asemaan????? Miksi ette kykene tyytymään johonkin muuhun, kuten esimerkiksi "elämän-ystävä", tenavan tuki tai johonkin muu hun aateneutraaliin nimeen??? Miksi itsepäisesti haluatte olla "kummeja", joka yksiselitteisesti on kristillisen kirkon kristillisen kasteen todistaja ja lapsen kristinuskoon kasvattaja vanhempien tukena??? Eivätkö uskonnottomat voisi ihan itse "keksiä" itselleen jotain muuta nimikettä, eikö teillä ole mielikuvitusta ja itsetuntoa riittävästi???
Samalla ateistit viettävät joulun tilalla glögiäistä, juhannuksena menevät mökille viettämään Alkonpäivää ja helatorstaina Pitkänunenpäivää.
Got it?
olisi paras saada vanhemmat ymmärtämään ettei viatonta pikkulasta tulisi pakkoliittää lahkon jäseneksi.
Tehköön aikuisena omat valintansa.
Samoin lahkon näkemyksen mukaan kummiuteen kuuluva lapsen manipulointitehtävä, jossa hänelle tuputetaan uskoa olemattomiin, on tuomittavaa.
http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/kummius.html
"Kysymys "olenko kummi vielä kirkosta erottuani" ei ole siksi järkevä. Siihen ei löydy vastausta lakikirjasta, vaan ihmisen mielestä." < Väärin.
Kirkon lakikirjasta löytyy vastaus: Kirkosta eronnut ei voi olla kummi. Uskonnottomien tulee keksiä uusi nimi omiin tarpeisiinsa. Vai halutaanko ratsastaa kristillisellä perinteellä, jotta ihmisiä on helpompi houkutella uuden elämänkatsomuksen piiriin?
Juuri ennen lainaamaasi kohtaa todetaan: "Laillisesti sitova on esimerkiksi vihkiminen, joka teologisen merkityksensä lisäksi muuttaa perintösuhteita, vaikuttaa tulevien lasten huoltajuuteen ym."
Mitään tuollaista merkitystä kummiudella ei ole. "Kirkon lakikirja" eli kirkkojärjestys saa täysin vapaasti sisältää ohjeita siitä kuka kelpaa kummiksi ja mitä kummin odotetaan tekevän. Sillä ei maallisen lain edessä ole mitään merkitystä. Asiaa ei tässä tapauksessa muuta sekään, että evlut kirkon kirkkojärjestys kuuluu valtionkirkkoaseman vuoksi periaatteessa lainsäädäntöön.
Vapaa-ajattelijat voisivat vaatia, että jäseneksi liittyvällä pitää olla suosittelija, ja antaa tälle suosittelijalle joitakin ohjeita yms. Ei niilläkään sen kummempaa merkitystä olisi kuin järjestön sisällä.
"Kristillisellä perinteellä ratsastus" näyttää nyt olevan pikemminkin päinvastoin. Alkuperäinen kysyjä ilmoitti että _ei_ aio antaa uskonnollista kasvatusta. Tässähän kirkko käytännössä saa jäsenikseen ei-uskovia perinteen voimalla.
"Alkuperäinen kysyjä ilmoitti että _ei_ aio antaa uskonnollista kasvatusta."
Vanhemmilta ja kummeilta kysytään jokaisessa kastetoimituksessa: "Vanhemmat ja kummit, tahdotteko yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että lapsi saa kristillisen kasvatuksen?"
Jos kummi ei voi vastata tähän myöntävästi, hänen ei tule lupautua kummiksi.
Kirkon lakikirja on, kuten sanoit, osa lainsäädäntöämme.
Samaa mieltä olen siitä, että kastetta ei pitäisi käyttää pelkkänä teatterina. Oletettavasti kyse on siitä, että vauvan vanhemmatkaan eivät ole erityisen uskovia. Suositelkaamme siis yhdessä uskonnottomia nimiäisiä!
Mutta jos kummiksi kuitenkin aikoo, niin pienempi paha lienee liittyä kasteen ajaksi kirkkoon ja erota sitten. On sekin rehellisempää kuin jäädä jäseneksi vaikkei usko siihen mitä kirkko opettaa.
Vapaa-ajattelijoiden viesteissä helposti korostuu asian yksinkertaistaminen:
"Ei usko siihen, mitä kirkko opettaa".
Entä, tiedätkö mitä kirkko opettaa ja oletko ymmärtänyt sen oikein? Moni luulee tietävänsä. Ja jos asiaan ei haluta perehtyä, silloin ratkaisut tehdään helposti luulojen perusteella.
"En halua antaa uskonnollista kasvatusta".
Jokainen ei ole uskonnonopettaja. Tarkkaanottaen sitäkään ei kummilta vaadita. Kysymys oli: "Tahdotteko yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että lapsi saa kristillisen kasvatuksen?" Huolehtimista on jo se, että lähettää lapsensa rippikouluun tai seurakunnan kerhoon.
Ei kirkon jäsenyys edellytä omien taipumusten tai kykyjen vastaista toimintaa. Riittää, että suhtautuu myönteisesti kirkon sanomaan ja toimintaan ja haluaa jäsenyydellään sitä tukea.
"Uskontunnustus ja kysymys: uskotko tämän"
Näin on näilläkin sivuilla provosoitu. Uskontunnustus historiallisena dokumenttina edellyttää opetusta ja opiskelua. Vain lukemalla sen, et saa riittävää kuvaa siitä mitä kirkko opettaa. Moni vaikealta tuntuva kohta avautuu jo katekismusta katsomalla, mutta kristityt käyttävät koko elämänsä näiden asioiden pohtimiseen. Vapaa-ajattelijat tekevät vääryyttä kirkolle ja sen opetukselle yksinkertaistaessaan asioita ja ehdotellessaan, jopa vaatiessaan, ihmisiltä nopeita ratkaisuja.
Eli, erotaanko nykyään sittenkin liian helposti kirkosta (kun se on tehty helpoksi)? Olisi syytä paneutua asioihin tässäkin ensin ja selvittää taustoja. Onko kirkko sittenkään niin tyhmä ja itsekäs, kuin propagandistit haluavat väittää?
Miksi pitäisi jäädä jäseneksi pohtimaan uskoaan? Eikö luontevaa ole olla sekä uskontokuntien että vapaa-ajattelijoiden, teosofien jne. ulkopuolella ja sitten jos huomaa ajattelevansa kuten Katekismus opettaa tai VA-liiton kulttuuriohjelmassa sanotaan tai teosofien lehtien ajatukset ovat läheisiä, liittyy ao. yhteisöön?
Tai hieman provosoivammin: miksi oletusarvo ei olisi VA-liiton jäsenyys? Maksaa jäsenmaksua meille, ja jos tulee myöhemmin asiaa pohdittuaan siihen tulokseen ettei ateismi ole totta, niin eroaa sitten.
Minun mielestäni kirkon jäsenyyden pitäisi olla kannanotto. Ihan yhtä paljon Kokoomuksen jäsenyyden pitäisi olla kannaotto porvarillisen ajattelumallin puolesta.
Lähtötilanne ratkaisee. On teoreettista spekuloida tavallasi. "Tehdään kaikista uskonnottomia ja katsotaan kuka palaa takaisin". Kyllä historialla ja perinteellä on merkityksensä. Teoreettinen spekulointi hämärtää vallitsevaa todellisuutta, mutta se lienee tarkoituksin?
Jos uskontunnustus olisi sitova työsopimus, joka minun pitäisi allekirjoittaa heti sen ymmärrettyäni se taitaisi jäädä allekirjoittamatta.
Ja työsopimushan uskontunnustuksen hyväksyminen on: se mahdollistaa rahavirran minulta työnantajana kirkolle, työntekijälle.
Jos käyt kirkossa joka sunnuntai, kirjoitat siellä sen työsopimuksen aina uusiksi. Sinulla on siis tilaisuus miettiä sen sisältöä joka kerran sen ääneen lukiessasi.
"Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän"
"Eli, erotaanko nykyään sittenkin liian helposti kirkosta (kun se on tehty helpoksi)?"
Eli mielestäsi kirkosta eroaminen pitäisi tehdä mahdollisimman vaikeaksi?
Samaan aikaan kirkkoon liittyminen ei ole vaikeaa vaan suorastaan pakko, kun tapakulttuurin ajamana tapakristilliset vanhemmat lapsensa kirkon jäseneksi kasteella liittävät. Vauvan saa kirkkoon liittää, mutta asianomainen itse saa siitä erota vasta täysi-ikäisenä? Mikä muu puolue-osasto tai firma saa periä syntymään perustuvaa jäsenmaksua, jonka vielä valtio tämän puolueen puolesta kantaa?
Ymmärrän että kirkkoon liittyneeltä voi odottaa selkeitä syitä erota. Samoin kirkosta eronneelta voi odottaa selkeää syytä liittymiselle.
Mutta harva on liittynyt kirkkoon - pääosa on liitetty. Ei kirkosta eroaminen ole kuin paluu tuohon perustilanteeseen.
Ei tarvita paljonkaan opiskelua sen huomaamiseen, että uskontunnustuksn sisällöstä valtaosa ei pohjaudu mihinkään todennettaviin faktoihin.
Yhtä hyvin perustein (=olemattomin) voi uskoa itämaisiin sielunvaellusoppeihin tms. kuin kirkon opettamaan taivassysteemiin.
Kirkko keskittyy mainostamaan arvoja ja sosiaalista toimintaansa, ikäänkuin pyrkien hämärtämään näkyvistä sen ikävän tosiseikan, että yhä useampi suht. koht. valistunut henkilö ymmärtää nykyään uskontunnustuksen sisällön tarupohjaiseksi.
"Lähtötilanne ratkaisee. On teoreettista spekuloida tavallasi. "Tehdään kaikista uskonnottomia ja katsotaan kuka palaa takaisin". Kyllä historialla ja perinteellä on merkityksensä. Teoreettinen spekulointi hämärtää vallitsevaa todellisuutta, mutta se lienee tarkoituksin?"
Niin silloin pitäisi palat aikaan ennen tänne miekoin tuotua kristinuskoa.
Teillä hihhuleilla on mielenkiintoinen moraali, uskismoraalim joka tässäkin tuli esille.
"Mutta harva on liittynyt kirkkoon - pääosa on liitetty. "
- Niin, vanhempiensa toimesta. Ja tässä tulemme asiaan, joka sinusta on väärin ja minusta oikein. Pidän loppuun saakka kiinni oikeudestani opettaa lapsilleni sen maailmankatsomuksen, joka on minulle totta. Jos minut pakotetaan kasvattamaan lapseni ateistiksi, en siihen suostu.
En nyt ala kiistellä vanhempien oikeudesta opettaa maailmankatsomustaan lapsilleen. Kysyn vain, pidätkö sitä hyvänä kaikissa tapauksissa. Siis jos vanhemmat ovat muslimeja, hinduja, ateisteja, Jehovan todistajia jne, niin onko mielestäsi aina hyvä asia opettaa lapsille vanhempien maailmankatsomus totuutena jo pienestä pitäen?
Minäkään en vastusta vanhempien oikeuttaa kasvattaa lapsiaan mm. uskonnollisissa asioissa.
Mutta suurin osa ei ole saanut tuollaista kasvatusta. Suurin osa nyt kirkosta eroavista on liitetty koska se oli tapana tai vanhempia huvitti järjestää kastetilaisuus ihan vain rituaalina.
Lähes kaikki kastetut käyvät rippikoulun, vanhempiensa lähettämänä (rippikoulun jopa käy osa niistäkin, jotka eivät kuulu kirkkoon). Vanhemmat huolehtivat näin kasteopetuksesta ja kasvatusvelvollisuudestaan!
Mutta juuri tässä tullaan siihen ongelmaan, joka on koko asian ydin: Vapaa-ajattelijat ja uskonnottomat eivät arvosta kirkon ja kristittyjen tekemää työtä, eivät kastetta, eivät rippikoulua, eivät konfirmaatiota, eivät lasten ja nuorten toimintaa seurakunnissa. Kaikki on heille pelkkää tapaa ja teatteria.
Vapaa-ajattelijat eivät myöskään hyväksy sitä pientä uskon kipinää, joka ihmisessä asuu. Ei, he haluaisivat näyttävää uskoa ja julkista tunnustautumista ja tuomitsevat tavallisen ihmisen aran uskon arvottomaksi. He itse pyrkivät määrittelemään sen uskon, joka riittää ja on oikeaa.
Vapahtaja itse kuitenkin puhui sinapinsiemenen kokoisesta pienestä uskosta. Lapsen Vapahtaja korotti uskon esikuvaksi ("ottakaa Jumalan valtakunta vastaan niin kuin lapsi, jos haluatte sinne päästä").
Eli jos ei arvosteta kirkkoa ja kristittyjä, silloin toiminta ja käsitykset ovat, kuten ns. vapaa-ajattelijoilla. Ei siinä keskustelut ja perustelut silloin auta. Olemme totaalisesti eri linjoilla, valitettavasti hyvät vapaa-ajattelijat. (Itse kyllä koen ajattelevani myös ihan vapaasti, kristittynä).
Olen ehdottomasti uskonnonvapauslain kannalla. En voisi elää valtiossa, joka edellyttää kaikille saman, ateistisen ideologian mukaisen kasvatuksen.
Otan läheisen esimerkin: itseni. Olen ollut ateisti 8-9 -vuotiaasta saakka (muistan 1. luokan aikana rukoilleeni iltarukousta sängyssä; 3. luokan aikana kuoli mummo enkä muista missään vaiheessa ajatelleeni hänen olevan nyt taivaassa), ja silti mennyt rippikouluun kun kaikki muutkin menivät eikä muu tullut mieleenikään. Erosin kirkosta siltikin vasta yli 20-vuotiaana.
Hyvä jos tilanne nykyään on toisenlainen. Vaan enpä usko - moneltakin nuorten keskustelupalstalta näkee miten "menen rippikouluun lahjojen vuoksi" tai "olihan siellä ihan kivaa, eikä se pappi kovin paljon Raamatusta jauhanut" jne.
Öh, et kai oleta uskonnonvapauden edellyttävän uskonnonvapauslakia? Vrt. "Laki vapaudesta kaivaa nenää" - tarvitaanko, jotta nenäänsä saa kaivaa.
"Vapaa-ajattelijat eivät myöskään hyväksy sitä pientä uskon kipinää, joka ihmisessä asuu. Ei, he haluaisivat näyttävää uskoa ja julkista tunnustautumista ja tuomitsevat tavallisen ihmisen aran uskon arvottomaksi. He itse pyrkivät määrittelemään sen uskon, joka riittää ja on oikeaa."
Uskon kipinää? No, kyllähän minä sen hyväksyn, sillä saattaahan se kipinä pesiä minussa itsessänikin.
Mutta riittääkö kirkolle "kipinä" jossain syvällä sisälläsi? Se pieni sinapinsiemen, josta suuriakin asioita voi kasvaa?
Ei: kirkko sitouttaa ihmiset itseensä käsittämättömän uskontunnustuksen kiirastulen jälkeen. Ennenkaikkea pitää tietysti maksaa kirkollisvero.
Usko litania. Maksa verosi.
Minun ei tarvitse vaatia kumpaakaan.
Ollaan ihmisiä.
Sikäli tuo kysymys "erosin kirkosta, olenko vielä kummi" on todellakin turha, että ei edes kirkko katso kummiuden loppuvan kummin kirkosta eroamiseen. (Oikea kysymys olisi, voinko ryhtyä kummiksi kirkosta erottuani, ja siihen vastaus kirkon kannalta on kielteinen.)
Luterilaisessa kirkossa kummin pitää olla konfirmoitu kirkon jäsen kummiksi tulleessaan (tai jonkun muun mainitun kirkon jäsen, jos lisäksi on luterilaisia kummeja on kaksi). Sen sijaan kummiudesta ei voida erottaa. Eli kun kummiksi nimetty eroaa kirkosta, kukaan ei missään kysele, keiden kaikkien kummi olet. Kummius säilyy.
Kummin eroaminen kirkosta voi nykyään olla peruste kummin lisäämiselle kasteen jälkeen.
Kyllä, mutta se kirkosta eronnut kummi ei silti menetä asemaansa kummina, nimenomaan merkityksessä kirkonkirjoihin merkittynä kummina. Eli kummin nimeä ei poisteta kirkonkirjoista, vaikka kummi eroaisi kirkosta, kuolisi, irtisanoisi välinsä perheen kanssa... Myöskään kummilapsen vanhemmat eivät voi millään perusteella vaatia kummin nimen poistamista kirkonkirjoista. Toki ihmissuhteissa voi tapahtua mitä tahansa ja kummin yhteys kummilapseen katketa monesta syystä, vaikkapa siksi että kummi eroaa kirkosta. Mutta ihmissuhteiden tomivuutta taas ei mikään laki tai instituutio säätele...
oman jäsenyytensä kirkossa sitten, kun hänellä on siihen ymmärrystä, vaikkapa 18 v. Jos maailmankatsomuksesi siirto lapsellesi onnistuu, niin hän todennäköisesti liittyisi Kirkon jäseneksi. Näin päin sen pitää mennä. Ei niin, että kaikki liitetään vauvana jäseneksi, ja vasta 18 v. voi erota, jos niin haluaa.
Kas, kun kaikki vasta seurustelun aloittaneet eivät menisi samantien päätäpahkaa naimisiin. Erotkoon sitten myöhemmin, jos homma ei toimikaan.
Luterilainen kirkkomme kastaa ihmiset uskoviksi jo sylivauvana. Vauvat siis tekevät henkilökohtaisen uskonratkaisun ja ottavat kasteen tämän merkiksi!!! Tämä ei mene yksiin Jeesuksen esimerkin kanssa. Hänet kyllä siunattiin jo pienenä lapsena mutta kasteelle hän meni vasta noin 30- vuotiaana.
Ihmettelen kovin hätäkastamistakin, koska miten rakkauden Jumala voisi vauvan hukuttaa helvettiin, kun vauva sattuisi kuolemaan ja häntä ole ehditty vielä kastaa!
Luottavatko ihmiset tosiaan kasteen ihmisen autuaaksi tekemiseen, eivätkä ymmärrä tehdä omaa kääntymisratkaisuaan kaidan tien kulkijaksi Jeesuksen ristin juurella!
"ystäväni ei kaipaa lapselleen mitään uskonnollista kasvattajaa, vaan turvallista luotettavaa aikuista, joka jaksaa pitää yhteyttä lapseen tulevien vuosien aikana." < Tuollainen voit olla ilman kummiuttakin.
Sori. Pakotietä ei ole.
Kummiksi pyydetyksi tuleminen koetaankin yleensä kunnia-asiana. Kirkko on nyt keksinyt jäsenkadon uhatessa tarttua tähän, ja ehdottaa mahdollisuutta ottaa lapselle vielä 0-18-vuotiaana useampia "lisäkummeja" - olisivathan nekin aina kirkon maksavia jäseniä.
Kirkolle jää kohta ainoaksi houkuttimeksi tuo "pääset kummiksi kun maksat kiltisti kirkollisverosi". Vähiin ovat käymässä kirkon aseet maallistumista vastaan.
Itseltäni on mennyt kolme kummiutta sivu suun kirkosta eroamiseni takia. Eipä silti, ei minusta kai hääppöistä kristillisyyden opettajaa olisi tullutkaan. Vaikka eihän kirkko siitä ole oikeasti huolissaan, vaan ainoastaan siitä että rahaa (kirkollisvero) tulee ja maksajia riittää. Kirkon puolesta ateisti voi hyvinkin olla kirkon jäsen, kunhan vain maksaa jäsenmaksunsa.
Ei-kristitty ei voi olla kummi. Kirkko määrää, ketkä voivat olla kummeina. Kirkosta eroava tietää, että erotessaan kirkosta hän menettää oikeutensa olla kummi. Turha purnata asiasta. Kyllähän aikuisen ihmisen pitää teoistaan vastata. Jos olet oikea ateisti, et edes halua kenellekään kummiksi, koska et halua osallistua uskonnollisiin menoihin.
joo. Minäpä määrittelen sanan kummi merkityksen uudestaan ja itselleni tarkoituksenmukaiseksi.
Uudessa merkityksessä kummius ei enää liitykään erään uskonlahkon oppeihin, vaan muksun kavattamiseen ihmisarvoisesti, pois taikauskosta.
Ja näinpä kummiksi sopivin onkin ateisiti.
Olet oikeassa. En tietenkään edes tavoittele sitä lapsen kristinuskonopettajan virkaa, jonka kirkko tarjoaisi.
Liian kepein perustein mielestäni ihmiset nykyään kummejaan valitsevat ja kummeiksi suostuvat. Heidän pitäisi kysyä itseltään haluavatko he kantaa koko vastuun kummiuden todellisesta sisällöstä.
hassua aika pitkälti oli niin että kirkko ei hyväksynyt kummiutta virallisesti kuten ihmiset sen käsittivät -ainoastaan kasteen todistajina.
Kummiushan on germaanien tapa, ei kristillinen. Etelä-Euroopassa oli kasteen todistajia, ei kummeja.
Käytä vain rohkeasti omasta nikistäsi muodostettuja sanoja, kuten esim. nassettelu, nassiminen ja nassismi, niin sinun ei tarvitse vääristellä kenenkään muiden nikkejä, mikä sinulle ei gentlemannina ja herrasmiehenä oikein hyvin sovikaan.
Tekeekö luterilaisen kirkon jäsenyys ihmisestä kristityn? Olivatko ne tarukirjan kristityt Lutherin oppeihin uskovia ja Suomen lutkukirkon jäseniä?
Minä en edes tiedä, mitä kritittynä oleminen tarkoittaa?
Kiitos kaikista vastauksista, mielenkiintoisia vastauksia, mutta kukaan ei tainnut vastata kysymykseeni... en ehtinyt ihan jokaista vastausta lukea, osa ainakin meni tosi paljon asian vierestä :-) Kummin tehtävä on kyllä tiedossa, mutta se uskonnollinen kasvattaminen nyt ei kuitenkaan ole ihan sitä, mitä minä ja ystäväni ajattelemme tällä kummiudella.
En ole eronnut kirkosta siksi, että en uskoisi johonkin korkeampaan. En vain usko sitä mitä kirkko opettaa. Kirkon opetuksia on käytetty vuosisatoja naisten (ja myös miesten) kuriin laittamiseksi. Kansa on pysynyt kuuliaisena "herran pelosta" :-) Mutta ei tästä aiheesta enempää tällä palstalla.
Muotoilen kysymykseni uusiksi: Mitkä muut kristilliset yhteisön/kirkon/lahkon jäsenet hyväksytään kummiksi Ev.Lut seurakunnan kasteessa.
Nimimerkki "Järiällä" vastasi edellä jo kysymykseesi.
"En vain usko sitä mitä kirkko opettaa. Kirkon opetuksia on käytetty vuosisatoja naisten (ja myös miesten) kuriin laittamiseksi."
- Mitä sellaista kirkko mielestäsi opettaa mitä et usko?
- Kirkon opetuksia varmasti on käytetty väärin. Mutta onko se opetusten vika vai käyttäjien vika?
Koskaan emme inhimillisissä yhteisöissä pääse siihen, että virheitä ei tapahtuisi, mutta olisi mukava kuulla jokin sellainen kirkon keskeinen opetus, joka mielestäsi on perusteitaan myöten väärä.
Näkökulma jota ylläolevissa viesteissä ei käsitellä lainkaan on, että on paljon perheitä joissa jompikumpi vanhemmista tai kummatkin kuuluvat kirkkoon ja haluavat lapsen kastettavaksi, mutta eivät aseta niin suurta painoarvoa "kristilliselle kasvatukselle" että nimenomaan valitsisivat kummit sen perusteella, kuka on harras kristitty ja halukas opettamaan lapselle iltarukoukset, käymään lapsen kanssa kirkossa, puhumaan lapsen kanssa jumalasta jne. Tällaisessa tilanteessa näkisin täysin hyväksyttäväksi sen, että kummiksi valittu liittyisi lyhyeksi aikaa kirkkoon kastajaisia varten - samalla tavalla kun täysin hyväksyttävää varmastikin monien mielestä olisi tällaisessa tilanteessa valita ei-uskovaiset mutta yhä kirkon jäseninä olevat ihmiset kummeiksi. Toisin sanoen, jos vanhempien tarkoituksena ei olekaan valita kummeja uskonnollisin perustein, on täysin turhaa kritisoida kirkkoon kuulumattomia kummeja siitä että he liittyvät kirkkoon kastajaisten ajaksi. Luulen että hyvin monella vanhemmalla kummien valinnassa painaa muut arvot kuin kummin uskonnollisuus - ja tässä tapauksessa kummin on liityttävä kirkkoon kastajaisten ajaksi jotta vanhemmat saavat kummiksi valitun merkittyä kirkonkirjoihin, _koska_ kirkko vaatii kummeiltakin kirkon jäsenyyttä. Onko mielekkäämpää jos lapsen kummeiksi on kirkonkirjoihin merkitty ihmiset, jotka on valittu kummeiksi vain sen takia että he kuuluvat kirkkoon, vaikka he eivät olisi erityisen kiinnostuneita lapsen (kristillisestä tai muunlaisesta) kasvattamisesta ja hänen elämäänsä osallistumisesta?
"Ja tiedoksi, että ystäväni ei kaipaa lapselleen mitään uskonnollista kasvattajaa, vaan turvallista luotettavaa aikuista, joka jaksaa pitää yhteyttä lapseen tulevien vuosien aikana. "
Ai ihmettä, no sitten pitää olla hieman yksinkertainen, jos meinaa silti kastaa lapsen seurakunnan jäseneksi. Oikea juhla on silloin nimiäiset eikä kaste.
Taitaa tuo kummilapsikin olla jo kykenevä kohta itsekin kertomaan, kuka hänen kumminsa on ja mitä on opettanut ;o)
Aika vanha tää ketju muta koitan jatkaa tätä.
Kummiushan aikanaa kehitettiin että kummivanhempi olisi ns kristillinen ja hengellinen kasvattaja sen jälkeen kummivanhemmille annettin vastuu lapsen turvaamisesta mikäli vanhemmat kuolisivat.
Nykyään kummius on periaatteessa sitä että kummivanhemmat käyvät kummilapsen syntymäpaivina ja jouluna tuomassa materiaalisa lahjojaan?
Nykyään monet kummilasten Äidit ovat yksinhuoltajia ja lasten siittäjä ei ole missään tekemisissä biologisten lastensa kanssa?
Itse olen nykyään päinvastainen kummi?
Erosin kirkosta heti kun täytin 18. En usko jumalaan mutta en kiellä ketään uskomasta. Eli en luokittele itseäni ateistiksi.
Uskon kuitenkin rakkauteen ja inhimmillisyyteen.
Tapaan kummilapsiani joka viikko yksi tai kaksi kertaa ja ne tapaamiset antaa mulle voimia jatkaa ja uskoa elämääni.
Oma tieni on oikea elää mutta se on harvojen valittu.
Olen myös worldwision kummi ja vaikka ensimmäinen kummilapseni Rosa Linda kuoli jatkoin kummiuttani toisen lapsen kanssa.
Maailma voi muuttaa meitä mutta myös me voimme muuttaa maailmaa.
Ateismin määritelmään ei kuulu se, että kieltää toisia uskomasta. Jos et usko Jumalaan, olet ateisti. Niin kuin sinä.
Eli ystäväsi ei kaipaa lapselleen kummia sanan kristillisessä mielessä. Miksi siis liittyisit kirkkoon edes väliaikaisesti kummiuden takia. Sopikaa asia keskenänne. Toisaalta kun olette hyviä ystäviä niin eikö se ole sanomattakinselvää, että välität ystäväsi lapsesta ja tahdot hänelle parasta ja olet hänen ystävä, ja katso vähän hänen peräänsä. Siinä on kätännön kummiutta ihan tarpaaksi. Parempi se on kuin muodollinen kristillinen kummius. Suuri osa kristillisistä kummeista ei ole edes kovin läheisiä kumilapsensa kanssa.
Millan aloituksessaan tarkoittama lapsi menee tänä tai ensi vuonna kouluun ;o) olisi todella mielenkiintoista kuulla näin monen vuoden jälkeen, millaiseen ratkaisuun hän päätyi ja miksi.
Minulla on "kummitäti", vaikken ole koskaan kuulunut kirkkoon. Ja mukava kummitäti onkin. Miksei tällaista suhdetta voisi olla ilman jotain kristillistä humpuukia? Hyvin toimii.
Lutherin kastekaava, jota on myöhemmin muutettu, heh!
Sitten pappi panee molemmat kätensä lapsen päälle ja rukoilee Isä meidän -rukouksen polvistuneena yhdessä kummien kanssa: "Isä meidän, joka olet taivaassa . . ."
Sen jälkeen lapsi viedään kastealtaan ääreen ja pappi lausuu: Ps. 121:8
"Herra varjelkoon sinun tulosi ja lähtösi nyt ja iankaikkisesti."
Sen jälkeen pappi antaa lapsen kummiensa suulla sanoutua irti Perkeleestä näin:
"(Nimi), luovutko Perkeleestä?"
"Luovun."
"Luovutko kaikista hänen teoistaan?"
"Luovun."
"Luovutko kaikesta hänen petoksestaan?"
"Luovun."
Sen jälkeen pappi kysyy:
"Uskotko Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan?"
"Uskon."
"Uskotko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka syntyi ja kärsi kuoleman?"
"Uskon."
"Uskotko Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteisön, syntien anteeksiantamuksen, lihan ylösnousemuksen ja iankaikkisen, kuolemanjälkeisen elämän?'"
"Uskon."
"Tahdotko, että sinut kastetaan?"
"Tahdon."
Silloin pappi ottaa lapsen, kastaa hänet kastealtaaseen ja lausuu:
"Niin minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Sitten kummit ottavat lapsen vastaan ja pappi lausuu, pukien samalla lasta kastepaitaan: "Kaikkivaltias Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka on sinut uudesti synnyttänyt veden ja Pyhän Hengen kautta ja antanut sinulle kaikki syntisi anteeksi, vahvistakoon nyt sinua armollaan iankaikkiseen elämään. Aamen. Rauha sinulle."
"Aamen."
Tämä ehdottomasti takaisin! Näkisivät tapakristityt millaiste h.elvetin sekoilua uskonto on.
Parhaat naurut sain tuosta "Luovutko Perkeleestä?" :D Tuon luettuani ymmärrän kyllä, että kirkko itsekin häpeää moista tekstiä. Ei mitään järkeä.