Löytyykö

Kunhan saan tutkittua ja luettua nuo linkit tarkkaan, palaan varmasti asiaan. Siinä saattaa mennä kuitenkin jonkin aikaa. Olen lähdössä viikonlopuksi pikku reissuun, kun lapsella on hiihtoloma. Viikot menee aika tarkkaan töissä, mutta yritän lukea linkeistä avautuvia tietoja, kun aikaa jää.
Silmäilin ne nopeasti ja huomasin, että mielenkiintoisilta vaikuttivat.
Kovin hyvin en osaa norjaa, mutta sen verran kuitenkin, että selviän tekstistä. Ja mitä en itse ymmärrä, siinä Norjassa aikoinaan työssä ollut puolisoni auttaa.

Huomasin kerran Skibotnissa pysähtyessäni myös alueelta tehdyn perinnekirjan, jossa oli kuvia mm. kaivoksesta ja sen työläisistä, mutta jätin sen silloin ostamatta. Nyt harmittaa. Eihän sitä täältä eteläisestä Suomesta saa mistään. Toivottavasti sitä on myynnissä Kilpisjärvellä, ensi kesän reissu ulottuu ainakin sinne. Tai voisiko sen saada nettikaupasta? Harmi, etten muista edes kirjan nimeä.

tiedoista kirjoitti:

Kunhan saan tutkittua ja luettua nuo linkit tarkkaan, palaan varmasti asiaan. Siinä saattaa mennä kuitenkin jonkin aikaa. Olen lähdössä viikonlopuksi pikku reissuun, kun lapsella on hiihtoloma. Viikot menee aika tarkkaan töissä, mutta yritän lukea linkeistä avautuvia tietoja, kun aikaa jää.
Silmäilin ne nopeasti ja huomasin, että mielenkiintoisilta vaikuttivat.
Kovin hyvin en osaa norjaa, mutta sen verran kuitenkin, että selviän tekstistä. Ja mitä en itse ymmärrä, siinä Norjassa aikoinaan työssä ollut puolisoni auttaa.

Huomasin kerran Skibotnissa pysähtyessäni myös alueelta tehdyn perinnekirjan, jossa oli kuvia mm. kaivoksesta ja sen työläisistä, mutta jätin sen silloin ostamatta. Nyt harmittaa. Eihän sitä täältä eteläisestä Suomesta saa mistään. Toivottavasti sitä on myynnissä Kilpisjärvellä, ensi kesän reissu ulottuu ainakin sinne. Tai voisiko sen saada nettikaupasta? Harmi, etten muista edes kirjan nimeä.

Lue lisää

Tässä lisää juttua.

Kåfjordissa alkoi varsinainen kaivostoiminta vuonna 1826, jollion miehiä tuli töihin Rörosista. Työn aloitti englantilainen herra Crowe ja perusteena oli myös se, että 1789 oli koko Ruija julistettu vapaakauppa-alueeksi.

Kaivostoiminnan alkuvaiheessa työ kiihtyi kun saamelaistyttö Maarit Aslakintytär oli hukannut vuohensa ja sitä etsiessään osui oudon mustan kiven luo. Koska hän oli jo perillä asioista, otti tyttö kiven mukaansa ja meni löytyneen lampaansa kanssa yhtiön päämajaan kiveä näyttämään. No siitäpä löytyikin oiva kaivos ja tytölle yhtiö antoi loppuikäisen eläkkeen.

Malmisuonia löytyi sitten pitkin vuoria ja työntekijöiden määrä kasvoi. Suomessa oli juuri samoihin aikoihin sattunut tuo onneton rajan siirto Karjalasta Torhiojoelle. Tämä aiheutti Peräpohjan alueella hankalan tilanteen jolloin työt ja elanto tuppasivat loppumaan varsinkin aikamiespojilta ja -tytöiltä. No eipä aikaakaan, niin keksivätpä he tietysti lähteä Norjaan. Aluksi oli töitä kesäkiireiden aikaan, mutta sitten tuo englantilainen tietysti huomasi kuka niitä töitä teki ja alkoi houkutella suomalaisia yhä enempi hommiin.

1840 oli Kåfjordissa 1002 asukasta:
-472 suomalaista
-395 norjalaista
-85 ruotsalaista
-34 englantilaista
-11 saksalaista
-5 venäläistä

Yhtiön työvahvuus oli 651 ja se oli suuron Norjan kuparikaivos tuohon aikaan. Kallio murrettiin poraamalla ja räjäyttämällä. Tunnelit valaistiin kynttilöin, ja niitä ostettiin Venäjältä. Työssä oli myös naisia, jotka sai palkkaa 6 shillinkiä tai jopa 2 orttia. Miehet tietysti tuplaten eli 24 shillinkiä. Malmi kuljetettiin alas hevoskärryillä. 1828 rakennettiin rata murskaamolta lastauslaiturille. Ja kuljetinrata kaivokselta satamaan. Murskaus ja malmin pesu tehtiin aluksi käsin. 1836 saatiin oma sulattamo. Polttoaineena oli koksi ja 1840 tuli höyrykone murskaamoon.
Kåfjord oli tuohon aikaan Ruijan suurin asutuskeskus.
No kirkkohan puuttui ja rakennettiin 1837 ja itse Leevi tuli saarnaamaan seuraavana kesänä, tämä Lars Leevi Laestadius.
Suomalasiten kveenien tulo ja heidän enemmistönsä paikkakunnalla aiheutti tietysti pientä kinaa ja tappelunpoikasta kuten arvata saattaa. Yhtiön johto katsoi parhaaksi tehdä omat asuinalueet kveeneille ja norjalaisille. Kveenit asettuivat Kretanpäähän ja siellä asui noin 400 kveeniä tuohon aikaan. Mukanaan he toivat viljan viljelyn.
No kaikki päättyy aikanaan ja jo vuonna 1878 kaivos suljettiin. Osa ihmisistä lähti Amerikkaan ja osa jäi Ruijaan. Nykyisin Ruijassa lasketaan asuvat noin 70000 kveeni-veristä asukasta.