Ja taas

sen enempää kuin science fiction.
Kreationismi ei täytä tieteen kriteereitä. Se antaa myöskin "lopullisen totuuden" (omasta mielestään) eikä siten mahdollista siihen itseensä koskevaa kriittistä tarkastelua. Tieteeseen kuuluu aina olemassa olevien "totuuksien" tarkastelu ja haastaminen. Kreationismi ei ole kokeilla todennettavissa ja toistettavissa.

Uskonto on jo määritelmällisesti toista kuin tiede. Kreationistit (usein) vain esittävät asiansa tieteen kaapuun verhottuna saadakseen asialleen jonkinlaista faktalta kuulostavaa pohjaa.

Ääriempiristeinä "Vain empiirinen on tiedettä, muu on satua"-
he monesti leikkaavat itsensäkin ulos ..

Tieteen kriteereinä voi pitää auktoriteettittomuus, objektiivisuus,
edistyvyys..

Luomisoppi on usein (EKAssakin) sisäisiä loogisia ristiriitoja
määritteissäkin, yhteensopimaton muun tieteellisen tiedon
kanssa, ei yleensä kok. testattavissa, ei ole läpäissyt tieteellisiä
testejä eikä ole tiedeyhteisön kritiikin läpäisemä,
väitteet ei tieteellisin menetelmin hankittuja (auktoriteettina
Raamattu) ja perusteltuja.(Niiniluoto)

EKAssakin on valikointia joka vääristää objektiivisuuden,
valaiden evoluution erinomaista sukupuuta ei käsitellä,
vaikka jo 90-luvun alussa Gould kuvaili kansantajuisesti
sitä kirjassaan (suom. hirmulisko heinäsuovassa).
Kitcherin Abusing Scienceä kun luin (käsittelee 60-70luvun
ICR-kreationisteja lähinnä) niin huomasin että EKAssa on
niin samanlaiset kyseenalaiset
argumentit että ns. edistyvyyskin menee kyseenalaiseksi.
(osa argumenteistä jopa 1700-luvun Nooa-juttujen tasolla?).

Imre LAkatosin tutkimusohjelman yleisestä näkökulmasta:
Jumala-selitysten (luomisopin) tuominen luonnontieteeseen
meni katastrofiksi jo 1600-luvulla. Tautien selityksenä,
lajien synnyn selityksenä (edes mikroevoluutiota ei hyväksyneet
yli sataan vuoteen) luomisoppi on ajanut karille.
Hist. syyt jo yksin riittää pitämään kreationismin poissa
tieteen reservaatista.