Mikä hoidoksi uskovaisuuteen?

Moni uskovainen uskoo nousevansa tuomiopäivänä haudastaan.

Moni uskovainen uskoo,että maapallo luotiin n.5000 vuotta sitten.Näin siitäkin huolimatta,että
maakerrostumista löytyy miljoonien vuosien ikäisiä fossiileja.

Moni uskovainen uskoo persoonalliseen jumalaan.

Monen uskovaisen mielestä Jeesus oli Jumala.

Moni uskovainen uskoo,että vain jeesukseen uskomalla pelastutaan ja mennään taivaaseen.
Näin siitäkin huolimatta,että miljardit ihmiset maailmassa eivät tätä näkemystä jaa.

Onko uskovainen ahdasmielinen ja itsekäs varatessaan taivaspaikan itselleen ja tuomitsemalla muut helvettiin?
-Ei tietenkään,sillä hän on pyhän hengen valaisema ja julistaa vain raamatun totuutta.
19655
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 19

Vanhimmat

"Moni uskovainen uskoo,että maapallo luotiin n.5000 vuotta sitten.Näin siitäkin huolimatta,että
maakerrostumista löytyy miljoonien vuosien ikäisiä fossiileja".

Älä jauha paskaa. Noin luulee n. 0.02% kristityistä. Tuon 5000v. laski joskus keski-ajalla joku hörhö, eikö se perustu raamattuun kuin hänen mielikuvituksessaan.


"Moni uskovainen uskoo persoonalliseen jumalaan."

niin?


"Monen uskovaisen mielestä Jeesus oli Jumala"

Ei, vaan Jumalan poika.

Äänestä
  • siis nousevasi kuolemasi jälkeen haudastasi.

    Monen uskovaisen mielestä Jeesus todellakin oli Jumala.

    Äänestä

  • se hörhö oli Arkkipiispa,"tiedemies" ja raamatuntutkia James Usser,joka laski maailman luoduksi,Sunnuntai lokakuun 23 päivä v.4004 ekr klo 9.00.
    Ja laskenta perustui nimenomaan Raamattuun.

    Äänestä

  • pp kirjoitti:

    se hörhö oli Arkkipiispa,"tiedemies" ja raamatuntutkia James Usser,joka laski maailman luoduksi,Sunnuntai lokakuun 23 päivä v.4004 ekr klo 9.00.
    Ja laskenta perustui nimenomaan Raamattuun.

    Mutta se, että ynnää joitakin sukupolvia Mooseksesta Aabrahamiin ei tee laskuista mitenkään uskottavia.

    Yhtä hyvin voisi laskea montako sanaa raamatusssa on, ja siitä päätellä maan iän.

    Äänestä

  • Löytyykö Raamatusta viitettä siitä, minkä ikäinen maapallo on?

    Äänestä

  • W kirjoitti:

    siis nousevasi kuolemasi jälkeen haudastasi.

    Monen uskovaisen mielestä Jeesus todellakin oli Jumala.

    Klassisen kristinuskon mukaan Jeesus todellakin oli kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, siis Jumala.

    On olemassa kristillisperäisiä uskontoja, jotka eivät kolminaisuusoppia tunnusta. Näitä ovat esimerkiksi Jehovan todistajat.

    Äänestä

  • W kirjoitti:

    siis nousevasi kuolemasi jälkeen haudastasi.

    Monen uskovaisen mielestä Jeesus todellakin oli Jumala.

    Klassisen kristinuskon mukaan Jeesus todellakin oli kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, siis Jumala.

    On olemassa kristillisperäisiä uskontoja, jotka eivät kolminaisuusoppia tunnusta. Näitä ovat esimerkiksi Jehovan todistajat.

    Äänestä

eikä siihen hoitoa oikein ole. Pitää kysyä joltain joka on perehtynyt aivopestyjen ihmisten "ohjelmoinnin peruuttamiseen". Aivopesustahan tässä on kyse, alkaa jo kirkon kerhossa ja kliimaksi koetaan (miehillä) armeijassa kun vannotaan "jumalan ja isänmaan nimeen".. Hyi hitto.

Äänestä
  • Miksi siis olet pessyt aivosi ?

    Äänestä

  • V kirjoitti:

    Miksi siis olet pessyt aivosi ?

    Tosi uskossa olevien taivas on tosi outo paikka sillä he olevat siellä yksin.Sekin kuuluu siihen kateuteen ja ahdasmielisyyteen.

    Äänestä

  • sivusta seuraaja kirjoitti:

    Tosi uskossa olevien taivas on tosi outo paikka sillä he olevat siellä yksin.Sekin kuuluu siihen kateuteen ja ahdasmielisyyteen.

    Paitsi että itse Jumalan olemassoloa on epäilty, on myös epäilty kristinuskon mukaisen taivaan olemassaoloa . Osasyynsä tähän on lukuisilla spiritistisillä 'kanavoijilla', joiden suulla on kerrottu runsaasti vaihtelevia, mielikuvituksellisia ja ristiriitaisia 'tosiasioita' taivaallisesta elämästä ja elämänmuodoista. Toisaalta hengellisten saarnaajien puheissa taivaselämä on usein kuvattu tavalla, josta satunnaisen kuulijan mieleen jää vain harppujen soitto ja virrenveisuu. Ei ihme, jos moni on sitä mieltä, ettei noin ikävään paikkaan kannata pyrkiä. Joidenkin mielestä ikuinen elämä jo sinänsä on kestämätön ajatus; he uskovat, että jo muutamassa sadassa vuodessa ehtisi kokea kaiken mielenkiintoisen, ja loppuaika olisi vain loputonta ja tylsää olemista.

    Mihin halumme ja mieltymystemme perustuvat?
    Edellä mainitut ajatuskulut taivaallisen elämän tylsyydestä ja ihmisen kyllästymisestä ovat hyvin keskeneräisiä ja perustuvat virheelliselle ihmiskäsitykselle. Lienee siis hieman syytä pohtia, mihin halumme ja mieltymyksemme pohjimmiltaan perustuvat ja mistä on lähtöisin kykymme nauttia asioista. Asiaa valaissevat ehkä selvimmin eläinmaailmasta tutut asiat. Kuten jokainen tietää, julmatkin pedot hoitavat hellästi poikasiaan, puolustavat laumaansa, ja suorittavat pariutumismenonsa vaistojen ja viettien ohjaamana. Muuttovietti saa muuttolinnut matkaan ja karhut vaipuvat talviunilleen vaistojen ja hormonitoimintojen ohjaamina . Vaisto saa nuppineulanpäätä pienemmillä aivoilla varustetut muurahaiset kantamaan kortensa yhteiseen kekoon ja mehiläiset keräämään mettä varastoihinsa. Eläinten käyttäytymistä siis ohjaavat suuressa määrin perityt vaistotoiminnot.

    Vaistot ja vietit periytyvät geeneissä. Myös ihmisen perimään sisältyy vaistomaista ja viettien ohjaamaa toimintaa. Geeneihimme kätketyt ominaisuudet määräävät perusluonteemme ja säätelevät aivojemme, hormoniemme ja kaikkien elintemme toimintaa. Niiden vaikutusta on, että pystymme nauttimaan syömisestä, musiikista, luonnon kauneudesta, seksistä, tai että tunnemme vaistomaista halua huolehtia lapsistamme. Ihminen eroaa eläimistä kuitenkin siinä, etteivät vaistot ole läheskään yhtä määräävässä asemassa, vaan jättävät tilaa järjenkäytölle ja valinnoille. Ihminen pystyy siis kontrolloimaan vaistotoimintojaan.

    Mieltymystemme kohteet määräytyvät siis - paitsi järjellisistä valinnoistamme - hyvin pitkälti geeniemme sanelemista persoonallisista ominaisuuksista mukaan lukien vaisto- ja viettitoiminnot. Jos nämä elintoimintojamme säätelevät 'mekanismit' muuttuvat, muuttuvat myös kykymme nauttia niistä asioista, jotka nyt ovat kiinnostuksemme kohteena. Periaatteessa nämä muutokset voivat olla sekä laadullisia että määrällisiä.

    Ikävää elämääkö?
    Maalliseen ikääntymiseen liitetään luonnollisesti ruumiillinen raihnaisuus, henkinen tylsistyminen ja nuoruudelle ominaisen innostuksen ja uteliaisuuden väheneminen. Tämä kaikki voi todella tehdä elämästä tylsää. Mutta taivaallinen autuus eli onnellisuus ei olisi taivaallista eikä onnellista, jos se olisi tylsää. Siksi ajatus raihnaisesta, tylsästä ja ikävästä taivaselämästä on täysin typerä. Vaikka emme varmuudella tiedäkään onko taivaallista elämää olemassa, jo yksinkertainen logiikka sanoo, että jos sitä on, sen täytyy olla jotain suurenmoista. Jotain sellaista, jota emme osaa edes kuvitella. Ehkä se merkitsee suunnatonta määrää asioita, joita voi 'harrastaa' tai tutkia, ja loputtomasti eteen tulevia uusia kiinnostuksen kohteita, kullekin sen mukaan, mihin hänen silloiset taipumuksensa kohdistuvat. Mikään kiinnostava ei olisi kiellettyä, mutta ns. kielletyt asiat eivät enää kiinnostaisi, jos niitä olisi.

    .. mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.
    Edellä olevaa kohtaa (1 Kor. 2:9) lukuun ottamatta Raamattu on hyvin niukkasanainen taivaallisen elämän laadun suhteen; kuvaukset siitä ovat enimmäkseen ilmestysten ja näkyjen muodossa annettuja. Myöhemmät selvänäkijöiden ja kanavoijien antamat kuvauksetkin antavat siitä yleensä jokseenkin yksinkertaistetun ja epäuskottavan kuvan. Ainoa mieleeni tuleva poikkeus on Urantia-kirja, joka antaa todella vaikuttavan kuvauksen taivaallisten ulottuvuuksien rajattomista mahdollisuuksista. Ehkä kirjassa - harhaoppisuudestaan huolimatta - on tässä kohdin häivähdys todellisuudesta. Näytteeksi kirjan tyylistä kuvata näitä asioita, sopinee seuraava lainaus:

    "Henkilennot eivät asu pilvimäisessä avaruudessa; he eivät asuta eteerisiä maailmoja, vaan heidän asuinsijansa ovat aineellisluontoisilla, aktuaalisilla sfääreillä, maailmoissa, jotka ovat aivan yhtä reaalisia kuin ne, joissa kuolevaiset elävät. Havonan maailmat ovat todellisia ja konkreettisia, olkoonkin että niiden konkreettinen aines eroaa siitä, miten seitsemän superuniversumin planeetat ovat aineellisesti organisoituneet. Havonan fyysiset reaaliteetit edustavat sellaista energiaorganisaation luokkaa, joka eroaa täysin kaikista avaruuden evolutionaarisissa universumeissa vallitsevista. ....
    ... Havonan materiaali koostuu täsmälleen tuhannen kemiallisen peruselementin organisoitumisesta ja seitsemän havonaenergiamuodon tasapainotetusta toiminnasta. Jokainen näistä perusenergioista tuo esille seitsemän ärsyketasoa, niin että Havonan syntyperäisasukkaat reagoivat neljäänkymmeneenyhdeksään erilaiseen aistiärsykkeeseen. Keskusuniversumin asukkailla on toisin sanoen puhtaasti fyysiseltä kannalta katsottuna, neljäkymmentäyhdeksän aistimuksen erityismuotoa. Morontia-aisteja on seitsemänkymmentä, ja reagointi korkeampaa hengellistä lajia oleviin ärsykkeisiin vaihtelee erityyppisten olentojen kohdalla seitsemästäkymmenestä kahteensataankymmeneen." (Urantia, siv. 154)

    Vaikea sanoa, olisiko aistien ja aistiärsykkeiden lukumäärän lisääntymisestä jotain etua. Sen sijaan on mielikuvitusta kiihottavaa ajatella, mitä kaikkea uutta ja ennen näkemätöntä voisikaan syntyä tuhannen kemiallisen peruselementin yhdisteistä uusien, tuntemattomien energiamuotojen myötä. No, tämä Urantian 1930 -luvulta peräisin oleva teksti tuskin on Jumalan sanaa (vaikka jotkut niin uskovat), mutta siitä voi silti saada virikkeitä pohdiskelulle. Teksti tuo mieleen adventisti Ellen Whiten hieman samanhenkisen tekstin 1800-luvun lopulta:

    "Kaikki maailmankaikkeuden rikkaudet ovat pelastettujen vapaasti tutkittavina. Kuolevaisuuden kahleista vapaana he lentävät väsymättä kaukaisiin maailmoihin - maailmoihin, jotka värisivät surusta, kun katselivat ihmiskunnan kurjuutta, ja kaikuivat ilolauluista, kun saivat tiedon jonkun sielun pelastumisesta. Sanomattomalla ihastuksella maan lapset tutustuvat lankeamattomien olentojen iloon ja viisauteen....Hänestä, joka on kaiken luonut, virtaa elämää, valoa ja iloa rajattoman avaruuden kaikkiin maailmoihin." (Ellen G. White, Suuri taistelu).

    Mitä tästä kaikesta siis sanoisimme?
    Ensiksi: emme tiedä, onko Jumalaa olemassa, mutta on erittäin painavat syyt uskoa että hän on. Toiseksi: jos on Jumala, on myös taivaallista elämää. Kolmanneksi: emme tiedä, millaista taivaallinen elämä on, mutta jos sitä on, se ei voi olla ainakaan tylsää.




    Kunnian tästä tuumailusta voimme antaa Mauno Peltoselle.

    ja koko jutun voi käydä lukemassa osoitteesta http://www.qnet.fi/mpeltonen/taivas.htm

    Äänestä

  • Et taida suvaita ns. uskovaisia. Ymmärrä jo, että uskonto on erikseen ja USKO on erikseen. Uskonto voi aiheuttaa sotaa ja sortoa mutta usko ei sodi eikä sorra. Ne on kaksi eri asiaa. Kiva huomata, että niinsanotut "ateistit" eivät ymmärrä tätä yksinkertaista asiaa. Mitä pelkäät kun niin vastustat???

    Äänestä

  • Minäpä vain kirjoitti:

    Paitsi että itse Jumalan olemassoloa on epäilty, on myös epäilty kristinuskon mukaisen taivaan olemassaoloa . Osasyynsä tähän on lukuisilla spiritistisillä 'kanavoijilla', joiden suulla on kerrottu runsaasti vaihtelevia, mielikuvituksellisia ja ristiriitaisia 'tosiasioita' taivaallisesta elämästä ja elämänmuodoista. Toisaalta hengellisten saarnaajien puheissa taivaselämä on usein kuvattu tavalla, josta satunnaisen kuulijan mieleen jää vain harppujen soitto ja virrenveisuu. Ei ihme, jos moni on sitä mieltä, ettei noin ikävään paikkaan kannata pyrkiä. Joidenkin mielestä ikuinen elämä jo sinänsä on kestämätön ajatus; he uskovat, että jo muutamassa sadassa vuodessa ehtisi kokea kaiken mielenkiintoisen, ja loppuaika olisi vain loputonta ja tylsää olemista.

    Mihin halumme ja mieltymystemme perustuvat?
    Edellä mainitut ajatuskulut taivaallisen elämän tylsyydestä ja ihmisen kyllästymisestä ovat hyvin keskeneräisiä ja perustuvat virheelliselle ihmiskäsitykselle. Lienee siis hieman syytä pohtia, mihin halumme ja mieltymyksemme pohjimmiltaan perustuvat ja mistä on lähtöisin kykymme nauttia asioista. Asiaa valaissevat ehkä selvimmin eläinmaailmasta tutut asiat. Kuten jokainen tietää, julmatkin pedot hoitavat hellästi poikasiaan, puolustavat laumaansa, ja suorittavat pariutumismenonsa vaistojen ja viettien ohjaamana. Muuttovietti saa muuttolinnut matkaan ja karhut vaipuvat talviunilleen vaistojen ja hormonitoimintojen ohjaamina . Vaisto saa nuppineulanpäätä pienemmillä aivoilla varustetut muurahaiset kantamaan kortensa yhteiseen kekoon ja mehiläiset keräämään mettä varastoihinsa. Eläinten käyttäytymistä siis ohjaavat suuressa määrin perityt vaistotoiminnot.

    Vaistot ja vietit periytyvät geeneissä. Myös ihmisen perimään sisältyy vaistomaista ja viettien ohjaamaa toimintaa. Geeneihimme kätketyt ominaisuudet määräävät perusluonteemme ja säätelevät aivojemme, hormoniemme ja kaikkien elintemme toimintaa. Niiden vaikutusta on, että pystymme nauttimaan syömisestä, musiikista, luonnon kauneudesta, seksistä, tai että tunnemme vaistomaista halua huolehtia lapsistamme. Ihminen eroaa eläimistä kuitenkin siinä, etteivät vaistot ole läheskään yhtä määräävässä asemassa, vaan jättävät tilaa järjenkäytölle ja valinnoille. Ihminen pystyy siis kontrolloimaan vaistotoimintojaan.

    Mieltymystemme kohteet määräytyvät siis - paitsi järjellisistä valinnoistamme - hyvin pitkälti geeniemme sanelemista persoonallisista ominaisuuksista mukaan lukien vaisto- ja viettitoiminnot. Jos nämä elintoimintojamme säätelevät 'mekanismit' muuttuvat, muuttuvat myös kykymme nauttia niistä asioista, jotka nyt ovat kiinnostuksemme kohteena. Periaatteessa nämä muutokset voivat olla sekä laadullisia että määrällisiä.

    Ikävää elämääkö?
    Maalliseen ikääntymiseen liitetään luonnollisesti ruumiillinen raihnaisuus, henkinen tylsistyminen ja nuoruudelle ominaisen innostuksen ja uteliaisuuden väheneminen. Tämä kaikki voi todella tehdä elämästä tylsää. Mutta taivaallinen autuus eli onnellisuus ei olisi taivaallista eikä onnellista, jos se olisi tylsää. Siksi ajatus raihnaisesta, tylsästä ja ikävästä taivaselämästä on täysin typerä. Vaikka emme varmuudella tiedäkään onko taivaallista elämää olemassa, jo yksinkertainen logiikka sanoo, että jos sitä on, sen täytyy olla jotain suurenmoista. Jotain sellaista, jota emme osaa edes kuvitella. Ehkä se merkitsee suunnatonta määrää asioita, joita voi 'harrastaa' tai tutkia, ja loputtomasti eteen tulevia uusia kiinnostuksen kohteita, kullekin sen mukaan, mihin hänen silloiset taipumuksensa kohdistuvat. Mikään kiinnostava ei olisi kiellettyä, mutta ns. kielletyt asiat eivät enää kiinnostaisi, jos niitä olisi.

    .. mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.
    Edellä olevaa kohtaa (1 Kor. 2:9) lukuun ottamatta Raamattu on hyvin niukkasanainen taivaallisen elämän laadun suhteen; kuvaukset siitä ovat enimmäkseen ilmestysten ja näkyjen muodossa annettuja. Myöhemmät selvänäkijöiden ja kanavoijien antamat kuvauksetkin antavat siitä yleensä jokseenkin yksinkertaistetun ja epäuskottavan kuvan. Ainoa mieleeni tuleva poikkeus on Urantia-kirja, joka antaa todella vaikuttavan kuvauksen taivaallisten ulottuvuuksien rajattomista mahdollisuuksista. Ehkä kirjassa - harhaoppisuudestaan huolimatta - on tässä kohdin häivähdys todellisuudesta. Näytteeksi kirjan tyylistä kuvata näitä asioita, sopinee seuraava lainaus:

    "Henkilennot eivät asu pilvimäisessä avaruudessa; he eivät asuta eteerisiä maailmoja, vaan heidän asuinsijansa ovat aineellisluontoisilla, aktuaalisilla sfääreillä, maailmoissa, jotka ovat aivan yhtä reaalisia kuin ne, joissa kuolevaiset elävät. Havonan maailmat ovat todellisia ja konkreettisia, olkoonkin että niiden konkreettinen aines eroaa siitä, miten seitsemän superuniversumin planeetat ovat aineellisesti organisoituneet. Havonan fyysiset reaaliteetit edustavat sellaista energiaorganisaation luokkaa, joka eroaa täysin kaikista avaruuden evolutionaarisissa universumeissa vallitsevista. ....
    ... Havonan materiaali koostuu täsmälleen tuhannen kemiallisen peruselementin organisoitumisesta ja seitsemän havonaenergiamuodon tasapainotetusta toiminnasta. Jokainen näistä perusenergioista tuo esille seitsemän ärsyketasoa, niin että Havonan syntyperäisasukkaat reagoivat neljäänkymmeneenyhdeksään erilaiseen aistiärsykkeeseen. Keskusuniversumin asukkailla on toisin sanoen puhtaasti fyysiseltä kannalta katsottuna, neljäkymmentäyhdeksän aistimuksen erityismuotoa. Morontia-aisteja on seitsemänkymmentä, ja reagointi korkeampaa hengellistä lajia oleviin ärsykkeisiin vaihtelee erityyppisten olentojen kohdalla seitsemästäkymmenestä kahteensataankymmeneen." (Urantia, siv. 154)

    Vaikea sanoa, olisiko aistien ja aistiärsykkeiden lukumäärän lisääntymisestä jotain etua. Sen sijaan on mielikuvitusta kiihottavaa ajatella, mitä kaikkea uutta ja ennen näkemätöntä voisikaan syntyä tuhannen kemiallisen peruselementin yhdisteistä uusien, tuntemattomien energiamuotojen myötä. No, tämä Urantian 1930 -luvulta peräisin oleva teksti tuskin on Jumalan sanaa (vaikka jotkut niin uskovat), mutta siitä voi silti saada virikkeitä pohdiskelulle. Teksti tuo mieleen adventisti Ellen Whiten hieman samanhenkisen tekstin 1800-luvun lopulta:

    "Kaikki maailmankaikkeuden rikkaudet ovat pelastettujen vapaasti tutkittavina. Kuolevaisuuden kahleista vapaana he lentävät väsymättä kaukaisiin maailmoihin - maailmoihin, jotka värisivät surusta, kun katselivat ihmiskunnan kurjuutta, ja kaikuivat ilolauluista, kun saivat tiedon jonkun sielun pelastumisesta. Sanomattomalla ihastuksella maan lapset tutustuvat lankeamattomien olentojen iloon ja viisauteen....Hänestä, joka on kaiken luonut, virtaa elämää, valoa ja iloa rajattoman avaruuden kaikkiin maailmoihin." (Ellen G. White, Suuri taistelu).

    Mitä tästä kaikesta siis sanoisimme?
    Ensiksi: emme tiedä, onko Jumalaa olemassa, mutta on erittäin painavat syyt uskoa että hän on. Toiseksi: jos on Jumala, on myös taivaallista elämää. Kolmanneksi: emme tiedä, millaista taivaallinen elämä on, mutta jos sitä on, se ei voi olla ainakaan tylsää.




    Kunnian tästä tuumailusta voimme antaa Mauno Peltoselle.

    ja koko jutun voi käydä lukemassa osoitteesta http://www.qnet.fi/mpeltonen/taivas.htm

    Nk."taivaallinen" elämä tai "helvetillinen"elämä(kuoleman jälkeen) ei voi olla fyysisellä tasolla, koska ruumiissa eläminen on päättynyt.

    Se ei myöskään voi olla kokijan eli hengen ulkopuolella.Unennäkijän näyt eivät ole
    unta näkevän tajunnan ulkopuolella.

    Äänestä

  • ei harhaa kirjoitti:

    Et taida suvaita ns. uskovaisia. Ymmärrä jo, että uskonto on erikseen ja USKO on erikseen. Uskonto voi aiheuttaa sotaa ja sortoa mutta usko ei sodi eikä sorra. Ne on kaksi eri asiaa. Kiva huomata, että niinsanotut "ateistit" eivät ymmärrä tätä yksinkertaista asiaa. Mitä pelkäät kun niin vastustat???

    Kun tarpeeksi moni uskoo samaan asiaan, he pyrkivät kokoontumaan yhteen keskustelemaan asiasta. Se on sitä kuuluisaa yhteenkuuluvaisuuden henkeä. Näin ihmisen luonnollista käytöstä mukautuen ovat myös uskonnot kehittyneet ja kehittyvät jatkossakin. Pelkkää utopiaa sellainen miljardiin ihmiseen kohdistuva usko, joka ei organisoidu.

    Äänestä

  • ei harhaa kirjoitti:

    Et taida suvaita ns. uskovaisia. Ymmärrä jo, että uskonto on erikseen ja USKO on erikseen. Uskonto voi aiheuttaa sotaa ja sortoa mutta usko ei sodi eikä sorra. Ne on kaksi eri asiaa. Kiva huomata, että niinsanotut "ateistit" eivät ymmärrä tätä yksinkertaista asiaa. Mitä pelkäät kun niin vastustat???

    >>Kiva huomata, että niinsanotut "ateistit" eivät ymmärrä tätä yksinkertaista asiaa. Mitä pelkäät kun niin vastustat???
    Sullekin tiedoksi, etten ole ateisti. =) Mitäkö pelkään...hmmm..että saan kohta karhumalaskun eräästä maksamattomasta laskusta. Lisäksi kavahdan ajatusta että kohta pastani palaa pohjaan kun luen näitä raapustuksia! ;-)

    Äänestä

Näinkö olet kuullut, vai oletko oikein nähnyt kerran telkkarissa?

Unohdit yhden jutun.

Moni uskovainen on mies. Näin ollen olen 100 % varma, että kaikki uskovaiset ovat miehiä. Tämä on myös yhtä kova fakta ja tätä mielipidettäni en suostu asettamaan kyseenalaiseksi ottamalla asiasta itse selvää puhumalla näitten "uskovaisten" kanssa.

Tähän on kaksi syytä:

a) olen kuullut, että monet uskovaiset ovat vainonneet ihmisiä keskiajalla. Tästä voin päätellä faktan: kaikki nykyajankin uskovaiset ovat keskimääräistä väkivaltaisempia ja aggressiivisempia.

b) olen kuullut että uskovaiset eivät olisi tavallisia ihmisiä ollenkaan! Monella uskovaisella ei esim. ole teeveetä ollenkaan, joten en voisi esim. yhdenkään uskovaisen kanssa jutella Kauniista ja rohkeista tai Sinkkuelämästä. Myös muita vastaavia juttuja on, esim. se, että monet uskovaiset eivät käy baareissa ollenkaan, joten en voi yhdenkään kanssa siellä jutella, ja se on huonompi homma, koska pienessä hiprakassa on aina kivempi jutustella ja parantaa maailmaa (paras tapa parantaa maailmaa olisi tietysti lahdata kaikki uskovaiset).

Puhumattakaan siitä, että monet uskovaiset ei harrasta seksiä, kuin ehkä lähetyssaarnaaja-asennossa ja lapsentekotarkoituksessa. Tämä pistää todella epäilemään sitä, että yksikään uskovainen ei olisi ihminen, eikä ymmärrä tavallisen ihmisen elämää.

No, mutta eihän sillä ole väliä, vaikka en tiedäkään asioista mitään. Silti olen oikeassa, joten miksi pitäisi edes ottaa asioista selvää ja muuttaa mielipiteitäni.

Äänestä

Yksikään uskovainen ei voi eikä uskalla varata itselleen taivaspaikkaa eikä tuomita muita helvettiin. Hän voi vain arvailla, mutta jättää päätökset Jumalalle, jonka ratkaisut perustuvat epäitsekkyyteen ja itsensä uhraamiseen.

Äänestä
  • >>Hän voi vain arvailla, mutta jättää päätökset Jumalalle, jonka ratkaisut perustuvat epäitsekkyyteen ja itsensä uhraamiseen.

    Jahven ratkaisut perustuvat itsensä uhraamiseen? Hmm...tuollaista en ole vielä kuullutkaan, en edes Jehovan todistajilta! ;))

    Äänestä

  • PaganX kirjoitti:

    >>Hän voi vain arvailla, mutta jättää päätökset Jumalalle, jonka ratkaisut perustuvat epäitsekkyyteen ja itsensä uhraamiseen.

    Jahven ratkaisut perustuvat itsensä uhraamiseen? Hmm...tuollaista en ole vielä kuullutkaan, en edes Jehovan todistajilta! ;))

    Kun kolmiyhteinen Jumala uhrasi poikansa, hän uhrasi samalla itsensä; teki ratkaisun ihmisten pelastamiseksi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


W kirjoitti:

Moni uskovainen uskoo nousevansa tuomiopäivänä haudastaan.

Moni uskovainen uskoo,että maapallo luotiin n.5000 vuotta sitten.Näin siitäkin huolimatta,että
maakerrostumista löytyy miljoonien vuosien ikäisiä fossiileja.

Moni uskovainen uskoo persoonalliseen jumalaan.

Monen uskovaisen mielestä Jeesus oli Jumala.

Moni uskovainen uskoo,että vain jeesukseen uskomalla pelastutaan ja mennään taivaaseen.
Näin siitäkin huolimatta,että miljardit ihmiset maailmassa eivät tätä näkemystä jaa.

Onko uskovainen ahdasmielinen ja itsekäs varatessaan taivaspaikan itselleen ja tuomitsemalla muut helvettiin?
-Ei tietenkään,sillä hän on pyhän hengen valaisema ja julistaa vain raamatun totuutta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu