Ehkä minun ei pitäisi tehdä tätä. Teen sen silti. Yhteinen elämämme on lopussa, kai minun pitäisi kiittää kaikista näistä yhteisistä vuosista, eikä pyydellä anteeksi. Silti olen pahoillani, että kärsivällisyyteni ei riittänyt enempään. Olen epätäydellinen, keskeneräinen ja vasta matkalla omaan elämääni. En osannut auttaa sinua, olla ymmärtäväinen, hellä, kuunteleva ja rakastava vaimo. Anteeksi että rakkautemme kuoli. Se kuoli ja se haudattiin hiljaisuudessa. Anteeksi kaikki ne hetket jolloin olen syyttänyt sinua, vaikka sitä syytä olisi pitänyt etsiä omasta itsestäni. Vaikka en edes tiedä onko syyllistä olemassakaan... anteeksi kun en tiedä. Anteeksi etten aina osannut löytää vastausta, en jaksanut enää etsiä syytä jaksaa yhdessä. Anteeksi heikkouteni ja voimattomuuteni. Anteeksi myöskin kärsimättömyyteni sinun suhteesi, ja se etten aina jaksanut odottaa. Anteeksi etten jaksanut odottaa kosketustasi, lämmintä kättäsi kädessäni ja helliä sanojasi. Anteeksi, että olin joskus niin vihainen, ettet voinut lähestyä minua. Anteeksi tahdon pyytää sinulta mieheni unelmia, jotka asetin suhteesi, ne olivat omia kuvitelmiani eikä aina oikeita. Mutta silti tahdon kiittää yhteisistä lapsistamme ja siitä että annoit minulle mahdollisuuden onneen... Ja sitten kun olemme valmiita antamaan itsellemme anteeksi, voimme jatkaa eteenpäin, emme yhdessä, mutta yhteiset muistot ja kokemukset mukanamme entistä vahvempina.
Hard to say I'm sorry......
~shakira71~
0969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.