Uskiksen ja ei-uskiksen ero!

se joka henkilökohtaisesti uskoo Jeesukseen, on kääntänyt selkänsä Hänelle, mutta se, joka kulkee kieltäjänä ja pilkkaajana, elää Jumalan armossa?

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä ja veressä julistan Jumalan totuuden voittoa tuon valhehengen ja eksytyksen yli.
Jeesus on Herra.

Siteeraat Paavalin kirjettä Tiitukselle, jae 2:11.
On hyväksi lukea jae omassa yhteydessään irroittamatta asiaa kokonaisuudesta. Edellisissä jakeissa (2:1-10) Paavali antaa neuvoja kaikille uskoville ja kehottaa että nämä omassa elämässään olkoot vanhoja tai nuoria, miehiä tai naisia, palvelijoita tai isäntiä eläisivät Jumalan kunniaksi Hänen tahtonsa mukaisella tavalla ja näin "Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat".
Sen jälkeen hän kirjoittaa:
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille."
Kukaan mies ei voi sanoa että Jumalan armo ei kuulu naiselle tai että nainen on Jumalan edessä vähäarvoisempi - kukaan vanha ei voi vedota Jumalan edessä ikäänsä että on sen tähden Jumalalle kelvollisempi ja että Jumalan armoa ei voi tuntea nuorukainen - kukaan ei voi vedota tekemisissään asemaansa että onko isäntä tai palvelija ja onko taloudellisen tilanteensa tähden pakotettu epärehellisyyteen, sellaiset puolustelut eivät Jumalalle kelpaa: jos olemme ottaneet Jeesuksen Kristuksen vastaan niin Jumalan armo kasvattaa meitä kaikkia totuudelliseen elämään, on asemamme ihmisten edessä mikä tahansa.
Jumalan armo kuuluu siis kaikille katsomatta sukupuoleen tai asemaan.
Tämä on tekstikohdan konteksti!

Jos jaetta laajennetaan koskemaan ei ainoastaan kaikkia ihmisiä uskoon tultuaan, kuten konteksti jakeet 1-10 antaa aihetta olettaa, vaan kaikkia ihmisiä yleensä, niin sekin on kyllä raamatullinen näkemys ja itse henkilökohtaisesti luen kyseisen jakeen juuri tällä tavalla. Armo todellakin on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille Jeesuksessa Kristuksessa. Niin niille jotka ovat uskossa että myöskin niille jotka eivät ole uskossa. Siinä on kuitenkin se ero että jälkimmäistä ihmisryhmää armo ei iankaikkisessa pelastavassa mielessä hyödytä.

Jeesus on ristillä sovittanut jokaisen synnit. Siinä mielessä Jumalan armo on kaikille. Siksi juuri Jumalan rakkaus vetää ihmistä ristin juurelle kohtaamaan Jeesuksen pelastajakseen ja henkilökohtaiseen yhteyteen ja suhteeseen Jumalan kanssa, koska vasta siinä tullaan sisälle Kristuksessa olevaan armoon ja Jumalan lapseksi. Muuten armo jää pelastavassa mielessä turhaksi yksilön kohdalla. Tästä apostoli Paavali (sama henkilö joka on kirjoittanut siteeraamasi kohdan Tiit.2:11) julistaa Jumalan Hengen johtamana toisessa korinttolaiskirjeessä aivan selvästi: "Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." Ja vielä voimakkaampi kaksi jaetta myöhemmin: "Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi."

Vielä tärkeämpi kuin luvun alkujakeet (1-10) on loppujakeet (12-15) ymmärtääksemme jakeen 1:11 oikeassa yhteydessään raamatullisella tavalla, osana Jumalan kokonaisilmoitusta.

Tiit.1:11,12:
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa..."
Siis keitä ihmisiä Jumalan armo kasvattaa elämään näin?
Niitä jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan ja ovat tulleet sisälle Hänessä olevaan armoon. Heitä kasvattaa Jumalan armo. Jumala ei kasvata lakihenkisellä käskyttämisellä vaan armollaan kun katsomme Jeesukseen ja Häneen turvaamme. Ihana yhteys Vapahtajaan on sisällisesti uudistavaa elämää jossa Pyhä Henki kasvattaa ja muuttaa Jumalan armon tuntemisen kautta. Siksi jokaisen uskovan ensisijaisin asia on päivittäin käytännöllisellä tavalla turvata Jeesukseen ja ottaa vastaan Hänen apuaan omien uskonnollisten suorittamisten sijasta. Kiitos Jumalalle evankeliumin totuudesta.

Paavalin ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle 4:10 puhutaan kaikista ihmisistä kuten Tiit.2:11 ja ainakin tässä on kyse "kaikista ihmisistä" laajassa muodossa koskien koko ihmiskuntaa.
"Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien." (2.Kor.4:10).
Kuten edellä totesin, armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille, siten voimme sanoa että Jumala on kaikkien vapahtaja, mutta ainoastaan uskovat ovat sisällä tuossa armossa, todellisessa sydämenyhteydessä Kristukseen.

"...varsinkin uskovien."
Hän on vapahtajamme kaikissa kysymyksissämme, ongelmissamme, ristiriidoissa, ahdingoissamme. Läsnäoleva Jumala johon saamme ja voimme aina turvata Jeesuksen nimen kautta. Hän on kanssamme joka päivä. Ei-uskoville on Jeesus Kristus syntien sovittaja olemassaolevan lunastuksen mahdollisuutena, mahdollisuus armon täyteyteen, jota nämä eivät vielä tunne, pelastus ei ole totta heissä; mutta uskoville Hän on läsnäoleva Vapahtaja ja apu joka hetki, koska he ovat Hänessä pelastetut ja tuntevat Jumalan.

Kyse ei ole nyt siitä olenko minä vai sinä oikeassa vaan siitä mitä Raamattu oikeasti sanoo. Lue Jumalan sanaa rukoillen ja pyydä että Jumala avaa sieltä totuutensa, niin huuda Hänen puoleensa, että kaikki mikä tulkinnassasi on Saatanasta ja ruokkii omaa lihallista mieltäsi joutuu väistymään Pyhän Hengen valon ja auktoriteetin tieltä.

Evankeliumi julistaa Jeesusta Kristusta ja se on velvoittava kutsu Hänen vastaanottamiseensa, nöyrtyminen juuri siihen pelastuksen tiehen jonka Jumala on valmistanut.
Kun asiaa katsotaan taivaallisesta näkökulmasta lahja on valmiina kaikkia varten, mutta se avautuu vanhurskaudeksi vasta vastaanottamisen kautta, jota ilman se on hedelmätön ja hyödytön.

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän edestämme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2.Kor.5:21).
Jeesuksen vastaanottaminen osoittaa valloille ja voimille Jumalan pelastusteon. Kun syntinen nöyrtyy Jeesuksen vastaanottamiseen niin että Jumala antaa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen osallisuuden Jeesuksen uhrin kautta, on vastaansanomattoman selvää että Jumalan pelastusteko on toteutunut. Jumalan kirkkaus uskovan sydämessä on siis hengellinen todistus Hänen oikeudenmukaisuudestaan, että kaikki on tehty oikein ja hyvin. Tällä tavalla uskova todistaa kaikelle näkymättömälle todellisuudelle vastaansanomattoman selvästi että Jumalan suorittama työ Golgatalla on todellinen ja Jeesuksen veri saa aikaan anteeksiantamuksen, koska on tapahtunut ilmeinen ihme: syntisen sisimpään on vuodatettu yhteys Jumalaan ja hän ei ole enää erossa, hänessä on Hengen kirkkaus.

2.Kor.5:17-21 Elävän uutisen mukaan (vapaamuotoinen, selittävä käännös):
"Kun jostakusta tulee Kristuksen oma, hänestä tulee sisäisesti kokonaan toinen ihminen. Hänen ei ole sama kuin ennen: uusi elämä on alkanut. Kaikki tämä uusi on Jumalan aikaansaamaa. Hän on liittänyt meidät takaisin yhteyteensä sen avulla, mitä Jeesus Kristus teki. Lisäksi Jumala on antanut meille oikeuden kehottaa kaikkia ihmisiä tulemaan hänen luokseen ja suostumaan sovintoon hänen kanssaan. Jumala itse oli Kristuksessa ja teki hänen välityksellään sovinnon ihmiskunnan ja itsensä välille. Hän ei enää ottanut huomioon ihmisten syntejä, vaan pyyhki ne pois. Tämä on se valtava sanoma, jota hän lähetti meidät levittämään. Me olemme Kristuksen lähettiläitä. Jumala pyytää meidän välityksellämme: hyväksykää sovintotarjous, jonka Jumala on tehnyt. Pyydämme sitä hartaasti - niin kuin Kristus itse pyytäisi: ottakaa vastaan hänen rakkautensa. Jumala antoi meidän syntimme synnittömän Kristuksen kannettavaksi, että me saisimme Jumalan täyden hyväksymisen!"

Joh.3:16-18:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen."

Room.8:32 "kaikkien meidän edestämme" tarkoittaa kaikkia uskovia. Paavali kirjoittaa:
"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"

Efesolaiskirje 3:8-12.
"Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka on ikuisista ajoista asti ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän on säätänyt Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö."

Vielä Tiit.2:11 kontekstiin ja mitä vastaanotettu armo saa aikaan kristityssä. Jae 13: Jeesuksen paluun ja sen myötä tapahtuvan täyden kirkkauden ilmestymisen odottamista - tulee päivä jolloin jokainen, joka on Häneen uskossa turvannut, saa tuntea Kristuksen aivan täydellisesti. Täällä alhaalla tuntemisemme on kaikesta armon rikkaudesta huolimatta vielä vajavaista. Jae 14: puhdistautumista palvelevaan ja epäitsekkääseen elämään niin että tahdomme ahkerasti tehdä hyviä tekoja.
Luvun viimeinen jae (2:15) on edellisiin perustuva Paavalin kehoitus Timoteukselle puhua näitä asioita, kehoittaa ja jopa nuhdella. Viimeisessä lauseessa Paavali vielä sanoo että kenenkään ei pidä halveksia Timoteusta siitä että hän tällaisia asioita opettaa.
On siis täysin nurinkurista käyttää kohtaa "armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" osoittamaan että henkilökohtainen usko ja evankeliumin julistaminen on vastoin Jumalan ihanaa armoa. Juuri henkilökohtainen evankeliumin vastaanottaminen on tie (kaikille ilmestyneen) armon avautumiseen henkilökohtaiseksi pelastukseksi.

Ulkopuolella Jeesuksen - ei mitään. Jeesuksessa Kristuksessa - armon kaikki kyllyys. Ylistetty olkoon Jumala ihmeellisen pelastussuunnitelmansa ihanuudesta Jeesuksessa Kristuksessa, jossa on Jumalan tuntemisen koko rikkaus.

Paavalin kirje Tiitukselle luku 2 osoittaa siis että pelastuksen on tultava näkyviin myös käytännön elämässä, muuten se ei ole aitoa. Armoa voidaan käyttää teologisena abstraktiona ja käsitteenä johon vetoamalla sallitaan synti ja jumalaton elämä, mutta silloin kyseessä on pelkästään ulkokohtainen käsite, todellisesta armon tuntemisesta ei ole tietoakaan. Todellinen armo johtaa aina muuttumiseen.
Pelastuksen kokemisesta alkaa pyhityksen tie ja hengellinen kasvu.

Pyhitys kuuluu Raamatun mukaan uskovan elämään olennaisesti.
Emme tule pelastetuiksi henkilökohtaisen kasvun kautta, mutta jos olemme pelastuneet on yhteytemme luonnollisena seurauksena kasvu, joka tulee näkyviin muuttuneena elämäntapana, se kumpuaa Kristuksen hyvyydestä, turvatessamme ihanaan pelastajaamme: ei johonkin ajatusrakennelmaan ja utopiaan, vaan todelliseen persoonaan, Jeesukseen. Päivittäin.
Näin ollen pyhityskin on armoa.
Kristillisyydessä - joka on elävää toivoa - kaikki perustuu Jeesuksen hyvyyteen läsnäolon todellisuutena uskovan elämässä. Juuri Hän on Jumalan vaikuttava ja pelastava armo.
Armo on löydettävissä vain Jeesuksessa.

Joka USKOO ja kastetaan pelastuu mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen.

...lienee juuri tuon tietoisuuden tason määrässä,kö ?!?
Uskokoon(?) ken haluaa mihin vain,mutta me älykkäät yksilöt tiedämme(!) todellisuuden !!!
lol
;-)

Vähän sekava viesti. Miten niin se on suurinta itsekkyyttä jos kuvittelee pelastuvansa uskollaan? Jos uskoo Raamattuun ja yrittää tehdä niikuin siinä kehoitetaan ( esim. rakasta Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseäsi jne )niin jos se on itsekkyyttä niin olkoon vaan mun puolesta.