Puhuiko Väinö asiasta?

Eräs kangasniemeläinen mies kerran totesi minulle, että "tiijätkö miten minä suarnoisin, jos minä pappi olisin?" Minun oli vaikea arvata, mitä Väinöllä oli mielessä. Sitten hän jatkoi: "Minä suarnoisin, että kiäntykkee, kiäntykkee hyvät ihmiset jo kesäkelin aekana ennenkun tiet tukkeentuuvat ja kiäntyvähä teijän tekköö mielenne kuitenkin ja sitten on niin vaekeeta." Väinö ei ollut pappi eikä minkään vapaan uskonnollisen seurakunnan jäsen. Hän oli tavallinen luterilainen. Hän kuitenkin oli vakuuttunut sisitä, että Jumalan puoleen tulisi jokaisen kääntyä. Elämässään tulisi jokaisen Herran tahtoon suostua.

Väinö kertoi minulle myös toisen ajatuksensa. Hän mainitsi kerran, että "kun menen jossakin talossa käymään, jos näen Raamatun pöydällä, niin silloin sanon itselleni, Väinö varo tätä taloa." Hänellä oli nähtävästi ollut huonoja kokemuksia ns. uskovaisista ihmisistä. Väinö ei siis kuulunut mihinkään ns. vapaaseen suuntaan. Luterilainen pappi hänet Kangasniemellä siunasi viimeiselle matkalleen.

Eiköhän olisi aihetta meillä itsekullakin lopettaa tuo jatkuva toisten vikojen etsiminen.
Miksi meillä on tarvetta tunnustaa toisten syntejä? Eikö kannattaisi kääntää huomio omaan itseeen ja tutustua siihen mitä itse ajattelemme, puhumme ja teemme? Parannuksen tekeminen kannattaa aloittaa omasta itsestä eikä toisista. Siunausta teille kaikkille. Nyt on aivan ihana talvipäivä.
4193
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

ihanko adventistienkin pitää lopettaa toisten arvosteleminen ja käännytys?

Äänestä
  • on minusta toisten vähättelyä ja siihen ei tulisi kenenkään ryhtyä. Eikö löydy mitään muuta rakentavampaa kirjoittelemista kuin jatkuva toisten moittiminen? Eivätkö ihmiset, vaikka heillä olisikin erilaiset uskonnolliset taustat, silti voisi yhdessä pohtia kaikkia kiinnostavia asioita? Onko niin, että jotkut yksilöt saavat jotakin potkua tai tyydytystä siitä, kun saavat toisia arvostella? Minä en ainakaan kykene sellaisesta nauttimaan. En ymmärrä sitäkään, että mitä ihmeen hyvää sellainen palvelee?

    Äänestä

  • poika kirjoitti:

    on minusta toisten vähättelyä ja siihen ei tulisi kenenkään ryhtyä. Eikö löydy mitään muuta rakentavampaa kirjoittelemista kuin jatkuva toisten moittiminen? Eivätkö ihmiset, vaikka heillä olisikin erilaiset uskonnolliset taustat, silti voisi yhdessä pohtia kaikkia kiinnostavia asioita? Onko niin, että jotkut yksilöt saavat jotakin potkua tai tyydytystä siitä, kun saavat toisia arvostella? Minä en ainakaan kykene sellaisesta nauttimaan. En ymmärrä sitäkään, että mitä ihmeen hyvää sellainen palvelee?

    että muita on koko ajan arvosteltava.Sehän tehdään aina kun he näkevät muita ihmisiä tekemässä toisin kuin he.Työssä sen olen kokenut.
    Ruokatunnin jälkeen puheena on aina ruokailutavat ja terveysintoilu.

    Äänestä

  • ruusunmarja kirjoitti:

    että muita on koko ajan arvosteltava.Sehän tehdään aina kun he näkevät muita ihmisiä tekemässä toisin kuin he.Työssä sen olen kokenut.
    Ruokatunnin jälkeen puheena on aina ruokailutavat ja terveysintoilu.

    Nimim. "ruusunmarjalle" vastaus. Olen ollut työpaikan rukouspiirissä,jossa mukana henk.4 eri seurakunnasta. Myös adv. Meillä ei koskaan ollut erimielisyyttä uskon asioista! Kristityillä on keskinäinen rakkaus. Ovat saman P-H johdossa. Ei P-H ole ristiriidassa itsensä kanssa. Teostaan ihminen tunnetaan.On ilo rukoilla yhdessä P-H johdossa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


poika kirjoitti:

Eräs kangasniemeläinen mies kerran totesi minulle, että "tiijätkö miten minä suarnoisin, jos minä pappi olisin?" Minun oli vaikea arvata, mitä Väinöllä oli mielessä. Sitten hän jatkoi: "Minä suarnoisin, että kiäntykkee, kiäntykkee hyvät ihmiset jo kesäkelin aekana ennenkun tiet tukkeentuuvat ja kiäntyvähä teijän tekköö mielenne kuitenkin ja sitten on niin vaekeeta." Väinö ei ollut pappi eikä minkään vapaan uskonnollisen seurakunnan jäsen. Hän oli tavallinen luterilainen. Hän kuitenkin oli vakuuttunut sisitä, että Jumalan puoleen tulisi jokaisen kääntyä. Elämässään tulisi jokaisen Herran tahtoon suostua.

Väinö kertoi minulle myös toisen ajatuksensa. Hän mainitsi kerran, että "kun menen jossakin talossa käymään, jos näen Raamatun pöydällä, niin silloin sanon itselleni, Väinö varo tätä taloa." Hänellä oli nähtävästi ollut huonoja kokemuksia ns. uskovaisista ihmisistä. Väinö ei siis kuulunut mihinkään ns. vapaaseen suuntaan. Luterilainen pappi hänet Kangasniemellä siunasi viimeiselle matkalleen.

Eiköhän olisi aihetta meillä itsekullakin lopettaa tuo jatkuva toisten vikojen etsiminen.
Miksi meillä on tarvetta tunnustaa toisten syntejä? Eikö kannattaisi kääntää huomio omaan itseeen ja tutustua siihen mitä itse ajattelemme, puhumme ja teemme? Parannuksen tekeminen kannattaa aloittaa omasta itsestä eikä toisista. Siunausta teille kaikkille. Nyt on aivan ihana talvipäivä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu