.
Keskusta rankaisee raskaasti omiaan kun se ajaa kritiikittä EU-myönteistä politiikkaa ja sallii SAK-SDP:n ohjata hallituksen kautta maan pääasioita. Näin toimiessaan Keskusta vetelee ympäri korvia varsinkin perusjoukkojaan alkutuottajia sekä PK-tasoisia perhe -ja pienyrittäjiä jättämällä heidän asiansa noteeraamatta, pahimmillaan täysin heitteille.
Raskaimmin EU-virheistä kärsineitten alkutuottajien ja muitten yrittäjien rinnalla saavat samassa löylytyksessä osansa Keskustan vahvojen maakuntien tukijoukot. Epäselvä jatkuva jupina verouudistuksista ja edestakainen, uhittelua pahimmillaan muistuttava SDP-vetoinen kuntaremontti eivät nosta mielialoja. Lipposen hallituksen ajoilta periytyvien pakkolainojen maksujen tahallinen viivyttely ei todellakaan nosta Keskusta osakkeita maakunnissa, ongelmien ytimessä kamppailevien maakunnan vaikuttajien keskuudessa.
Jokainen kansalainen ymmärtää, että hallituksen tehtäviin kuuluu toimia lainsäännön valmistelijan ja toimeen laiton sekä eri ministereitten ylimmän valvojan asemassaan. Tärkeätä osaa lainsäädäntötyössä edustavat virheitten oikaisut, korjaavien lakien ja asetusten säätäminen.
Keskustan jäätyä oppositioon 1987 on lainsäädäntömme, ulkopolitiikkamme, käsitys sivistysvaltiosta ja länsimaisesta demokratiasta kokenut jyrkkiä käännöksiä lähinnä SAK-SDP:n tahdon mukaiseen suuntaan. Siinä pelissä ovat monet ministeriöt siirtyneet Hakaniemen valvontaan ja määräämisvaltaan, monet perinteiset yhteiskunnan perussolut joutuneet väkivallan kohteeksi ja muuttuneet aivan muuksi kuin kansan enemmistö, keskusta-oikeistolainen väestö mitenkään olisi sallinut asioittemme ajautuvan.
Omana merkkipaalunaan tuon ajan jälkeisissä tapahtumissa on monen mielestä tahallisesti tai ainakin sulassa typeryydessä järjestetty lama, jonka taustalta löytyy 1986 SP:ssa ilman eduskunnan tai pankkivaltuusmiesten seurantaa päätetty valuuttamme valvonnan vapauttaminen. Salaisena kelvottomana ja valvomattomana päätöksenä se johti pankkikriisiin ja lamaan.
Päätöksen perimmäisenä syynä oli EU-liitokseen valmistautuminen. Tuolloin tiedettiin että EU:n ovet olisivat pysyneet kiinni säännöstellyn valuutan hakijalta, "eikä niin suurta asiaa kuin EU-integraatioita saanut ennakkoon päästää kaiken kansan reposteltavaksi", kuten eräs tunnettu EU-haukka sitten jäljempänä lausui.
Mauno Koiviston todellisessa ohjauksessa tehtyä toimenpidettä ei milloinkaan ole virallisesti tutkittu eikä syyllisiä asiaan etsitty. Varmaa on, että saimme SP:n kautta Koiviston ja taustavaikuttajien junaileman salaisen päätöksen tuloksena kasinopelin mahdottomat ajat, pankkikriisin, Koiviston konklaavin salatut oudot päätökset sekä niiden kautta ytimeemme kaikkeen sekaantuvan pernsteinilais-koivistolaisen sosialismin mallin ja kansan kahtia jakavan ristiriidan.
Jos kuka vain, milloin vai, kirkkain silmin väittäisi että tuon ajan kummajaisissa, raskaissa korvaamattomissa virheissä, presidentti-instituution ja Tarja Halosen mahtikäskyllä salaiseksi julistetuissa, holveihin kätketyissä jäljissä ei olisi maan hallituksella mitään sanottava, ei mitään oikaistavaa, niin sellainen sanoja joko syyllistyisi raskaaseen valheeseen tai ei sitten tuntisi lainkaan ympäröivän maailman, sen tätä päivää eikä suuren kansalaisten joukon, ehkä yli miljoonan suomalaisen elämänosan kovaa todellisuutta.
Miksi Keskustan johto puhuu kauniisti puolueen tulevaisuudesta laajan eurooppalaisen perheen osana suuren konsensuksen vallitessa, mutta ei uskolla laittaa kortta ristiin edes omiensa puolesta, ei edes tunnustaa virheitä saatikka ryhtyä niitä korjaamaan?
Vastuu omiensa auttamisesta kuuluu johdolle. Vaikeuksiin joutuneitten hätä, monien ollessa jopa omaa syyttään yhä heikkenevässä elämäntilanteessa, ei poistu niiden vastaamisesta työvuorossa olevan johdon mykkäilyllä.
Valtiomiehet ja todelliset joukkojen johtajat nousevat esiin ja erottuvat massasta silloin kun myös oma nahka on vaarassa kärähtää. Missä ovat nyt ne Keskustan nimissä valtaa saaneet valtiomiehet ja todelliset johtajat?
Nyt on käsillä suuri tilaus näyttää kyntensä. Todellisten vastattavien asioitten pöytä on katettuna niille jotka ovat työntyneet tarjolle ja tulleet valituiksi yhteisten asioittemme hoitajiksi, päässeet puolueen ja suuren poliittisen liikkeen johtoon.
Miksi nyt, suuren visiomme hyväksynnän aattona, alastoman kovan totuuden päivänpolitiikkaan ytimessä vastuullisena toimiva oma johtomme vaikenee kumuloituvista suurongelmista niin maakunnissa kuin kaupungeissa, vaikka Keskusta on virallisesti maan johtava hallituspuolue?
Uusi periaateohjelman, mutta kenen periaatteet?
******************************************
Alkutuottajien hätä ja nouseva viha, yrittäjien unohtaminen ja maakuntien laskevat suhdanteet eivät esiinny periaateohjelman sisällössä, vaikka niiden kuuluisi siellä olla Keskustan tähän päivään ja tulevaisuuteen keskeisimmin vaikuttavina faktoina. Periaatteisiin uskoisi kuuluvan sen vanhan viisaan maakunnan miehen, pitäjäneuvoksen ja yrittäjän, tavallisen kansan elämää ymmärtävän näkijän kaukonäköisyys, jonka varaan Keskustan nousu maan suurimaksi on alkujaan voitu rakentaa.
Miten Keskusta voi edes ilman sanottavaa mainintaa ohittaa EU:n kasvavan osuuden ja sen mukana kasvavat riskit, sekä sen mukana kumuloituneet kiistattoman raskaat ongelmat?
Kysyn miksi, todella painottaen, kun koko puolueen, koko maamme linjat määräytyvät suuressa hämmennyksessä olevan EU:n valtarakenteiden kautta sen muotoisiksi, että pahimmillaan meillä ei ole mitään sanomista omissa asioissamme?
Tuossa Keskustan uudessa visiossa, Oulun puoluekokoukseen hyväksyttäväksi nostettavassa periaateohjelmassa ei Keskusta todellakaan nosta julkisuuteen omiensa suojelua missään muodossaan, ei sano sivulausettakaan halukkuudestaan pyrkiä korjaamaan tehtyjen raskaitten virheitten jälkiä, ei itse osittain aiheuttamansa laman ja sen vääryyksien korjaamisesta, ei laman uhrien kunnian ja maineen palauttamisesta saatikka heille aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta.
Oma johtomme puuhaa sulassa sovussa SDP-SAK:n hallituskumppanina ja Hakaniemen tukiryhmänä yhteistä EU-visiotaan kuin itsestään selvyytenä, mutta ei tunnu ymmärtävän tai piittaavan rahtukaan siitä että samalla ovat käynnissä Keskustan omien ydinjoukkojen, sen aikaansaavimman osan alkutuottajien, ongelmiin ajautuvien PK-yrittäjien sekä Keskustan oman, elintärkeän kannatuksen joukkohautajaisten valmistelut.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Keskusta rankaisee raskaasti omiaan kun se ajaa kritiikittä EU-myönteistä politiikkaa ja sallii SAK-SDP:n ohjata hallituksen kautta maan pääasioita. Näin toimiessaan Keskusta vetelee ympäri korvia varsinkin perusjoukkojaan alkutuottajia sekä PK-tasoisia perhe -ja pienyrittäjiä jättämällä heidän asiansa noteeraamatta, pahimmillaan täysin heitteille.
Raskaimmin EU-virheistä kärsineitten alkutuottajien ja muitten yrittäjien rinnalla saavat samassa löylytyksessä osansa Keskustan vahvojen maakuntien tukijoukot. Epäselvä jatkuva jupina verouudistuksista ja edestakainen, uhittelua pahimmillaan muistuttava SDP-vetoinen kuntaremontti eivät nosta mielialoja. Lipposen hallituksen ajoilta periytyvien pakkolainojen maksujen tahallinen viivyttely ei todellakaan nosta Keskusta osakkeita maakunnissa, ongelmien ytimessä kamppailevien maakunnan vaikuttajien keskuudessa.
Jokainen kansalainen ymmärtää, että hallituksen tehtäviin kuuluu toimia lainsäännön valmistelijan ja toimeen laiton sekä eri ministereitten ylimmän valvojan asemassaan. Tärkeätä osaa lainsäädäntötyössä edustavat virheitten oikaisut, korjaavien lakien ja asetusten säätäminen.
Keskustan jäätyä oppositioon 1987 on lainsäädäntömme, ulkopolitiikkamme, käsitys sivistysvaltiosta ja länsimaisesta demokratiasta kokenut jyrkkiä käännöksiä lähinnä SAK-SDP:n tahdon mukaiseen suuntaan. Siinä pelissä ovat monet ministeriöt siirtyneet Hakaniemen valvontaan ja määräämisvaltaan, monet perinteiset yhteiskunnan perussolut joutuneet väkivallan kohteeksi ja muuttuneet aivan muuksi kuin kansan enemmistö, keskusta-oikeistolainen väestö mitenkään olisi sallinut asioittemme ajautuvan.
Omana merkkipaalunaan tuon ajan jälkeisissä tapahtumissa on monen mielestä tahallisesti tai ainakin sulassa typeryydessä järjestetty lama, jonka taustalta löytyy 1986 SP:ssa ilman eduskunnan tai pankkivaltuusmiesten seurantaa päätetty valuuttamme valvonnan vapauttaminen. Salaisena kelvottomana ja valvomattomana päätöksenä se johti pankkikriisiin ja lamaan.
Päätöksen perimmäisenä syynä oli EU-liitokseen valmistautuminen. Tuolloin tiedettiin että EU:n ovet olisivat pysyneet kiinni säännöstellyn valuutan hakijalta, "eikä niin suurta asiaa kuin EU-integraatioita saanut ennakkoon päästää kaiken kansan reposteltavaksi", kuten eräs tunnettu EU-haukka sitten jäljempänä lausui.
Mauno Koiviston todellisessa ohjauksessa tehtyä toimenpidettä ei milloinkaan ole virallisesti tutkittu eikä syyllisiä asiaan etsitty. Varmaa on, että saimme SP:n kautta Koiviston ja taustavaikuttajien junaileman salaisen päätöksen tuloksena kasinopelin mahdottomat ajat, pankkikriisin, Koiviston konklaavin salatut oudot päätökset sekä niiden kautta ytimeemme kaikkeen sekaantuvan pernsteinilais-koivistolaisen sosialismin mallin ja kansan kahtia jakavan ristiriidan.
Jos kuka vain, milloin vai, kirkkain silmin väittäisi että tuon ajan kummajaisissa, raskaissa korvaamattomissa virheissä, presidentti-instituution ja Tarja Halosen mahtikäskyllä salaiseksi julistetuissa, holveihin kätketyissä jäljissä ei olisi maan hallituksella mitään sanottava, ei mitään oikaistavaa, niin sellainen sanoja joko syyllistyisi raskaaseen valheeseen tai ei sitten tuntisi lainkaan ympäröivän maailman, sen tätä päivää eikä suuren kansalaisten joukon, ehkä yli miljoonan suomalaisen elämänosan kovaa todellisuutta.
Miksi Keskustan johto puhuu kauniisti puolueen tulevaisuudesta laajan eurooppalaisen perheen osana suuren konsensuksen vallitessa, mutta ei uskolla laittaa kortta ristiin edes omiensa puolesta, ei edes tunnustaa virheitä saatikka ryhtyä niitä korjaamaan?
Vastuu omiensa auttamisesta kuuluu johdolle. Vaikeuksiin joutuneitten hätä, monien ollessa jopa omaa syyttään yhä heikkenevässä elämäntilanteessa, ei poistu niiden vastaamisesta työvuorossa olevan johdon mykkäilyllä.
Valtiomiehet ja todelliset joukkojen johtajat nousevat esiin ja erottuvat massasta silloin kun myös oma nahka on vaarassa kärähtää. Missä ovat nyt ne Keskustan nimissä valtaa saaneet valtiomiehet ja todelliset johtajat?
Nyt on käsillä suuri tilaus näyttää kyntensä. Todellisten vastattavien asioitten pöytä on katettuna niille jotka ovat työntyneet tarjolle ja tulleet valituiksi yhteisten asioittemme hoitajiksi, päässeet puolueen ja suuren poliittisen liikkeen johtoon.
Miksi nyt, suuren visiomme hyväksynnän aattona, alastoman kovan totuuden päivänpolitiikkaan ytimessä vastuullisena toimiva oma johtomme vaikenee kumuloituvista suurongelmista niin maakunnissa kuin kaupungeissa, vaikka Keskusta on virallisesti maan johtava hallituspuolue?
Uusi periaateohjelman, mutta kenen periaatteet?
******************************************
Alkutuottajien hätä ja nouseva viha, yrittäjien unohtaminen ja maakuntien laskevat suhdanteet eivät esiinny periaateohjelman sisällössä, vaikka niiden kuuluisi siellä olla Keskustan tähän päivään ja tulevaisuuteen keskeisimmin vaikuttavina faktoina. Periaatteisiin uskoisi kuuluvan sen vanhan viisaan maakunnan miehen, pitäjäneuvoksen ja yrittäjän, tavallisen kansan elämää ymmärtävän näkijän kaukonäköisyys, jonka varaan Keskustan nousu maan suurimaksi on alkujaan voitu rakentaa.
Miten Keskusta voi edes ilman sanottavaa mainintaa ohittaa EU:n kasvavan osuuden ja sen mukana kasvavat riskit, sekä sen mukana kumuloituneet kiistattoman raskaat ongelmat?
Kysyn miksi, todella painottaen, kun koko puolueen, koko maamme linjat määräytyvät suuressa hämmennyksessä olevan EU:n valtarakenteiden kautta sen muotoisiksi, että pahimmillaan meillä ei ole mitään sanomista omissa asioissamme?
Tuossa Keskustan uudessa visiossa, Oulun puoluekokoukseen hyväksyttäväksi nostettavassa periaateohjelmassa ei Keskusta todellakaan nosta julkisuuteen omiensa suojelua missään muodossaan, ei sano sivulausettakaan halukkuudestaan pyrkiä korjaamaan tehtyjen raskaitten virheitten jälkiä, ei itse osittain aiheuttamansa laman ja sen vääryyksien korjaamisesta, ei laman uhrien kunnian ja maineen palauttamisesta saatikka heille aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta.
Oma johtomme puuhaa sulassa sovussa SDP-SAK:n hallituskumppanina ja Hakaniemen tukiryhmänä yhteistä EU-visiotaan kuin itsestään selvyytenä, mutta ei tunnu ymmärtävän tai piittaavan rahtukaan siitä että samalla ovat käynnissä Keskustan omien ydinjoukkojen, sen aikaansaavimman osan alkutuottajien, ongelmiin ajautuvien PK-yrittäjien sekä Keskustan oman, elintärkeän kannatuksen joukkohautajaisten valmistelut.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä myös sinun pitäisi tulla maan pinnalle ja ottaa kantaa oikeisiin asioihin, eikä syleillä taivaita, kun siihen eivät riitä enempää kätesi kuin pääsikään.
Tähän linkittämässäni avauksessa sanottu koskee sinuakin. Vaikka et mikään duunari lienekään, kun olet kai yrittänyt olla jonkin sortin kapitalisti sinäkin. Mutta tietääkseni huonosti sinullekin on käynyt ja duunarit verorahoillaan nyt sinutkin kurja elättävät. Ja vielä vaan kehtaat esiintyä porvarina!
Hyi hemmetti sitä tyhmyyttä! Sellainen tyhmyys on rikollista, olipa se synnynnäistä tai hankittua.
Lue ja koeta ajatella, jos siihen vähänkään pystyt:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014704817
.
Mitä muuta voitkaan tarjota kuin Hakaniemen kaikuja ja Otto Ville Kuusisen uutta tulemista?
Heitäpä voltit ja marx marx kohti Hakaniemen haukkalaa.
Seppo Hietanen
Siihen aikaan kun vanhaa vallattiin, Seppo Hietanen ei vielä ollut "liikuntarajoitteinen" kuten termi tänään kuuluu.
Siihen aikaan Seppo Hietanen oli stallareitten aatelia - Sirola-opistot ja Moskovat käynyt tosi vallankumouksellinen.
Nyttemmin Neuvostoliiton hajottua Sepon takki on kääntynyt vauhdikkaasti ja nyt sitä olla muka niin kepulaista että. Etten sanoisi "City-Kepulaista" - mikä jo terminä on täysin järjetön.
Ilkka Kylävaara on julkaissut stasi-listan nimet kirjassaan ”Taistolaisuuden musta kirja, Tammi 2004”. Kunnianloukkaus-oikeusjuttua Kylävaaraa vastaan ei ole tähän päivään mennessä nostettu – lista pitänee siis paikkansa.
Kylävaaran julkaiseman tiedon mukaan stasi-listalla olevat nimet ovat SDP:n kovinta kärkeä. Eipä ihme, että niitä on varjeltu valtakunnansalaisuutena.
Listalla:
- Tarja Halonen
- Paavo Lipponen
- Ulf Sundqvist
- Erkki Liikanen
- Kalevi Sorsa.
Ei lapsiinsekaantuja Seppo Hietastakaan vastaan ole nostettu tiettävästi kunnianloukkausssyytettä, vaikka lapsiinsekaantuja itse syyttää lapsiinsekaantumisestaan muita.
Taisto Sinisalo puhuu
http://www.yle.fi/multifoorumi/arkki/zgo.php?z=20031219184580787725
"Taistolaisuuden mustaa kirjaa" puuhataan
http://www.tiedonantaja.fi/arkisto/0406pohjaartikkoti.html
Hankkeen takapiruna muun muassa Ben Zyskovicz
Tunnelma kustannusyhtiö Tammen järjestämässä tiedotustilaisuudessa viime tiistaina oli lievästi sanoen epätodellinen. Tilaisuudessa kerrottiin, että nyt ryhdytään kokoamaan "Taistolaisuuden mustaa kirjaa". Tekivätkö "taistolaiset" kollektiivisen maanpetoksen, kun ihailun kohteina olivat väkivaltainen vallankumous ja Neuvostoliiton diktatuuri? kyseli kirjan toimittajaksi höynäytetty Ilkka Kylävaara, itsekin aikoinaan "taistolaisiin" kuulunut, retorisesti avaussanoissaan.
Kylävaara ei tuntunut tietävän, että "taistolaiset" tavoittelivat rauhanomaista ja kansan enemmistön tahdon mukaista siirtymistä sosialismiin ja suomalaiset perinteet ja erityispiirteet huomioon ottavaa sosialismia.
Sitten marssitettiin esille panelistit: kokoomuksen oikeistosiiven kansanedustaja Ben Zyskovicz, entinen ruotsalaisen kansanpuolueen oikeistosiiven kansanedustaja Jutta Zilliacus, entinen Ilta-Sanomien päätoimittaja ja keskustan kaupunginvaltuutettu Martti Huhtamäki sekä entinen Kulttuurityöntekijäin liiton jäsen, tuottaja-ohjaaja Hannu Kahakorpi.
Myös Rauhanpuolustajat ja Yle tulilinjalla
Panelisteillakaan Zyskoviczia lukuun ottamatta ei tuntunut olevan oikein käsitystä siitä, mistä oikeasti oli kyse. Paljolti puhuttiin asian vierestä.
Zilliacus puhui Viron miehityksestä 1940, siitä miten hänet yritettiin vaientaa eduskunnassa, miten hän loukkaantui kun "taistolaiset" ihailivat "tappajia", kuten Leniniä ja Stalinia ja miten häneltä meni "taistolaisten" takia "ainakin yksi vuosikymmen hukkaan".
Kahakorpi totesi omantunnon pakottaneen irti "taistolaisuudesta", sanoi tuntevansa tuskaa mukanaolostaan kollegojensa vainoamisessa ja arveli olleensa "osallisena jonkun hengenlähtöön". Hän iloitsi, että demokratia kesti ja "takasi minullekin henkilökohtaisen vapauden".
Huhtamäki toppuutteli kiihkeää tunnelmaa, sanoi aiheen olevan "älyllinen haaste" ja muisteli Pertti Klemolan kirjaa ja metallin vaaleja sekä Suomen ja Neuvostoliiton koripallo-ottelua.
Sen sijaan Zyskovicz hyökkäsi määrätietoisesti. "Musta kirja" on tarpeen, ja sille on tilausta. "Taistolaiset" tekivät "paljon pahaa" ja levittivät "vaikenemisen ja valehtelun ideaa". Vaikka he eivät tappaneet ketään, "stalinistien ja natsien rinnastus" on paikallaan. Suomen Rauhanpuolustajat ei tehnyt mitään oikeaa rauhantyötä vaan toimi Neuvostoliiton puolesta. Zyskovicz hyökkäsi myös Yleisradion 70-luvun ohjelmia vastaan ja muistutti, että "Ylen vanhat taistolaiset ovat edelleen sankoin joukoin mukana".
Sen jälkeen käytiin sekavaa keskustelua, jossa muisteltiin myös Neuvostoliiton-matkoja sekä sukkahousujen ja purukumin jakamista neuvostoliittolaisille.
Tiedonantajan päätoimittaja Erkki Susi käytti ainoana keskusteluun osallistuneena kommunistina puheenvuoron, jossa oiottiin esitettyjä päättömyyksiä. Tilaisuuden järjestäjät eivät olleet kutsuneet tilaisuuteen ketään syytösten kohteena olleiden edustajaa, kuten alkeelliset audiatur et altera pars -säännöt olisivat edellyttäneet.
Jahdin kohteena myös entiset "taistolaiset" ja muut
Tilaisuudessa jaettu ja Tammen paperille painettu lehdistötiedote toistaa panelistien väitteitä ja kysyy, miksi tästä "surullisesta jaksosta suomalaisen politiikan historiassa on täysin vaiettu", miksi sitä "ei ole selvitetty".
"Taistolaisuus" pelkistetään Neuvostoliiton tukemiseksi: "Suomen Kommunistisen Puolueen stalinistisiiven taistolaisten (Taisto Sinisalon) mukana meni suuri osa taiteen, tieteen ja jopa elinkeinoelämän parhaita poikia ja tyttöjä tukemaan Neuvostoliittoa." Tarkemmin ei sanota, mitä ihmeen "elinkeinoelämän" edustajia, eikä liikkeessä suurimpana joukkona olleita työläisiä ja työläisnuoria mainita lainkaan.
Tiedote tietää, että "taistolaisten maailmankuva antoi vastauksen jokaiseen kysymykseen. Nuoret ihmiset omaksuivat opin ehdottomasti. Jos opin jokin osa-alue tunnustettaisiin vääräksi, koko maailmankuva romahtaisi."
Sitten siirrytään zyskoviczilaisittain varsinaiseen asiaan:
"Miehittävätkö entiset taitolaiset [tiedotteen lyöntivirhe] edelleen johtopaikkoja tieteen, taiteen ja median alueella, minkä vuoksi asioista on vaikea puhua?" Jatkuuko taistolaisten 197080-luvulta periytyvä henkinen hegemonia yhä? Yleisradion valheista, Neuvostoliiton kaunisteluista, Tehtaankadulle listoja kiikuttaneista ei juuri puhuta, koska poliitikot kilvan nöyristelivät puolueesta riippumatta. Tänään he ovat politiikan veteraaneja."
Tätä on vaikea ymmärtää muuksi kuin kehotukseksi paljastaa ja vetää tilille kaikki aikoinaan "taistolaisliikkeeseen" kuuluneet. Eikä vain heitä vaan myös kaikki sosiaalidemokraatit ja porvarit, joiden voidaan katsoa "valehdelleen", "kaunistelleen" ja "nöyristelleen" Neuvostoliittoa tai "taistolaisia". Kehotus noudattaa vanhaa logiikkaa: hyökkäys, joka kohdistuu ensin kommunisteihin, laajenee väistämättä seuraavaksi myös muihin.
Tämän jälkeen tiedotteessa heittäydytään viattomaksi: "Me emme halua muuta kuin selvittää tiettyä vaihetta Suomen poliittisessa historiassa. Olit siis taistolainen, heidän kaverinsa, aatteeseen pettynyt, yhä aatetta kannattava, työväkeen kuuluva tai entinen SOL:lilainen, kerro tarinasi. Me emme ole tuomareita. Olemme kirjureita. (--) Lähetä anekdootteja, syytöksiä, tunnustuksia, lehtileikkeitä, päiväkirjoja, hetkiä, jolloin totuus paljastui ja totuuksia silloin, kun Neuvostoliitto kaatui."
Tämä "neutraali" pyyntö siis kutsuna osallistua "Taistolaisuuden mustan kirjan" kokoamiseen. (ES)
TUNNETTUJA TAISTOLAISIA
Kaj Chydenius (KTL:n aktiivi)
Yrjö Hakanen (SOL:n puheenjohtaja, SKPy:n varapuheenjohtaja)
Satu Hassi (Teiniliiton varapuheenjohtaja 1971, SOL:n hallituksen jäsen 1973-1975)
Urho Jokinen (Tiedonantajan päätoimittaja 1969-1984)
Markus Kainulainen (SKP:n Uudenmaan piirisihteeri 1963-1986)
Kaija Kiessling (SKDL/Deva:n kaupunginvaltuutettu Turussa)
Ilkka Kylävaara (rivijäsen, kokosi 2004 kirjan Taistolaisuuden musta kirja)
Jaakko Laakso (Tiedonantajan toimittaja 1976-1991, SKDL/Deva:n kaupunginvaltuutettu Vantaalla 1973-)
Paul Lillrank (Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden professori)
Esko-Juhani Tennilä (Hämeen Yhteistyön toimittaja, SKDL/Deva:n kansanedustaja 1975-1990 (1990-> Vas.)
Taisto Sinisalo (SKP:n Varapuheenjohtaja 1970-1981)
Erkki Susi (Tiedonantajan toimittaja 1971-1984, päätoimittaja 1984-)
Seppo Toiviainen (Tutkijaliiton puheenjohtaja, SKDL:n kansanedustaja 1979-1986)
Menepä nyt takaisin sinne askarteluhuoneeseen pois kanslian koneelta. Hus hus.
Seppo Hietanen