koska täällä aion vain ihkuttaa ja voivotella. mut olisihan se tosi kivaa jos joku jaksaisi lukea ja ehkä kommentoidakin jotain? :)
mulla on nimittäin ollut sellainen on/off -ihastus mun läheisimpään kaveripoikaan viimeset kaks vuotta(hänen tietämättää), ja nyt ollaan taas pienen tauon jälkee oltu paljonki yhteydes ja ajauduin kattomaan vanhoja kuvia ja sitten se ihastuminen taas roimahti..
ja se on kamalaa etenkin siks, et hän seurustelee parhaimman ystäväni kaa, ja näen kuinka poika palvoo ja rakastaa häntä suunnattomasti ja se koskee kamalasti ku hän on monesti sanonu että "mulla on vaa kaks naista. heini ja kaikki muut" etten merkitse sille edes ystävänä paljoakaan verrattuna ystävääni..
se kans on vaikeeta ku olen niiden välinen ns. sovittelija ja ne molemmat kertoo aina jos suhteesa on ryppyjä ja sitten autan ja lohdutan ja olo ittellään on iha kamala kun tuntuu siltä et jotenkin pettäisin niitä molempia koska pidän itse tästä jumalaisesta pojasta.
mutta älkää k äsittäkö väärin, en koskaa vois koskee häneen! en ikinä, vaik ne eroaiskin! rakastan niitämolempia liikaa tehdäkseni mitää sellaista, mut se täs kamalint onki ku tiedän että hän on jotai mitä en voi ikinä saada.
poika on tosi sinisilmäinen tällaisissa suhdeasioissa, ni se aina huomaamattaan tekee mun olon ihan kamalaks, ko tekee asioita joita vois kutsuu flirtiks jos kysees ois joku muu poika ku se, mut näis tapauksis se tekee vaan mulle asioita joita se varmaan tekis muillekin..
esim. istuimme dösäs ja sit se on yhtäkkii silleen et 'koita mun reisilihast täält alta hui ku tää tällee muljahtelee' ja sit viel mun käden sen reidelle ja on kerra pyytäny mua hieromaan sitä ku sen paita oli pois ja ollaan nukuttu vierekkäin ja tuijoteltu silmiimme (minä tietenki iha paiseis mut eihän se mitään huomaa kun se on niin naivi..) ja kaikkee mahdollista ja toi läheisyys tekee mut hulluks.
kellää mitää sanottavaa toi omii kokemuksii?
mulla on nimittäin ollut sellainen on/off -ihastus mun läheisimpään kaveripoikaan viimeset kaks vuotta(hänen tietämättää), ja nyt ollaan taas pienen tauon jälkee oltu paljonki yhteydes ja ajauduin kattomaan vanhoja kuvia ja sitten se ihastuminen taas roimahti..
ja se on kamalaa etenkin siks, et hän seurustelee parhaimman ystäväni kaa, ja näen kuinka poika palvoo ja rakastaa häntä suunnattomasti ja se koskee kamalasti ku hän on monesti sanonu että "mulla on vaa kaks naista. heini ja kaikki muut" etten merkitse sille edes ystävänä paljoakaan verrattuna ystävääni..
se kans on vaikeeta ku olen niiden välinen ns. sovittelija ja ne molemmat kertoo aina jos suhteesa on ryppyjä ja sitten autan ja lohdutan ja olo ittellään on iha kamala kun tuntuu siltä et jotenkin pettäisin niitä molempia koska pidän itse tästä jumalaisesta pojasta.
mutta älkää k äsittäkö väärin, en koskaa vois koskee häneen! en ikinä, vaik ne eroaiskin! rakastan niitämolempia liikaa tehdäkseni mitää sellaista, mut se täs kamalint onki ku tiedän että hän on jotai mitä en voi ikinä saada.
poika on tosi sinisilmäinen tällaisissa suhdeasioissa, ni se aina huomaamattaan tekee mun olon ihan kamalaks, ko tekee asioita joita vois kutsuu flirtiks jos kysees ois joku muu poika ku se, mut näis tapauksis se tekee vaan mulle asioita joita se varmaan tekis muillekin..
esim. istuimme dösäs ja sit se on yhtäkkii silleen et 'koita mun reisilihast täält alta hui ku tää tällee muljahtelee' ja sit viel mun käden sen reidelle ja on kerra pyytäny mua hieromaan sitä ku sen paita oli pois ja ollaan nukuttu vierekkäin ja tuijoteltu silmiimme (minä tietenki iha paiseis mut eihän se mitään huomaa kun se on niin naivi..) ja kaikkee mahdollista ja toi läheisyys tekee mut hulluks.
kellää mitää sanottavaa toi omii kokemuksii?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Karjalan junasta!!!!!!!!
nimenomaan tälle palstalle.
Pitäis poistaa näin tyhjänpäiväinen palsta kokonaan.