Mannertenvälisen nahjuksen Matti Vanhasen tuhoisa talouspolitiikka kantaa satoaan. Tänä vuonna on vähän yli kahden kuukauden aikana sanottu enemmän irti ihmisiä kuin koko vuonna 2005. Tämän lisäksi tämän vuoden puolella käynnistettyjen yt-neuvottelujen piirissä on yli 18,000 ihmistä ja lisää on tulossa.
Mitä tekee KEPU? Näpertelee yhdentekevien asioiden parissa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen (KEPU) olisi jo aika havahtua pohtimaan muidenkin yritysten kannattavuutta kuin vain turvevoimaloiden. Viime viikolla hän ehdotti turpeella tuotetulle sähkölle lisähinnan takaavaa syöttötariffia, jonka maksumiehiksi tulisivat kaikki energian käyttäjät, mukaan lukien paljon energiaa tarvitsevat paperitehtaat.
Näin hallituksen jähmeä, syyttelevä ja vanhoihin temppuihin turvautuva talouspolitiikka rakentaa Suomea, jossa vallitsee pakoileva yhteiskuntavastuu, toimeton huippuosaaminen ja sosiaalitoimen täystyöllisyys keskustalais-sosialidemokraattisessa iskurihengessä.
Yksittäisille teollisuuspaikkakunnille tämän politiikan tulokset ovat hirvittäviä. Vanhat tehtaat sulkevat peräjälkeen ovensa, eikä uusista näy vilaustakaan. Lisäksi tehtaan sulkeutuessa loppuvat työt myös monilta alihankkijoilta ja muilta palveluntarjoajilta.
Sen sijaan että hallitus olisi talouspolitiikallaan luonut jotain uutta, vähät voimavaramme joudutaankin nyt keskittämään yritysten irtisanomispäätösten pehmentämiseen. Suomi tarvitsee nyt pikaisesti tekoja, jolla selviydymme dynaamisena teollisuusmaana muuttuneessa maailmassa.
Suomi tarvitsee toimivia ja kestäviä ratkaisuja koulutuksessa, työvoiman saatavuudessa ja energiapolitiikassa. Lisäksi tuotannon supistusten kohteeksi joutuneet ihmiset ja paikkakunnat tarvitsevat hallitukselta kiireellisesti erityistoimenpiteitä tulevaisuutensa turvaamiseksi.
Mitä tekee KEPU? Näpertelee yhdentekevien asioiden parissa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen (KEPU) olisi jo aika havahtua pohtimaan muidenkin yritysten kannattavuutta kuin vain turvevoimaloiden. Viime viikolla hän ehdotti turpeella tuotetulle sähkölle lisähinnan takaavaa syöttötariffia, jonka maksumiehiksi tulisivat kaikki energian käyttäjät, mukaan lukien paljon energiaa tarvitsevat paperitehtaat.
Näin hallituksen jähmeä, syyttelevä ja vanhoihin temppuihin turvautuva talouspolitiikka rakentaa Suomea, jossa vallitsee pakoileva yhteiskuntavastuu, toimeton huippuosaaminen ja sosiaalitoimen täystyöllisyys keskustalais-sosialidemokraattisessa iskurihengessä.
Yksittäisille teollisuuspaikkakunnille tämän politiikan tulokset ovat hirvittäviä. Vanhat tehtaat sulkevat peräjälkeen ovensa, eikä uusista näy vilaustakaan. Lisäksi tehtaan sulkeutuessa loppuvat työt myös monilta alihankkijoilta ja muilta palveluntarjoajilta.
Sen sijaan että hallitus olisi talouspolitiikallaan luonut jotain uutta, vähät voimavaramme joudutaankin nyt keskittämään yritysten irtisanomispäätösten pehmentämiseen. Suomi tarvitsee nyt pikaisesti tekoja, jolla selviydymme dynaamisena teollisuusmaana muuttuneessa maailmassa.
Suomi tarvitsee toimivia ja kestäviä ratkaisuja koulutuksessa, työvoiman saatavuudessa ja energiapolitiikassa. Lisäksi tuotannon supistusten kohteeksi joutuneet ihmiset ja paikkakunnat tarvitsevat hallitukselta kiireellisesti erityistoimenpiteitä tulevaisuutensa turvaamiseksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taloudellisen romahduksen seuraukset koituvat kansan maksettavaksi, samoin mahdollisten sotien seuraukset. Mielenosoitukset imperialismia vastaan eivät laannu, vaan laajenevat. Sodan hetkellä ne saavat välittömästi sodanvastaisen luonteen. Siksi kapitalistien on selviytyäkseen kovennettava otteitaan omia kansalaisiaan vastaan.
Imperialistit luokittelevat uusiksi vihollisikseen globalisoidun kapitalismin vastaiset kaikki maailman sorretut. Imperialistien voimainmittely kaikkien näiden voimien kanssa on nyt ajankohtaisempaa ja voimakkaampaa kuin koskaan.
Marxilaisten kanta on selkeä. Työväenluokan vapauttaminen taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta ikeestä on luokan itsensä tehtävä. Työväenluokan on katkaistava henkiset siteensä porvaristoon ja taisteltava maailman muuttamisesta sosialistiseksi ei Eduard Bernsteinin, vaan Karl Maxin metodia käyttäen.
- eihän rikkaimmillakaan mailla ole varaa niin kurjistavaan systeemiin.
Sen jälkeen mietitään seuraavaa siirtoa. Toveri-Känä varmaan keksii jotakin.
- elä sie puhu vallan olemattomii,kyl mie siut tunnen.
Otsikoissa muistutus totuudesta.