Venäjä löytämässä kadonneen mahtinsa
Venäjä - Neuvostoliitto ja jälleen Venäjä ovat olleet koko tarkemmin kirjoitetun historian ajan maailman suurin maa. Venäjä oli jo tsaarien aikana kovuutta, kuritusta, mutta myös venäläistä isänmaallisuutta ja valistuneisuutta, taidetta sekä kirjailijoiden aatelia. Nykymallinen Venäjä omistaa luonnonvaroista niin merkittävät osat, että jo sen perusteella se on maailman mahti. Neuvostoliiton jäänteenä Venäjä omaa myös mittavan ydinasearsenaalin ja teho on edelleen olemassa.
Suomen kohtalon hetket liittyvät tunnetusti Venäjään niin kädenvääntönä rintamilla kuin nykyisen taloudellisen menestyksen pohjana sotakorvauksina ja bilateraalisen kauppapolitiikan ajalta. Venäjän suuruus on aina perustunut äitivenäjän suuruuteen ja isänmaan puolustamiseen. Venäläinen syntyy tänäkin päivänä suurvallan siemenet äidinmaidossaan. Kerran vahva, aina vahva, tai ainakin niin halutaan olevan.
Venäläinen arvostaa samoja arvoja kuin muutkin; he pitävät luottamuksesta, he pitävät ystävien kesken juhlimisesta, ja lennokkaiden ja voimakkaiden juhlapuheiden tunnemyrskyistä. Kun katsoo Moskovan ytimessä Neuvostoliiton sankarin, sotamarsalkka Georgi Zukovin ratsastajapatsasta, ymmärtää halun takaisin suurvaltojen joukkoon. Presidentti Putin on ottanut venäläiseen tapaan itselleen vallanavaimet. Suurin osa Venäjän kansasta ei pane sitä pahakseen. Länsimaalainen uutisointi on aina innostunut vähemmistöjen äänitorvena olemisesta.
Generalissimus Josif Stalin kuritti niin vihollisiaan kuin kansaansa. Stalin ei sietänyt mitään, joka uhkasi hänen hegemoniaansa. Historiaa tuntevat muistavat Stalinin vieneen Neuvostoliiton niin sotilaalliseen kuin poliittiseen voittoon, hän säilytti edesmenneen Neuvostoliiton itsenäisyyden. Stalin nosti Neuvostoliiton ehdottomaksi suurvallaksi ja nosti kansalaistensa tunteen voimasta, valtion huolehdinnasta ja varmasta leivästä. Leipä oli enemmistölle kapeaa, mutta sen pituus ulottui aina kuolemaan saakka. Voidaan sanoa, että yhteiskunta huolehti omistansa. Stalin on edelleen muistona arvostetussa asemassa.
Suomi on kulkenut Venäjän kupeessa niin vapautettuna Ruotsin holhouksesta kuin tiukassa tsaarin otteessa nuhteena ja muistuksena mistä aurinko nousee. Suomi on ollut jo vahva taloudellinen toimija Pietarin alueella ennen itsenäisyyttämme. Suomen ulkomaankaupasta Neuvostoliitto edusti presidentti Urho Kekkosen aikana suurimmillaan noin viidennestä. Nyt Venäjä on noussut jälleen yhdeksi merkittävimmäksi kauppakumppaniksemme. Venäjä on ollut ja on Suomen suuri mahdollisuus; ei tarvitse kumartaa, tarvitsee vain nauttia luottamusta, rehtiyttä ja kykyä osata juhlia onnistumisista maassa maan tavallansa. Venäläinen ihminen on muodostunut samoista molekyyleistä kuin suomalainenkin.
Suomen armeijan ei tarvitsisi huolehtia Venäjän politiikasta. Suomen armeijan johdon tehtävä on huolehtia kaikin tavoin kyvystämme turvata sotilaallisesti itsenäinen kansakuntamme. Tämän päivän Venäjä rakentaa uudelleen puolustustansa suurvallan periaatteilla. Suomessa ei tarvitse innostua turhasta, kun suurvallan armeija uudelleen organisoi joukkojansa vastaamaan uutta puolustuksellista asemaa.
Venäjän politiikan arvioitsijana tarvitaan vain yksi ihminen. Me tarvitsemme ulkopolitiikkamme vaalijaksi vahvan, itsenäisen ja kyvykkään presidentin, joka osaa ja hallitsee henkilökohtaisen karisman ja vaikutuskyvyn Moskovan kolleegaansa, jonka sydän on lähellä Pietaria. Venäjän vaikutusvalta kasvaa lähivuosina ja meidän kannattaa olla sen kasvun imussa turvaamassa omia intressejämme niin työssä, sijoituksissa ja raaka-aineiden saannissa kuin kaupassa ja innovaatioissa. Luottamuksellinen ja pitkäjänteinen erityispolitiikka Venäjän suuntaan takaa myöhemmin meille historiallisen palautuksen vapaakauppa-alueena Pietarin kyljessä antamaan työtä, kauppaa ja yhteistoimintaa sekä myös investointeja Suomeen.
Ilkka Luoma
Venäjä - Neuvostoliitto ja jälleen Venäjä ovat olleet koko tarkemmin kirjoitetun historian ajan maailman suurin maa. Venäjä oli jo tsaarien aikana kovuutta, kuritusta, mutta myös venäläistä isänmaallisuutta ja valistuneisuutta, taidetta sekä kirjailijoiden aatelia. Nykymallinen Venäjä omistaa luonnonvaroista niin merkittävät osat, että jo sen perusteella se on maailman mahti. Neuvostoliiton jäänteenä Venäjä omaa myös mittavan ydinasearsenaalin ja teho on edelleen olemassa.
Suomen kohtalon hetket liittyvät tunnetusti Venäjään niin kädenvääntönä rintamilla kuin nykyisen taloudellisen menestyksen pohjana sotakorvauksina ja bilateraalisen kauppapolitiikan ajalta. Venäjän suuruus on aina perustunut äitivenäjän suuruuteen ja isänmaan puolustamiseen. Venäläinen syntyy tänäkin päivänä suurvallan siemenet äidinmaidossaan. Kerran vahva, aina vahva, tai ainakin niin halutaan olevan.
Venäläinen arvostaa samoja arvoja kuin muutkin; he pitävät luottamuksesta, he pitävät ystävien kesken juhlimisesta, ja lennokkaiden ja voimakkaiden juhlapuheiden tunnemyrskyistä. Kun katsoo Moskovan ytimessä Neuvostoliiton sankarin, sotamarsalkka Georgi Zukovin ratsastajapatsasta, ymmärtää halun takaisin suurvaltojen joukkoon. Presidentti Putin on ottanut venäläiseen tapaan itselleen vallanavaimet. Suurin osa Venäjän kansasta ei pane sitä pahakseen. Länsimaalainen uutisointi on aina innostunut vähemmistöjen äänitorvena olemisesta.
Generalissimus Josif Stalin kuritti niin vihollisiaan kuin kansaansa. Stalin ei sietänyt mitään, joka uhkasi hänen hegemoniaansa. Historiaa tuntevat muistavat Stalinin vieneen Neuvostoliiton niin sotilaalliseen kuin poliittiseen voittoon, hän säilytti edesmenneen Neuvostoliiton itsenäisyyden. Stalin nosti Neuvostoliiton ehdottomaksi suurvallaksi ja nosti kansalaistensa tunteen voimasta, valtion huolehdinnasta ja varmasta leivästä. Leipä oli enemmistölle kapeaa, mutta sen pituus ulottui aina kuolemaan saakka. Voidaan sanoa, että yhteiskunta huolehti omistansa. Stalin on edelleen muistona arvostetussa asemassa.
Suomi on kulkenut Venäjän kupeessa niin vapautettuna Ruotsin holhouksesta kuin tiukassa tsaarin otteessa nuhteena ja muistuksena mistä aurinko nousee. Suomi on ollut jo vahva taloudellinen toimija Pietarin alueella ennen itsenäisyyttämme. Suomen ulkomaankaupasta Neuvostoliitto edusti presidentti Urho Kekkosen aikana suurimmillaan noin viidennestä. Nyt Venäjä on noussut jälleen yhdeksi merkittävimmäksi kauppakumppaniksemme. Venäjä on ollut ja on Suomen suuri mahdollisuus; ei tarvitse kumartaa, tarvitsee vain nauttia luottamusta, rehtiyttä ja kykyä osata juhlia onnistumisista maassa maan tavallansa. Venäläinen ihminen on muodostunut samoista molekyyleistä kuin suomalainenkin.
Suomen armeijan ei tarvitsisi huolehtia Venäjän politiikasta. Suomen armeijan johdon tehtävä on huolehtia kaikin tavoin kyvystämme turvata sotilaallisesti itsenäinen kansakuntamme. Tämän päivän Venäjä rakentaa uudelleen puolustustansa suurvallan periaatteilla. Suomessa ei tarvitse innostua turhasta, kun suurvallan armeija uudelleen organisoi joukkojansa vastaamaan uutta puolustuksellista asemaa.
Venäjän politiikan arvioitsijana tarvitaan vain yksi ihminen. Me tarvitsemme ulkopolitiikkamme vaalijaksi vahvan, itsenäisen ja kyvykkään presidentin, joka osaa ja hallitsee henkilökohtaisen karisman ja vaikutuskyvyn Moskovan kolleegaansa, jonka sydän on lähellä Pietaria. Venäjän vaikutusvalta kasvaa lähivuosina ja meidän kannattaa olla sen kasvun imussa turvaamassa omia intressejämme niin työssä, sijoituksissa ja raaka-aineiden saannissa kuin kaupassa ja innovaatioissa. Luottamuksellinen ja pitkäjänteinen erityispolitiikka Venäjän suuntaan takaa myöhemmin meille historiallisen palautuksen vapaakauppa-alueena Pietarin kyljessä antamaan työtä, kauppaa ja yhteistoimintaa sekä myös investointeja Suomeen.
Ilkka Luoma
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.