Pyytäisin kaikkia kysymykseni lukevia, ateistiksi itsensä tuntevia henkilöitä vastaamaan lyhyesti: Mitä myönteistä ja rakentavaa katsot vakaumuksesi tuoneen elämääsi, omaan persoonaasi ja suhteisiisi muiden ihmisten kanssa?
En kysy tätä vinoillakseni enkä herättääkseni väittelyä, vaan puhtaasta tietämisen halusta - olin itsekin nuorena miehenä vankkumaton ateisti, enkä muista siinä kaikessa "selvyydessä" koskaan pysähtyneeni miettimään asiaa tältä kannalta.
"Älyllisen rehellisyyteni" aiheuttama ylemmyydentunto, halveksunta uskontoihin "langennutta" ihmiskuntaa kohtaan, suoranainen viha siitä, etteivät kaikki nähneet maailmaa niinkuin minä - siinä muutamia niistä asioista, joita omalta kohdaltani näin jälkikäteen miettiessä tulee mieleen.
Ja täsmennettäköön vielä, etten tässä ateismilla tarkoita eri tavoin ajattelevat hyväksyvää henkilökohtaisen uskon puutetta, vaan nimenomaan tuota aktiivista ja julistavaa laatua.
En kysy tätä vinoillakseni enkä herättääkseni väittelyä, vaan puhtaasta tietämisen halusta - olin itsekin nuorena miehenä vankkumaton ateisti, enkä muista siinä kaikessa "selvyydessä" koskaan pysähtyneeni miettimään asiaa tältä kannalta.
"Älyllisen rehellisyyteni" aiheuttama ylemmyydentunto, halveksunta uskontoihin "langennutta" ihmiskuntaa kohtaan, suoranainen viha siitä, etteivät kaikki nähneet maailmaa niinkuin minä - siinä muutamia niistä asioista, joita omalta kohdaltani näin jälkikäteen miettiessä tulee mieleen.
Ja täsmennettäköön vielä, etten tässä ateismilla tarkoita eri tavoin ajattelevat hyväksyvää henkilökohtaisen uskon puutetta, vaan nimenomaan tuota aktiivista ja julistavaa laatua.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Yritys,nyt voit mennä rukoilemaan :o)))))
"""Mitä myönteistä ja rakentavaa katsot vakaumuksesi tuoneen elämääsi, omaan persoonaasi ja suhteisiisi muiden ihmisten kanssa?"""
Äärifundamentalistiateistina koen pelkkää hyvää. Olin aiemmin uskovainen. Elin loputtomassa valheessa, toisiaan paheksuvia ihmisiä, helvetillä pelottelua ym. uskovaisroinaa.
Nyt ateistina ihmissuhteet ovat aitoja, lämpimiä, uskollisia sekä rakkautta täynnä. Tuntuu valtavan helpottavalta elää ristiriidattomassa maailmassa, jossa ymmärtää ihmisen luonteen joka sopukan. Ei ole enää vaikeita miksi-kysymyksiä kuten miksi tapahtuu pahaa, miksi jumala ei tee mitään.
Jos jotain voisin vaihtaa elämässäni, niin se olisi tuo uskovaisuuden aika elämässäni.
Juuri näin!
Oli todella helpottavaa päästä kireästä ja vallankäyttöön perustuvasta uskonnollisesta yhteisöstä eroon. Ateistina voin olla oma itseni ja täysin levollinen.
ei ole mikään erityinen vakaumus, vaan pikemminkin normaali lähtötilanne.
Kysymyksesi on hiukan outo, minusta heiltä jotka ovat keksineet itselleen jumalan/jumalia, pitäisi kysyä noita asioita.
Vähän sama juttu kuin olemattoman todistaminen olemattomaksi, hiukkasen vaikeaa.
Muuten kirjoituksestasi paistaa uskiksen "rehellisyys" läpi :D
Moi !
Luopuessani lapsuuden uskostani,
- Sain rauhan sisälleni,
- Kaikki loksahti paikalleen, viimeinkin ymmärsin luontoa
- Tunsin olevani rehellinen itselleni, ei itsepetosta
Ja aina vain paremmalta tuntuu.
--
Hmmm...
Sitten minulla ei ole sanottavaa. Ateismini on nimenomaan uskon puutetta.
Sekin on kyllä riittänyt uskiksille, että he katsovat minua halveksivasti, koska en näe sitä mitä he näkevät.
Minulle ateismi on vain osa maailmankatsomustani. Maailmankuvani on hyvin jäsennelty ja selkeä, ymmärrän mitä ympärillä tapahtuu ja miksi. Minun ei tarvitse hakea selityksiä ympärilläni tapahtuviin asioihin mistään raamatun jakeista tai koittaa väkisin tunkea raamatun sanomaa tapahtumiin.
Minä en ole koskaan ollut uskossa enkä ole kokenut minkäänlaista vetoa siihen että uskoisin jumalaan tai raamatun kertomuksiin. Mielestäni tiede vastaa hyvin ja perustellisesti niihin kysymyksiin joihin raamattu ei pysty tai antaa epämääräisiä/vääriä vastauksia.
Juuri näin.
Kasvoin uskovaisessa kodissa ja minua järkytti pienestä pitäen vanhempieni kaikenkattava tyhmyys, suvaitsemattomuus ja ahdasmielisyys. Päätin ettei minusta isona koskaan tule noin
kammottavaa ihmistä eli uskovaista. Eikä onneksi tullutkaan.
mjaa enpä tiedä mitä ateismi on tuonut elämääni? olen yrittänyt olla aina rehellinen ja sitä kautta olen määritellyt olevani ateisti eli varsinaisesti vakaumukseni ei ole ateismi vaan rehellisyys...pyrin olemaan aina mahdollisimman rehellinen...ja jos en ole rehellinen omatuntoni soimaa minua todella pahasti.
Mitä myönteistä ja rakentavaa katson tulleen elämääni, omaan persoonaani ja suhteisiini muiden ihmisten kanssa siitä, ettei ole flogistonia selittämässä palamisilmiötä?
Onhan se ihan kiva tietää.
Ateismi avaa silmät. Kaikista uskonnoista tulee mielenkiintoisia.
Uskovainen on kuin ihminen, joka näkee metsässä vain mäntyjä. Ateisti näkee myös kuuset, puolukat, kärpäset, jäkälät, pilvet... Uskomattoman rikasta elämää! Kannattaa kokeilla.
Katsoisin "vakaumukseni" tuoneen elämääni seesteistä rauhaa. Persoonaani kunnioituksen elämää kohtaan, rauhallisuuden ja rehellisyyden. Suhteisiini muihin ihmisiin ateismini vaikutus on ollut pienempi. Kenties tiettyä kärsimättömyyttä tyhmyyttä kohtaan, mutta luulisin sen omaavani vaikka uskoisin jumaliin.
Luin nyt viestisi loppuun ja puhuit jostain julistavasta ateismista.
En julista. Annan muutaman uskovaisen kaverini uskoa niin kuin haluavat. Lähinnä säälin heitä.
" Mitä myönteistä ja rakentavaa katsot vakaumuksesi tuoneen elämääsi, omaan persoonaasi ja suhteisiisi muiden ihmisten kanssa?"
Ateismi ei ole mikään perusta jonka kautta rakennan koko muun elämäni vaan yksi saareke muiden keskenään keskustelevien mieleni osasten kanssa :) Mutta katsotaanpa mitä myönteistä sen avulla on rakentunut.
- Kriittinen asenne uskonnollisiin taruhin ja ihmeisiin. En heti ole liittymässä lahkoihin. En myöskään suuresti pety ja murru kun ilmenee huijaustapauksia mm. 'ihmeparantumisissa'.
- Mielenkiintoisia keskusteluja täällä niiden uskovien kanssa jotka jaksavat kuunnella, joilla ei mene käännytysautomaatti heti päälle.
- Kiinnostus ihmistä, eläin- ja kasvikuntaa ja filosofiaa kohtaan. Maailma on ihmeellisen avoin ja vailla lopullista selitystä.
- Itsekritiikki. En ole minkään jumalallisen ilmestyksen siunaama, olen epätäydellinen ihminen ja oma maailmankuvani on vain oma näkökulmani. Siksi pidän muunkinlaisia perusteltuja näkökantoja myöskin arvokkaina ja opettevaisina.
Ahh...Nyt vasta katsoin viestisi lopun. :) Aktivinen ja julistava tyyli on usein vain kärjistynyt vastareaktio uskonnolliseen ahdasmielisyyteen.
Itse pyrin ymmärtämään uskonnollisia ihmisiä. Minusta tuntuu että koen samoja onnen ja hämmennyksen tunteita kuin hekin. En vain kutsu niitä persoonallisen jumalolennon armoksi tai paholaisen eksytysjuoneksi.
NAUTINTO: viinaa, huumeita, tupakkaa, eläimiä, naisia, miehiä, pikkulapsia (myös iltapalaksi)
OMATUNTO: ei tunnontuskia mummojen ja muiden surkimusten potkimisesta ja ryöstelystä
HUUMORI: Nautin kristittyjen idotismista ja tunnen itseni suorastaan yli-ihmiseksi heidän jorinoita lueskennellessani
Kiitos kaikista tähänastisista vastauksista; oli oma syyni, että vasta viimeisessä virkkeessäni täsmensin, mitä itse asiassa olin kysymässä.
Ihminen, joka ei harrasta arabian kieltä ei tietenkään koe tuota "puutetta" elämäänsä muovaavana aktiivisena komponenttina; eikä keskimääräinen suomalainen, joka vain tavan vuoksi kuuluu kansankirkkoon koskaan ajattelematta ainoatakaan uskonnollista ajatusta koe tätä laajasti käsitettyä "ateismiaan" millään tavalla päivittäisessä elämässään.
Esitin kysymykseni nimenomaan teille, jotka koette ateismin ja siihen liittyvien kysymysten olevan itsessänne "pinnalla" - niitä aktiivisesti pohdiskellen, muiden kanssa keskustellen tai vaikkapa näille sivuille kirjoitellen.
Eli: Mitä positiivista ajattelette vakaumuksenne teille tuoneen verrattuna tilanteeseen, jossa uskon puuttuminen olisi vain pelkkä sivuseikka tyyliin kyvyttömyys lukea arabiaa?
"Esitin kysymykseni nimenomaan teille, jotka koette ateismin ja siihen liittyvien kysymysten olevan itsessänne "pinnalla" - niitä aktiivisesti pohdiskellen, muiden kanssa keskustellen tai vaikkapa näille sivuille kirjoitellen."
No tuolla tavalla se kyllä onkin tällä hetkellä jossain määrin 'pinnalla' elämässäni. Arkielämässä en ajattele olevani jollain uskonnottomalla 'puolella' uskovia vastaan. Tutkin ihmisten ajatuksia, kielenkäyttöä ja asenteita. Osa niistä on uskonnollisia, osa maallisia. Kaikissa noissa ajatuksissa on sekä innostavia ja avartavia näkemyksiä että itsekkäitä ja ahdasmielisiä näkökantoja.
Mutta tällä palstalla ateismi todellakin saa aktiivisemman luonteen. Siitä olen saanut seuraavia etuja:
- Olen oppinut ymmärtämään joidenkin uskovien ajatusmaailmaa.
- Olen havainnut että uskovissa on sekä dogmaatikkoja että filosofeja.
- Olen saanut hyviä nauruja.
- Olen oppinut ymmärtämään itseäni ja sitä, millä perusteilla haen merkitystä elämälleni ja mihin perustuu muiden ihmisten, heidän mielipiteidensä ja näkemystensä kunnioitus.
- Olen saanut ilmaista itseäni, tuoda esille ajatuksia jotka muut saavat vapaasti torjua tai ottaa omikseen.