Olen miettinyt,toivunko koskaan oman äitini pilkasta minun kehoani kohtaan.Etenkin jalkani oli hänen vainonsa kohteena,muusta puhumattakaan.Hän arvosteli jalkani,askeleeni,haukkuen,nälvien,mollaten,pilkaten.
Syvät vauriot-helluntailaisäidiltäni.
Enkä ymmärrä miksi hän niin teki.Ja halusi tehdä.Haavoittaakseen minua.
Kävelyssäni ei ole mitään vikaa.Jalkani pienet,sirot,kauniit.
Mutta kaikesta on silti jäänyt syvä pelko askeleitani kohtaan,koska jalkani on kirottu.Äitini taholta.
Äitini kirosi minut.Kokonaan.Koko kehoni,mieleni,ajatukseni,hyvät tekoni.Kaikki.
Joten miten voin luottaa koskaan uskoviin?
Millaisia susia te olette oikeesti.Pohjimmiltanne?
Pelkään uskovia.Pelkään heidän halveksuntaa ja pilkkaa.Joka on vaurioittanut minut.Helluntailasen äitini ym.sukulaisten vaino.
Toivunko tästä.Elämän puolelle.Toivon niin.
Syvät vauriot-helluntailaisäidiltäni.
Enkä ymmärrä miksi hän niin teki.Ja halusi tehdä.Haavoittaakseen minua.
Kävelyssäni ei ole mitään vikaa.Jalkani pienet,sirot,kauniit.
Mutta kaikesta on silti jäänyt syvä pelko askeleitani kohtaan,koska jalkani on kirottu.Äitini taholta.
Äitini kirosi minut.Kokonaan.Koko kehoni,mieleni,ajatukseni,hyvät tekoni.Kaikki.
Joten miten voin luottaa koskaan uskoviin?
Millaisia susia te olette oikeesti.Pohjimmiltanne?
Pelkään uskovia.Pelkään heidän halveksuntaa ja pilkkaa.Joka on vaurioittanut minut.Helluntailasen äitini ym.sukulaisten vaino.
Toivunko tästä.Elämän puolelle.Toivon niin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
SINUN SANOMASTASI JÄI VÄHÄN YMMÄLLE ONKO ÄITISI TODELLA USKOVA UUDESTISYNTYNYT IHMINEN JOS ON NIIN KÄSKE MENNÄ PEILIN ETEEN JA KATSOA ITSEÄÄN SILLÄ SINÄ OLET HÄNEN OMAA LIHAA JA VERTA EI TODELLINEN ÄITI JA ISÄ VOI TÄLLÄLAILLA KÄYTTÄYTYÄ LASTAAN KOHTAAN MIKÄ HELLUNTAIVÄÄRENNÖS HÄN ON MUTTA ANNA SINÄ RAKAS YSTÄVÄ HÄNELLE ANTEEKSI JA PYYDÄ ETTÄ JEESUS OTTAISI SINUT SYLEILYYNSÄ JA ANTAISI SINULLE OMAN RAKKAUTENSA ETTÄ JAKSAISIT ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄSI VÄÄRISTÄ HELLUNTAILAISISTA(KIEROISTA)HUOLIMATTA TOIVON SINULLE KAIKKEA HYVÄÄ RAKKAUDESSA JÄTÄ ASIASI JUMALAN HOIDETTAVAKSI JA KARTA PAHOJA IHMISIÄ SIUNAUSTA
sitä olen miettinyt minäkin,olikohan uudestisyntynyt.tuskin.
löysin oikean sanan:helluntaiväärennös!! se olikin hyvin avaava sana kaikkeen siihen todellisuuteen,jota uskon varjolla sain nähdä..ja kokea.
Ja sitten ihmetellään vielä jos uskallan kyseenalaistaa asioita.
kiitos ihanasta rohkaisustasi.kiitos kun sain luvan karttaa pahoja ihmisiä!!
kaikkea hyvää sinullekin!
että äitisi oli noin julma. Mutta eikö sinusta olisi parasta hakea apua oman itsesi kannalta? Olet täällä muistaakseni sanonut että olet päässyt tästä kaikesta yli, mutta kirjoituksistasi huomaa että kannat yhä kaunaa. Mene juttelemaan tuosta kaikesta jonkun kanssa niin se varmasti helpottaisi oloa. Ei omien kokemusten reposteleminen jossain julkisella palstalla sitä tule tekemään. Kaikkea hyvää elämääsi.
olisin päässyt yli? mahdotonta ihmiselle?
sinun on helppo sanoa että en saisi kirjoitella täällä tuskaani,mutta miten olisi jos itse olisit kokenut kaiken sen saman helvetin ja tulisin sanoon sulle: ei saa kirjoitella keskustelupalstalle.
miksi nämä palstat on istten kehitelty jos ei täällä voi olla oma itsensä.kuuluuko siis peitteleminen ja valehtelu yhä sinunkin uskovaisuus problematiikkaan? siltä vaikuttaa.
Ja vaikka kuinka juttelisi niin se vain hetkeksi helpottaa ja sitten taas on juteltava niin kauan kuin asia niin vaatii.katsohan-on insinööriajattelua jos joku asia-tuhannet asiat kauhut kerralla pois pyyhkiytyy.se on järjen ihmisen ajattelua joka ei tiedä yhtään mitään kärsimyksistä ja helvetistä.
niin se vaan menee-valitettavasti.taas koin kuinka yrität viestittää kuinka sopimatonta on kertoa todellista elämää,ikään kuin haluisit sulkea kärsimykseni pois-ikäänkuin kaunistella sitä.niin tekevät hellarit.ne jotka tunnen...
Minä sanoin että MUISTELIN lukeneeni siitä että olet pääsyt yli, en sanonut että olet päässyt yli. Muistin sitten vain väärin. En myöskään sanonut ettet saa täällä kirjoittaa, vaan sanoin ettei yleisille keskustelupalstoille kirjoittaminen auta sinua. Muuten, en ole uskovainen, en ole sanonut niinkään. Sinulla näyttää olevan hiukan ongelmia lukemisen ymmärtämisessä, ei pahalla. Ja vedät johtopäätöksiä olemattomista asioista kuten siitä että olisin uskovainen. En ole antanut ymmärtää että olisin.
Väität että yritin viestittää kuinka sopimatonta on kertoa todellista elämää. Missä olen niin sanonut. Minähän sanoin että sinun olisi hyvä hakea (ammatti) apua oman itsesi parhaaksi. Eikös sellaisissa paikoissa nimenomaa käydä läpi jutellen näitä kamalia kokemuksia? Kerro jos olen väärässä. Tarkoitin että tällaisella palstalla et saa oikeanlaista apua vaikka kuinka kertoisit niitä tapahtumia. Vai kerrotko täällä vain sen takia että voit sanoa että tuollaisia ne kaikki uskovaiset on? Vai oletko täällä kerjäämässä sympatiaa? Ymmärrän kyllä jos oletkin täällä sitä varten, mutta se juuri kertoo siitä ettet ole parantunut sisältäpäin niistä haavoista mitä sinulle on aiheutettu. Siksi sinulle annoin neuvon mennä hakemaan apua.
en kerjää sympatiaa enkä muutakaan.
ja varmaan on ongelmia lukemisen ymmärtämisessä niin kuin on muussakin.en ole täydellinen.enkä kirjoita siksi että kaikki uskovaiset nyt ihan välttämättä olis tällaisia,saattaa olla joitakin hippusia ihan normaaleitakin??
en voi tietää kaikkea.mutta kirjoitan vain siksi koska tämä palsta on osoitettu helluntailaisuudelle.ja siksi valotan myös sitä puolta mitä voi olla helluntailaisuuden verhojen takana----jonne kukaan ei näe..ei tässä sen kummemmasta ole kysymys.
ja lisäksi:tarviisin sadan vuoden terapian: 5 kertaa viikossa jos vain sen avulla parantuisin:))
toisin sanoen: ei 2 tuntia viikossa riitä moiseen puhdistumiseen.nou-nou..
sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Ja toivon ettet loukkaantunut sanomisistani, parastasi ajattelin.
..saanko anteeksi että kiukustuin sinulle:)) luulin sinun olevan umpiuskovainen..en tiedä mistä moinen käsitys.
annatko anteeksi? pahoitin ihan taatusti sinunkin mielesi.
olen aika kipakka pers oona:))
lapsena äidin uskon takia,ja köyhyytemme takia.
Mutta en ole siitä vahemmilleni katkera.
En osaa tietenkään tuollasesta oikein ymmärtää,että voisin siitä sanoa muuta,kuin että surullista ahdistavaa on ollut elämäsi. Koita kuitenkin antaa anteeksi,ja jos mahdollista unohtaa ikävät asiat.
Joku tällä kertoi vähän samanlaisista kokemuksista,ja hän kirjoitti,että ei hän voi vihata vanhempiaan,koska he ovat jokatapauksessa hänen isä ja äiti,ja ilman heitä ei hänellä olisi tätä ainutkertaista ja laatuista elämää,ja se oli minusta sisäistetty tosi syvällisesti,ja oli päässyt karkeruudesta ilon puolelle.
Jeesus sinua siunatkoon !
kyllä minunkin elämääni köyhyys varjosti.ja häpesin köyhyyttämme.kaikki mahdolliset elementit oli mitä voi olla.mahdolliset ja mahdottomat.mutta se on kaiketi kääntynyt voitokseni sillä en tavoittele suuria.sitä vaan toivon että olisi edes katto pään päällä,omasta ei kannata edes haaveilla.minulle ei ole tarkoitettu maan päällistä rikkautta ei omaisuutta,mutta en siitä ole kateellinen.
ne kaikki on sivuseikkoja.
köyhyydelle ei vanhempani mitään voineet ja siksi en sitä ajattelekaan.mutta olisin halunnut kuulla edes yhden kerran sen että olen heidän rakas tyttönsä.tai vain sen että olisi pyydetty edes kerran anteeksi minulta.
sitä olen jäänyt kaipaamaan hyvin syvästi.ja kun kuulin että he olivat pyytäneet anteeksi siskoiltani,niin mietityttää miksi ei minulta.koen että tällä tavoin minua syyllistettiin enemmän.ja nyt on myöhäistä sillä he ovat siirtyneet muihin majoihin..
Jos hellarin tyttären kokemusten jälkeen ei voi vihata vanhempiaan, kysymys on jonkinlaisesta tunnevammaisuudesta. Kyllä tuollaiset asiat pitäisi kohdata silmästä silmään ja jos v******* niin sitten *****aa ja sillä siisti. Jeesustelemalla asiat vaivaavat mieltä, kun niitä ei voi käsitellä. Ehkä toisaalta se teille uskovaisille onkin tyypillistä, että hurskastelemalla padotaan omia tuntemuksia ja sitten puretaan niitä kieroutuneella tavalla sortamalla homoja.
Hyvä ystävä,järkytyin kun luin viestisi; Voiko olla> noinkin ilkeitä vanhimpia, että antavat noinkin syvät arvet ja haavat omille lapsilleen?
Sinun äidilläsi on täytynyt olla jokin sairaus, en voi muuta sanoa,,,Mutta kuule ota ymmärrrys ja neuvo elämääsi, ja unohda menneisyys ja anna anteeksi, siis kaikille niille, jotka ovat sinulle aiheuttaneet kipua!Koska sinulla on oma elämä kyseessä: Jos sinulla on mies ja lapset osoita> heille se vähäinenkin rakkaus, niin huomaat, että sinun elämäsi ei ole kirottu, vaan sillä on tarkoitus. Ja toivon, että ymmärrät, että Jeesus ei ole sinua hyljännyt, ei hän rakastaa sinua ja tahtoo sinutkin johdattaa todelliseen rakkauteen ja anteeksi antamukseen.
Ystävä hyvä, katso mitä elämällä on sinulle tarjota,ja unohda ikävä menneisyytesi. siunausta tvo:Ola
kieltää sitä tosiasiaa, että kiihkouskonnollisella elämänkatsomuksella on ollut osuutta äitisi käyttäytymiseen. Lieneekö uskovaisuus tullut äidillesi "perintönä" omilta vanhemmiltaan vai muutoin? Raamatun tapahtumien ja ohjeiden kirjaimellinen todeksi uskominen ei voi johtaa hyvään. Sieltä on löydettävissä ainekset monenlaiseen inhimillisen pahuuden muotoon. Tietenkin on niin, ettei Raamattu sinällään ketään ilkeäksi tee: sitä käytetään ainoastaan välikappaleena oman kieroutuneen luonteen, kenties sadististen taipumustenkin, ilmentämiselle.
Olen moneen otteeseen täällä sanonut sen, minkä kuvailin äskenkin. Jokainen uskovainen tulkitsee Raamattua omista itsekkäistä lähtökohdistaan käsin. Sillä voidaan perusteella kaikenlaisia tekoja, sekä hyviä että pahoja riippuen siitä, mitä sen lukija haluaa elämässään painottaa. Raamattu on runsauden sarvi: kukin uskovainen poimii sieltä omia mielihalujaan ja taipumuksiaan tukevia kohtia.
Erittäin ymmärrettävänä pidän, että äitisi sinuun kohdistamat "kiroukset" ja halventavat sanat ovat syöpyneet syvälle mieleesi. Vaikka tiedätkin, etteivät ne olleet totuuden mukaisia, ovat hänen pilkkasanansa kuitenkin alitajuisesti mielessäsi vaikuttaen itsetuntoosi ja omaan minäkuvaasi. Pystyt niitä nyt kuitenkin käsittelemään, sitä kautta näkemään äitisi haukkumiset objektiivisemmassa valossa. Parempaan päin kaiken aikaa olet siis kulkemassa.
Kyllä olen huomannut aina sen että sinä ymmärrät harvinaisen hyvin mitä milloinkin tarkoitan.Ja juuri nyt nimenomaan v . . . . . . a.
Ei enempää ei vähempää.Ja olen samaa mieltä kanssasi että jos ei saa olla se kun on ja kirjoittaa asioitaan niin kuin ne on,niin silloin ne varastoituu ja ihminen (jopa minäkin) muutun sudeksi.
Olen elänyt sen vaiheen elämässäni jossa ei ole saanut tuntea,sanoa,vaikuttaa,ajatella,iloita,ym.ym.
tiedän kuinka paljon jää sieluni syvyysasteille silloin kompostia.ja niin käy jokaiselle.en ole ollenkaan ainut.ja uskovais??kodeissa on siitä merkillistä kuinka kaikki täytyy hyssytellä.kaikki mikä on olemassa on kiellettävä että niitä ei ole olemassa.on heitettävä joku h......n kermanaamio naamalle ja hymyiltävä ja olla kiitollinen siitä kun on saanut sentään jäädä edes henkiin.
siitä on oltava niin h......tin kiitollinen.ja uskonnon varjolla.uskonnollisuuden varjolla.
Sanoit oikein: ei Raamattu ketään ilkeäksi tee.Tosiasia on juuri se kun sitä käytetään kirveenä ja haulikkona.muusta puhumattakaan.
Itse olen hyvin arka pohtimaan raamatun sanomaa,ja jokainen lukija ehkä saattaa ymmärtää syyn-miksi.
tuskin siihen enää kannattaa palata:)))
Ja totta on että jokainen valikoi sopivaan tilanteeseen sopivana raamatunkohdan.ja minulle kun aina avautuu vaan rankaisua ja tulikiviä.ja kuinka olen syntinen ja paha.
sen sieltä löydän joka kerta.en tiedä mikä mua mahtaa vaivata:((
Se ja ne pilkat on todella niin syvällä sielussani.Ne on kuin naulat.kuin miekat.ja ne tulee esiin silloin kun vähiten sitä odottaa.vaikka tiedän järjellä sen että en saa antaa vaikuttaa mutta kyllä ne kaikki on vääristänyt minäkuvani aivan kieroksi.
mutta sitä kai he halusivatkin.pääsivät päämääräänsä.no-onneksi tulee taas uusi kevät.
ja uudet kärpäset..
aurinkoa työmiehelle!!
Ne haavat, jotka vanhempamme ovat lyöneet meihin, koskevat vielä aikuisuudessa. Me kavahdamme, kun joudumme kohtaamaan jotain sellaista, joka tuo sen tuskan tietoisuuteemme. Olen miettinyt, mikä sai äitisi pilkkaamaan sinua. Se on väärin. Voi olla ettei äitisikään sitä tiedostanut, mistä se johtui. Mutta kyse ei ollut sinusta, vaan äitisi omista traumoista. Mutta se pilkka sattuu pienen tyttöön, joka ei ymmärrä, miksi äiti käyttäytyy näin. Sitä ei meinaa ymmärtää, miksi tyttären jalkoja pitää pilkata. Mikähän siinä on ollut motiivina ?
Minä aina ajattelin, että äitini ei rakastanut minua, koska olin niin paha. Kun sain tietää, että äitini oli synnyttänyt nuoruudessaan pojan ja tämä vastasyntynyt on ehkä tapettu, niin ajattelin, ettei se ollutkaan minun vikani, ettei äitini pystynyt rakastamaan minua. Se helpotti siinä tilanteessa, koska olin syyllistänyt itseni.
Kun tulin uskoon, annoin heti anteeksi äidilleni. Meni vuosia, minulla jatkui paha olo. Muistot väärin teoista vainosivat ja taas annoin anteeksi äidilleni. Jossain vaiheessa näin läheisriippuvuuteni. Olin kiltti kaikille, en osannut sanoa ei. Silloin minulle tuli halu lähteä parantumaan haavoistani. Olin esimerkiksi yhdessä kotikokouksessa, jossa minun puolestani rukoiltiin. Siellä tunsin näiden ihmisten kautta rakkautta, jota en ollut koskaan saanut äidiltäni. Näitä kotikoukouksia on ollut paljon ja usein olen saanut parantua haavoistani rukouksessa. Jossain vaiheessa pystyin antamaan anteeksi äidilleni, kun oli sen aika. Sinä kirjoitit, että pelkäät uskovia. Minä pelkään vieläkin ihmisiä johtuen äidistäni. Sitä taakkaa kannan vieläkin. Onneksi on muutama ystävä, joiden kanssa tunnen oloni suhteellisen turvalliseksi.
Kirjoitin sinulle omia kokemuksiani. On hyvä etsiä ne keinot, joilla saa purettua omia kipeitä tuntojaan. Kirjoittaminen on yksi keino. Minulle oli puhuminen ystävien kanssa.
Rukoilen puolestasi, että Jeesus voisi parantaa sinua niistä haavoista, joita sinuun on lyöty. Muista kuitenkin, että se ei ole sinun vikasi, että äitisi käyttäytyi sinua kohtaan huonosti. Vaikka se ei helpota tuskaa yhtäään, niin ajattele, että sinä et ole syyllinen äitisi käytökseen. Sinä voit toipua äitisi pilkasta. Toivoisin, että oppisit luottamaan ihmisiin, uskovaisiinkin. Kunpa löytäisit vaikka yhden ystävän, jolla olisi kuulevat korvat, lämmin sydän ja empatiaa.
Siunausta sinulle
Koin jotakin hyvin samaa lukiessani kirjoitustasi.Kun kirjoitit että vastasyntynyt ehkä tapettu,niin siinä kohtaa tunnistan jotain hyvin samaa.Olen paljon kirjoittanut aavistuksistani päiväkirjoihini,ja tuo kirjoittamasi kohta vei minut nyt jonnekin..
Sanattomaan salaisuuteen.Tunnen sen koo kehossani.Sillä olen aina aistinut äitini taholta jonkun syvän ja suuren salaisuuden.Salaisuuden varjojen maasta...
Olet oikeassa että hän siirsi omia juttujaan minuun.Olin hänelle peili.viaton peili.ja otin kaiken itseeni.en tänä päivänä tiedä mikä jaloissani häntä vihastutti.muusta minussa puhumattakaan.
ihmettelen yhä,miksi en kelvannut ja miksi mikään mitä tein,ei oltu huomaavinaan.Kiitoksesta puhumattakaan.
Ja nyt olenkin tajunnut kuinka olen yrittänyt suorittaa elämääni ja tulla hyväksytyksi,rima aina liian korkealla.Olen odottanut ja vaatinut itseltäni mahdottomia,alitajuisesti.
Koska tekoni ei koskaan täyttänyt minulle odotettuja tavoitteita,eikä edes odottamattomia tavoitteita.koska en ollut mitään.koska minua ei ollut.olin näkymätön.eikä nakymätöntä voi nähdä koska sitä ei ole.
Meillä on sekin yhteistä että pelkäämme ihmisiä.Minä pelkään myös ihmisiä.sekä uskovaisia että muita.ikään,kokoon,näköön,sukupuoleen katsomatta.
Ihmispelkoni on yhdellä sanalla :KAUHU.
Tällaiset eväät olen saanut elämän tielle.Tai ehkä sana elämän voisi pyyhkiä pois...
..alkoi oikein vyörytä päälleni kaikki se tuska kuinka en syntynytkään pojaksi,jolloin olisin saanut olla äidilleni olemassa.
..koska olin äidilleni väärää sukupuolta niin sen annettiin todella tuntea nahoissani ja sielussani.
..muusta kaikesta puhumattakaan.nytkin kun tätä kirjoitan-tunnen kuinka rintakehääni ikäänkuin revitään auki.kovalla kivulla.
..on kipeää olla Nainen.Ja kiellettyä.Luvatonta.Täysin tuhoon tuomittua.Rikollista.Saastaista.jne.