"Hiljaa hiipii tajuntaan
kun yö saapuu majaan matalaan.
Kun ois valta maan
mulla käsissä vaan,
jos uskaltaisin
niin tavoittelisin,
elämäni kultahippua
rakkaintani rusosielua.
Kaipaus vain rinnassain,
istua ja miettiä sain,
missä on tie
joka kultahipun luo vie.
Rakkaimpani,
kultahippuni
vei tuulet mennessään,
minä yksin jäin,
vain kultatomu
käteeni jäi.
Ei lovi sielussani,
siipeni reunassa
täyttyä voi,
kun mennyt hän on.
Siipeni raskaat kantaa on
kun ei tuulta alleen saa,
ei toivonkipinää
elämä tuo mukanaan.
Silti toivon:
Ken laittaisi käden
päälle käteni mun,
istuisi alle siipeni
unohdetun." ® ™
kun yö saapuu majaan matalaan.
Kun ois valta maan
mulla käsissä vaan,
jos uskaltaisin
niin tavoittelisin,
elämäni kultahippua
rakkaintani rusosielua.
Kaipaus vain rinnassain,
istua ja miettiä sain,
missä on tie
joka kultahipun luo vie.
Rakkaimpani,
kultahippuni
vei tuulet mennessään,
minä yksin jäin,
vain kultatomu
käteeni jäi.
Ei lovi sielussani,
siipeni reunassa
täyttyä voi,
kun mennyt hän on.
Siipeni raskaat kantaa on
kun ei tuulta alleen saa,
ei toivonkipinää
elämä tuo mukanaan.
Silti toivon:
Ken laittaisi käden
päälle käteni mun,
istuisi alle siipeni
unohdetun." ® ™
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa pirun kliseiseltä, mutta silläkin uhalla sanon, että.... kaunista...
kovin on kliseinen ja siirappinen, mutta kuitenkin nätti runo.