Jumalan oman kansan keskuudessa on kautta historian tapahtunut vääryyksiä, väkivaltaa ja jopa epäjumalanpalvontaa. Miten näitä ikäviä asioita on käsitelty? Onko ne "haudattu maton alle" vai onko ne käsitelty avoimesti niin, että koko kansa on voinut nähdä väärintekojen seuraukset?
Yksi huomattavista väärinteoista oli "kultaisen vasikan palvonta" erämaassa. Palautetaan mieliimme tuo synkkä päivä. Mooses, Jumalan kansan "ykkösmies", oli noussut vuorelle ja oli viipynyt siellä kauan aikaa. Kansan "kakkosmies" Aaron oli kansan keskuudessa silloin, kun se alkoi olla levoton. Mitä tapahtui?
*** 32 Sillä välin kansa saattoi nähdä, että Moosekselta kului kauan aikaa, ennen kuin hän tuli alas vuorelta. Niin kansa kokoontui Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: ”Nouse, tee meille jumala, joka kulkee edellämme, sillä Mooseksesta, tästä miehestä joka johdatti meidät pois Egyptin maasta, emme todellakaan tiedä, mitä hänelle on tapahtunut.” 2 Tällöin Aaron sanoi heille: ”Irrottakaa kultaiset korvarenkaat, jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle.” 3 Ja kaikki kansa alkoi irrottaa kultaisia korvarenkaita, jotka olivat heidän korvissaan, ja he toivat niitä Aaronille. 4 Sitten hän otti kullan heidän käsistään ja muotoili sitä kaivertimella ja ryhtyi tekemään siitä valettua vasikkapatsasta. Ja he sanoivat: ”Tämä on sinun Jumalasi, oi Israel, se joka johdatti sinut pois Egyptin maasta.”
5 Kun Aaron sai nähdä tämän, hän alkoi rakentaa alttaria sen eteen. Lopuksi Aaron huusi ja sanoi: ”Huomenna on juhla Jehovan kunniaksi.” (2. Moos. 32:1-5)
Kansa alkoi vaatia Aaronilta "jumalaa", jonka he voivat nähdä. Aaron suostui siihen, ja sanoi jopa näin räikeästi: "Tämä on sinun Jumalasi, oi Israel, se joka johdatti sinut pois Egyptin maasta. ... Huomenna on juhla Jehovan kunniaksi.” Epäjumalanpalvonta naamioitiin ikäänkuin Jehovan palvonnaksi.
Miten Mooses suhtautuisi asiaan, kun hän palaisi vuorelta alas? Sanoisiko hän vain, että "Hei Aaron, ota muutama mies kansan keskuudesta ja kaiva tuo kultainen vasikka hiekkaan, että se on poissa silmistä. Turhaan tässä nyt nostetaan isompaa meteliä moisesta patsaasta. Kun se on poissa silmistä, se on poissa mielestä."
Näin ei tosiaankaan käynyt. Seuraukset olivat karmeat. "Kansaa kaatui sinä päivänä noin kolmetuhatta miestä" (2. Mooseksen kirja 32:28) Ja mitä tuolle kultaiselle vasikalle tehtiin? Mooses "otti vasikan, jonka he olivat tehneet, ja poltti sen tulella ja rouhensi sen hienoksi, minkä jälkeen hän sirotteli sen veden pinnalle ja pani Israelin pojat juomaan sitä" (2. Moos. 32:20)
Väärintekoon puututtiin heti. Koko kansa sai nähdä seuraukset. Asiaan ei vaikuttanut edes se, että mukana johtamassa palvontaa oli "kakkosmies" Aaron. Hän säilytti henkensä vain siksi, että katui syvästi tekoaan.
Mitä meidän pitäisi oppia tästä tapahtumasta? Sen, että Jumalan kansan keskuudessa pitää toimia avoimesti ja lujalla kädellä vakavia väärintekoja kohtaan. Niitä ei saa peitellä. Tuo vasikkajupakkakin on kerrottu Raamatussa, vaikka se toki himmensi Jumalan kansan "mainetta". Mutta avoimuus ja rehellisyys on tärkeämpää kuin maine.
Miten on nykyään? Voidaanko Jumalan kansan yhteydessä olevista vääryyksistä puhua julkisesti? Voidaanko ne julistaa kaikelle kansalle avoimesti? Syyllistyykö joku tämän kansan "maineen mustaamiseen", jos kertoo faktoja vääryyksistä julkisesti? Ovatko pedofiiliskandaalin paljastaneet ihmiset jotenkin pettureita ja ruikuttajia, jotka vain etsivät virheitä? Miksi YK-jupakan paljastajat tuomittiin jyrkin sanoin? Miksi noita kumpaakin asiaa yritetään peitellä?
On tarpeen vilkaista Raamatusta malli meille siitä, miten Jumalan kansan keskuudessa tapahtuviin vakaviin vääryyksiin pitää suhtautua. Pitääkö ongelmat lakaista mattojen alle? Pitääkö niistä vaieta? Pitääkö niistä antaa jopa "hieman" väritettyä tietoa?
*** 3 Ja Israelin Jumalan kirkkaus nousi kerubien yläpuolelta, joiden yllä se oli, huoneen kynnykselle, ja hän huusi sitten pellavapukuiselle miehelle, jonka lanteilla oli sihteerin mustesarvi. 4 Ja Jehova sanoi hänelle: ”Kulje kaupungin keskitse, Jerusalemin keskitse, ja sinun on pantava merkki niiden ihmisten otsaan, jotka huokailevat ja voihkivat kaikkia sen keskuudessa tehtäviä inhottavuuksia.”
5 Ja näille toisille hän sanoi korvieni kuullen: ”Kulkekaa kaupungin halki hänen perässään ja lyökää. Älköön silmänne surkutelko, älkääkä tunteko sääliä. 6 Vanha mies, nuori mies ja neitsyt ja pikkulapsi sekä naiset teidän tulee tappaa — heille turmioksi. Mutta älkää lähestykö ketään ihmistä, jossa on merkki, ja teidän tulee aloittaa minun pyhäköstäni. (Hesekiel 9:3-6)
Kun Jumalan oman kansan keskuudessa tehtiin "inhottavuuksia", oli ihmisiä, jotka "huokailivat ja voihkivat" näiden pahojen asioiden takia. Oliko tuo huokaaminen paha asia? Olisiko heidän vain pitänyt olla hiljaa? Tuskinpa, koska juuri näiden ihmisten otsiin laitettiin "merkki", joka pelasti heidän elämänsä, kun tuomio alkoi Jumalan "pyhäköstä".
Onko siis tänä aikana paheksuttava niitä henkilöitä, jotka huokaavat ja voihkivat kaikkia kauheuksia, joita Jumalan kansan keskuudessa nykyisin tehdään? Ovatko he vain "valittajia", "ruikuttajia" ja "tyhjänpuhujia", kun paljastavat esim. nykyisen "vasikanpalvonnan"?
Kiinnostavaa on se, että tuon kohdan "huokaavat ja voihkivat" kirkkoraamattu (1992) kääntää sanoilla "huokaavat ja VALITTAVAT".
Hautaammeko me nykyisen "vasikan" hiekkaan pois silmistä? Vai romutammeko sen kokonaan niin, että se asia ei enää saastuta Todellista Pyhää ja Puhdasta Jehovan palvontaa? Keillä on "merkki" otsassa, kun tuo nykyinen tuomio alkaa Jumalan oman kansan keskuudesta?
Yksi huomattavista väärinteoista oli "kultaisen vasikan palvonta" erämaassa. Palautetaan mieliimme tuo synkkä päivä. Mooses, Jumalan kansan "ykkösmies", oli noussut vuorelle ja oli viipynyt siellä kauan aikaa. Kansan "kakkosmies" Aaron oli kansan keskuudessa silloin, kun se alkoi olla levoton. Mitä tapahtui?
*** 32 Sillä välin kansa saattoi nähdä, että Moosekselta kului kauan aikaa, ennen kuin hän tuli alas vuorelta. Niin kansa kokoontui Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: ”Nouse, tee meille jumala, joka kulkee edellämme, sillä Mooseksesta, tästä miehestä joka johdatti meidät pois Egyptin maasta, emme todellakaan tiedä, mitä hänelle on tapahtunut.” 2 Tällöin Aaron sanoi heille: ”Irrottakaa kultaiset korvarenkaat, jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle.” 3 Ja kaikki kansa alkoi irrottaa kultaisia korvarenkaita, jotka olivat heidän korvissaan, ja he toivat niitä Aaronille. 4 Sitten hän otti kullan heidän käsistään ja muotoili sitä kaivertimella ja ryhtyi tekemään siitä valettua vasikkapatsasta. Ja he sanoivat: ”Tämä on sinun Jumalasi, oi Israel, se joka johdatti sinut pois Egyptin maasta.”
5 Kun Aaron sai nähdä tämän, hän alkoi rakentaa alttaria sen eteen. Lopuksi Aaron huusi ja sanoi: ”Huomenna on juhla Jehovan kunniaksi.” (2. Moos. 32:1-5)
Kansa alkoi vaatia Aaronilta "jumalaa", jonka he voivat nähdä. Aaron suostui siihen, ja sanoi jopa näin räikeästi: "Tämä on sinun Jumalasi, oi Israel, se joka johdatti sinut pois Egyptin maasta. ... Huomenna on juhla Jehovan kunniaksi.” Epäjumalanpalvonta naamioitiin ikäänkuin Jehovan palvonnaksi.
Miten Mooses suhtautuisi asiaan, kun hän palaisi vuorelta alas? Sanoisiko hän vain, että "Hei Aaron, ota muutama mies kansan keskuudesta ja kaiva tuo kultainen vasikka hiekkaan, että se on poissa silmistä. Turhaan tässä nyt nostetaan isompaa meteliä moisesta patsaasta. Kun se on poissa silmistä, se on poissa mielestä."
Näin ei tosiaankaan käynyt. Seuraukset olivat karmeat. "Kansaa kaatui sinä päivänä noin kolmetuhatta miestä" (2. Mooseksen kirja 32:28) Ja mitä tuolle kultaiselle vasikalle tehtiin? Mooses "otti vasikan, jonka he olivat tehneet, ja poltti sen tulella ja rouhensi sen hienoksi, minkä jälkeen hän sirotteli sen veden pinnalle ja pani Israelin pojat juomaan sitä" (2. Moos. 32:20)
Väärintekoon puututtiin heti. Koko kansa sai nähdä seuraukset. Asiaan ei vaikuttanut edes se, että mukana johtamassa palvontaa oli "kakkosmies" Aaron. Hän säilytti henkensä vain siksi, että katui syvästi tekoaan.
Mitä meidän pitäisi oppia tästä tapahtumasta? Sen, että Jumalan kansan keskuudessa pitää toimia avoimesti ja lujalla kädellä vakavia väärintekoja kohtaan. Niitä ei saa peitellä. Tuo vasikkajupakkakin on kerrottu Raamatussa, vaikka se toki himmensi Jumalan kansan "mainetta". Mutta avoimuus ja rehellisyys on tärkeämpää kuin maine.
Miten on nykyään? Voidaanko Jumalan kansan yhteydessä olevista vääryyksistä puhua julkisesti? Voidaanko ne julistaa kaikelle kansalle avoimesti? Syyllistyykö joku tämän kansan "maineen mustaamiseen", jos kertoo faktoja vääryyksistä julkisesti? Ovatko pedofiiliskandaalin paljastaneet ihmiset jotenkin pettureita ja ruikuttajia, jotka vain etsivät virheitä? Miksi YK-jupakan paljastajat tuomittiin jyrkin sanoin? Miksi noita kumpaakin asiaa yritetään peitellä?
On tarpeen vilkaista Raamatusta malli meille siitä, miten Jumalan kansan keskuudessa tapahtuviin vakaviin vääryyksiin pitää suhtautua. Pitääkö ongelmat lakaista mattojen alle? Pitääkö niistä vaieta? Pitääkö niistä antaa jopa "hieman" väritettyä tietoa?
*** 3 Ja Israelin Jumalan kirkkaus nousi kerubien yläpuolelta, joiden yllä se oli, huoneen kynnykselle, ja hän huusi sitten pellavapukuiselle miehelle, jonka lanteilla oli sihteerin mustesarvi. 4 Ja Jehova sanoi hänelle: ”Kulje kaupungin keskitse, Jerusalemin keskitse, ja sinun on pantava merkki niiden ihmisten otsaan, jotka huokailevat ja voihkivat kaikkia sen keskuudessa tehtäviä inhottavuuksia.”
5 Ja näille toisille hän sanoi korvieni kuullen: ”Kulkekaa kaupungin halki hänen perässään ja lyökää. Älköön silmänne surkutelko, älkääkä tunteko sääliä. 6 Vanha mies, nuori mies ja neitsyt ja pikkulapsi sekä naiset teidän tulee tappaa — heille turmioksi. Mutta älkää lähestykö ketään ihmistä, jossa on merkki, ja teidän tulee aloittaa minun pyhäköstäni. (Hesekiel 9:3-6)
Kun Jumalan oman kansan keskuudessa tehtiin "inhottavuuksia", oli ihmisiä, jotka "huokailivat ja voihkivat" näiden pahojen asioiden takia. Oliko tuo huokaaminen paha asia? Olisiko heidän vain pitänyt olla hiljaa? Tuskinpa, koska juuri näiden ihmisten otsiin laitettiin "merkki", joka pelasti heidän elämänsä, kun tuomio alkoi Jumalan "pyhäköstä".
Onko siis tänä aikana paheksuttava niitä henkilöitä, jotka huokaavat ja voihkivat kaikkia kauheuksia, joita Jumalan kansan keskuudessa nykyisin tehdään? Ovatko he vain "valittajia", "ruikuttajia" ja "tyhjänpuhujia", kun paljastavat esim. nykyisen "vasikanpalvonnan"?
Kiinnostavaa on se, että tuon kohdan "huokaavat ja voihkivat" kirkkoraamattu (1992) kääntää sanoilla "huokaavat ja VALITTAVAT".
Hautaammeko me nykyisen "vasikan" hiekkaan pois silmistä? Vai romutammeko sen kokonaan niin, että se asia ei enää saastuta Todellista Pyhää ja Puhdasta Jehovan palvontaa? Keillä on "merkki" otsassa, kun tuo nykyinen tuomio alkaa Jumalan oman kansan keskuudesta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
>>Mitä meidän pitäisi oppia tästä tapahtumasta?
Vastaustulvasta päätellen olet jälleen osunut arkaan paikkaan.
Mitä vähäpätöisempi asia, sitä enemmän siitä kiistellään! :)
Minulla ei ainakaan ole tuohon mitään lisättävää.
>>Niin mitä luulet onko se että viedään ulkopuolisten ihmisten eteen....
Avoimmuus on varmasti kauhistus sellaiselle, joka maton alle lakaisemalla haluaa suojella liikkeen mainetta. Siis haluaa antaa liikkeen jäsenillekin valheellinen kuva todellisuudesta.
>>Saatana yrittää vihjailujen, väärien syytösten ja suoranaisten valheiden avulla kiistää Jehovan suvereeniuden,
Kenen etua Vartiotorniseura mahtaa ajaa epärehellisyydellä, omien periaatteiden syömisellä sekä valehtelulla?
>>Tuo nyt on vain sellaista sinun poleemista Äh..Öhhh
jota kenenkään ei ole pakko höörata.
Kaukaa viisaasti et yritäkään kiistää asiaa.
>>Kannattaa joka tapauksessa elää tässä "valheessa"...
Nyt sentään laitat lainausmerkit. Kaikilta ei suju itsensä pettäminen, jota tietoinen valheen hyväksyminen edellyttää.
>>Totesit itse kirjoituksessasi Haaratoimistolle seuraavaa:
"Jehovan todistajien paha olo ja masennus vain lisääntyvät. Seurakunnissa on nyt menossa todellinen kriisi, josta kukaan vastuullinen ei ole tietävinään. Lampaita on kadoksissa, he ovat masentuneet ja pettyneet"
Mikä tuossa edellä olevassa ei mielestäsi pidä paikkaansa?
>>Niin vaikka syitä tähän olisikin useita ,eikä Jehovan kansaan epäoikeudenmukainen kohtelu olisikaan päällimmäisenä tähän. Niin mitä luulet onko se että viedään ulkopuolisten ihmisten eteen oikein viemällä asioita, jotka ensi-sijassa ei ensinkään kuulu heille usein reviteltäväksi ja paisuteltavaksi niin että he pian vain mellastavat, omissa antipatioissaan Jehovan kansaan kuuluvia kohtan? Onko tällainen kohtuuttomuus ja tasapainottomuus millään muotoa puolustettavissa ?
Oletko saanut avunpyyntöjä ja hätähuutoja seurakunnissa kärsiviltä veljiltä ja sisarilta? Voitko ilman kyyneliä seurata sivusta heidän tuskaansa? Minä ainakin tunnen itseni riittämättömäksi niiden kirjeiden edessä. Pitäisi olla joku asiantuntevampi paikka, mihin ottaa yhteyttä. En jaksa kantaa ihmisten taakkoja. Mitä ajattelisit siitä, pitäisikö ihmisten hädästä vaieta? Voitko sanoa kärsivälle ihmiselle, että "äläs nyt valita, odota Jehovaa, paratiisissa on kaikki hyvin", jos tuo ihminen ei kestä sinne asti?
Raamatussa on selvä ohje kadonneiden lampaiden etsimiselle. Vanhimmilla on ensisijainen vastuu etsiä heitä. Toki me muutkin voimme tehdä osamme. Raamattu sanoo näin:
*** 12 Mitä arvelette? Jos joku ihminen saa sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän vuorille ja lähde etsimään sitä yhtä, joka on eksyksissä? 13 Ja jos hän sattuu löytämään sen, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät ole eksyneet. 14 Samoin ei taivaassa olevan Isäni tahto ole, että yksikään näistä pienistä menehtyy. (Matteus 18:12-14)
Jos tuota ohjetta ei halutakaan noudattaa, pitääkö siitä vaieta? Kun nyt on osoittautunut todeksi, että Haaratoimisto ei ole eväänsä väräyttänyt asian hyväksi, vaikka yli vuosi on kulunut, pitääkö siitä vaieta?
*** 14 Mitä hyötyä siitä on, veljeni, jos joku sanoo, että hänellä on uskoa, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kai se usko voi häntä pelastaa? 15 Jos joku veli tai sisar on alastomana ja sen päivän ruokaa vailla 16 ja silti joku teistä sanoo heille: ”Menkää rauhassa, pysytelkää lämpiminä ja hyvin ravittuina”, mutta ette anna heille heidän ruumiinsa tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? 17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. (Jaakob 2:14-17)
Onko haaratoimistossakin usko "kuollut"?
>>Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, sillä rakkaus peittää paljon syntejä" 1 Piet 4:8
Näin on, mutta peittääkö rakkaus myös sen kaltaiset synnit, kuin esim. kultaisen vasikan palvonnan? Mietihän sitä!
Kadonneiden lampaiden etsintää:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000005099886
>>Tilanne ei ole ehkä aivan nuin vakava kaikilta osin omassa kokemuspiirissäni
Minun kokemuspiirissäni tilanne on vakava. En tarkoita yksinomaan omaa seurakuntaani, vaikka sekin on suoraan sanottuna hengellisesti ahdistava. Kokemuspiiriini sisältyy myös suuri määrä sähköposteja ihmisiltä, jotka "huokaavat ja voihkivat" monia pahoja asioita jehovantodistajien seurakuntien SISÄPUOLELLA!.
>>Ei sinun tarvitse ottaa päällesi kaikkivaltiaan tehtäviä. Jeesus Kristus on jo kerran kuollut meidän puolestamme. Joskus meidän on tunnustettava ettemme ole kaikkeen kykeneviä
Tarkoitatko, että minunkin pitäisi muuttaa sähköpostiosoitteeni salaiseksi niinkuin haaratoimistolla on? Näinhän pääsisin kätevästi näkemästä ihmisten tuskaa. Helppo keino, mutta arveluttava. Ainakin toistaiseksi pidän sähköpostini julkisena. Tässä se on:
[email protected]
Huomauttaisin vielä, että valtaosa, melkein kaikki postini, ovat olleet asiallisia. Vain muutama poikkeus on ollut. Mainitsen poikkeuksista pääpiirteet: Kahdessa postissa kaksi eri vanhinta paheksui kirjoitteluani suomi24-palstalla, kun yritin auttaa hädässä olevia. Yksityiskohtiin en halua mennä, koska kyseessä ovat henkilökohtaiset asiat, enkä halua "mollata" ketään vanhinta yksityisesti, koska vika on koko järjestelmässä, ei pelkästään yksityisissä ihmisissä.
>>Jatkuvasti minun täytyy muistuttaa itseäni että on parempi odottaa kuin katua.
Yritäpä muistuttaa "odottamisesta" sellaista henkilöä, joka on tuskaansa täynnä ja odottaa helpotusta elämäänsä, edes seurakuntaelämäänsä.
>>Teilläpäin näyttäisi olevan tarpeellista uudistaa koko seurakunta vanhimmistosta lähtien elleivät he mitään tee?
No koko vanhimmistoa ei tarvitsisi vaihtaa, riittää, että käsiään levittelevä esivalvoja ja panetteleva sihteeri vaihdettaisiin ja muutama muu "selkärangaton". Se tosiaan voisi auttaa, mutta se on epärealistinen toimenpide, en rakentele pilvilinnoja sen suhteen.
>>"Jehovan tuomio alkaa Herran huoneesta" näinhän kirjoitukset ovat ennustaneet?
Lainatakseni suositun TV-sarjan "Kummelin" lausuntoa totean vain: "Kyllä näin on".
Kirjoittamasi avaus oli kerrassaan fantastinen. Osasit hyvin terävästi havainnollistaa -- ja nimenomaan Raamatun avulla (esim. Hesekiel 9.) -- mistä tässä "valittamisessa" on kysymys.
Jumalan kansan pitää olla rohkea tunnustamaan virheensä. Mikään valmennetussa omassatunnossani ei saa minua kerta kaikkiaan uskomaan tai ymmärtämään, että oikea kaikkivaltias ja fiksu Jumala antaisi koko omaisuutensa tälläisen pelkurimaisen, virheensä matonallelakaisevan hallintoelinorjan hoidettavaksi. Ei mikään.
Hallintoelin pelaa itse itsensä ulos näistä karkeloista. Se on jäänyt kiinni ns. "housut kintuissa" sen sijaan, että se kaatuisi miehekkäästi "saappaat jalassa" virheensä avoimesti tunnustaen, eikä niitä mm. yksittäisten seurakuntalaisten omiksi virhetulkinnoiksi nimittäen (vrt. esim. sukupolvioppi).
Kiitos upeasta avauksesta. Toivottavasti ihmiset huomaavat tämän. Nytkin vasta muutama sata lukijaa. Hoi, naiset ja miehet! Tänne mukaan avoimeen keskusteluun tässä ja nyt!