Metsäteollisuuskonserni UPM:n keskiviikkoinen ilmoitus rankoista säästötoimista Suomessa herätti tuoreeltaan valtionvarainministeri Eero Heinäluoman (sd.) ja toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n hallituksen peräämään yrityksiltä yhteiskunnallista vastuuta. STTK totesi osuvasti, että kansantaloutemme perusta järkkyy kansallisesti merkittävän alan suursaneerauksen myötä.
Niinpä. Yritysten on kuitenkin hankala kantaa yhteiskunnallista vastuuta, jos niiden toiminta on vaikeuksissa. Maailman talous on muuttunut ja kansainväliset suomalaisyritykset ovat tilanteessa, jossa ne selviytyäkseen joutuvat karsimaan huonosti kannattavia toimintojaan myös vanhassa kotimaassaan. Hallituksella sen sijaan on yhteisten asioittemme hoitajana aina yhteiskunnallinen vastuu, ja työmarkkinajärjestöilläkin on vastuunsa ainakin omista asioistaan. Vastuu punnitaan siinä, miten vaikeuksiin on varauduttu ja miten niistä selvitään.
Oikeastaan UPM:n toimien ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä poliittisille päättäjille ja ammattiyhdistysväelle. Paperi- ja metsäteollisuuden vaikeudet ovat erinomaisen hyvin olleet kaikkien tiedossa jo pitkään. UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen on koko viime vuoden ajan toistellut yhtiön kannattavuuden olevan täysin epätyydyttävä ja toimintaa on yritetty tehostaa jo jonkin aikaa. Myös tulevista toimista on varoiteltu.
Viime vuoden heinäkuussa paperin työmarkkinaselkkauksen jälkeen Pesonen kyllä kiitteli uuden työehtosopimuksen luovan pitkällä tähtäimellä paremmat edellytykset kilpailukyvyn kehittämiseen Suomessa, mutta hän varoitti yhtiön joutuvan "harkitsemaan maariskin pienentämistä niissä paperilajeissa, joissa tuotanto keskittyy Suomeen". Kesäkuussa työtaistelun aikana Pesonen käytti kovempaa kieltä. Hän syytti, että Paperiliitto ei tunnusta kilpailuympäristön muutokseen liittyviä selviä tosiasioita, vaan on valinnut tien, joka johtaa rajuihin rakennemuutoksiin suomalaisessa paperiteollisuudessa.
Nyt UPM vähentää väkeä ja tehostaa tuotantokapasiteettiaan Euroopassa, mutta investoi samaan aikaan Kiinan kasvaviin markkinoihin. Viime toukokuussa UPM käynnisti 470 miljoonaa dollaria maksaneen, maailman suurimman ja nopeimman hienopaperikoneen Kiinassa Changshun tehtaalla. Runsas kuukausi sitten yhtiö ilmoitti perustavansa tehdasalueelle myös tutkimuskeskuksen.
UPM kertoo panostavansa niiden yksiköiden kilpailukykyyn, joilla arvioidaan olevan parhaat edellytykset menestyä tulevaisuudessa. Valitettavasti Suomesta ei tällaisia yksiköitä näytä löytyvän. Sen sijaan UPM:n mukaan Voikkaan tehdas ja kaikki suljettaviksi suunnitellut tuotantolinjat ovat olleet kannattamattomia.
Tammikuun lopussa julkistetun tilinpäätöksen mukaan UPM:n viime vuoden liikevaihto laski edellisvuoden 9,8 miljardista 9,3 miljardiin euroon ja liikevoitto 627 miljoonasta 278 miljoonaan. Heinäkuussa UPM arvioi työmarkkinaselkkauksen heikentäneen noin 175 miljoonaa euron toisen vuosineljänneksen tulosta, mutta tammikuussa Pesonen sanoi sen selittävän koko vuoden heikkoa tulosta vain osittain. Tärkein syy on paperin ylikapasiteetti.
Pesosen mukaan perinteiset markkinat kasvavat erittäin hitaasti ja ylikapasiteetti heikentää yhtiön mahdollisuuksia käyttää tuotantokoneistoaan tehokkaasti. Samaan aikaan tuotannontekijöiden hinnat ovat nousseet rajusti ja markkinoille on tullut uutta kilpailua Aasiasta ja Etelä-Amerikasta.
Suomi alkaa olla pulassa nopean rakennemuutoksen takia. Elektroniikan sopimusvalmistajat ovat jo pitkään siirtäneet tuotantoaan halvempiin maihin, Nokiakin on jo siirtämässä tutkimus- ja tuotekehitystoimintojaan muualle ja Metsä-Botnia päätti rakentaa uuden 1,1 miljardia dollaria maksavan sellutehtaansa Uruguayhin. Suomen vienti näyttää vielä huikeita kasvulukuja, mutta tarkkasilmäinen havaitsee, että kyseessä on läpikulkuvienti Venäjälle.
Ilmeisesti Heinäluoman ylistämä tuposopimus ja yritysveron alennus eivät ole olleet aivan riittäviä toimia Suomen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Nyt kun suuryritysten lähtö musertaa teollisuuspaikkakuntia ja aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä, on todella aika kysyä hallituksen yhteiskunnallista vastuuta.
Niinpä. Yritysten on kuitenkin hankala kantaa yhteiskunnallista vastuuta, jos niiden toiminta on vaikeuksissa. Maailman talous on muuttunut ja kansainväliset suomalaisyritykset ovat tilanteessa, jossa ne selviytyäkseen joutuvat karsimaan huonosti kannattavia toimintojaan myös vanhassa kotimaassaan. Hallituksella sen sijaan on yhteisten asioittemme hoitajana aina yhteiskunnallinen vastuu, ja työmarkkinajärjestöilläkin on vastuunsa ainakin omista asioistaan. Vastuu punnitaan siinä, miten vaikeuksiin on varauduttu ja miten niistä selvitään.
Oikeastaan UPM:n toimien ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä poliittisille päättäjille ja ammattiyhdistysväelle. Paperi- ja metsäteollisuuden vaikeudet ovat erinomaisen hyvin olleet kaikkien tiedossa jo pitkään. UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen on koko viime vuoden ajan toistellut yhtiön kannattavuuden olevan täysin epätyydyttävä ja toimintaa on yritetty tehostaa jo jonkin aikaa. Myös tulevista toimista on varoiteltu.
Viime vuoden heinäkuussa paperin työmarkkinaselkkauksen jälkeen Pesonen kyllä kiitteli uuden työehtosopimuksen luovan pitkällä tähtäimellä paremmat edellytykset kilpailukyvyn kehittämiseen Suomessa, mutta hän varoitti yhtiön joutuvan "harkitsemaan maariskin pienentämistä niissä paperilajeissa, joissa tuotanto keskittyy Suomeen". Kesäkuussa työtaistelun aikana Pesonen käytti kovempaa kieltä. Hän syytti, että Paperiliitto ei tunnusta kilpailuympäristön muutokseen liittyviä selviä tosiasioita, vaan on valinnut tien, joka johtaa rajuihin rakennemuutoksiin suomalaisessa paperiteollisuudessa.
Nyt UPM vähentää väkeä ja tehostaa tuotantokapasiteettiaan Euroopassa, mutta investoi samaan aikaan Kiinan kasvaviin markkinoihin. Viime toukokuussa UPM käynnisti 470 miljoonaa dollaria maksaneen, maailman suurimman ja nopeimman hienopaperikoneen Kiinassa Changshun tehtaalla. Runsas kuukausi sitten yhtiö ilmoitti perustavansa tehdasalueelle myös tutkimuskeskuksen.
UPM kertoo panostavansa niiden yksiköiden kilpailukykyyn, joilla arvioidaan olevan parhaat edellytykset menestyä tulevaisuudessa. Valitettavasti Suomesta ei tällaisia yksiköitä näytä löytyvän. Sen sijaan UPM:n mukaan Voikkaan tehdas ja kaikki suljettaviksi suunnitellut tuotantolinjat ovat olleet kannattamattomia.
Tammikuun lopussa julkistetun tilinpäätöksen mukaan UPM:n viime vuoden liikevaihto laski edellisvuoden 9,8 miljardista 9,3 miljardiin euroon ja liikevoitto 627 miljoonasta 278 miljoonaan. Heinäkuussa UPM arvioi työmarkkinaselkkauksen heikentäneen noin 175 miljoonaa euron toisen vuosineljänneksen tulosta, mutta tammikuussa Pesonen sanoi sen selittävän koko vuoden heikkoa tulosta vain osittain. Tärkein syy on paperin ylikapasiteetti.
Pesosen mukaan perinteiset markkinat kasvavat erittäin hitaasti ja ylikapasiteetti heikentää yhtiön mahdollisuuksia käyttää tuotantokoneistoaan tehokkaasti. Samaan aikaan tuotannontekijöiden hinnat ovat nousseet rajusti ja markkinoille on tullut uutta kilpailua Aasiasta ja Etelä-Amerikasta.
Suomi alkaa olla pulassa nopean rakennemuutoksen takia. Elektroniikan sopimusvalmistajat ovat jo pitkään siirtäneet tuotantoaan halvempiin maihin, Nokiakin on jo siirtämässä tutkimus- ja tuotekehitystoimintojaan muualle ja Metsä-Botnia päätti rakentaa uuden 1,1 miljardia dollaria maksavan sellutehtaansa Uruguayhin. Suomen vienti näyttää vielä huikeita kasvulukuja, mutta tarkkasilmäinen havaitsee, että kyseessä on läpikulkuvienti Venäjälle.
Ilmeisesti Heinäluoman ylistämä tuposopimus ja yritysveron alennus eivät ole olleet aivan riittäviä toimia Suomen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Nyt kun suuryritysten lähtö musertaa teollisuuspaikkakuntia ja aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä, on todella aika kysyä hallituksen yhteiskunnallista vastuuta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä noista muutamasta työttömästä, kun työllisyys muuten kasvaa!
Suomessa menee HYVIN! ja demarivalta murenee!
Lipposen hallitukset jakoivat työttömäksi jääneille köyttä ja rasvapurkin.
Vanhanen tietää miten toimia.
joten menkää punikit vaan nuolemaan haavojanne omien liittojenne töppäilyjen vuoksi!
Ei Suomessa hyvin mene. Esimerkiksi tänä vuonna on kahden ensimmäisen kuukauden aikana irtisanottu enemmän ihmisiä kuin koko viime vuonna yhteensä. Lisäksi tänä vuonna käynnistettyjen uusien yt-neuvottelujen piirissä on tähän mennessä 18,000 ihmistä.
Matti Vanhasen talouspolitiikan vauriot alkavat näkyä vasta nyt. Tähän mennessä on ratsastettu Lipposen kahden hallituksen aikaansaaman nousukauden menestyksellä.
Pitäisikö irtisanomiset kieltää lailla?
Vanhanen on hyväksynyt kolmikannan ja se on tämän kaiken aiheuttanut. Olisi vaan pitänyt kylmästi tehdä pesäero valtiovallan ja työmarkkinoiden välillä jotka ovat kuppaamassa valtion taskuilla kun eivät itse pysty edes palkoistaan sopimaan.
... voimakkaasti. Toisia töitä loppuu, mutta enemmän syntyy uusia. Ihmettelen tätä kohua. Yle ja lehdistö
korostavaat vain irtisanomisia.
... Heinäluoma ja muu ay-väki vaatii yrityksiltä.
Olen usein näillä sivuilla sanonut, että yksittäiseltä yritykseltä ei pidä vaatia jotain mystistä yhteikuntavastuuta. Yhteikunnan kannalta yrityksen tärkein tehtävä on kannattava liiketoiminta, luonnollisesti lakien ja sopimusten puitteissa. Vain se takaa työllisyyden ja maan talouden kukoistuksen ja yhteiskunnan verotulot.
Jos yksittäinen yritys alkaisi harjoittaa erityistä yhteikuntavastuuta, se menettäisi kilpailukykynsä, kun kilpailijat kotimaassa ja globaaleilla markkinoilla tyytyvät täyttämään vain lainsäädännön ja soipusten vaatimukset.
Sen sijaan valtion ja kuntien tulee kantaa yhteikuntavastuuta. Sen kantaminen on niille sitä helpompaa, mitä kukoistavampi ja kannattavampi yritystoiminta maassa vallitsee.
Ikävä totuus on se, että SDP ei käytännössä voi toteuttaa muuta kuin SAK:n hyväksymää politiikkaa. Siksi yritysverotusratkaisu oli monilta osin huono, pääomaverotus jätettiin liian korkealle tasolle, ja tupo-ratkaisuissa mennään jäykän kolmikannan linjoilla, kun SAK:n valta murentuisi, jos sopiminen siirrettäisi keskusjärjestöjen kolmikannasta liittotasolle, eli toimialakohtaiseksi minne se kuuluu.
Työnantajapuoli aloitti ajoissa omien keskusjärjestöjensä alasajon fuusioimalla kaiken EK:oon. Ay-puolen pitäisi nyt tehdä sama, eli panna SAK, STTK ja AKAVA yhteen eräänlaiseksi koordinoivaksi kattojärjestöksi ja sopeutua siihen, että keskitettyjen tuloratkaisujen aika on markkinataloudessa jäänyt kauas taakse jo vuosia sitten.