Mitä on se usko, josta käytetään usein nimityksiä ’pelastava usko’ tai ’elävä usko’ tai ’uskon lahja’? Noilla nimityksillä pyritään jollakin tavalla kuvailemaan sellaista, mitä ei kokonaan voida sanoin kuvata. Kuitenkin jo nimitysten perusteella ymmärrämme, että ihmiset kokevat tämän uskon olevan olemukseltaan pelastavaa ja elävää ja ymmärtävät sen olevan lahjaksi saatua. Uskova siis kokee aivan selvästi saaneensa itsensä ulkopuolelta, Jumalalta lahjan, joka vaikuttaa hänessä aivan uudenlaista elämää ja antaa hänelle pelastuksen, tämä pelastusvarmuus on yksi elävän uskon tunnusmerkeistä.
Tämä elävän uskon voima ei tule mistään seuraavista asioista:
1.) Ajatus siitä, että kyllä Jumala minutkin pelastaa
2.) Uskonnollisten muotojen kunnioittamista ja noudattamista
3.) Hyvien tekojen tekemistä ja synnitön elämä
4.) Kuulumista johonkin seurakuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön
5.) Elämän kunnioittaminen ja lähimmäisten rakastaminen
Nämähän ovat kaikki ihan hyviä asioita, mutta ihmisen pelastumisen kannalta ne eivät ole ratkaisevia. Ratkaisevaa on ihmisen suhde Jumalaan. Ratkaisevaa on se, otammeko me uskon vastaan Jumalalta hänen ehdoillaan, Jeesuksen Kristuksen kautta, vai yritämmekö itse pinnistää itsestämme jonkinlaista uskoa, uskonnollisuutta tai hyvyyttä ja elämän kunnioittamista. Jos uskottelemme itsellemme, että se riittää kun olemme vain niin hyviä kuin osaamme ja teemme toisille niin kuin toivomme itsellemme tehtävän, niin silloin me määrittelemme itse itsellemme pelastumisen ehdot vastoin Jumalan selvää ilmoitusta ja näin kapinoimme Jumalaa vastaan.
Jokainen uskova tietää, että uskoontulohetkellä hänessä syntyi jotain aivan uutta, jotain mitä ihminen ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Tämä ei ole mikään oivallus tai valaistuminen, jotka voivat tietyiltä ulkonaisilta osiltaan antaa samantyyppisiä tuntemuksia, vaan se on Jumalan Hengen kosketus ja Pyhän Hengen saaminen. Tämän Hengen kautta Jumala ilmaisee itsensä ihmiselle ja ihminen saa varmuuden siitä, että Jumala on todellakin persoonallinen ja ihmisen ulkopuolinen olento, jolla on ihmiselle täysin käsittämätön voima ja olemus. Ilman Pyhää Henkeä ei ihminen voi käsittää juuri mitään Jumalan olemuksesta eikä myöskään Jeesuksen Kristuksen keskeisestä merkityksestä ihmisen pelastumisen suhteen.
Meillä on lupaus: Jokainen joka etsii Jumalaa koko sydämestään, myös löytää hänet. Jumala on ihmeellinen ja salattu, mutta niille, jotka häntä etsivät, hän on luvannut ilmaista itsensä. Raamattu on Jumalan Hengen tuottamaa tekstiä, jonka kautta pääsemme häntä tuntemaan, kunhan rukoillen luemme, sillä ilman Pyhän Hengen apua ei Raamattua voi ymmärtää oikein.
Katso myös:
http://kotisatama.net/fi/usko/
Tämä elävän uskon voima ei tule mistään seuraavista asioista:
1.) Ajatus siitä, että kyllä Jumala minutkin pelastaa
2.) Uskonnollisten muotojen kunnioittamista ja noudattamista
3.) Hyvien tekojen tekemistä ja synnitön elämä
4.) Kuulumista johonkin seurakuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön
5.) Elämän kunnioittaminen ja lähimmäisten rakastaminen
Nämähän ovat kaikki ihan hyviä asioita, mutta ihmisen pelastumisen kannalta ne eivät ole ratkaisevia. Ratkaisevaa on ihmisen suhde Jumalaan. Ratkaisevaa on se, otammeko me uskon vastaan Jumalalta hänen ehdoillaan, Jeesuksen Kristuksen kautta, vai yritämmekö itse pinnistää itsestämme jonkinlaista uskoa, uskonnollisuutta tai hyvyyttä ja elämän kunnioittamista. Jos uskottelemme itsellemme, että se riittää kun olemme vain niin hyviä kuin osaamme ja teemme toisille niin kuin toivomme itsellemme tehtävän, niin silloin me määrittelemme itse itsellemme pelastumisen ehdot vastoin Jumalan selvää ilmoitusta ja näin kapinoimme Jumalaa vastaan.
Jokainen uskova tietää, että uskoontulohetkellä hänessä syntyi jotain aivan uutta, jotain mitä ihminen ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Tämä ei ole mikään oivallus tai valaistuminen, jotka voivat tietyiltä ulkonaisilta osiltaan antaa samantyyppisiä tuntemuksia, vaan se on Jumalan Hengen kosketus ja Pyhän Hengen saaminen. Tämän Hengen kautta Jumala ilmaisee itsensä ihmiselle ja ihminen saa varmuuden siitä, että Jumala on todellakin persoonallinen ja ihmisen ulkopuolinen olento, jolla on ihmiselle täysin käsittämätön voima ja olemus. Ilman Pyhää Henkeä ei ihminen voi käsittää juuri mitään Jumalan olemuksesta eikä myöskään Jeesuksen Kristuksen keskeisestä merkityksestä ihmisen pelastumisen suhteen.
Meillä on lupaus: Jokainen joka etsii Jumalaa koko sydämestään, myös löytää hänet. Jumala on ihmeellinen ja salattu, mutta niille, jotka häntä etsivät, hän on luvannut ilmaista itsensä. Raamattu on Jumalan Hengen tuottamaa tekstiä, jonka kautta pääsemme häntä tuntemaan, kunhan rukoillen luemme, sillä ilman Pyhän Hengen apua ei Raamattua voi ymmärtää oikein.
Katso myös:
http://kotisatama.net/fi/usko/
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eipä taida tosiaankaan päästä "hyväksi" pinnistelemällä :) Kyllä siihen "korkeampaa tahtoa" tarvitaan.
Mutta minä uskon hiljaisuuden voimaan. Uskon että yhteys Jumalaan löytyy hiljaisuudesta, ei (vain) ulkoisesta, vaan sisäisestä mielen ja sielun hiljaisuudesta. Jos jotain tässä maailmassa pitäisi tavoitella, niin sitä.
Me olemme rajoitettuja, Jumala on ääretön. Me olemme syntisiä, Jumala on hyvä.
Kaikki tässä maailmassa on syntiä: rajoitettua ja kuolevaista. Ei ole synnitöntä ihmistä. Siksi meidän tulisi etsiä sitä ainoaa pysyvää: Rakkautta, Jumalaa. Ja jos se voisi löytyä jostain täältä syntymän ja kuoleman väliltä, niin meidän sisimmästämme, ikuisesta hengestämme. Uskon, että syvällä ihmisessä elää Jumalan henki, joka pitää ihmisen ruumiinkin elossa kunnes ruumis kuolee. Mutta Jumalan henki, joka on syvällä ihmisen tajunnassa, ei koskaan voi kuolla, sillä se on yhtä ikuinen kuin Jumalakin.
Mutta miten Jumala voisi olla epäoikeudenmukainen? Eihän rakkaus voi olla epäoikeudenmukaista, voiko ilman totuutta olla todellista rakkautta? Jos Jumalan olemukseen kuuluu rakkaus, totuus ja oikeudenmukaisuus, niin silloinhan Jumalan on myös valvottava oikeutta ja oltava myös tuomari.
Kun me katsomme ympärillemme ja itseemme ja ymmärrämme kuinka vähän me itse toteutamme rakkauden vaatimusta ja kuinka usein loukkaamme toisia, tiedämme olevamme syyllisiä. Samalla tiedämme, että syyllinen on aina tuomion alainen, tämähän on oikeudenmukaisuutta. Näin ollen jokainen ihminen on tuomion alainen, koska on rikkonut Jumalaa vastaan, eikä Jumalan oikeudenmukaisuus voi sallia syyllisen jättämistä rangaistuksetta, ei Pyhä Jumala voi ottaa yhteyteensä syntistä ihmistä.
Kun Jumalan rakkaus ja hyväntahtoisuus haluaisi antaa ihmiselle armon, niin hänen oikeudenmukaisuutensa ei kuitenkaan voi sallia syyllisen vapauttamista, vaan rangaistus on välttämättä pantava täytäntöön. Siksi siis Jumala lähetti tänne ainoan Poikansa, Jeesuksen, että hän kärsisi rangaistuksen meidän edestämme ja näin Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatima rangaistus on pantu täytäntöön ja ne jotka Jeesus vapauttaa syntitaakastaan, ovat todellakin Jumalan edessä siitä vapaat ja kelvolliset Jumalan valtakuntaan.
Tätä sijaiskärsijän osaa ei yksikään syntinen ihminen olisi voinut täyttää, koska ihmiset ovat rangaistuksen alaiset jo omista synneistään, eivät he voi kärsiä toisten puolesta. Mutta Jeesus, joka eli synnittömän elämän ei ollut omasta syystään kuoleman alainen, vaan vapaaehtoisesti antoi itsensä alttiiksi kuolemalle, näin lunastaen meidät kuolemasta vapaaksi.
Yhden ihmisen, Aadamin takia kaikki tulivat synnin alaisiksi ja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen kautta on kaikille tarjolla mahdollisuus tulla vanhurskaaksi, Jumalan edessä synnittömiksi. Siksi Jeesus tuli maailmaan, että ihmisessä tuomittiin ihmisten synnit ja joka ottaa Jeesuksen vastaan, häntä ei enää tuomita, vaan Jeesuksen kärsimä rangaistus luetaan hänelle sovitukseksi.
Kaikille, jotka ottavat hänet, Jeesuksen vastaan, hän antaa oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapseksi.
"Kaikki tässä maailmassa on syntiä: rajoitettua ja kuolevaista."
Minusta jotenkin on tuntunutkin siltä, että jopa maailmaan syntyminen on syntiä. Vauvasta vaariin me kaikki olemme syntisiä. Olemmeko syntisiä jo siinä vaiheessa, kun olemme pelkkänä ajatuksena äidin mielessä, 7 vuotta ennen syntymäämme? Synnymmehän me syntisestä naisesta. Lähtöisin olemme syntisestä miehestä. Synnin palkka: syntymä.
"Mutta Jumalan henki, joka on syvällä ihmisen tajunnassa, ei koskaan voi kuolla, sillä se on yhtä ikuinen kuin Jumalakin."
Mistähän Jumalasta mahdat puhua? Jumalia kun on tuhansia ja jälleen tuhansia. Jahve, mikäli Häntä todella tarkoista, on näistä kaikista yksi nuorimmista tunnetuista. Siitä voimme olla samaa mieltä, että Jumalan henki on syvällä niiden tajunnassa, jotka Jumalaan uskovat tai ovat taipuvaisia uskomaan. Sen sijaan niille, jotka eivät ole ja joilla ei ole tarvetta, höpinäsi ovat kuin yrittäisin saada sinut uskomaan tonttuihin: "syvällä tajunnassasi on tonttuja!"
> Mutta miten Jumala voisi olla epäoikeudenmukainen?
En tietystikään ole sanonut tuollaista. Ehket sitä tarkoittanutkaan...
Hmmm. Siis Jeesus on sovittanut syntimme, tai hänellä on valtuudet sovittaa syntimme, jos häneen "uskomme". Eiks näin?
Kuten sanotaan: Pyhää Henkeä vastaan tehtyä syntiä ei voi koskaan antaa anteeksi. Pyhä Henki on Jumalan Pyhä järki, se on kaiken tiedon, taidon ja logiikan, eli Lain ylläpitäjä. Se pitää tämän maailman kasassa ja tasapainossa ja kaikki pyhää elämän Lakia vastaan tehdyt rikkomukset tulevat väistämättä rangaistuksella tai Rakkaudella sovitetuiksi. Synneistään pääsee irti vain uudestisyntymisellä tai syntien taakkaa saa kevennettyä antamalla anteeksi "niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Näin perustelisin asian raamatulla.
Uudestisyntymisessä ihminen aloittaa uuden elämän: ikuisen elämän Hengessä. Henki ei ole rajoitettu: se on ääretön ja ikuinen, joten siinä ei myöskään ole syntiä. Uudestisyntynyt ihminen on siis saanut synnit anteeksi, mahtaako tästä olla kysymys...
> Minusta jotenkin on tuntunutkin siltä,
> että jopa maailmaan syntyminen on syntiä. ...
Edelliseen kirjoitelmaani perustuen: emme ole syntisiä ennen kuin olemme ruumiillistuneet. Tultuamme lihaksi ja synnyttyämme maailmaan, aloitamme sen virallisen syntien kirjon toimimalla Pyhän Hengen ("Pyhän elämän Lain", "Pyhän järjen", "järjestelmän") vastaisesti, eli tekemällä ja ajattelemalla pahaa.
Siitä alkaa kuitenkin myös henkinen kasvumme. Kasvamme ehkä ensin syvällekin aineelliseen elämään, mutta sitten alamme jossain vaiheessa kasvamaan siitä poispäin. Pohjalla ainoa tie on ylöspäin !:D Ehkä tipahdamme jossain välissä vielä rappusilta, uudestaan ja uudestaan, mutta aina tie on lopulta ylospäin. Aineellisessa muodossa, rajoituksessa, asuva tajuntamme tulee vähitellen yhä järkevämmäksi, voimakkaammaksi ja omasta jumaluudestaan tietoisemmaksi.
> Mistähän Jumalasta mahdat puhua?
Siitä samasta ;)
> Jumalia kun on tuhansia ja jälleen tuhansia.
Luulenpa että jokaisella kansakunnalla on ollut tietonsa samasta jumaluudesta. Asiat on vain esitetty toisissa uskonnoissa syvällisemmin kuin toisissa, ja eri aikakausille ominaisilla tavoilla. Juutalaisten jumala-kuvaus on varsin pinnallinen verrattuma esim. buddhalaisuuteen, mutta niistäkin ne yhtäläisyydet löytyy.
Mutta toisessa mielessä jumalia on nähtävästi monta, tai Jumala on jakautunut moneen osaan. VT:n luomiskertomuksessakin puhuu välillä "Minä" ja välillä "Me". Samoin esim. Koraanissa, jonka opin ydin myös on "yksi Jumala"-ajatus, puhuu paljon "me". Siis kuinka "'me' olemme aikojen alussa määränneet nämä ja nämä elämän lait teidän täytettäväksenne." Jumala on siis yksi, mutta hän koostuu kuitenkin lukemattomasta määrästä "olentoja": Jumalan Pojista. Noilla olennoilla oli omat tehtävänsä maailman luomisessa. Nyt noiden olentojen tehtävänä on olla meissä, ihmisissä, voimana joka vetää ihmisen huomiota itseensä, siis Jumalaan, koska nuo olennot ovat yhtä Jumalan kanssa.
> höpinäsi ovat kuin yrittäisin saada sinut
> uskomaan tonttuihin: "syvällä tajunnassasi on
> tonttuja!"
En tahdo käännyttää tai saada uskomaan. Kehoitan vain tutkimaan itseään, syventymään itseensä, tutkimaan että mikä siellä oikein yrittää väkisinkin pitää meitä hengissä ja "hengessä". Sydänhän siellä on, mutta mistä veri tulee sydämeen, mikä saa sydämen elämään? Ym. ym.
"Edelliseen kirjoitelmaani perustuen: emme ole syntisiä ennen kuin olemme ruumiillistuneet. Tultuamme lihaksi ja synnyttyämme maailmaan, aloitamme sen virallisen syntien kirjon toimimalla Pyhän Hengen ("Pyhän elämän Lain", "Pyhän järjen", "järjestelmän") vastaisesti, eli tekemällä ja ajattelemalla pahaa."
Näinhän se menee, mutta välillisesti 'syntymä' mahdollistaa meidän syntisyytemme. Ja, koska ilmeisesti on lähes väistämätöntä, että ihmisistä tulee syntisiä alkaessaan ajatella ensin omillaan ja poissa Jumalasta, niin syntymä todella on vain synnin seuraus ja alku.
Toiseksi, missä kohtaa se synti loppuu? Vain siinä, että ihminen ottaa vastaan Jumalan? Entä, jos vielä vastaanotettuaan Jumalan ihminen täysin tahattomasti ja huomaamattaan on ylimielinen kanssaihmisiään ja luontoa kohtaan? Mitä, jos tämä Jumalan vastaanottanut ihminen ei itseasiassa vakuuta ketään muuta Jumalan olemassaolosta, vaan pikemmin loitontaa...
Voidaanko puhua jaloista teoista. Altruismi on hyvä väittelyn aihe, mutta ilmeisesti edes omasta tahdosta ja haluista poispääseminen ei vaikuta lopputulokseen.
"Siitä alkaa kuitenkin myös henkinen kasvumme. Kasvamme ehkä ensin syvällekin aineelliseen elämään, mutta sitten alamme jossain vaiheessa kasvamaan siitä poispäin."
Näinhän ne sanovat uskontokunnasta toiseen ja myös itse olen tämän kasvun tehnyt poispäin aineellisesta elämästä. Olen hengellinen, vaikka en ole kristitty. Itseasiassa olen ateisti, etsijä, zeniläinen humanisti ja kunnioitan niitä ihmisiä, jotka kunnioittavat muita ihmisiä, luontoa ja lapsia rakastan, koska ne ovat luonnostaan sitä, mitä ovat... aikuisilla (ihmisillä) on usein tapana tuhota kaikki kaunis ja luonnollinen, valitettavasti.
"Aineellisessa muodossa, rajoituksessa, asuva tajuntamme tulee vähitellen yhä järkevämmäksi, voimakkaammaksi ja omasta jumaluudestaan tietoisemmaksi."
Oma tajunta, jumalallinen? Mitähän uskontokuntaa mahdat edustaa?
"Luulenpa että jokaisella kansakunnalla on ollut tietonsa samasta jumaluudesta."
Luulenpa, ettei... koska jokaisessa kansakunnassa ei ole edes olemassa jumalia.
"Juutalaisten jumala-kuvaus on varsin pinnallinen verrattuma esim. buddhalaisuuteen, mutta niistäkin ne yhtäläisyydet löytyy."
...kuten buddhalaisuudessa, joka on ATEISTINEN uskonto = ei jumalia.
"Mutta toisessa mielessä jumalia on nähtävästi monta, tai Jumala on jakautunut moneen osaan. VT:n luomiskertomuksessakin puhuu välillä "Minä" ja välillä "Me"."
Sepä herättää suuren suurta kunnioitusta näitä tekstejä kohtaan, kun edes teksti itse ei osaa päättä onko sen päähenkilö Minä vai Me. Skitsoidiset tekstit eivät ainakaan itselleni mene perille, mutta hyvä tietysti, että on niitä, jotka siitä saavat tolkkua. Ristiriitaisuuksia ja epämääräisyyksiä toki on myös muita niin Raamatussa, Koraanissa kuin Gitoissa.
"En tahdo käännyttää tai saada uskomaan. Kehoitan vain tutkimaan itseään, syventymään itseensä, tutkimaan että mikä siellä oikein yrittää väkisinkin pitää meitä hengissä ja "hengessä". Sydänhän siellä on, mutta mistä veri tulee sydämeen, mikä saa sydämen elämään?"
Koukeroiseksi menee, jos tuo pitää selvittää vain ajattelemalla ja itseen kääntymällä. Tuon käännöksen olen jo aikapäivää sitten tehnyt ja kiitos yrityksestä, mutta olen hyvin tasapainoinen uskossani. Olen edelleen henkinen, vaikka olenkin ateisti. Sen lisäksi sanoisin, että on asioita (muitakin kuin Jumala), joita en yksinkertaisesti käsitä tai pysty ymmärtämään. Näitä ovat: maailmankaikkeuden synty, maailmankaikkeuden rajat, ihmisen fysiologinen toiminta kaikkine puolineen sekä sähkövirran synty ja vaikutus meidän jokapäiväiseen elämäämme.
Eli aivan pakosti joudun priorisoimaan oman mielenkiintoni asioihin, joista jotain voin ymmärtää, enkä yritä väenväkisin kehitellä omia versioitani siitä, miten asiat saattaisivat olla.
En halua enempää tonttuja tajuntaani. Siellä on niitä jo ihan tarpeeksi.
Myös Pyhä Henki on persoona. Kun Pyhä Henki saapuu ihmiseen, hän antaa ihmiselle ymmärryksen Jeesuksesta Kristuksesta. Ilman Jeesusta ei ole syntien sovitusta ja näin Pyhän Hengen pilkkaaminen ja hänen torjuminen on oman oksan sahaamista.
Jos ihminen ei ota vastaan Pyhän Hengen todistusta Jeesuksesta, niin silloin hän pilkkaa Pyhää Henkeä ja sitä ei voi saada anteeksi. Miksi? Koska ilman Pyhää Henkeä ei voi käsittää Jeesuksen sovitustyön merkitystä henkilökohtaisesti, eikä siis Jeesuksen sovitustyötä lasketa tällaiselle ihmiselle sovitukseksi.
Siksi usko ei ole ihmisen teko, ihminen ei pystyisi uskomaan, koska ihmisessä ei ole olemassa edes sitä vertaa hyvää itsessään, vaan Jumalan lähettämä Pyhä Henki vaikuttaa uskon. Pyhä Henki vaikuttaa uskon Jeesukseen ja usko Jeesukseen antaa sovituksen synneistä.
Mielestäni sinun panteistinen tai spiritualistinen maailmankatsomuksesi ei ole sovitettavissa Raamatun persoonallisen kolmiyhteisen Jumalan kanssa. Sitä paitsi Raamatussa Jeesus on se Jumaluuden persoona, joka pitää maailman koossa ja voimassa ja vieläpä Raamatussa kerrotaan niinkin, että Jeesuksessa ovat kaikki tiedon ja viisauden aarteet kätkettyinä.
Laitan tähän vielä tekstin, jonka kirjoitin tänne samasta aiheesta joskus kesällä:
Se viisaus, joka on Totuus, on Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka Hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Kaikkien ihmisten kirkkaudeksi tämä viisaus on tarkoitettu, jotta meidän uskomme ei perustuisi ihmisviisauteen, vaan Jumalan voimaan.
Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa. Me, ihmiset, olemme oman kaikki tietävyytemme ja itsekeskeisyytemme sokaisemat, emmekä kykene vastaanottamaan sitä todellista viisautta, totuutta, joka on Jumalasta. Kuka muu kuin ihmisen henki tietää mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.
Vain Jumalan Hengen avulla me voimme ymmärtää Jumalan moninaista viisautta. Meidän on saatava itseemme Jumalan Henki, että saamme olla osalliset Jumalan viisaudesta. Omalla järjellämme emme mitään voi. Herra tietää viisaiden ajatukset ja näkee ne turhanpäiväisiksi. Viisaiden ja oppineiden viisaus on vain tämän maailman viisautta ja oppia, se ei ole totuutta.
Koska ihmiset ovat kääntyneet pois Jumalan yhteydestä seuraamaan omaa viisauttaan ja omia oppejaan, ei meillä luonnostaan ole Hengen kautta yhteyttä Jumalaan. Mutta kuinka me voisimme sen saada? Ihminen ei itse voi synnyttää itseensä Jumalan Henkeä. Vain Jumala voi saada ihmisen uudestisyntymään Jumalan Hengestä. Uudestisyntyneellä ihmisellä on Jumalan Henki, koska Jumala on sen hänessä synnyttänyt.
Jumalan Hengen saaminen on yhteyden palautuminen ihmisen ja Jumalan välille. Koska ihmiskunta itse on kääntynyt pois Jumalan yhteydestä ensimmäisestä ihmisestä alkaen ja seurannut oman ihmisviisautensa teitä rikkoen näin itseään Jumalaa vastaan, me olemme Jumalan silmissä saastuttaneet itsemme synneissämme. Sillä ihmisviisauden mukaan eläessämme ovat ajatuksemme läpeensä pahat ja saastaiset Jumalan edessä.
Kuitenkin Jumala on ihmisiä suuresti rakastanut ja halunnut antaa ihmisille mahdollisuuden päästä yhteyteen kanssaan. Toisaalta Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen ja ihmisten pahat teot vaativat rangaistuksen, Jumala ei voi jättää syntiä rangaistuksetta, koska hän vihaa syntiä ja oikeudenmukaisuus vaatii rangaistuksen synnille. Näin näyttää ettei kukaan voisi välttää Jumalan tulevaa vihaa ja kadotustuomiota. Kuitenkin on mahdollisuus pelastua. Siksi tuli Jeesus ihmiseksi, että ihmisessä voitiin tuomita ja rangaista ihmisten syntien vaatima käsittämättömän suuri rangaistus, kuolema ja kirotuksi tuleminen.
Jeesus tuli ihmiseksi kertomaan, että meillä on vielä mahdollisuus saada Jumalan Henki, välttää Jumalan tuomio ja päästä osalliseksi Jumalan viisaudesta Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän kärsi meidän rangaistuksemme, että me Hänen kauttaan voisimme olla osalliset Jumalan armosta. Hän kuitenkin vaatii, että me kadumme syntejämme, hylkäämme oman viisautemme ja käännymme hänen puoleensa, nöyrrymme hänen edessään. Kyse ei ole nöyristelystä, mutta Jumala on niin suuri, maailmankaikkeuden Luoja, ettei meillä ole mitään uhoamista hänen edessään, vaan siinä meidän tulee käsittää oma vähäisyytemme ja myöntää Jumalan Jumaluus. Jos me tätä Jeesukselta vilpittömästi rukoilemme, Hän armahtaa meitä rakkautensa tähden. Jeesuksen kautta me silloin pääsemme osalliseksi Jumalan kirkkaudesta, eikä mikään rangaistus meitä uhkaa, kun pysymme Kristuksessa.
Totuuden tuntemiseen ei siis liity mitään mystiikkaa, meditointia, noituutta tai muuta epäjumalanpalvelusta, nämä ovat Jumalan silmissä iljettäviä tekoja. Kaikki totuus on löydettävissä Raamatun tuntemisen kautta, mutta ilman osallisuutta Jumalan Hengestä me emme voi ymmärtää Raamattua. Se on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta ja vain Pyhän Hengen avulla voidaan sitä oikein ymmärtää. Kun me saamme uudestisyntyä Hengestä ja saamme Pyhän Hengen kautta yhteyden Jeesukseen Kristukseen, me myös olemme osalliset Jumalan kätketystä viisaudesta, joka on annettu meille Kristuksessa. Sillä Kristuksessa ovat kätkettyinä kaikki tiedot ja viisauden aarteet ja kun pysymme Hänessä ja Hän pysyy meissä, me olemme siitä osalliset. Tämä on ainoa mahdollisuus, ainoa tie päästä elämään ja päästä tuntemaan totuus, Hän joka itse on tie, totuus ja elämä.
> Toiseksi, missä kohtaa se synti loppuu? Vain
> siinä, että ihminen ottaa vastaan Jumalan?
Nyt minä kompastuin omaan ketteryyteeni. En osaa vastata. Taidan jättää tämän asian vielä kypsymään.
> Oma tajunta, jumalallinen? Mitähän uskontokuntaa
> mahdat edustaa?
No siltä pohjaltahan minä olen jo pitkään kirjoitellut. Mitään uskontokuntaa en edusta. Päästäkseen eteenpäin ei voi edustaa kuin itseään. Siis punnita itse oppimansa. Noh, myönnetään, että teosofiasta (Pekka Ervast ym.) olen aika paljon ammentanut, tai sen vertailevista uskontotutkimuksista. Tämä on hyvä foorumi omaksuttujen mielipiteiden punnitsemiseen.
Mottoihini kuuluu mm. muuan persialainen sananlasku: "Jos ihminen etsii viisautta, hän on viisas. Jos hän uskoo löytäneensä sen, hän on hullu."
Yritän kuitenkin pitää kaikki nimet ja nimikkeet pois kirjoituksistani, koska ne aiheuttavat monilla vahvojakin ennakkoluuloja, turhia olettamuksia ja epäilyksiä niin että itse kirjoitus jää lopulta varjoon.
Buddhanusko puhuu enemmänkin filosofisesta Jumaluudesta. Se puhuu suuresta elämän salaisuudesta, joka on kaiken takana. Jos nyt kuvitellaan että on olemassa eräänlainen Ikuinen Olemassaolo. On olemassa vain ikuinen olemassaolo. Kaikki suurten uskontojen keskushenkilöt kertoivat miten tuohon tajunnantilaan pääsee. Myös Buddha.
Ja esim. tiibetinbuddhalaisuudessahan törmää monenlaisiin jumaliin, demoneihin yms.
> jokaisessa kansakunnassa ei ole edes olemassa
> jumalia.
Aina sieltä joitain palvottavia luojia ja korkeita elämän ylläpitäjiä löytyy, jokaisen kansakunnan historiasta. Samoin löytyy historioista aina profeettoja, korkeita viisaita, ehkä kaukaisia ja taruolennoiksi muuttuneita, kuten tämä Väinämöisemme :)
> Eli aivan pakosti joudun priorisoimaan oman
> mielenkiintoni asioihin, joista jotain voin
> ymmärtää, enkä yritä väenväkisin kehitellä omia
> versioitani siitä, miten asiat saattaisivat olla.
Ymmärrän!
Pakko oikaista vielä tuota meditaatio-asiaa. (Pistin tämän nyt myös uudeksi keskustelunaloitukseksi samalla otsikolla)
Onhan se ymmärrettävää, että tietyissä piireissä kirosanaksi muodostunutta käsitettä on vaikeahko tehdä ymmärrettäväksi. Kuitenkin, kun minä puhun meditaatiosta, tarkoitan sillä mahdollisimman yksinkertaista hiljentymistä, menetelmää hiljaisuuden tavoittelemiseen. Siihen ei (periaatteessa) tarvita mitään ulkoisia rituaaleja, ei asentoja ei mantroja tms. Jotkut seikat on kyllä otettava huomioon varsinkin aloittajilla että estettäisiin esim nukahtaminen tai että saataisiin mieli yleensä yhtään rauhoittumaan.
Aina kun opiskelet kovasti mitä tahansa asiaa, olet meditaation tilassa. Mielesi on hiljentynyt aiheeseen aina siinä määrin, että kaikki muut asia unohtuvat. Kun olet opiskellut tai meditoinut kyseistä asiaa riittävän kauan, kiteytyy omaksumasi tieto ymmärrykseksi, eikä sinun tarvitse ajatella voidaksesi toimia.
Tällainen ymmärrys luo puolestaan vielä korkeamman kyvyn: intuition. Mitä enemmän rakastat opiskelemaasi asiaa, sitä suuremmassa määrin tietosi muuttuu itsetuntemukseksi - sillä rakkaus saa aikaan sisäisen yhdistymisen. Tällöin voit aiheeseen paneutuessasi havaita asioita, joita muut, jotka ovat opiskelleet aihetta vain puolittain kiinnostuneina tai pakon edessä, eivät voi havaita. Tämä kaikki on totta jo silloin, kun opiskelet vaikkapa jotakin uutta kieltä, mutta erityisesti se pätee silloin, kun opiskelet meditaatiota - jonka aihe olet sinä.
Mitä useammin meditoit omaa itseäsi ja havainnoit itseäsi toiminnan aikana, sitä hiljaisemmaksi ja sitä älykkäämmällä tavalla valppaaksi mielesi tulee. Jonkin ajan kuluttua huomaat, että monet häiritsevät ja tuhoisat tekijät ajattelussasi ovat alkaneet kadota. Saat huomata, että koet enemmän kauneutta ja rikkautta elämässäsi. Ystävällinen teko, syvempi hymy, tahto auttaa jotakuta odottamatta siitä tunnustusta, huomisen pelon katoaminen - nämä ja muut vastaavat positiiviset reaktiot täyttävät sitä tyhjiötä, jonka poistuvat negatiiviset voimat jättävät jälkeensä. Alat "tietää" tiettyjä asioita, joita et voi pukea sanoiksi. Se merkitsee elämän intuition - viisauden - heräämistä. Sen saa aikaan syvenevä yhteys aiheeseen, jota olet tutkimassa - omaa itseäsi.
Tästä aiheesta kirjoittaa paljon lisää Barry Long pienessä-suuressa kirjassaan "Meditaatio - Kymmenen askelta hiljaisuuteen". Suosittelen kaikille - maailmankatsomuksesta riippumatta.