Luovuttivatko länsiliittoutuneet tosiaan saksalaisia sotavankeja Neuvostoliitolle sen vaatimuksesta jos ko. saksalaiset joukko-osastot olivat jossain sodan vaiheessa palvellet itärintamalla ?
Saksalaisten vankien luovutus ?
utelias
9921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei luovuttaneet, monet esim. SS:n eliittiupseerit pestautuivat muukalaislegioonaan.
Sekä muihin vastaaviin yhtymiin.
Osa siirtyi USA:han, Kanadaan jne ...
Luovuttivat myös Jugoslavian kommunisti-partisaaneille parisataatuhatta siviiliä ja sotilasta, jotka olivat onnistuneet jo pakenemaan Itävaltaan. Luovutettuja tapettiin, kidutettiin, raiskattiin ja murhattiin sitten pyöristyttävällä tavalla.
Puolueeton Ruotsi luovutti Itämeren yli laivoilla ja veneillä tulleita pakolaisia Neuvostoliittoon. Saksan asevoimissa palvelleita virolaisia kannettiin verisinä laivoihin ja itsemurha-yrityksiä tapahtui vielä laiturilla.
Kiitos tästä, Ruotsin demarit. Näytitte mitä "sosialidemokratia" tarkoittaa.
Tanskasta löytyy 2-300 kummallista hautaa, joissa lepää 0-5 -vuotiaita Preussista ja Pommerista paenneita saksalais-lapsia. Miksi he eivät saaneet asianmukaista hoitoa ja riittävästi ravintoa? Pääsikö joku kommunisti kostamaan?
http://www.pappa.741.com/Die_Grosse_Flucht.htm
luovutettiin juutalaisia uuniin.
Kuinkahan monta Juutalaista luovutettiin Saksalle Somesta? Kuikahan monta Saksalaista sotavankia Lapinsodan jälkeen luovutettiin Neuvostoliitolle ? Kas siinäpä kärsineille kysymys.
...luovutettiin Neuvostoliittoon.
Mutta tämähän on pikkuseikka jota kuluu vähätellä. Sensijaan kuudesta Saksaan luovutetetusta juutalaisesta pitää pyydellä anteeksi ja pystyttää muistomerkkejä Tähtitorninmäelle.
Miksei näin:
'Suomalaisten neuvosto-kyyristelijöiden ihmisoikeusrikkomuksia ei saa kiistää, sillä se on "historia-revisionismia" josta joutuu vankilaan!'
Suomi-Neuvostoliitto-Seuran aktiivit ilmiantoivat pakolaisia vielä 1950-luvulla, ja "loikkareita" 80-luvulla. SN-seura pitää kieltää fasistisena järjestönä.
Kyyristelijöiden rikoksista pitää tehdä vihkonen koululaisille jaettavaksi.
neukuille kaikki Lapin sodassa saamansa saksalaisvangit joita taisi olla pari tuhatta. En nyt satu muistamaan moniko heistä kuoli vankeudessa mutta paljon se oli. Lisäksi suomalaiset luovuttivat puolellaan taistelleet heimosoturit (inkeriläiset ym) myöskin Stalinin hellään huomaan.
Näin siis suomipoika kohtelee liittolaisiaan tappion hetkellä
olisi tarvinnut. NL ei itse asiassa ollut aivan niin kiinnostunut inkeriläisistä kuin on väitetty. Valpo etsi ja luovutti omaan laskuunsa.
...oli sotahistorian menestynein hävittäjä-yksikkö, jossa lensivät mm. 352:n ilmavoiton Erich Hartmann ja jota komensi Hermann Graf -myös tunnettu ässä-, hoiteli hommansa sodan viimeiseen päivään asti.
Kun polttoainetta vaille jääneet koneet oli räjäytetty viimeisen kentän reunaan, koko joukko mukanaan kenttähenkilöstö ja monien perheet suoritti uskaliaan kuorma-auto -marssin amerikkalaisten linjoille. Turhaan.
Jenkit luovuttivat koko joukon venäläisille, ja välittömästi alkoivat raakuudet. Miehiä kidutettiin ja pahoinpideltiin, naiset raiskattiin, monia ei sen jälkeen enää nähty.
Huomattakoon, että hävittäjälentäjien ei yleensä edes väitetty syyllistyneen sotarikoksiin, ja liittoutuneet olivat sopineet ettei tulevassa Nürnbergin sotarikos-"oikeudenkäynnissä" oteta edes esille Lutfwaffen aivan ilmeisiä rikkomuksia siviilikohteiden pommittamisissa.
Kun Nürnbergin kaupungin kaduilla leijui vielä po. "oikeudenkäyntien" aikana terroripommitusten raunioihin jääneiden uhrien kalmanhaju, eivät edes britit ja jenkit kehdanneet syyttää saksalaisia samanlaisista teoista.
Venäläiset esittivät Hartmannia kohtaan tekaistuja syytteitä, ja pitivät häntä vankilassa 10 vuotta.
Vapauduttuaan hän toimi Liittotasavallan ilmavoimissa.
JG52:n tapaus viittaa siihen, että sotilas- ja siviili-vankien luovuttaminen venäläisille bolsuille kidutettavaksi ja murhattavaksi oli rutiinia??
Tai sitten "antifasistista" humanismia?
Enettaan Erich Hartmannin kertoa:
"Jouduttuaan lopulta liittoutuneiden käsiin, Hartmannin kokemukset vastustajien käyttäytymisestä ovat dramaattisella tavalla poikkeavia:
”Amerikkalaiset loivat muutamia ihailevia katseita saksalaisnaisiin, mutta antoivat heidän olla rauhassa perheidensä parissa. Erich tunsi syvää helpotusta. Rannekellot ja muu henkilökohtainen omaisuus olivat pieni hinta siitä, että he olivat päässeet turvaan amerikkalaisten puolelle...”
Kuitenkin kohtalo päätti, että amerikkalaiset joutuivat luovuttamaan tuon alueen sotavangit Neuvostoliiton joukoille:
”Ennen kuin amerikkalaiset ehtivät lähteä takaisin, he joutuivat todistamaan kohtaloa, johon tietämättään olivat tuominneet viattomat saksalaisnaiset ja –tytöt. Amerikkalaiset saivat huomata liittolaistensa pystyvän yksilötasolla laskeutumaan inhimillisen raadollisuuden alemmille tasoille. Keokukista ja Kokomosta kotoisin olleet nuoret sotapojat saivat omin silmin nähdä ”karhun” elämöivän...
Aseettomat saksalaismiehet komennettiin riviin ja puolihumalassa heiluvat, konekiväärein ja kiväärein aseistautuneet puna-armeijan sotilaat asettuivat vartioimaan heitä. Toiset sotilaat hyökkäsivät naisten ja tyttöjen kimppuun, repivät heidän vaatteensa ja alkoivat raiskata heitä niityllä aseveljiensä, voimattomien saksalaisten ja tapahtumia Yhdysvaltain armeijan kuorma-autojen lavoilta järkyttyneinä seuranneiden amerikkalaissotilaiden silmien edessä...
Tapahtumat näyttivät halvaannuttaneen amerikkalaiset. Mutta kun kaksi alastonta ja itkevää saksalaistyttöä juoksi kuorma-autojen luokse etsimään suojaa, he ymmärsivät sentään nostaa nämä lavalle turvaan. Venäläiset eivät arvostaneet moista ritarillisuutta. He alkoivat ammuskella villisti ilmaan ja huudella amerikkalaisille lähtien samalla etenemään pahaenteisesti kohti amerikkalaisten kuorma-autoja. Niiden kuljettajat painoivat kaasun pohjaan...
Nuori kolmissakymmenissä ollut saksalaisnainen, joka oli erään kersantinvaimo ja kaksitoistavuotiaan tyttären äiti, rukoili polvillaan välillä Jumalaa ja välillä venäläissotilaita, että he ottaisivat hänet ja säästäisivät hänen lapsensa. Hänen rukouksiaan ei kuultu. Saksalaismiehet katsoivat avuttomina kiväärien piiput vatsassaan, kuinka nainen aneli pahoinpitelijöitään kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan.
Eräs venäläiskorpraali astui naisen eteen suu virneessä. Yksi hänen seurassaan olleesta neljästä sotilaasta potkaisi naista kaikin voimin vatsaan sotilassaappaallaan. ”Kirottu fasistisika!” sotilas karjaisi. Nuori äiti kaatui maahan henkeään haukkoen. Sitten naista potkaissut sotilas otti kiväärinsä ja ampui hänet yhdellä päähän tähdätyllä laukauksella.
Venäläiset hyökkäsivät ikään katsomatta kaikkien saksalaisnaisten kimppuun. Kaksitoistavuotiaan tytön äidin tappanut sotilas raahasi tyttären panssarivaunun taakse. Hänen seuraansa liittyi muitakin sotilaita. Puoli tuntia myöhemmin tankin takaa kompuroi äänensä käheäksi itkenyt alaston tyttö, joka ei pystynyt enää seisomaan, vaan luhistui maahan kuin rikkinäinen nukke.
Kerran niin rauhallisella niityllä näytellyssä hirvittävässä näytelmässä kärsivän lapsen ahdinko oli kuitenkin vain yksityiskohta. Voimattomat saksalaiset pyysivät venäläisiltä vartijoiltaan, että heidän sallittaisiin auttaa tyttöä. Konepistooleilla osoittelevat venäläiset päästivät lopulta saksalaisen lääkintämiehen lapsen luo. Tyttö kuoli kuitenkin seuraavan tunnin kuluessa, ja hänen viimeiset valitushuutonsa raastoivat Erichin ja hänen miestensä mieliä.
Romuluiset venäläissotilaat raiskasivat armotta kahdeksan yhdeksänvuotiaita tyttöjä kerran toisensa jälkeen. Heillä ei näyttänyt olevan muita tunteita kuin viha ja himo... Himonsa tyydyttäneet venäläissotilaat, joiden univormut olivat tahriintuneet vereen, tulivat virnistellen vapauttamaan Luftwaffen miehiä vartioneita vartijoita konekiväärien takaa... Kovapintaiset sotalentäjät, jotka olivat nähneet satoja ilmataisteluita ja haavoittuneet itsekin, puhkesivat itkemään täysin avoimesti. Erich kärsi enemmän kuin koskaan. Hän yritti hillitä itseään, ettei olisi antanut periksi lähes vastustamattomaksi kasvaneelle halulleen oksentaa...
Sitten niityn reunoille ajettiin joukko panssarivaunuja vartioon ja alue eristettiin yöksi. Venäläissotilaat tulivat kerta toisensa jälkeen ja raastoivat naiset ja tytöt näiden miesten ja isien käsivarsilta. Raiskaukset jatkuivat läpi yön, aivan viimeisiä aamuyön tunteja lukuun ottamatta... Aamun ensimmäisten auringonsäteiden alkaessa valaista panssarivaunujen ympäröimää niittyä monet saksalaisista eivät reagoineet niiden lämpöön mitenkään... Erich huomasi lähellään erään kersantin ja hänen vaimonsa sekä tyttärensä elottomat ruumiit. Kersantti oli yön pimeydessä viiltänyt vaimonsa rannevaltimon auki improvisoidulla tikarilla, tehnyt saman yksitoistavuotiaalle tyttärelleen ja lopuksi itselleen... Jotkut miehet olivat tukehduttaneet vaimonsa ja lapsensa ja hirttäytyneet sitten itse kuorma-autojen kylkiin minkä tahansa köydestä käyvän apuvälineen avulla...
Tapahtumien iskiessä Erichin tietoisuuteen hän alkoi puhua itsekseen: ´Sinun on pysyttävä elossa, Erich, tuli mitä tuli. Sinun on pakko selvitä hengissä, että voit kertoa muille nämä tapahtumat, joita et itsekään voi uskoa tosiksi. Et saa koskaan unohtaa, minkälaisia tekoja ihmiset pystyvät tekemään, jos sallivat itsensä laskeutua eläimien alapuolelle.´... (s171-173)” "
Erich Hartmann - Raymond F. Toliver & Trevor J. Constable
(Alkuteos – The Blond Knight of Germany)
Koala-kustannus, Helsinki (Karisto OY, Hämeenlinna 2003) (Suom. Petri Kortesuo)
Minä en sitten yleensä lue näitä postauksiani, mutta teidän on pakko. Olkaa kiitollisia.