Näyttää siltä, että elämän tarkoituksen vakavamielinen pohtiminen ja etsiminen kiinnostaa vain aniharvaa. Kuitenkin, jos asiaa pysähtyy miettimään, mikä voisi olla tärkeämpää ymmärtää ja tehdä itselleen selväksi kuin se, MIKSI elää ja tekee ylipäätään mitään?
Taisi olla Tommy Hellsten, joka jossain kirjassaan käytti vertauskuvaa, että moni meistä ikään kuin kiipeää tikkaita aina vaan korkeammalle ja korkeammalle kiinnittämättä koskaan huomiota siihen, tuliko tikkaat pystytettyä edes oikeaa seinää vasten... Onko tekemisestä todellakin voinut tulla tärkeämpää kuin itse tarkoitus - siitä, miksi tehdään? Mistä tässä olikaan kyse?
Käytännössä tämä taitaa ilmetä useimmiten työnteon suhteen: harva myy elämäänsä työlleen, niin paljon kuin myy, vain turvatakseen omansa ja perheensä perustarpeet. Ei, vaan - väittämäni mukaan - haluamme tyydyttää paljon muitakin tarpeita kuin vain perustarpeet; tai me LUULEMME haluavamme. Näin siksi, etten voi aidosti uskoa, että kukaan täydessä ymmärryksessä haluaisi myydä elämänlaatuaan saadakseen materiaa. (Ja väitän näin täysin tietoisena siitä, että materiakin voi omalta osaltaan lisätä elämänlaatua.) Se, että elämänlaadun vaihtamista materiaan todella tapahtuu huomattavissa määrin, on mielestäni osoitus siitä, ettei monikaan toimi täydessä ymmärryksessä. Täydellä ymmärryksellä tarkoitan tässä yksilön tietoisuutta valintojensa seurauksista ja omaan onnellisuuteensa olennaisesti vaikuttavista tekijöistä. Täyttä ymmärrystä syö ilmeisen paljon mm. "massahypnoosi", meemit.
Kysymykset: Mikä on elämän (ja työnteon) tarkoitus Sinulle? Entä tuleeko ihmisen kantaa vastuuta niistä lajikumppaneistaan (ja esim. pyrkiä keskustelemaan asiasta näiden kanssa), joiden kokee elävän vailla em. "täyttä ymmärrystä"?
Taisi olla Tommy Hellsten, joka jossain kirjassaan käytti vertauskuvaa, että moni meistä ikään kuin kiipeää tikkaita aina vaan korkeammalle ja korkeammalle kiinnittämättä koskaan huomiota siihen, tuliko tikkaat pystytettyä edes oikeaa seinää vasten... Onko tekemisestä todellakin voinut tulla tärkeämpää kuin itse tarkoitus - siitä, miksi tehdään? Mistä tässä olikaan kyse?
Käytännössä tämä taitaa ilmetä useimmiten työnteon suhteen: harva myy elämäänsä työlleen, niin paljon kuin myy, vain turvatakseen omansa ja perheensä perustarpeet. Ei, vaan - väittämäni mukaan - haluamme tyydyttää paljon muitakin tarpeita kuin vain perustarpeet; tai me LUULEMME haluavamme. Näin siksi, etten voi aidosti uskoa, että kukaan täydessä ymmärryksessä haluaisi myydä elämänlaatuaan saadakseen materiaa. (Ja väitän näin täysin tietoisena siitä, että materiakin voi omalta osaltaan lisätä elämänlaatua.) Se, että elämänlaadun vaihtamista materiaan todella tapahtuu huomattavissa määrin, on mielestäni osoitus siitä, ettei monikaan toimi täydessä ymmärryksessä. Täydellä ymmärryksellä tarkoitan tässä yksilön tietoisuutta valintojensa seurauksista ja omaan onnellisuuteensa olennaisesti vaikuttavista tekijöistä. Täyttä ymmärrystä syö ilmeisen paljon mm. "massahypnoosi", meemit.
Kysymykset: Mikä on elämän (ja työnteon) tarkoitus Sinulle? Entä tuleeko ihmisen kantaa vastuuta niistä lajikumppaneistaan (ja esim. pyrkiä keskustelemaan asiasta näiden kanssa), joiden kokee elävän vailla em. "täyttä ymmärrystä"?
Vastaukset 29
Vanhimmat
---
"mikä voisi olla tärkeämpää ymmärtää ja tehdä itselleen selväksi kuin se, MIKSI elää ja tekee ylipäätään mitään?"
Shoppailla ja kattoo vapaa painia TV:stä? :)
"Kysymykset: Mikä on elämän (ja työnteon) tarkoitus Sinulle? Entä tuleeko ihmisen kantaa vastuuta niistä lajikumppaneistaan (ja esim. pyrkiä keskustelemaan asiasta näiden kanssa), joiden kokee elävän vailla em. "täyttä ymmärrystä"?"
Elämäntarkoitus on mielestäni tulla jolllainlailla kokonaiseks ihmiseks ja elää onnellinen elämä. Työn tarkoituksesta ei ole hajuakaan! Paitsi tietysti se raha... :) Ja onhan se hyvä asioista keskustella! varsinkin jos ei vielä jotain ymmmärrä! Eihän sitä muuten kehitytä...
PS. Mitä ne "meemit" on...? :)
>>>Elämäntarkoitus on mielestäni tulla jolllainlailla kokonaiseks ihmiseks ja elää onnellinen elämä.>>>
Hienoa, että otat osaa keskusteluun! Alan heti kuitenkin väitellä ja laitan hieman vastaan... ;) Miksi ihmisen elämän tarkoitus olisi vain kasvaa ja kehittyä ja elää onnellinen elämä, koska nämä tavoitteet saavutettuamme kaikki menee kankkulan kaivoon. Mehän kuolemme. Mitä merkitystä olisi sillä, että elit hyvin ja olit onnellinen? Se voi olla jotain, mutta se ei ole TARKOITUS. Mutta onko meillä silloin lainkaan tarkoitusta?
>>>PS. Mitä ne "meemit" on...? :)>>>
Meemit = "kulttuurigeenit". Etten menisi puhumaan läpiä päähäni, niin: netistä (ja kirjastosta) varmasti löytää helposti jotain. Meemit ohjaavat ihmisten valintoja usein heidän itsensä sitä tiedostamatta. Käytin tässä myös sanaa massahypnoosi kuvaamaan samaa ilmiötä.
Itse näen hiukan erilailla. Mielestäni teen tarkoitusta.
Jos Hellsten kiipeilee valmista seinää vasten nojaavia tikapuita, nii mä vasta rakentelen tuota seinää.
Jos rajaan elämäni niikun uskon. Syntymän ja kuoleman väliin, nii myös tarkoitus luonnollisesti rakentuu noiden välille.
Olenko sitten täydessä ymmärryksessä kun rakennan tuota seinää ilman linjalankaa miettimättä miltä lopputuloksen tulisi näyttää? Sillä ei ole mitään väliä, vaan sillä että tiedän tuota seinää rakentavani.
Teet tarkoitusta... Hienosti ajateltu. Toimiiko se? Tarkoitan - tunnetko, että elämälläsi on tarkoitus? Koetko tarkoituksen tekemisen olevan eri asia kuin sen, että pitää itsensä kiireisenä, jotta elämässä olisi jotain tekemistä? Eli voisiko kaiken tekemisen ja "ajan tapon" sanoa olevan "tarkoituksen tekemistä"?
"Teet tarkoitusta...Toimiiko se?"
Niin koen. Se on itse asiassa helppo kokea. Ei tarvitse kuin ottaa tarpeeksi "etäisyyttä" aikaan saadusta seinän alusta, että näkee kokonaisuuden. Kun tuota keskeneräistä seinää "kauempaa" kattelee, nii huomaa että siihen on jotain ilmestynytkin.
"voisiko kaiken tekemisen ja "ajan tapon" sanoa olevan "tarkoituksen tekemistä"?"
Kyllä, jos ymmärtää miksi tekee niikuin tekee.
valistamaan niin vilkaisepa keskusteluaihelistaa alaspäin,sieltä löytyy omat palstat...
Tarkoitus oli herättää keskustelua elämän tarkoituksesta, siinä kaikki. Ymmärrän kyllä pysyä rajoissani. :) Mutta katsoin ihan oikeutetuksi tulla tänne palstalle pohtimaan elämän tarkoitusta. Eikö se ole mielestäsi lainkaan tärkeä kysymys? Maailman menoa...
Ei tartte heti vihastuu vaikka vähä aralle alueelle mentäiski!
LUOJAA (JUMALA) EI TIETTÄVÄSTI NYKYTIETEEN VALOSSA OLE OLEMASSA...!!!
En ole Jumalasta puhunutkaan (mitä nyt vastasin tuohon edelliseen viestiin...). Tartun aiheeseen nyt kuitenkin sen verran, että miksi Jumala pitäisikään olla havaittavissa nykytieteen keinoin? Jos tiede ei jotain havaitse, niin ei se vielä ole sama, kuin ettei sitä jotain kuitenkin olisi olemassa. Paitsi tietenkin tieteen itsensä mukaan... Palatkaamme suosista takaisin aiheeseen "elämän tarkoitus". (?)
Mikä teittiä muutamia aina oikein vaivaa? Mistä se kenkä puristaa kun ptää heti ruveta ISOILLA KIRJAIMILLA oikein räyhäämään ja riitaa haastamaan! Urheiluhemmon sivuilla ku vielä puhutaan jotain sananvapaudesta...Onko sen sananvapauden tarkotus toimii vaan yhteen suuntaan??
Upeata että täällä puhutaan välillä näinkin! Jatkakaa / jatketaan samaan malliin! =)
Eläkeläisenä katsoo väistämättä taaksepäin. "Saavutuksiaan"? Olinko riittävä,suoriuduinko jostakin,saadessani huomiota? Olisinko voinut olla vielä riittävämpi.Voi,miten kaikki tuntui tärkeältä.Ihastuin itseeni.Materia vei henkisen kasvamisen sijasta. Minun tikkaani olivat aivan väärällä seinällä. Materia on,kuten sanoit tärkeätä,mutta vailla tasapainoa henkisen "materian" kanssa.Tämä minun tapauksessani.
Isäni lohkaisee aina, että "Elämän tarkoitus on murheen karkoitus" ja nauraa höröttää päälle. Isä on terävä äijä, vaikka omaakin oudon huumorintajun (varmaan perinnöllistä) - murheen karkotus on aika hyvä valinta elämän tarkoitukseksi.
Toinen vaihtoehto on sanoa, että "Elämän tarkoitus on elämä itse". Se on myös ihan hyvä vaihtoehto. Douglas Adams kertoi meille Linnunradan Käsikirjassa Liftareille, että elämän tarkoitus on 42. Sekin on oikein, koska ihan mikä tahansa voi olla elämän tarkoitus. Vaikka jokin satunnainen luku, jos niin haluaa. Se riippuu vain siitä mitä itse valitsee.
Ehkä olennainen kysymys onkin juuri se, onko meillä ihmisillä jokin tarkoitus jo syntyessämme, vai onko elämän tarkoitus nimenomaan jotain, minkä ihminen itse tekee... Taisitkin, Tarkkaavainen, jo vastata tähän omalta osaltasi. Vai oletko miettinyt asiaa myös muulta kantilta?
Mitähän muut immeiset tästä aiheesta ajattelevat?
Kuten tuossa aiemminkin on jo ilmaistu, niin tämmöisistä aiheista, tarkoituksesta eritotenon, on todella aiheellista keskustella ja kunkin itsekseen mietittävä tässä hullussa maailmassa (kunhan pysytään kaikki samanarvoisina, eikä kukaan ole ketään viisaampi ja parempi). Ihmiset voivat pahoin (masennus, burn-out, väkivalta, levottomuus, kiire, itsekkyys jne.), koska prioriteetit eivät ole selvillä! Kaikilla on ikään kuin kiire selvittämään juuri sitä miksi täällä niin kauheasti touhutaan, mutta vastausta etsitään aivan vääristä paikoista! Omasta mielestäni ajantappo ei ole elämäntarkoitus, vaan ennemminkin meidän tulisi pyrkiä viisastumaan (jos se ei auta parempiin oivalluksiin, niin ei sitten mikään).
Tätä aihetta ovat pohtineet sekä tavalliset ihmiset että tiedemiehet ja filosofit. Elämällä on selkeästi jokin tarkoitus, mutta mikä se on? Mystiikkaan taipuvaiset pitävät elämää yhtenä välivaiheena sielun kehityksessä.
Uskovaiset uskovat, että elämän tarkoitus on pelastua helvetin tuomiolta. Käytännön ihmiset pitävät elämässä selviämistä ja lisääntymistä tarkoituksena.
Itse lähdin ajattelemaan elämää kivistä. Kivet eivät ole kovin eläviä, ne ovat yhteen kasautunutta ainetta. Erikseen sitä kutsutaan hiekaksi.
Elämä syntyi meressä ja siirtyi maalle. Tuo siirtyminen on vain yksi lenkki pitkässä ketjussa, jota sanotaan evoluutioksi. Sitten aloin pohtimaan, että miksi "elämä" siirtyi maalle? Miksi ruoho alkoi kasvamaan? Tai miksi ruoho kasvaa edelleen? Tuo yksinkertainen kysymys on vastaus elämän tarkoitukseen.
Ruoho kasvaa, koska se ottaa ravinteita maasta ja auringonvalosta. Ruoho on siis noiden perusasioiden tulos. Ilman niitä ruoho kuolee. Ilman olosuhteita ruoho kuolee ja mikä tahansa elämä kuolee. Siispä elämä on olosuhteiden tulos tai jatke. Mutta mikä hauskinta, tuo tulos ei ole elämä. Elämä on virheellinen johtopäätös, eräänlainen mystinen tulkinta aineen vuorovaikutuksesta, joka johtaa uudenlaisten ainekeräytymien syntymään (eliöihin). Tietenkin on ymmärrettävää, että ihminen on tulkinnut tuon vuorovaikutuksen ja aineen erikoistumisen elämäksi, mutta se on silti virheellinen tulkinta.
Tästä päädymmekin lopputulokseen, että elämän tarkoitusta ei ole, koska ei ole elämääkään. On silti hyvä, että en ole sellainen ainekasauma kuten kivi tai ruoho, vaan voin ylpeillä sillä, että selvitin elämän tarkoituksen kolmen tekstikappaleen avulla.
Ei uskovien tarkoitus ole pelastua helvetiltä vaan päästä taivaaseen...
Ja mistä ne ravinteet sinne maahan tulevat, auringosta puhumattakaan...
"Tästä päädymmekin lopputulokseen, että elämän tarkoitusta ei ole, koska ei ole elämääkään." Tätä en ymmärtänyt! (Olenko tyhmä?)
"elämän tarkoitusta ei ole, koska ei ole elämääkään."
Olen samaa mieltä vuorovaikutuksesta ja siitä, että olemme olosuhteiden tulosta. Tuon elämätarkoituksen olemassaolon voin myös "poistaa", mutta että elämää ei olisi?
Pitäisi ilmeisesti vähän määritellä käsitettä elämä. Itse näen elämän juuri tuona vuorovaikutuksena, jos ei ole vuorovaikutusta, nii ei ole elämää. Luonnollisestikkaan ihmisen käsittämää tietoisuutta ei elämään tarvita. Mutta se että sinulla on tietoisuus, nii pystyt kokemaan jotain. Se tuo jotain jota koet..sitä kutsutaan elämäksi. Jos ei käsitettä elämä olisi, nii et ylpeilisi selvittäneesi täällä elämäntarkoituksen ratkaisemista.
Se millaiseksi ihminen (yksilö omassa kuupassaa) kokemukset määrittelee, onkin jo erijuttu. Mutta se että ihminen tähän kykenee..se riittää käsitteen määrittämiseen.
"Ja mistä ne ravinteet sinne maahan tulevat, auringosta puhumattakaan..."
Miksi ylipäätään tapahtuu mitään? Itse olen sitämieltä, että olosuhteet mahdollistavat tapahtumien synnyn. Miksi tähdet syntyvät, miksi supernovia tapahtuu jne.. Ne syntyvät sentakia, kun olosuhteet ovat senmukaiset.
Ihminen elää keskimäärin noin 70 vuotta josta kouluja käydään
20-30 ja työelämässä ollan 45-35 ja eläkkeellä 5 vuotta.
Tuotako tämä sitten on? Elän ja selviydyn, kunnes kuolen ja katoan?
Tuotahan tämä elämä on.
Itse elämäsi teet. Voit jopa tässä elämässä uskoa, että tämä elämä on vaan etappi johonkin toiseen "maailmaan", mutta tämä elämä on juuri tuota mainitsemaasi. Tämä elämä kuuluu suntymän ja kuoleman väliin.
Mutta onko tässä elämässä - joka sijaitsee elämän ja kuoleman välissä - mitään tarkoitusta?! Siis jotain alkuperäistä, minkä vuoksi kaikki on olemassa?!
Mielestäni ei. Olemme olosuhteiden "uhreja".
Pääasia on tehdä itse elämä omanlaiseksi. Usko elämään ja usko elämän sisällöstä ratkaisee tarkoituksenmukaisuuden.
Uskokaa elämään.
...yritetään ymmärtää se alkuperäinen tarkoitus.