Tässä reilu pari kuukautta sitten käytyä keskustelua n81:n kanssa:
"Olen esim. lähetystyöntekijöiltä kuullut, että enimmäkseen ulkomaillakin eletään ihan sovussa eri uskontojen kesken, siis arjessa."
Näinhän se menee, enimmäkseen. Itse puolestani olen kuullut tarinoita siitä, miten lopulta kuitenkin länsimaalaiset vievät ulkomaille omaa kulttuuriaan kuin kauppatavaraa. Tätä vain ei tarvitse edes ostaa, sen saa ihan ilmaiseksi. Kun sitten on lähetystyö tehty onnistuneesti ja tavallaan suhteet idästä länteen on muodostettu, voidaan tuoda kaikki muu länsimaalainen Kauniista ja rohkeista eteenpäin kaiken, nälkään kuolevan kansan ihasteltavaksi. Toki, sulassa sovussa, mutta millä hinnalla?
Ei ongelma taidakaan olla siinä, etteivätkö eri uskovaiset (lisäys: riippumatta uskontokunnasta)tulisi normaalielämässä toimeen toisinajattelevien kanssa. Pikemmin ongelma taitaa olla siinä, miten näistä asioista puhutaan ja kuinka avoimesti tavalliset pulliaiset haluavat tietää eri asioista. Pitkälti hieman samanlainen skeema monilla eri uskontojen ja uskovaisten suhteen kuin aikanaan ihmisillä oli HIV-tartunnan saaneilla. Kun asioista ei tiedetä, eikä välttämättä haluta tietää, ei tuloksena voi olla muutakuin syrjintää ja vihaa. Löytyyhän tältäkin palstalta niitä uskovaisia, jotka pitävät ateisteja mätäpaiseina, maailman ruttona. Mihin nämä uskovaiset perustavat väitteensä? Ja, mitä he itse edustavat maailmalle?
Eli asia kääntyy vielä kaiken muun sekavuuden lisäksi toiseen suuntaan, nimittäin siihen, ettei riitä vain avoimuus muita ihmisiä kohtaan. Ei riitä, että toisten ihmisten ajatuksia ja tapoja kunnioitetaan, vaan sen lisäksi on tunnistettava omat tavat, tottumukset, opit ja jotakuinkin mahdolliset harhat. Ihmisen, joka sättii muita ihmisiä vain sen takia, ettei tunne heitä (vain luulee tuntevansa), on todella vaikea opettaa muita ihmisiä rakastamaan ja välittämään toisistaan. Kristinuskon ajatus lähimmäisenrakkaudesta on sillä hetkellä "kristittyjen" itsensä pilaama, eikä se voi koskaan toteutua, vaikka kristityt kuinka uskoisivat olevansa oikeassa. Pikemmin ongelma onkin silloin omassa uskossa, eikä muiden.
Ateisteilla ei ole oppia lähimmäisenrakkaudesta. He toimivat eettisesti ja moraalisesti, lähimmäistä rakastaen muista syistä. Sen sijaan muiden ihmisten kunnioittamiseen opastetaan ainakin jonkin verran muissa uskonnoissa. Toki ongelmallisia opetuksia niissäkin, mutta jokaisella on arvonsa. Jos jokainen ihminen silti haluaa tulla kohdelluksi ihmisenä, ei halua tulla sätityksi ja runnelluksi, niin miksi he eivät itse tee aloitetta ja kohtele muita sillä tavalla kuin haluaisi ihmisten kohtelevan heitä? Tämä ajatus on uskonnosta toiseen universaali, jopa ateisteja myöten. Se toistuu kristinuskossa, hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa, mutta valitettavasti näyttää siltä, ettei tuota ajatusta kaiken muun tiedon ja opin seasta tahdota ymmärtää ja oppia. Miksi emme ole ihmisiä ihmisille, jos haluamme heidän silmissään olla ihmisiä?
"Siinä ei ole mitään pahaa, että pitää omaa näkemystänsä parhaimpana. Se on paras, tälle ihmiselle itselleen. Eihän hän muuten olisi sitä mieltä. Toisille se ei välttämättä ole yhtä hyvä."
Ihmiset ovat yksilöitä. On asia mikä tahansa psyykkisestä hoidosta harrastuksiin tai uskosta lempimusiikkin, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen. Eikä valitettavasti tästä asiasta voida tapella. Kysehän on makuasiasta, pitkälle opitusta sellaisesta ja jokaisella on oikeus omaan makuunsa. Jos joku kuuntelee Suomihumppaa ja pitää siitä, tuskin kukaan tulee puukolla uhaten sanomaan tai Encyclopedia Of Music-opus kädessä huutamaan: "Beethoven on PARAS! Lopeta tuo Suomihumpan kuuntelu, koska se vaurioittaa sun älynlahjojasi ja..." Ehkä Beethoven on paras, mutta mitä sitten? Jos tämä on Totuus, niin millä tavalla se totuus muuttuu, että joku toinen pitää Suomihumppaa parhaana? Valitettavasti mitenkään, eikä sen pitäisi edes uhmata sitä totuutta, että Beethoven saattaa olla paras, vaikka nämä kaksi totuutta yhdessä, näyttäisivät olevan ristiriidassa.
"Toista on se, että kertoo toisten uskomuksista. Minäkin voisin esim. saarnata tyyliin "ne lestadiolaiset ovat sitten sellaisia ja sellaisia"."
Tämä on valitettavan yleistä. Itse olen tietoisesti pyrkinyt siirtymään siihen, että kerron siitä, mistä jotain tiedän eli omasta uskostani. Toiseksi pyrin siihen, etten unohda tuota edellämainittua asiaa: ateismi on yhtä väärä kuin kristinusko, olemme joko kaikki väärässä tai sitten oikeassa. Silloin näkökulma ateismiin ja ateisteihin muuttuu myös aika paljon, kun huomaa, miten eri tavalla eri ateistit uskovat ja reagoivat uskontoihin. Kristityillä ja ateisteilla on vain hyvin näennäinen ero, jos puhutaan kiihkokristityistä ja -ateisteista, sitä eroa tuskin huomaa... Ja faktana pohjalla on: niin kristityt kuin ateistit ovat ihmisiä ihmiset ovat erehtyväisiä => niin kristityt kuin ateistit ovat erehtyväisiä (kuin suoraan logiikan oppikirjasta).
"Esim. median levittämien näkemysten takana on usein halu myydä omaa tuotettaan provosoimalla ihmisiä."
Tämä on paljon laajempi asia kuin pelkkään mediaan liittyvä. Toki sitä kannattaa katsoa, mitä media asioista sanoo, mutta kannattaa myös kaksi kertaa ajatella ja miettiä, mitä yliopistojen professorit, papit, lääkärit, tavalliset mattimeikäläiset, poliitikot, tuomarit jne. päästävät suustaan. Jokainen meistä on osana tätä valtavaa tietoverkkosysteemiä. Me otamme vastaan aika paljon turhaa tietoa ja kun annamme sille tiedolle vielä arvoa niin levitämme sitä eteenpäin. Kun kohdalle osuu toinen samanlainen, joka ei paljoa kysele ja ihmettele, niin tämä turha tieto leviää globaaliksi ja kun tarpeeksi moni tälle tiedolle antaa arvoa, niin meillä on uusi uskonto: banaani on vihannes.
"Olen esim. lähetystyöntekijöiltä kuullut, että enimmäkseen ulkomaillakin eletään ihan sovussa eri uskontojen kesken, siis arjessa."
Näinhän se menee, enimmäkseen. Itse puolestani olen kuullut tarinoita siitä, miten lopulta kuitenkin länsimaalaiset vievät ulkomaille omaa kulttuuriaan kuin kauppatavaraa. Tätä vain ei tarvitse edes ostaa, sen saa ihan ilmaiseksi. Kun sitten on lähetystyö tehty onnistuneesti ja tavallaan suhteet idästä länteen on muodostettu, voidaan tuoda kaikki muu länsimaalainen Kauniista ja rohkeista eteenpäin kaiken, nälkään kuolevan kansan ihasteltavaksi. Toki, sulassa sovussa, mutta millä hinnalla?
Ei ongelma taidakaan olla siinä, etteivätkö eri uskovaiset (lisäys: riippumatta uskontokunnasta)tulisi normaalielämässä toimeen toisinajattelevien kanssa. Pikemmin ongelma taitaa olla siinä, miten näistä asioista puhutaan ja kuinka avoimesti tavalliset pulliaiset haluavat tietää eri asioista. Pitkälti hieman samanlainen skeema monilla eri uskontojen ja uskovaisten suhteen kuin aikanaan ihmisillä oli HIV-tartunnan saaneilla. Kun asioista ei tiedetä, eikä välttämättä haluta tietää, ei tuloksena voi olla muutakuin syrjintää ja vihaa. Löytyyhän tältäkin palstalta niitä uskovaisia, jotka pitävät ateisteja mätäpaiseina, maailman ruttona. Mihin nämä uskovaiset perustavat väitteensä? Ja, mitä he itse edustavat maailmalle?
Eli asia kääntyy vielä kaiken muun sekavuuden lisäksi toiseen suuntaan, nimittäin siihen, ettei riitä vain avoimuus muita ihmisiä kohtaan. Ei riitä, että toisten ihmisten ajatuksia ja tapoja kunnioitetaan, vaan sen lisäksi on tunnistettava omat tavat, tottumukset, opit ja jotakuinkin mahdolliset harhat. Ihmisen, joka sättii muita ihmisiä vain sen takia, ettei tunne heitä (vain luulee tuntevansa), on todella vaikea opettaa muita ihmisiä rakastamaan ja välittämään toisistaan. Kristinuskon ajatus lähimmäisenrakkaudesta on sillä hetkellä "kristittyjen" itsensä pilaama, eikä se voi koskaan toteutua, vaikka kristityt kuinka uskoisivat olevansa oikeassa. Pikemmin ongelma onkin silloin omassa uskossa, eikä muiden.
Ateisteilla ei ole oppia lähimmäisenrakkaudesta. He toimivat eettisesti ja moraalisesti, lähimmäistä rakastaen muista syistä. Sen sijaan muiden ihmisten kunnioittamiseen opastetaan ainakin jonkin verran muissa uskonnoissa. Toki ongelmallisia opetuksia niissäkin, mutta jokaisella on arvonsa. Jos jokainen ihminen silti haluaa tulla kohdelluksi ihmisenä, ei halua tulla sätityksi ja runnelluksi, niin miksi he eivät itse tee aloitetta ja kohtele muita sillä tavalla kuin haluaisi ihmisten kohtelevan heitä? Tämä ajatus on uskonnosta toiseen universaali, jopa ateisteja myöten. Se toistuu kristinuskossa, hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa, mutta valitettavasti näyttää siltä, ettei tuota ajatusta kaiken muun tiedon ja opin seasta tahdota ymmärtää ja oppia. Miksi emme ole ihmisiä ihmisille, jos haluamme heidän silmissään olla ihmisiä?
"Siinä ei ole mitään pahaa, että pitää omaa näkemystänsä parhaimpana. Se on paras, tälle ihmiselle itselleen. Eihän hän muuten olisi sitä mieltä. Toisille se ei välttämättä ole yhtä hyvä."
Ihmiset ovat yksilöitä. On asia mikä tahansa psyykkisestä hoidosta harrastuksiin tai uskosta lempimusiikkin, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen. Eikä valitettavasti tästä asiasta voida tapella. Kysehän on makuasiasta, pitkälle opitusta sellaisesta ja jokaisella on oikeus omaan makuunsa. Jos joku kuuntelee Suomihumppaa ja pitää siitä, tuskin kukaan tulee puukolla uhaten sanomaan tai Encyclopedia Of Music-opus kädessä huutamaan: "Beethoven on PARAS! Lopeta tuo Suomihumpan kuuntelu, koska se vaurioittaa sun älynlahjojasi ja..." Ehkä Beethoven on paras, mutta mitä sitten? Jos tämä on Totuus, niin millä tavalla se totuus muuttuu, että joku toinen pitää Suomihumppaa parhaana? Valitettavasti mitenkään, eikä sen pitäisi edes uhmata sitä totuutta, että Beethoven saattaa olla paras, vaikka nämä kaksi totuutta yhdessä, näyttäisivät olevan ristiriidassa.
"Toista on se, että kertoo toisten uskomuksista. Minäkin voisin esim. saarnata tyyliin "ne lestadiolaiset ovat sitten sellaisia ja sellaisia"."
Tämä on valitettavan yleistä. Itse olen tietoisesti pyrkinyt siirtymään siihen, että kerron siitä, mistä jotain tiedän eli omasta uskostani. Toiseksi pyrin siihen, etten unohda tuota edellämainittua asiaa: ateismi on yhtä väärä kuin kristinusko, olemme joko kaikki väärässä tai sitten oikeassa. Silloin näkökulma ateismiin ja ateisteihin muuttuu myös aika paljon, kun huomaa, miten eri tavalla eri ateistit uskovat ja reagoivat uskontoihin. Kristityillä ja ateisteilla on vain hyvin näennäinen ero, jos puhutaan kiihkokristityistä ja -ateisteista, sitä eroa tuskin huomaa... Ja faktana pohjalla on: niin kristityt kuin ateistit ovat ihmisiä ihmiset ovat erehtyväisiä => niin kristityt kuin ateistit ovat erehtyväisiä (kuin suoraan logiikan oppikirjasta).
"Esim. median levittämien näkemysten takana on usein halu myydä omaa tuotettaan provosoimalla ihmisiä."
Tämä on paljon laajempi asia kuin pelkkään mediaan liittyvä. Toki sitä kannattaa katsoa, mitä media asioista sanoo, mutta kannattaa myös kaksi kertaa ajatella ja miettiä, mitä yliopistojen professorit, papit, lääkärit, tavalliset mattimeikäläiset, poliitikot, tuomarit jne. päästävät suustaan. Jokainen meistä on osana tätä valtavaa tietoverkkosysteemiä. Me otamme vastaan aika paljon turhaa tietoa ja kun annamme sille tiedolle vielä arvoa niin levitämme sitä eteenpäin. Kun kohdalle osuu toinen samanlainen, joka ei paljoa kysele ja ihmettele, niin tämä turha tieto leviää globaaliksi ja kun tarpeeksi moni tälle tiedolle antaa arvoa, niin meillä on uusi uskonto: banaani on vihannes.
Vastaukset 5
Vanhimmat
yllättävää kyllä, vai mitä Tommi.
Lähetystyöntekijöitä en tunne paremmin kuin yhden arvostetun kollegan, joka jätti työnsä kun sai "lähetyskäskyn". Hän kävi lähetyssaarnaajakoulun Englannissa ja kertoili sen jälkeen miten protestanttista lähetystyötä nykyään tehdään: Ei julisteta, vaan mennään maahan, eletään sen tavoilla ja jos saadaan kontakteja paikalliseen väestöön, niin sitten kerrotaan omista näkmeyksistä ja uskomuksista. Mutta ei painostusta tai tuputtamista missään tapauksessa. Nykyään asustelee Vinku-intiassa.
"Kun sitten on lähetystyö tehty onnistuneesti ja tavallaan suhteet idästä länteen on muodostettu, voidaan tuoda kaikki muu länsimaalainen Kauniista ja rohkeista eteenpäin kaiken, nälkään kuolevan kansan ihasteltavaksi"
Nälkään kuoleva kansa kai ei nyt ensisijaisesti lähetystyötä kaipaa vaan vettä ja leipää ensihätään.
Mutta muihin kulttuureihin tutustuminen ja kanavan luonti ei ole yksisuuntainen katu. Kyllä länsimaihinkin vaikuttaa koko ajan huomattavasti islamilaisista maista, Intiasta, Kiinasta, Afrikasta ja Japanista tulevat vaikutteet. Sen huomaa erityisesti kulttuurissa (ruoka, musiikki, taide) ja jopa käytöstavoissa. Kun katselee ympärilleen, niin huomaa, että tavattomasti asioita ja tapoja on omaksuttu länsimaiseen kulttuuriin myös sen itsensä ulkopuolelta.
Joskus eri kulttuurien fuusiosta syntyy jotain ihan uutta. Minusta ainakin suuri osa mielenkiintoisimmasta taiteesta mitä nykyään tehdään syntyy tällä tavalla.
" ettei riitä vain avoimuus muita ihmisiä kohtaan. Ei riitä, että toisten ihmisten ajatuksia ja tapoja kunnioitetaan, vaan sen lisäksi on tunnistettava omat tavat, tottumukset, opit ja jotakuinkin mahdolliset harhat"
Joo-o. Mutta eikö tämä ole ihan yleispätevä totuus, eikä liity välttämättä eri kulttuurien vuorovaikutukseen.
"Jos joku kuuntelee Suomihumppaa ja pitää siitä, tuskin kukaan tulee puukolla uhaten sanomaan tai Encyclopedia Of Music-opus kädessä huutamaan: "Beethoven on PARAS! Lopeta tuo Suomihumpan kuuntelu, koska se vaurioittaa sun älynlahjojasi ja..." "
Ai ei tule vai ! Minä olen kyllä nähnyt sellaisia tapauksia. Ja molempiin suuntiin. (Ehkei nyt ihan puukon kanssa uhkailua, mutta tylpällä esineellä kyllä).
Hieman hidasta on tämä keskustelu varsinkin, kun yrittää löytää jotain yhteistä kaikista uskovista eli ihmisistä. Ilmeisesti on tärkeämpää taistella ja kinata kuin keskustella rauhallisesta ja keskustella.
"Lähetystyöntekijöitä en tunne paremmin kuin yhden arvostetun kollegan, joka jätti työnsä kun sai "lähetyskäskyn". Hän kävi lähetyssaarnaajakoulun Englannissa ja kertoili sen jälkeen miten protestanttista lähetystyötä nykyään tehdään: Ei julisteta, vaan mennään maahan, eletään sen tavoilla ja jos saadaan kontakteja paikalliseen väestöön, niin sitten kerrotaan omista näkmeyksistä ja uskomuksista. Mutta ei painostusta tai tuputtamista missään tapauksessa. Nykyään asustelee Vinku-intiassa."
Jesuiitta Cedric Prakash? Hänen kaltaisistaan minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa, mutta yleisesti ottaen jesuiitat tekevät nyt sitä työtä, mitä heidän olisi pitänyt aikaa sitten tehdä. Silloin kuitenkin miekat viehuivat, eikä ihmisten kunnioituksesta ja arvostamisesta (edes Jumalan luotuina) ollut tietoakaan.
"Nälkään kuoleva kansa kai ei nyt ensisijaisesti lähetystyötä kaipaa vaan vettä ja leipää ensihätään."
Eihän se tarvitsekaan, mutta kyllähän evankelointi- / lähetystyö on lähetystyötä tekeville ollut erinomaisen tärkeää. Toki siinä sivussa on mennyt vettä ja leipää, mutta myös se oma ajattelutapa.
"Kyllä länsimaihinkin vaikuttaa koko ajan huomattavasti islamilaisista maista, Intiasta, Kiinasta, Afrikasta ja Japanista tulevat vaikutteet. Sen huomaa erityisesti kulttuurissa (ruoka, musiikki, taide) ja jopa käytöstavoissa. Kun katselee ympärilleen, niin huomaa, että tavattomasti asioita ja tapoja on omaksuttu länsimaiseen kulttuuriin myös sen itsensä ulkopuolelta."
Mielestäni tämä on hyvä trendi. Hiljalleen ihmiset oppivat arvostamaan muita kulttuureja, vaikka se nyt lähtee oikeastaan aika pinnalliselta tasolta. Itse olen leikkinyt ajatuksella, joka on 'kohtuullisen' kaksinaismoralistinen. Ajatellaan vaikka uusnatseja, jotka vihaavat kaikkia värillisiä, kuten turkkilaisia. He saattavat kaikessa mestarillisuudessaan hakata turkkilaisia, viedä näiltä ohimennen työpaikan tms. mutta, kun maistavat turkkilaista ruokaa, saattavat ihastua siihen. Mielenkiintoista tämä on, jos he eivät tiedä, mistä maasta tuo ruoka (kebab) esimerkiksi on, mutta miten asiaan vaikuttaa, kun he saavat tietää? Tällaisia pieniä ajatuksia on itselläni ollut ja samahan pätee näihin uskontokeskusteluihin sun muihin. Niin ateistit kuin uskovaiset ovat toisilleen ihan ok-ihmisiä, kunnes saavat tietää edustavansa aivan eri ajatusmaailmoja. Itse näen tämän turhamaisuutena, rasismina ja tekopyhyytenä. Tätähän siis harrastavat helposti niin uskovaiset kuin ei-uskovaiset, kun eivät ajattele asioita itseään pidemmälle. Vaikka onhan se tärkeää näyttää tunteensa ja esittää ajatuksensa.
"Ai ei tule vai ! Minä olen kyllä nähnyt sellaisia tapauksia. Ja molempiin suuntiin. (Ehkei nyt ihan puukon kanssa uhkailua, mutta tylpällä esineellä kyllä)."
Höm? Kinoja musiikista? :-) Fanaattisia musiikinrakastajia vai...?
Meinasin sanoa jo aiemmin, mutta sitten en jaksanut.
Siis miksi sanoa jotakin sellaiseen asiaan, jonka toinen on jo sanonut hyvin :)
Muuten ne minunkin kohtaamani lähetystyöntekijät puhuivat samaa... tuosta miten lähetystyö nykyään tapahtuu. Eräskin kävi aina vankilassa katsomassa sellaisia vankeja, joilla ei muuten käynyt koskaan vieraita. Siis sellaista hyväntekeväisyyttä, ja tietysti sitten kerrotaan Jumalasta samalla, mutta se ei mielestäni myöskään ole mitään tuputtamista. Tosiaan, ensin siellä annetaan apua, ja sitten kerrotaan Jumalasta pikkuhiljaa.
"Muuten ne minunkin kohtaamani lähetystyöntekijät puhuivat samaa... tuosta miten lähetystyö nykyään tapahtuu. Eräskin kävi aina vankilassa katsomassa sellaisia vankeja, joilla ei muuten käynyt koskaan vieraita. Siis sellaista hyväntekeväisyyttä, ja tietysti sitten kerrotaan Jumalasta samalla, mutta se ei mielestäni myöskään ole mitään tuputtamista. Tosiaan, ensin siellä annetaan apua, ja sitten kerrotaan Jumalasta pikkuhiljaa."
Mielestäni Jumalasta puhuminen saisi aina olla siitä vastaanottajasta lähtöisin. Ei siis edes mitään hiljattaista hivuttautumista kohti puheenaihetta: Jumala, vaan toiselle ihmiselle ihmisenä olemista. Olkoon se ihminen sitten uskovainen tai ei-uskovainen. Tietysti uskovaisten on helppo alkaa asiasta puhumaan, mutta kun vastassa on kuitenkin eri tavalla asioista ajatteleva ja kokeva, tai jopa ihminen, joka uskoo johonkin aivan toiseen järjestelmään, niin ei hän välttämättä halua kuulla, miten mestarillinen uskonto olisi tarjolla. Ellei sitten nimenomaan itse pyydä kertomaan.
Jesuiitathan tekevät mainiota työtä Intiassa. Vaikka sitten se on julkisesti katolista, niin he ajavat siellä alkuperäisväestön oikeuksia niin maihin kuin omaan kulttuuriin. Tämä kulttuurien sekoittuminen on monessa paikassa melkoinen ongelma. Yksi tarina lähetystyöstä, joka sai selkäeväni pystyyn oli tarina kauko-idästä (ei Intiassa). Lähetystyöntekijät tekevät siellä hyvää työtä, mutta sinne ei kaikki lähde ensisijaisesti auttamaan, vaan he lähtevät Jumalan asialle. Kun sitten samaan pieneen kylään tupsahtaa katolisia, luterilaisia, baptisteja ja jehovan todistajia, niin voi hyvin kuvitella, kun 10-lapsisen perheen jokainen valitsee omalla tavallaan. Suurin ongelma lähetystyökohteissa on siis kansan/väestön yhtenäisyyden hajoittaminen.
Voidaan asia ilmaista toisellakin tavalla. Oletetaan, että kuulumme perheeseen, jossa vaalimme OMIA hyviä tapojamme. Uskomme niiden tapojen hyvyyteen. Vaikkapa ruokatottumuksissa, me emme röyhtäile tai laula ruokapöydässä, vaan istumme kiltisti. Meidän elämämme ei välttämättä kovin ruusuista, mutta tulemme toimeen, kunhan saamme pitää kotimme ja sen takapihalla olevan perunamaan.
-> Länsimaiset ihmiset, eivät välttämättä ainoastaan lähetystyöntekijät ovat lähteneet näihin perheisiin tuntematta näitä tapoja, eivätkä siksi ole osanneet kunnioittaa niitä, edes sitä perunamaata. Länsimaisilla ihmisillä on oma kulttuurinsa, omat tapansa ja he ovat menneet kysymättä kylään, syöneet heidän ruokansa, röyhtäilleet pöydässä, tarjonneet sitten 'pelastuskuponkia' ota-tai-jätä-periaatteella ja jääneet heidän nurkkiinsa asumaan.
-> Tähän voi tottua ja kulttuurit sekoittuvat. Porsastelijat jäävät kysymättä, he ovat tulleet auttamaan ja sotkeneet hyvässä tapauksessa koko sen yhteisön oman rutiinin ja perinteen. Siinä sivussa vielä on eri maiden hallitusten taholta käynyt niin, että he ovat vieneet tältä 'meidän' perheeltämme talon ja perunamaan ja pistäneet meidät asumaan keskelle formularataa, jossa meidän on väistettävä kaikkia. Me emme pysty sinne viljelemään mitään, emmekä pysty hankkimaan ruokaa. Kuolemme nälkään tai otamme vastaan sen avun, mitä ikinä saamme. Tässä tilanteessa on aivan julmeton otollinen hetki länsimaisten aiheuttaman tuhon jälkeen lähettää länsimainen lähetystyöyhdyskunta paikalle. Voidaan kysyä: onko tässä mitään järkeä?
-> Asiat ovat olleet muuttumaan päin. Siinä, missä eri kulttuurit ovat ennen tarkoittaneet enemmän tai vähemmän Saatanalle vihkiytyneitä ihmisiä, tätä nykyä ne tunnustetaan edes jollain tavalla vain erilaisiksi tavoiksi. Edelleen löytyy niitä ihmisiä, joille toisella tavalla ajatteleva on samaa kuin Saatanan vallassa oleva, mutta eivät sitten tule ajatelleeksi niinpäin, että he saattavat itse olla Saatanan vallassa olevia, jopa oman uskontonsa edustajan mielestä, saati sitten sen toisen, jota itse katsoo ylhäältäpäin. Tämä vastakkainasettelu on loputonta, ellei ihmiset ymmärrä sitä, että tällä pallolla pitää kävellä jalat maassa, eikä pilvissä.
"Mielestäni Jumalasta puhuminen saisi aina olla siitä vastaanottajasta lähtöisin. Ei siis edes mitään hiljattaista hivuttautumista kohti puheenaihetta: Jumala, vaan toiselle ihmiselle ihmisenä olemista"
Samaa mieltä. Ja näin valistunutta lähestymistapaa esitti tämä lähetyssaarnaajaksi ruvennut ystäväni/kolleganikin opetettavan tänä päivänä protestanttisen lähetystyön ohjenuoraksi.
Tokihan silti historia on täynnänsä näitä toinen toistaa tylympiä pakko/huijaus-lähetys-esimerkkejä. Mutta kyllä kai historiassakin on mukana ollut aina näitä humaaneja ja vilpittömiä tyyppejä, jotka ovat kunnioittaneet paikallista kulttuuria ja tapoja.
Mutta.
"Voidaan asia ilmaista toisellakin tavalla. Oletetaan, että kuulumme perheeseen, jossa vaalimme OMIA hyviä tapojamme. Uskomme niiden tapojen hyvyyteen"
Tämä lienee se oleellinen ongelma ja asia johon tulee kiinnittää huomiota lähetystyössä.
Toisaalta asia on juuri niin kuin sanot.
Mutta toisaalta voidaan ajatella, että joissain maissa kertakaikkiaan on niin huonot tavat että ne on absoluuttisesti ajateltavissa huonoksi ihmisenä olemisen kannalta. Naisia ja lapsia pahoinpidellään, ihmisoikeuksista ei ole tietoakaan, koulutusta ei sallita ja kaikkinainen yhteiskunnan kehittyminen on estetty. Perinnäistapoihin ja uskontoon vedoten yhteiskunta kidutttaa kansalaisiaan (ääriesimerkkinä taliban-Afganistan).
Toisaalta "hyvä" ja "edistyksellisyys" on suhteellista, toisaalta taas ei.
Silti lähetystyö ei minustakaan saisi huonoissakaan olosuhteissa olla pakkokäännyttämistä "parempaan". Se voisi olla esimerkin antamista vaihtoehdosta. Menemistä paikan päälle olemaan käytettävissä ja sitä kautta tilaisuuden antamista sellaisille, jotka ovat vaihtoehdosta kiinnostuneet. Kuten sanoin, käsittääkseni tämä kyllä jo onkin modernin lähetystyön periaate.
En ole itse ollut missään tekemisissä lähetystyön kansssa, enkä juurikaan kiinnostunut siitä. Silti oli aika jännä kokemus, että kollega, jonka kanssa olin tehnyt vuosikausia töitä yhdessä päätti yhtäkkiä jättää työnsä ja lähteä lähetyssaarnaajaksi. Se pisti miettimään tuonkin asian merkitystä.