Tuli vastaan nimi Finney, pelagiolaisuutta
Amerikkalaisessa herätyskristillisyydessä yksi kuuluisimpia ihmisen vapaan tahdon puolustajia oli Charles G. Finney, joka vaikutti 1800-luvulla. Hän oli myös juristi (kuten Pelagius aikanaan), ja hän sanoi saarnaavansa herätyskokouksessa, kuten lakimies oikeussalissa puhuu valamiehistölle yrittäen saada heitä vakuuttuneeksi siitä, että hän on oikeassa. Myös Finney piti itsestään selvänä, että kun Jumala Raamatussa käskee jotakin, hän on silloin antanut ihmiselle myös kyvyn totella näitä käskyjä. Herätyksessä ei Finneyn mukaan ole kysymys ihmeestä, vaan siitä, että saarnaajat julistavat järkevästi ja vakuuttavasti Jumalan sanaa ja suostuttelevat kuulijansa tekemään uskon ratkaisun.
http://www.teolinst.fi/luennot/tp000329.html
Mm. OM:n (Operaatiom Mobilisaation) eniten myydyissä kirjoissa (tällä hetkellä eniten myydyissä?) on mm. Charles G. Finney:n kirjoja.
Tässä linkki, jossa näkyvät OM-kirjojen tällä hetkellä myydyimmät kirjat:
http://om-kirjat.org/index.php?main_page=index
3. Finney, Charles G.: Kuinka voitat...
4. Finney, Charles G.: Sana ja kasvu
Hänen mukaansa ihmisellä on mahdollisuus myöntyä syntiin tai pidättäytyä siitä. Pelagius torjuu myös lain ja evankeliumin erottamisen. Hänen mukaansa ihminen pelastuu uskon kautta, mutta usko on hänelle ihmisen teko. Jumala kutsuu ihmistä sanallaan, mutta ihminen uskoo omalla kyvyllään ja ratkaisuvallallaan. Pelagiukselle armo on yhtä kuin Jumalan ihmiselle antama mahdollisuus aloittaa pelastuksen saavuttamiseksi käskyjen tie. Johdonmukaista oli, että Pelagius hylkäsi lapsikasteen. Simo Kivirannan mukaan pelagiolaisuus ei ollut vain jokin satunnainen virtaus 300-luvun kristillisyydessä, vaan se vaikutti voimakkaasti silloisen kirkon keskeisillä alueilla.
Pelagiuksen mukaan on aivan loogista, että jos Jumala on Raamatussa antanut jonkin käskyn, se merkitsee, että ihmisellä on kyky myös totella tätä käskyä ("pitäisi tehdä" = "pystyy tekemään"). Ihmisellä on tahdonvapaus, syntiinlankeemus ei ole sitä turmellut.
http://www.teolinst.fi/luennot/tp000329.html (sama linkki kuin yllä)
Amerikkalaisessa herätyskristillisyydessä yksi kuuluisimpia ihmisen vapaan tahdon puolustajia oli Charles G. Finney, joka vaikutti 1800-luvulla. Hän oli myös juristi (kuten Pelagius aikanaan), ja hän sanoi saarnaavansa herätyskokouksessa, kuten lakimies oikeussalissa puhuu valamiehistölle yrittäen saada heitä vakuuttuneeksi siitä, että hän on oikeassa. Myös Finney piti itsestään selvänä, että kun Jumala Raamatussa käskee jotakin, hän on silloin antanut ihmiselle myös kyvyn totella näitä käskyjä. Herätyksessä ei Finneyn mukaan ole kysymys ihmeestä, vaan siitä, että saarnaajat julistavat järkevästi ja vakuuttavasti Jumalan sanaa ja suostuttelevat kuulijansa tekemään uskon ratkaisun.
http://www.teolinst.fi/luennot/tp000329.html
Mm. OM:n (Operaatiom Mobilisaation) eniten myydyissä kirjoissa (tällä hetkellä eniten myydyissä?) on mm. Charles G. Finney:n kirjoja.
Tässä linkki, jossa näkyvät OM-kirjojen tällä hetkellä myydyimmät kirjat:
http://om-kirjat.org/index.php?main_page=index
3. Finney, Charles G.: Kuinka voitat...
4. Finney, Charles G.: Sana ja kasvu
Hänen mukaansa ihmisellä on mahdollisuus myöntyä syntiin tai pidättäytyä siitä. Pelagius torjuu myös lain ja evankeliumin erottamisen. Hänen mukaansa ihminen pelastuu uskon kautta, mutta usko on hänelle ihmisen teko. Jumala kutsuu ihmistä sanallaan, mutta ihminen uskoo omalla kyvyllään ja ratkaisuvallallaan. Pelagiukselle armo on yhtä kuin Jumalan ihmiselle antama mahdollisuus aloittaa pelastuksen saavuttamiseksi käskyjen tie. Johdonmukaista oli, että Pelagius hylkäsi lapsikasteen. Simo Kivirannan mukaan pelagiolaisuus ei ollut vain jokin satunnainen virtaus 300-luvun kristillisyydessä, vaan se vaikutti voimakkaasti silloisen kirkon keskeisillä alueilla.
Pelagiuksen mukaan on aivan loogista, että jos Jumala on Raamatussa antanut jonkin käskyn, se merkitsee, että ihmisellä on kyky myös totella tätä käskyä ("pitäisi tehdä" = "pystyy tekemään"). Ihmisellä on tahdonvapaus, syntiinlankeemus ei ole sitä turmellut.
http://www.teolinst.fi/luennot/tp000329.html (sama linkki kuin yllä)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Amerikkalaisen juutalais-kalvinistisen perinteen seurauksena koko yhteiskunta on sairas moraaliltaan.
Uskonpuhdistaja Martti Luther taisteli oppia ihmisen tahdonratkaisua vastaan kirjassaan "sidottu ratkaisuvalta".
Me Jumalanlapset hylkäämme ihmisen oman ratkaisun mitä perkeleellisempänä oppina, kun monet puolustaa tuota turmiollista oppia.
Ei hengellisesti kuollut ihminen, voi tuota hengellistä ratkaisua tehdä (1.kor.2:14; room.3:10-11).
En minäkään ole sitä ratkaisua koskaan tehnyt, enkä tule koskaan sitä ratkaisua tekemäänkään, sillä ratkaisunteko on perkeleestä; Tämän voin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä tunnustaa.
Ihminen on perisynnin turmelema, lihasta syntynyt tähän maailmaan (Joh.3:6; room.5:12,18).Perisynti on äärettömän syvä turmellus ihmisen lihassa, ettei sitä voi ihmisen luuloteltu vapaa tahto poistaa (Joh.6:63), vaan Kristuksen työ (room.5:18).
On kolme oppia, joista pidän luterilaisena kiinni, nimittäin perisyntiopista, Jumalan lain ja evankeliumin oikeasta erottamisesta, sekä Lutherin kirjasta "sidottu ratkaisuvalta", unohtamatta oppia ihmisen vanhurskauttamisesta.
Turha meidän on perustaa uskoontuloamme turmeltuneisiin kokemuksiimme.
Kyllä meidän tunteemme ja kokemuksemme saavat synnin rotat ja hiiret järsiä. Silloin kun ihminen muuta väittää, hän ei ole nähnyt omaa syntisyyttään, kun laki ei ole sitä hänelle näyttänyt, eikä voi ymmärtää kuinka perisynnin turmelema on. Sillä me olemme luonnostamme läpeensä kyyn myrkyttämiä, eikä meissä asu mitään hyvää, sillä olemme luonnostamme perisyntiin kuolleita. Apostolit eivät koskaan sanoneet pelastuksestaan, näin minä koen tai näin minä tunnen, vaan näin sanoo Herra.
Kaiken Jumalan työn perustan, Jumalan Pojan perustamaan työhön, enkä turmiolliseen ihmisen vapaaseen tahtoon. On turha puhua kasteesta, ellei ensin selvitetä perisyntioppia ts. turmiollista ihmisen vapaata tahtoa. Oppia laista ja evankeliumista, on selvitettävä ensin. Emme voi vähätellä perisyntiä, pakenemalla, Kristuksen sovitustyöhön, vaan perisyntioppi on selvitettävä pohjaan saakka. Perisynnistä sikiävät myös tekosynnit.
Todellinen evankeliumi ilmenee Jeesuksen sovitustyössä ja veljien keskinäisenä lohdutuksena. Jeesus vanhurskauttaa meidät syntiset ihmiset, ilman lain tekoja yksin uskon kautta. Sillä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on, vanhurskas on elävä uskosta. Vanhurskauttamisesta käsin lähtee oikea pyhitys. Oikea pyhitys, ei ole muuta kuin syvenevää synnin ja armon tuntemista. Epäuskoiselle sanotaan, että Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Pelastus on kokonaan armosta, eikä meistä itsestämme, eikä meidän teoistamme. Pyhä kristillinen kaste on Jumalan tekemä armoliitto, eikä siedä rinnalleen mitään ihmistekoja, eikä ihmisoppeja. Jumala on hyvin tarkka kunniastaan.