Kävin paikallisen teosofian seuran kokouksessa eilen ja homma vaikutti varsin avomieliseltä ja viattomalta. Etsin myös netistä kritiikkiä aiheeseen liittyen mutten löytänyt mitään kovin mullistavaa, toki jotain kritisoitavaa oli mutta tämähän on totta kaikkien uskontojen/elämänkatsomusten kohdalla. Haluankin tiedustella millaisia kokemuksia teillä on kyseisestä "lahkosta"?
Teosofia
psyke
2963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jossain määrin tuli varsinkin nuorempana hypättyä kaikenlaisilla luennoilla joita erinäiset ryhmät järjestivät. Yhtäkään näistä ryhmistä tuskin olisi olemassa, ellei teosofiaa olisi koskaan syntynyt. Varsinaisesti Teosofisen seuran luennolla en muista käyneeni kuin ehkä kerran.
Mutta kirjallisella puolella onkin sitten tullut tutkiskeltua, tutustuinhan teosofiaan jo lapsukaisena. Olen edelleen samaa mieltä kuin teosofit reinkarnaatiosta, karmasta ja ihmisten yleisesti veljeydestä (saisi tosin olla sisaruksellisuutta, heh heh...)
Blavatskyn "Hunnuton Isis" ja "Salainen oppi" -kirjatkin tuli hankittua. Isiksen neljää kirjaa en jaksanut kaikkia lukea kun daami vain jäkätti senaikuisille tiedemiehille ylimielisesti nokka pystyssä. Ei kiinnostanut. Salaisen opin luin kokonaan, ja siinä on taas paksu läjä materiaalia johon sitten "pitäisi" uskoa tai olla uskomatta. Nimittäin todeksihan niitä kaikkia juttuja EI voi todistella, paitsi tietysti jos muista perintistä löytyy jotain vastaavaa, voidaan ajatella että ehkäpä taustalla on totuutta. Jokatapauksessa Salainen oppi varmaan on aika rasittava teos, sekin, aika monelle ihmiselle. Eikä erityisen vakuuttavalta vaikuta että väitetään sen perustuvan palmunlehville kirjoitettuun ikivanhaan mihin-lie.
Mormonitkin väittävät oppinsa perustuvan mystisiin kultalevyihin jotka joku äijä löysi ja sittemmin kai kadotti tai piilotti ja näin päin pois.
Itse pyrin uskosta tietoon päin... Enkä toki ihmettele että moni muukin joka vielä nimittää itseään teosofiksi kenties pitää TIETOA tärkeänä.
Mutta se minua teosofiassa häiritsi aika pahastikin että monet sen harjoittajat tulivat sössöttämään jotain sellaista kuin että aboriginaalit ovat 3. juurirodun jälkeläisiä Lemurialta, kun taas "me muut" olemme modernimpia 5. juurirodun ihmisiä. Minusta tuo haiskahti rasismilta. Ja muutenkin ne iänikuiset höpötykset Lemuriasta eivät meitsiä kiehtoneet, vaikka olenkin itse hyvin kiinnostunut Atlantiksesta. A:n olemassaololle, eli kadonneen kulttuurin olemassaololle, on mielestäni hiukkapiukka sentään enemmän mielenkiintoisia teorioita taustaksi kuin Lemurian, joka ilmeisesti perustuu kestämättömään ideaan siitä että muutama Tyynen valtameren saari on joskus muodostanut mantereen, ja tätä sitten alettiin nimittää Lemuriaksi vain sen takia että samoihin aikoihin darwinistit keuhkosivat jostain lemuri-apinasta, jos olen oikein ymmärtänyt.
Mutta luonnollisesti (kai?) kaikissa uskonnoissa ja opeissa on ne omat "historiikkinsa" joita sitten vaan pitää tarkastella kriittisesti ja päättää että haluaako sen kaiken uskoa.
Minä en halunnut kaikkea uskoa, joten en itseäni myöskään nimitä teosofiksi. On se ehkä kiintoisa oppi mistä ponnistaa, mutta tät's it. Matka jatkuu.
Googlaapa itsesi Aikaiviisaus-foorumille, sinne kirjoittelee lukuisa määrä teosofeja ja ruusuristiläisiä ja näistä opeista kiinnostuneita "vapaita etsijöitä". Mukava foorumi, hyviä pohdintoja.