olemassaolostaan.
Ellei Konstantinus Suuri olisi tehnyt kristinuskosta Rooman valtion uskontoa, Mithran uskonto olisi voittanut. Ellei Roomalaiskatolisuutta olisi ollut, ei olisi ollut uskonpuhdistajia: ei Lutheria , ei Calvinia, ei Wesleytä, ei anababtisteja, ei Amerikan pyhiinvaeltaja-isiä, ei milleriläisiä, ei Elleniä, ei adventisteja. - - -
Ellei Konstantinus Suuri olisi tehnyt kristinuskosta Rooman valtion uskontoa, Mithran uskonto olisi voittanut. Ellei Roomalaiskatolisuutta olisi ollut, ei olisi ollut uskonpuhdistajia: ei Lutheria , ei Calvinia, ei Wesleytä, ei anababtisteja, ei Amerikan pyhiinvaeltaja-isiä, ei milleriläisiä, ei Elleniä, ei adventisteja. - - -
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos ensimmäinen ihmispari ei olisi langennut
syntiin eläisimme ihanassa paratiisi maailmassa,
miten onnellisia me olisimmekaan...!
Ei olisi isäsi ja äitisi ryhtyneet sinua puuhailemaan, jos syntiinlankeemusta ei olisi ollut.
Oikeastaan me olemme sen historian luomuksia, joka on meidän syntymäämme edeltänyt.
Siihen kuuluu myöskin niitä "vahinkoja" ja syntisiä suhteita niiden seurauksina jotka ovat olleet edellytyksinä että me ja meillä olevat vanhempamme ovat juuri niitä persoonia jotka he nyt ovat.
olisi ollut....
Luoja.
Luojaa...Maa oli autio ja tyhjä...ja Jumalan Henki
liikkui vetten päällä.
Siis tämä pallo OLI jo olemassa, mutta se oli autio.Jumala ei varmaan pitänyt pimeydestä ja siksi hän ensimmäiseksi teki valon.
Ja Lusifer ei pitänyt siitä mitä Jumala yhdessä
poikansa kanssa teki...siis luomistyötä ja tuli
kateelliseksi ja siitähän tämä kaikki kurjuus
sitten alkoikin...
Suosittelen tutustumaan historiaan paremmin. Kristittyjä oli muuallakin kuin roomalaiskatolisessa kirkossa. Esim. jo 200-luvulla valdolaisten esi-isät muodostivat omia vapaita seurakuntiaan Piedmonten laaksoon pohjois-Italiaan. Heillä ei ollut osuutta katoliseen kirkkoon (olivat sen ulkopuolella, koska pitivät Roomaa jo silloin luopiona) ja vasta uskonpuhdistuksen aikaan he liittyivät osaksi muuta yhteisöä (protestantteja).
Timo Flink
Eihän varsinaisesta katolilaisuudesta voida puhua ennen 1054, kun eurooppalainen kristillinen kirkko jakaantui? Ero sinetöi kehityshistorian, josta voidaan nostaa esille muutamia ominaispiirteitä: 1. Keskusjohtoisuuden konsepti vuodelta 476 (tosin suurin osa paaveista oli pitkään kreikkalaisia). Gregorius Suuresta (590–604) alkaen Rooman patriarkaatti haki tukea lännen kuningaskunnilta pyrkien eroon Bysantista. 2. Kirkkovaltion muodostuminen 756, paljolti reaktiona islamin ekspansiolle (pyhä sota 632–732). Lopullinen idän ja lännen kristillisyyden välirikko, yhtenä historian vedenjakajana, ei vaikuttanut muihin kristillisiin yhteisöihin. Heterodoksisilla, koptisilla tai armenian kristityillä on historialliset juurensa varhaiskristillisyyksissä. Varsinainen roomalaiskatolinen kirkko nousi esille 1200-luvulla. Toisaalta kriittistä suhtautumista valtavirta kristillisyyteen, sen kaikissa muodoissa, ilmeni niin idässä kuin lännessä varsin varhain. 300-luvulla syntyi luostariliikkeitä, samoin kuin monia hajayhteisöjä. Joillakin näistä oli varsin kyseenalaisia näkemyksiä, kuten mainituilla valdolaisilla, jotka muun muassa harjoittivat vanhan testamentin mukaista polygyniaa.
Olet sikäli oikeassa siinä, että nimellä "Roomalaiskatolinen kirkko" kyseinen pulju tunnetaan myöhemmältä ajalta, mutta jo 200-luvulla se operoi siten, että se pyrki olemaan teologisissa asioissa viimeisen sanan sanoja (tosin tuolla ajalla enemmän pastoraaliteologiassa kuin muissa). Kyllä Rooman seurakunta itse ajatteli jo 200-luvulla olevansa katolisen (yleisen) opin tukipilari. Tämä ajatusmalli vain vahvistui, kun aika eteni. 200-luvulla syntyi jo protestiliikkeitä, jotka pyrkivät eroon Rooman seurakunnan lisääntyvän teologisen vallan alta. Rooma nimittäin sekaantui jo 200-luvulla monien lähialueen ja hieman kauempienkin seurakuntien asioihin.
Timo Flink
Mikä mahtaa olla sinun lähteesi? Katolisen kirkon oma kirkkohistoria ei edes anna sinulle tukea, saatikka yleinen historia! Ensimmäinen latinalainen "paavi" Victor I, joka oli järjestyksessä 14, toimi vuosina 189–198. OK, hän kiisteli pääsiäissunnuntain päiväyksen määrittelemisestä idän kristittyjen kanssa. Painopiste kuitenkin säilyi idässä, eikä ainoastaan sen takia, että useimmat "paavit" tulivat kreikkalaisen perinteen piiristä, vain osaltaan myös kun "paavi" Leo I (457–474) sai vastatakseen myös keisarin tehtävistä Bysantissa.