Suomalaisten alamaisuus venäläisten edessä jatkuu ja saa uusia muotoja. Meille ei riitä toisen maailmansodan alueluovutukset eikä sotakorvaukset eivät venäläisille anteeksiannetut velat jne...
Nyt pitää vielä antaa rahaa päästöoikeuksista. Kioton sopimus tunnetusti jo lähtökohdiltaan suosii Venäjää monin tavoin. Vihreät ovat vastustaneet kuuman ilman ostamista Venäjältä. Samoin on vastustettu energiariippuvuuden lisäämistä Venäjästä. Vaikka kannatan Keskustaa, niin näissä asioissa olen täysin samaa mieltä vihreitten kanssa.
Päästökaupankäynti Venäjän kanssa on käännettävä Suomelle plusmerkkiseksi. Sen toteuttamiseksi on tehtävä kaikki käytettävissä olevat keinot. Suomessa on tehtävä yhteistyötä , joka rikkoo perinteiset jakolinjat.
Ensinnäkin Suomen hiilinielut on otettava tehokkaaseen käyttöön ja ne on hyödynnettävä laskennassa 100 prosenttisesti. Tarkoitan tässä metsien , soiden ja energiapeltojen hyödyntämistä tehokkaalla viljelyllä. Vuoden 2006 aikana tehtävässä sopimuksen välitarkistuksessa Suomen on vaadittava suhteessa vähintään yhtä suuri metsien kasvuun perustuva päästönielujen maksimi kuin Venäjällä. Suomen metsät hoidetaan huomattavasti ympäristöystävällisemmin kuin Venäjän.
Suomi on tehnyt yhteistoteutushankkeisiin luettavia investointeja mm. Itämeren jätevesien puhdistuksessa. Myös nämä toteutukset on otettava täysimääräisesti huomioon ennakoidusti, vaikka muut kasvihuonekaasut tulevat ohjelmaan myöhemmin. Tällä vältetään se ilmiö, mikä toteutui jo hiilidioksidin kohdalla. Suomi oli jo ennen vuotta -90 investoinut huomattavasti teollisuuslaitosten päästöjen vähentämiseen. Mutta niitä ei tietenkään otettu laskennassa huomioon. Samoin tulee käymään muiden kaasujen kohdalla (metaani, rikkidioksidi, dityppioksidi, halog. hiilivedyt). Entä itärajan pinnassa olevat kaivosteollisuuden puhdistushankkeet, onko ne huomioitu ?
On myös vaadittava venäläisten päästöjen laskennalle tarkemmat ja todenmukaiset laskelmat, koska niiden vaihteluväli on liian suuri. Lisäksi on tehtävä suomalaisten ja venäläisten väliseen päästökauppaan takuuehto. Mikäli Venäjä irrottautuu Kioton sopimuksesta siinä vaiheessa, kun se joutuu nettomaksajaksi, niin se on velvollinen palauttamaan Suomelle tietyn osan maksetusta rahasta. Tällä varmistetaan Venäjän todellinen halu ilmastomuutoksen hillintään, eikä pelkkä oikeuksilla rahastus. Ei voi olla oikein, että päästöoikeuksien avulla kasvatetaan tuotantoa. Kun se sitten ylittää rajan , jonka jälkeen pitää päästöoikeuksia ostaa, niin sitten irrottaudutaan sopimuksesta.
Päästöjen todentajille pitää sallia täydellinen oikeus tarkastaa eri maiden päästöjä tuottavat laitokset. Saattaa näin ollakin. Venäläiseen kansanperinteessä on korruptio syvällä. Se ei ole tyhmä, joka huijaa, vaan se ,jota huijataan.
Kun päästöoikeuskauppa kohdistuu päästöjä tuottaviin laitoksiin, niin kenelle Venäjällä menevät Suomen valtion maksamat rahat ?
Nyt pitää vielä antaa rahaa päästöoikeuksista. Kioton sopimus tunnetusti jo lähtökohdiltaan suosii Venäjää monin tavoin. Vihreät ovat vastustaneet kuuman ilman ostamista Venäjältä. Samoin on vastustettu energiariippuvuuden lisäämistä Venäjästä. Vaikka kannatan Keskustaa, niin näissä asioissa olen täysin samaa mieltä vihreitten kanssa.
Päästökaupankäynti Venäjän kanssa on käännettävä Suomelle plusmerkkiseksi. Sen toteuttamiseksi on tehtävä kaikki käytettävissä olevat keinot. Suomessa on tehtävä yhteistyötä , joka rikkoo perinteiset jakolinjat.
Ensinnäkin Suomen hiilinielut on otettava tehokkaaseen käyttöön ja ne on hyödynnettävä laskennassa 100 prosenttisesti. Tarkoitan tässä metsien , soiden ja energiapeltojen hyödyntämistä tehokkaalla viljelyllä. Vuoden 2006 aikana tehtävässä sopimuksen välitarkistuksessa Suomen on vaadittava suhteessa vähintään yhtä suuri metsien kasvuun perustuva päästönielujen maksimi kuin Venäjällä. Suomen metsät hoidetaan huomattavasti ympäristöystävällisemmin kuin Venäjän.
Suomi on tehnyt yhteistoteutushankkeisiin luettavia investointeja mm. Itämeren jätevesien puhdistuksessa. Myös nämä toteutukset on otettava täysimääräisesti huomioon ennakoidusti, vaikka muut kasvihuonekaasut tulevat ohjelmaan myöhemmin. Tällä vältetään se ilmiö, mikä toteutui jo hiilidioksidin kohdalla. Suomi oli jo ennen vuotta -90 investoinut huomattavasti teollisuuslaitosten päästöjen vähentämiseen. Mutta niitä ei tietenkään otettu laskennassa huomioon. Samoin tulee käymään muiden kaasujen kohdalla (metaani, rikkidioksidi, dityppioksidi, halog. hiilivedyt). Entä itärajan pinnassa olevat kaivosteollisuuden puhdistushankkeet, onko ne huomioitu ?
On myös vaadittava venäläisten päästöjen laskennalle tarkemmat ja todenmukaiset laskelmat, koska niiden vaihteluväli on liian suuri. Lisäksi on tehtävä suomalaisten ja venäläisten väliseen päästökauppaan takuuehto. Mikäli Venäjä irrottautuu Kioton sopimuksesta siinä vaiheessa, kun se joutuu nettomaksajaksi, niin se on velvollinen palauttamaan Suomelle tietyn osan maksetusta rahasta. Tällä varmistetaan Venäjän todellinen halu ilmastomuutoksen hillintään, eikä pelkkä oikeuksilla rahastus. Ei voi olla oikein, että päästöoikeuksien avulla kasvatetaan tuotantoa. Kun se sitten ylittää rajan , jonka jälkeen pitää päästöoikeuksia ostaa, niin sitten irrottaudutaan sopimuksesta.
Päästöjen todentajille pitää sallia täydellinen oikeus tarkastaa eri maiden päästöjä tuottavat laitokset. Saattaa näin ollakin. Venäläiseen kansanperinteessä on korruptio syvällä. Se ei ole tyhmä, joka huijaa, vaan se ,jota huijataan.
Kun päästöoikeuskauppa kohdistuu päästöjä tuottaviin laitoksiin, niin kenelle Venäjällä menevät Suomen valtion maksamat rahat ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
- Kepulaiselta
Tekstisi ovat äärettömän piristäviä ja miellyttävää luettavaa, verrattuna eräisiin kirjoittajiin. Suomen CDM/JI ohjelmaan voi perehttyä tarkemmin Ympäristöministeriön ja Ulkoministeriön sivuilla.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=156599&lan=FI
YK:n ilmastonmuutossopimuksen sihteeristön sivuilta pääsee tutustumaan kansainväliseen todentamiseen. Asialle on olemassa säännöt, joihin jokainen Kioton sopimuksen hyväksynyt valtio sitoutuu.
"The Kyoto Protocol’s effectiveness will hinge upon two critical factors: whether Parties stick by the Protocol’s rulebook and comply with their commitments; and whether the emissions data used to assess compliance is reliable. Recognizing this, the Kyoto Protocol and Marrakesh Accords include a set of monitoring and compliance procedures to enforce the Protocol’s rules, address any compliance problems, and avoid any error in calculating emissions data and accounting for transactions under the three Kyoto mechanisms and activities related to land use, land use change and forestry (LULUCF)."
http://unfccc.int/national_reports/accounting_reporting_and_review_under_the_kyoto_protocol/items/1029.php