Vartiotorni 15.8.96:
"Raportit ovat muutamana vuonna osoittaneet, että niiden määrä, jotka ottavat osaa muistonvieton vertauskuviin, on kasvanut jonkin verran. Viittaako tämä siihen, että monia uusia voidellaan pyhällä hengellä?
..heidän saamansa pyhä henki ’todistaa heidän henkensä kanssa, että he ovat Jumalan lapsia, perijätovereita Kristuksen kanssa’. Ne, jotka on todella voideltu tällä tavoin hengellä, tietävät sen varmasti. Se ei ole pelkkä toive tai heijastuma jostakin tunneperäisestä ja epärealistisesta näkemyksestä, joka heillä on itsestään.
Näyttää kuitenkin siltä, että 144 000:n määrä tuli periaatteessa täyteen 1930-luvun puolivälissä.
Jäännökseen lukeutuvien määrä on selvästikin vähentynyt suuresti vuosikymmenien saatossa: heitä oli noin 52 400 vuonna 1935, noin 11 500 vuonna 1965 ja noin 8 600 vuonna 1995. Niitä, joilla on maallinen toivo, on kuitenkin siunattu, ja heidän lukunsa on kasvanut paljon.
Tuorein raportti on vuodelta 1995, ja sen mukaan vertauskuviin osallistui 28 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna.
Kenenkään meistä ei tarvitse kantaa huolta siitä, että joku alkaa ottaa osaa vertauskuviin tai lakkaa tekemästä niin. Ei ole meidän asiamme, onko joku todella voideltu pyhällä hengellä ja kutsuttu taivaalliseen elämään vai ei."
Vertauskuviin osallistuminen on siis kiusallinen asia. Osallistujia on ollut viimeisten n.10 vuoden aikana seuraavasti (=suomi):
1994 = 8617 (38)
1995 = 8645 (37)
1996 = 8757 (33)
1997 = 8795 (30)
1998 = 8756 (29)
1999 = 8755 (29)
2000 = 8661 (27)
2001 = 8730 (26)
2002 = 8760 (24)
2003 = 8565 (24)
2004 = 8570 (23)
2005 = n.8600 (22)
Suomessa vertauskuviin osallistuneiden määrä näyttää laskevan sillä trendillä, jonka johdonmukaisesti ajatellen pitäisi koskea koko maailmanlaajuista osallistujajoukkoa.
Suomessa vähentymistä on tapahtunut 10 vuodessa lähes 50%, kun maailmanlaajuisesti määrä välillä jopa kasvaa ja on 10 vuoden periodissa lopulta /-0 tilanteessa.
Tuo kokonaismäärä on elänyt varsin tempoilevasti ja se antaa samalla varsin epäluotettavan kuvan koko asiasta (taivaspaikasta).
Vaikka tuossa lukijain kysymyksen vastauksessa todetaankin: "jotka on todella voideltu tällä tavoin hengellä, tietävät sen varmasti. Se ei ole pelkkä toive tai heijastuma jostakin tunneperäisestä ja epärealistisesta näkemyksestä", niin tuo näkemys ei vaikuta tilastojen valossa kovinkaan luotettavalta.
Vuonna 1935 oli osallistujia n.52400.
Vuonna 1938 tuo määrä oli enää 39225.
Melkoinen vähennys.
Mistä johtuu, ettei osallistujien määrä ole tasaisesti laskenut normaalin kuoleisuuden mukaan, vaan määrät heittelevät erikoisesti? Onko maan päällä elävät osallistujat luopuneet uskostaan niin, että heidä tilalleen on Jumala joutunut nimeämään uusia? Sekään ei selitä kasvavia määriä, ellei sitten taivaassa jo olevienkin keskuudessa ole tapahtunut luopumusta.
Milloin Jehovan todistajien hälytyskellot alkavat soimaan, kun ikäloppu ihmisryhmä ei normaalisti vähenny, vaan jokaisen kuolevan tilalle ilmaantuu aina uusi osallistuja? Missä vaiheessa uskottavuus kärsii?
"Raportit ovat muutamana vuonna osoittaneet, että niiden määrä, jotka ottavat osaa muistonvieton vertauskuviin, on kasvanut jonkin verran. Viittaako tämä siihen, että monia uusia voidellaan pyhällä hengellä?
..heidän saamansa pyhä henki ’todistaa heidän henkensä kanssa, että he ovat Jumalan lapsia, perijätovereita Kristuksen kanssa’. Ne, jotka on todella voideltu tällä tavoin hengellä, tietävät sen varmasti. Se ei ole pelkkä toive tai heijastuma jostakin tunneperäisestä ja epärealistisesta näkemyksestä, joka heillä on itsestään.
Näyttää kuitenkin siltä, että 144 000:n määrä tuli periaatteessa täyteen 1930-luvun puolivälissä.
Jäännökseen lukeutuvien määrä on selvästikin vähentynyt suuresti vuosikymmenien saatossa: heitä oli noin 52 400 vuonna 1935, noin 11 500 vuonna 1965 ja noin 8 600 vuonna 1995. Niitä, joilla on maallinen toivo, on kuitenkin siunattu, ja heidän lukunsa on kasvanut paljon.
Tuorein raportti on vuodelta 1995, ja sen mukaan vertauskuviin osallistui 28 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna.
Kenenkään meistä ei tarvitse kantaa huolta siitä, että joku alkaa ottaa osaa vertauskuviin tai lakkaa tekemästä niin. Ei ole meidän asiamme, onko joku todella voideltu pyhällä hengellä ja kutsuttu taivaalliseen elämään vai ei."
Vertauskuviin osallistuminen on siis kiusallinen asia. Osallistujia on ollut viimeisten n.10 vuoden aikana seuraavasti (=suomi):
1994 = 8617 (38)
1995 = 8645 (37)
1996 = 8757 (33)
1997 = 8795 (30)
1998 = 8756 (29)
1999 = 8755 (29)
2000 = 8661 (27)
2001 = 8730 (26)
2002 = 8760 (24)
2003 = 8565 (24)
2004 = 8570 (23)
2005 = n.8600 (22)
Suomessa vertauskuviin osallistuneiden määrä näyttää laskevan sillä trendillä, jonka johdonmukaisesti ajatellen pitäisi koskea koko maailmanlaajuista osallistujajoukkoa.
Suomessa vähentymistä on tapahtunut 10 vuodessa lähes 50%, kun maailmanlaajuisesti määrä välillä jopa kasvaa ja on 10 vuoden periodissa lopulta /-0 tilanteessa.
Tuo kokonaismäärä on elänyt varsin tempoilevasti ja se antaa samalla varsin epäluotettavan kuvan koko asiasta (taivaspaikasta).
Vaikka tuossa lukijain kysymyksen vastauksessa todetaankin: "jotka on todella voideltu tällä tavoin hengellä, tietävät sen varmasti. Se ei ole pelkkä toive tai heijastuma jostakin tunneperäisestä ja epärealistisesta näkemyksestä", niin tuo näkemys ei vaikuta tilastojen valossa kovinkaan luotettavalta.
Vuonna 1935 oli osallistujia n.52400.
Vuonna 1938 tuo määrä oli enää 39225.
Melkoinen vähennys.
Mistä johtuu, ettei osallistujien määrä ole tasaisesti laskenut normaalin kuoleisuuden mukaan, vaan määrät heittelevät erikoisesti? Onko maan päällä elävät osallistujat luopuneet uskostaan niin, että heidä tilalleen on Jumala joutunut nimeämään uusia? Sekään ei selitä kasvavia määriä, ellei sitten taivaassa jo olevienkin keskuudessa ole tapahtunut luopumusta.
Milloin Jehovan todistajien hälytyskellot alkavat soimaan, kun ikäloppu ihmisryhmä ei normaalisti vähenny, vaan jokaisen kuolevan tilalle ilmaantuu aina uusi osallistuja? Missä vaiheessa uskottavuus kärsii?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vuonna 1970 Vartiotorni-seuran silloinen varapresidentti Frederick Franz puhui Gileadin päättäjäisissä oppilaille siitä mahdollisuudesta, että nämä – jotka kaikki kuuluivat muihin lampaisiin, joilla on maallinen toivo – voisivat kastaa jonkun, joka saattaisi väittää kuuluvansa voideltuun jäännökseen. Voisiko näin tapahtua? Hän selitti, että Johannes Kastaja kuului muihin lampaisiin ja hän kastoi Jeesuksen ja joitakuita apostoleja. Sitten veli Franz kysyi, oliko kehotus koota lisää jäännöksen jäseniä yhä voimassa. ”Ei, ei enää lisää jäseniä!” hän sanoi. ”Tuo kutsu päättyi jo vuosien 1931–35 vaiheilla! Lisää ei enää oteta. Keitä sitten ovat ne muutamat äskettäin joukkoon liittyneet, jotka ottavat osaa muistonvieton vertauskuviin? Jos he kuuluvat jäännökseen, he ovat tulleet toisten tilalle! Heitä ei ole lisätty voideltujen riveihin, vaan he ovat tulleet niiden tilalle, jotka ovat ehkä langenneet pois.”
oli rummuttanut 1960-luvulta alkaen kiivaasti.
Kun loppua ei tullut ja Franzikin kuoli voimme unohtaa hänen vanhentuneet ja väärät ennusteensa.
Samalla voimme unohtaa väärinä ja harhauttavina kaikki muutkin hänen elämänsä aikana pitämät puheet ja kirjoittamansa kirjat. Mikään niistä ei ole enää ajankohtaista.
Seuralla on uudet pojat johdossa ja nyt kuunnellaan heitä.
Jos uusien miestenkin puheet ja kirjoitukset osoittauvat paikkansa pitämättömiksi heitetään nekin aikanaan romukoppaan.
Heidän jälkeensä tulevat taas uudet pojat uusine näkyineen ja luuloineen.
Näin elämä jatkuu sukupolvesta toiseen.
>>...Heitä ei ole lisätty voideltujen riveihin, vaan he ovat tulleet niiden tilalle, jotka ovat ehkä langenneet pois.”
Ei pidä paikkaansa, viimeisten vuosien keskimääräinen vuosittainen poistuma paljon on alle aikuisväestön keskimääräisen kuolleisuuden (n, 0,03 %). Ja kun ottaa huomioon, että pääjoukon nuorimmat ovat noin satavuotiaita, niin tosiasiassa tuo nk. voideltujen joukko on kasvanut.
Kun nyt 144 000:n porukkaa luopuu taivaassa samaan tahtiin kuin niitä sinne tempautuu, niin minä kyllä tarjoutuisin mielelläni jonkun luopuneen tilalle. On meinaan sen verran mukavat vapaa-ajan riennot siellä taivaassa ilmeisesti, jos tuota tahtia tempautuneita sanoo työsopimuksensa irti. Taitaa lampaan selän rapsutukset paratiisimaassa olla ylimainostettu juttu taivaallisiin rientoihin verrattuna.
lopettaa muistonvietto viinin ja leivän osalta.
Vietettäisiin muistoa laulamalla ja kauniita puheita pitämällä.
Jos joku taivasmies tai nainen elää vielä maan päällä ovat he kaikki jo aikaisemmin juoneet viiniä ja syöneet leipää nälkäänsä.
Sen pitäisi riittää pääsylipuksi taivaaseen.