Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle on Kristus Jeesus, Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kaikkien ihmisten puolesta. Jumalan Sana on myös Kristus Jeesus. Ristiinnaulittu Kristus on Jumalan Sana tämän monella tapaa orpopirun ihmiskunnan puolesta. Kristus on jo Raamatunkin mukaan Sana, joka oli alussa Jumalan tykönä. Ja tämä Sana tuli Jeesuksen Kristuksen persoonassa lihaksi eli ihmiseksi ja sai aikaan sovitustyöllään lunastuksen kaikille ihmisille. Jumala otti tässä vastuun kaikista ihmiskunnan virheistä ja sovitti maailman ihmisineen itsensä kanssa.
Nyt kristinuskonnon puolueet ovat nostaneet kirjan nimeltä Raamattu siihen asemaan, jonka Jumala antoi Pojalleen Kristukselle Jeesukselle. Tästä Raamatusta on sitten keksitty miljoona erilaista kristillistä oppia, jotka kaikki vastustavat Kristuksen evankeliumia. Evankeliumi on sanoma pelastuksesta, joka nojaa yksin Kristuksen ansioon kaikkien ihmisten puolesta. Kyllä Raamatusta löytyy apostolinen julistus ja Jumalan armon luonne, mutta nämä asiat eivät saa kaikua uskonnollisissa puolueissa. Jumalan ratkaisu jossa koko ihmiskunta on lunastettu ei kelpaa, sillä se vapauttaa uskonnon orjan vankeudestaan. Onhan se vapaus kun ymmärtää että pelastus ei ole lainkaan riippuvainen omista ratkaisuista, kasteista tai ns. seurakuntayhteyksistä. Pelastuksen perustus on näet yksin Kristus Jeesus. Hänen kuolemansa ristillä koko maailman synnin tähden ja ylösnousemuksensa kaikkien ihmisten syyttömäksi julistamisen tähden.
Raamatusta kyllä näkyy mitä apostolit julistivat. Ei pelotellut Paavalikaan rakkaita heimoveljiään helvetillä, vaan yritti jopa kirjoituksiin ja järkeen nojaten saada heidät uskomaan. Uskomaan sen että Kristus Jeesus oli Messias, Siemen jossa kaikki kielet ja kansan heimot tulevat siunatuiksi eli pelastetuiksi. Tulella pelottelu liittyi aina uskoviin. Sellaisiin, jotka luottivat johonkin omaan tekoonsa enemmän kuin Jumalan tekoon. Kristuksen Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus pelastuksen ainoana Perustuksena poistaa kaiken lihallisen oman minän kerskan. Omat uskon ratkaisut, lapsikasteet, uudelleen kasteet ja muut on Kristuksen Jeesuksen kanssa ristille naulittu. Koko ihmiskunta siis pelastuu Kristuksessa aivan kuten se on kuolemaan tuomittu oman minän ratkaisujen kautta.
Raamattu-uskonto on ihmeellinen visio siitä, miten rakastava Isä Jumala lopultakin heittää suurimman osan ihmiskuntaa helvettiin, iankaikkiseen tuleen. Helvetillä pelottelemalla sitten yritetään saada ihmiset uskomaan. Apostolit eivät koskaan pelotelleet helvetillä ketään vaan julistivat täydellistä pelastusta Kristuksessa. Usko ei näet ole joka miehen, vaikka Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Tämä on kirjattu myös Raamattuun!
Pelastus on aina pohjalla. Kristuksen Jeesuksen sovitustyö yksin on pelastuksen perustus. Tämän pelastuksen kuuleminen synnyttää sitten uskon ja usko synnyttää kasteen. Raamattu tulee sitten kaukana jäljessä tukien ja todistaen Kristuksesta. Paavali kehotti seuraajiaan julistamaan, että Kristus Jeesus on kaikkien ihmisten Vapahtaja, varsinkin uskovien. Helvetillä hän ei pelotellut ketään, vaan munkit keksivät karmean helvettiopin n. 300 jaa. Itse asiassa helvetillä pelottelu on kadotustuomion lausumista. Se on vastoin Raamattua ja ennen kaikkea vastoin Kristuksen Jeesuksen sovitustyötä!
Jeesus taas uhkasi iankaikkisella tulella aina ns. tosiuskovia (fariseuksia), jotka luottivat omiin ratkaisuihinsa ja tekoihinsa Jumalan edessä. Tässäkin Adamilainen ajantaju on hämärtää todellisuuden, kun kuvitellaan että palava materiaali olisi ikuista. Ei, vain tuli on iankaikkinen. Syntisille Jeesuksella ei ollut tarjolla tuomiota, vaan armo ja anteeksianto. Syntiset Hän julisti syyttömiksi ottamalla heidän paikkansa ristillä! Raamattu on itseään korottavan ratkaisukristillisyyden kädessä Goljatin miekka, jolla voi hutkia ihmisiä tuomiten ja syyllistäen. Tällä ei ole mitään tekemistä evankeliumin kanssa, joka julistaa kaikki ihmiset syyttömiksi tasavertaisesti Jumalan edessä.
Protestanttisen uskonnon helvettiopin katsotaan yleisesti olevan hyvin Raamatullinen. Jos kuitenkin perehdymme vanhimpiin kreikankielisiin teksteihin, niin huomaamme tuon opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta olevan lukuisten törkeiden ja tahallisten käännösvirheiden summa. Herra Jeesus Kristus puhuu kyllä iankaikkisesta Gehennan tulesta, mutta tällä hän ei uhkaile niitä jotka eivät usko. Jeesus puhuu täällä niille, jotka haluavat kelvata Jumalalle omilla ratkaisuillaan ja teoillaan. Mikään joka palaa ei tietenkään ole iankaikkista, vaikka tuli olisikin iankaikkinen. Luterilaiseen Raamatun käännökseen (ja kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin) kadotus sana on lisätty vastoin alkuperäisiä vanhimpia tekstejä kaikkiin kohtiin (mm. Mark. 16:16). Kyllähän fariseuksilla uskoa oli Jumalaan. Tämä heidän oma uskonsa ja siitä seuraavat teot nostivat heidät muita ihmisiä korkeammalle heidän omissa silmissään.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille, kun luetaan alkuperäisiä kreikankielisiä kirjoituksia.
Nyt kristinuskonnon puolueet ovat nostaneet kirjan nimeltä Raamattu siihen asemaan, jonka Jumala antoi Pojalleen Kristukselle Jeesukselle. Tästä Raamatusta on sitten keksitty miljoona erilaista kristillistä oppia, jotka kaikki vastustavat Kristuksen evankeliumia. Evankeliumi on sanoma pelastuksesta, joka nojaa yksin Kristuksen ansioon kaikkien ihmisten puolesta. Kyllä Raamatusta löytyy apostolinen julistus ja Jumalan armon luonne, mutta nämä asiat eivät saa kaikua uskonnollisissa puolueissa. Jumalan ratkaisu jossa koko ihmiskunta on lunastettu ei kelpaa, sillä se vapauttaa uskonnon orjan vankeudestaan. Onhan se vapaus kun ymmärtää että pelastus ei ole lainkaan riippuvainen omista ratkaisuista, kasteista tai ns. seurakuntayhteyksistä. Pelastuksen perustus on näet yksin Kristus Jeesus. Hänen kuolemansa ristillä koko maailman synnin tähden ja ylösnousemuksensa kaikkien ihmisten syyttömäksi julistamisen tähden.
Raamatusta kyllä näkyy mitä apostolit julistivat. Ei pelotellut Paavalikaan rakkaita heimoveljiään helvetillä, vaan yritti jopa kirjoituksiin ja järkeen nojaten saada heidät uskomaan. Uskomaan sen että Kristus Jeesus oli Messias, Siemen jossa kaikki kielet ja kansan heimot tulevat siunatuiksi eli pelastetuiksi. Tulella pelottelu liittyi aina uskoviin. Sellaisiin, jotka luottivat johonkin omaan tekoonsa enemmän kuin Jumalan tekoon. Kristuksen Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus pelastuksen ainoana Perustuksena poistaa kaiken lihallisen oman minän kerskan. Omat uskon ratkaisut, lapsikasteet, uudelleen kasteet ja muut on Kristuksen Jeesuksen kanssa ristille naulittu. Koko ihmiskunta siis pelastuu Kristuksessa aivan kuten se on kuolemaan tuomittu oman minän ratkaisujen kautta.
Raamattu-uskonto on ihmeellinen visio siitä, miten rakastava Isä Jumala lopultakin heittää suurimman osan ihmiskuntaa helvettiin, iankaikkiseen tuleen. Helvetillä pelottelemalla sitten yritetään saada ihmiset uskomaan. Apostolit eivät koskaan pelotelleet helvetillä ketään vaan julistivat täydellistä pelastusta Kristuksessa. Usko ei näet ole joka miehen, vaikka Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Tämä on kirjattu myös Raamattuun!
Pelastus on aina pohjalla. Kristuksen Jeesuksen sovitustyö yksin on pelastuksen perustus. Tämän pelastuksen kuuleminen synnyttää sitten uskon ja usko synnyttää kasteen. Raamattu tulee sitten kaukana jäljessä tukien ja todistaen Kristuksesta. Paavali kehotti seuraajiaan julistamaan, että Kristus Jeesus on kaikkien ihmisten Vapahtaja, varsinkin uskovien. Helvetillä hän ei pelotellut ketään, vaan munkit keksivät karmean helvettiopin n. 300 jaa. Itse asiassa helvetillä pelottelu on kadotustuomion lausumista. Se on vastoin Raamattua ja ennen kaikkea vastoin Kristuksen Jeesuksen sovitustyötä!
Jeesus taas uhkasi iankaikkisella tulella aina ns. tosiuskovia (fariseuksia), jotka luottivat omiin ratkaisuihinsa ja tekoihinsa Jumalan edessä. Tässäkin Adamilainen ajantaju on hämärtää todellisuuden, kun kuvitellaan että palava materiaali olisi ikuista. Ei, vain tuli on iankaikkinen. Syntisille Jeesuksella ei ollut tarjolla tuomiota, vaan armo ja anteeksianto. Syntiset Hän julisti syyttömiksi ottamalla heidän paikkansa ristillä! Raamattu on itseään korottavan ratkaisukristillisyyden kädessä Goljatin miekka, jolla voi hutkia ihmisiä tuomiten ja syyllistäen. Tällä ei ole mitään tekemistä evankeliumin kanssa, joka julistaa kaikki ihmiset syyttömiksi tasavertaisesti Jumalan edessä.
Protestanttisen uskonnon helvettiopin katsotaan yleisesti olevan hyvin Raamatullinen. Jos kuitenkin perehdymme vanhimpiin kreikankielisiin teksteihin, niin huomaamme tuon opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta olevan lukuisten törkeiden ja tahallisten käännösvirheiden summa. Herra Jeesus Kristus puhuu kyllä iankaikkisesta Gehennan tulesta, mutta tällä hän ei uhkaile niitä jotka eivät usko. Jeesus puhuu täällä niille, jotka haluavat kelvata Jumalalle omilla ratkaisuillaan ja teoillaan. Mikään joka palaa ei tietenkään ole iankaikkista, vaikka tuli olisikin iankaikkinen. Luterilaiseen Raamatun käännökseen (ja kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin) kadotus sana on lisätty vastoin alkuperäisiä vanhimpia tekstejä kaikkiin kohtiin (mm. Mark. 16:16). Kyllähän fariseuksilla uskoa oli Jumalaan. Tämä heidän oma uskonsa ja siitä seuraavat teot nostivat heidät muita ihmisiä korkeammalle heidän omissa silmissään.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille, kun luetaan alkuperäisiä kreikankielisiä kirjoituksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on luonut Sanan kautta perkelettä ja sen enkeleitä varten on ikuinen ja Raamatussa selkeästi ilmoitettu!
-Siellä ei madot kuole eikä tuli sammu
-siellä on itku ja hammasten kiristys
Niinkuin taivas on ihana paikka ja ikuinen, loputon. Vastaavasti helvetti on hirvittävä paikka ja sekin loputon!
Helvetti ilmentää Jumalan ikuista pyhyyttä ja siksi sitä ei voi irrottaa Raamatusta!
Onneksi, Ihmiskunnan kannalta, Jumala onnistuu toteuttamaan tahtonsa ja pelastaa koko ihmiskunnan. Tämä on omaan lihaansa ja ratkaisuunsa luottavalle kuolettavaa myrkkyä.
Helvetti sanaa ei ole alkukielessä ollenkaan, vaikka niin luulet. Siellä lukee Gehenna, joka oli kaatopaikka Ben Hinnomin laaksossa.
Lisäksi se ei ole madot vääristelijä vaan mato. Vertaa psalmi 22 "minä ole maton enkä ihminen..."!
Raamattu ei ole Jumalan sana ainakaan kokonaisuudessaan vaan moneen kertaan, suomessakin viimeksi väärennetty jumalattomuuden todistus.