Apostoli Paavalia pidetään Jeesuksen jälkeen merkittävimpänä kristinuskon kannalta - siis ilmeisesti helluntailaisuudessa, ainakin tällä palstalla. MIKÄ saa teidät pitämään ykisttäisen henkilön aikaansa sidonnaisia ohjeita muka Jeesuksen sanomana?
Jos joku nykypuhujistanne alkaisi vaatia Paavalin asemaa helluntailaisuudessa, ette varmaan hyväksyisi häntä jumalaksi, kuten Paavalinm olette hyväksyneet.
Raamattu on hajanainen kirjakokoelma, jota tulkitaan monin tavoin. Teille Paavali on jumala, useimmille kristityille Jeesuksen työ on sentään yhtä entisen pakanan kirjekokoelmaa parempi asia.
MIKSI palvotte Paavalia?
Jos joku nykypuhujistanne alkaisi vaatia Paavalin asemaa helluntailaisuudessa, ette varmaan hyväksyisi häntä jumalaksi, kuten Paavalinm olette hyväksyneet.
Raamattu on hajanainen kirjakokoelma, jota tulkitaan monin tavoin. Teille Paavali on jumala, useimmille kristityille Jeesuksen työ on sentään yhtä entisen pakanan kirjekokoelmaa parempi asia.
MIKSI palvotte Paavalia?
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan ettei hän sinuakin tyhmäksi luulisi".
Jeesus lähetti meille Pyhän Hengen ja hän tunnustautuu Raamattuun ja opettaa uskovaisia sen pohjalta. Ei kukaan Jeesusta palvova palvo edesmennyttä Paavalia eikä uskova pidä muita jumalia Jumalan rinnalla. Ei, ei ja vielä kerran EI.
Asiasi eivät parane riehumalla ja hyökkäilemällä uskovaisia ja Raamatun arvovaltaa vastaan. Jumala on tehnyt kanssasi sovinnon Poikansa kuoleman kautta ja pyyttää Sinua tulemaan tämän sovituksen piiriin s.o uskomaan Herraan Jeesukseen. Anna meidän "lahkolaisten" tulla ja mennä menojaan -unohda meidät- ja suuntaa mielesi päättäväisesti kohti Jeesusta, kunnes asiasi ovat kunnossa Jumalan kanssa Lunastuksen perustuksella ja olet valmis kohtaamaan Jumalasi. Samalla tavoin jokaisen ihmisen tulee panna henkilökohtainen suhteensa Jeesukseen kuntoon välittämättä siinä kohden muiden ihmisten tekemisistä ja mielipiteistä. Jos joku palvoo Paavalia niin älä siitä välitä vaan rukoile ja palvo itse Jumalaa.
Etsivät löytävät Minut, lupasi Jeesus.
Kun kysyn asiallisesti, saan kuulla sinulta, että minulla on paha olla. Niin: sinä SE "tiedät" näemmä jo semmoisiakin...
Anna olla tarttumatta avauksiini kokonaan, kiitos. Jos sinulla on itselläsi paha olla, kun kysytäöän luulojesi kannalta olennaisia asioita, on varmasti parasta, ettet enää avaa viestejäni lainkaan.
Kuten olen jo aiemmin sanonut, minua ei suunnattomasti kiinnosta keskustelkla kanssasi. Jätä siis myös sinä minun viestieni arvioiminen niille, jotka siihen asiallisti pystyvät.
Mene ja tee parannus!
Välttelen ottamasta kantaa kirjoituksiisi, mutta aina se ei ole mahdollista.
Sinulla on paha olla. Ehkä Jumala kutsuu Sinua luokseen? En tiedä. Eikö kuitenkin ole kohtuutonta kirjoittaa keskustelupalstalla kirjoituksiisi kantaa ottavalle ja niitä arvioivalle kuten minulle kirjoitit...lainataanpas:
>>Anna olla tarttumatta avauksiini kokonaan, kiitos...Kuten olen jo aiemmin sanonut, minua ei suunnattomasti kiinnosta keskustelkla kanssasi. Jätä siis myös sinä minun viestieni arvioiminen niille, jotka siihen asiallisti pystyvät
Minulla on varsin hyvä olla. Saat vapaasti luulla muuta, luulethan sinä paljon asioita. Koska olet moraaliton suhteessa nuoriin ihmisiin ja mm. seksuaalisiin vähemmistöihin, jätän sinut omaan arvoosi. Ryve rauhassa.
Sinulla on varmaan TOSI paha olla nyt. Voi voi...
Jos sinunkaltaisesi menevät taivaaseen, toivon totisesti pääseväni helvettiin. Tiedän, etten ole tuntemuksineni yksin.
Sinä etsit ja soisin jo sinun löytävän.
Voi sinua, kun et sanaa voi vapaasti tuntea, vaan sana on mielesi mukaan pilkottava, että voisit elää ja arvostaa itseäsi.
Paavali opetti Pyhässä Hengessä ja hänen opetuksensa oli Jumalan siunaama. Paavali kärsi ristinuskon, eli siis Jeesuksen takia paljon ja hän antoi kaikkensa tuodakseen totuuden esille, hän joka aikaisemmin oli vainonnut kristiuskoa.
Ehkäpä sinäkin kuljet sitä samaa tietä, ehkäpä Jeesus tekee sinulekin, jonkin asian, joka herättää sinut. Paavalin hän sokaisi.
Tunnen, että sinussa on jotakin hyvää, taidat kuitenkin olla syntynyt Jumalan tahdosta, et miehen tahdosta etkä naisen tahdosta, vaan Jumalan tahdosta. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan mitä saan sinusta kuulla.
Jos elät itse synnissä, voit jättää sen mainostamisen poissa ja tuoda esiin sitä hyvää jota sinulla on. Sinä tulet tekemään parannuksen ja se tekee sinut vapaaksi ja muuttaa elämäsi, usko tai ole uskomatta.
Minä, joka nyt olen tässä en ole mihinkään lahkoon kuuluva, että älä helluntalaisia näistä sanoista syytä. Olen Jumalan lähetti ja toimin vielä toistaiseksi näillä eri palstoilla, ilman nimeä.
Et ainakaan sitä Jeesusta jota Paavali julisti. Jeesusta joka pysäytti Sauluksen tämän ollessa seurakunnan vainooja ja teki hänestä evankeliumin julistajan.
Jeesus itse kutsui hänet julistamaan sanomaa Golgatan sovitustyöstä ja opettamaan seurakuntaa. Osittaisesta kulttuurisidonnaisesta muodostaan huolimatta Paavalin kirjoittamat opetukset ovat Pyhän Hengen aikaansaamia kristilliselle seurakunnalle johtamaan kaikkien aikojen uskovia syvempään yhteyteen ja kuuliaisuuteen Kristuksessa, siis todellisen Jeesuksen kokemiseen ja Hänen hyvyytensä ilmentämiseen.
Useimmille kristityille Jeesuksen työ on sentään yhtä entisen pakanan kirjekokoelmaa parempi asia?
Kyllä. Siinä koko homman juju onkin. Kun kunnioittaa Jeesusta ei voi olla kunnioittamatta niitä opetuksia joiden kautta Jumala johtaa syvempään Jeesuksen tuntemiseen vapauttaen kaikenlaisista kristillisyydeksi tekeytyvistä harhoista. Jos yrittää erottaa Paavalin opetukset irti Jeesuksesta silloin on luomassa omaa Jeesushahmoa - kyseessä on jokin toinen Jeesus, ei todellinen Paavalin julistama Herra.
Kyllähän ihminen voi sanoa Jeesukseksi mitä tahansa mielikuvaa tai käsiterakennelmaa jota uskonnollisesti harrastaa.
Mutta todellinen armo on vain Jeesuksessa. Tästä armosta puhuu Paavalin kirje Tiitukselle toinen luku, sanoen mm. että "armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot" (muistinvarainen lainaus).
Tiit.2:11-15 Elävän uutisen (vapaamuotoinen, selittävä raamatunkäännös) mukaan:
"Ikuista pelastusta tarjotaan nyt jokaiselle ilmaiseksi. Kun otamme tämän Jumalan lahjan vastaan, ymmärrämme myös, että meidän on luovuttava huonosta, syntisestä elämäntyylistä ja elettävä Jumalan kunniaksi. Odotamme sitä suurta päivää, jolloin näemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen koko kirkkaudessaan. Jumala tuomitsi syntimme ja Kristus kuoli niiden tähden. Hän pelasti meidät, ettemme jatkuvasti tekisi syntiä vaan hänen ominaan auttaisimme muita ihmisiä puhtain sydämin. Opeta ja kannusta uskovia elämään tällä tavalla. Jos on tarpeen, oikaise heitä, sillä siihen sinulla on valtuudet. Kukaan ei saa vähätellä sanojasi."
Olennaisin kysymys on tunnemmeko todellisesti Jeesuksen, onko yhteys Jumalaan todellinen, antautumisemme vilpitön?
Raamattu ilmoittaa todellisen Jeesuksen ja johtaa totuutta etsiviä Hänen yhteyteensä ja yhä syvempään yhteyteensä. Jos vain suostumme nöyrtymään ristin juurelle.
Paavalin kirjoittamat kirjeet ovat tärkeä osa Raamatun ilmoitusta todellisesta Jeesuksesta, joka on kaikkien henkivaltojen ja uskonnollisten eksytysten voittaja, henkilökohtaisesti tunnettava Herra.
nähnyt Jeesuksen? Oletko puhunut hänen kanssaan? Varmaan olisi paljonkin mielenkiintoisia asioita häneltä kyseltävänä, kun joku saisi keskusteluyhteyden avatuksi ensin. Tarkoitin kysymyksissäni näkemisellä näkemistä ja puhumisella puhumista, mikä sinun olisi syytä ottaa huomioon, jos aiot vastata...
Olen puhunut Hänen kanssaan yli kaksikymmentä vuotta ja voin sanoa, että harva tuntee todellisen Jumalan. Hän rakastaa todella meitä ja on aina lohduttamassa, jopa silloin, kun itse tunnen tehneeni väärin.
Hänellä on ihana huumorin taju ja Hän neuvoo ja huolehtii, että pysyn omana persoonani, Hän ei todella pidä uskovaisten tavasta muuttaa itseään paremmaksi ja näin muuttaa jopa persoonaansa. Hän odottaa, että luotamme Häneen ja Hän haluaa meidän tunnustavan, että yksin Hän voi muuttaa meitä, tehden meistä uuden luomuksen.
Hän on aivan valtavan ihana heille, jotka uskovat Häneen ja luottavat Häneen ja Hän ymmärtää kaikken meistä, paljon paremmin, kuin me itse.
Huomaan Jälleen kirjoittavani Hänestä jopa persoonamuodossa isolla, se on syvälle juurtunut kunnioitus Häntä kohtaan, jonka Hän itse on yrittänyt kitkeä minusta pois näillä palstoilla kulkiessani. Toisinaan muistan kirjoittaa persoona muodon Hänestäkin pienellä, mutta nyt en muistanut, enkä viitsisi korjata. Kelpaako sinulle.
Kerronpa esimerkin siitä, miten Hän tuntee minut paremmin, kuin minä itse. Silloin kun sain tämän ihmelahjan, olin vielä kesken eräinen ja toisinaan saatoin kokea pelkoa, jota ei enää ole esiintynyt ollenkaan yhdeksääntoista vuoteen, ilmoitti Hän minulle, että "alitajunnastasi tulee muistojen kautta pelko, älä jää siihen kiini, niin se menee nopeasti ohi" ja niin kävi ja koska otin neuvosta vaarin, pääsin pelosta nopeasti.
Toisinaan Hän ilmoitti, ennen kuin se tapahtui, että mielikuvituspelko tulee pintaan ja se tuli ja meni.
Hän siis tuntee meidän alitajuntamme, joka meille itsellemme on tuntematon. Hän on myös opettanut minulle, että ihminen tekee ratkaisunsa alitajunnan tasolla ja sen että ihmisen pahuus asuu alitajunnassa ja sen, että ihminen on huomattavasti suurempi kuin itse voi kuvitella.
Alitajunnalla on ratkaiseva rooli meissä ja siksi me uskovat todistamme, koska tiedämme, että vastusteluista huolimatta, todistus menee alitajuntaan ja taivuttaa ihmistä Jumalan tuntemiseen, joskus vuosiakin, mutta valinta on jokaisen ihmisen vapaan tahdon varassa.
Jumalan Sanakin, menee alitajuntaamme ja tekee siellä itsenäistä työtään. Siksi Sanaa tulee lukea ja kuulla.
Tulipa mieleen, että tänä iltana tv:ssä esiintyi Ulla-Kristiina Schooman (en ole varma miten hänen nimensä kirjoitetaan) ja kertoi myös lahjasta, jonka on saanut Jeesukselta, nimittäin Hänen, Jeeuksen, äänen kuulemisenlahjan. Satuitko katsomaan.
Haluan vielä sanoa, että jos me ottaisimme Jumalan Sanasta vaarin ja noudattaisimme Hänen ohjeitaan ja neuvojaan, olisi rauhamme rikkoutumaton.
Hyvää matkaa tällä maallisella vaelluksella ja valitse kapea, mutta turvallinen ja vapauden täyttämä, tie, se vie perille.
En ole nimimerkki mabeard hm... kirjoitettiinkohan se noin, joka tapauksessa kuljen nimetönnä ja olen Jeesuksen lähetti.
Olen toista jaksoa työssä näillä palstoilla, aikaisempi jaksoni oli kaksi vuotta sitten.
Olen nähnyt Jeesuksen.
En näillä ajallisilla silmilläni. On lapsellista kuvitella että hengellistä todellisuutta voisi katsella aineellisen todellisuuden välinein. Toki kyllä Jeesus voi ilmestyä jopa silmin nähtävänä, mutta uskoni ei ole kiinni tuollaisissa ilmestyksissä. Paljon suurempaa on kokea Jeesuksen todellisuus hengessä.
Kuten ihmisellä on fyysiset aistit aineellisen todellisuuden havaitsemiseen, samoin on hengellinen ulottuvuus, ihmishengen taso, joka on Jumalan kanssa tapahtuvaa seurustelua ja Hänen "katselemistaan" varten.
Se on sisällistä näkemistä.
Vasta Pyhä Henki elävöittää ihmisen hengen ja tekee mahdolliseksi Jumalan tuntemisen elävällä, todellisella tavalla.
Ennen uudestisyntymistä ihmisen henki, sisällisin ulottuvuus, on ikäänkuin kuolleessa tilassa. Ihmiseltä puuttuu elämän syvin taso, yhteys kaiken elämän Luojaan ja alkuperään, Jumalaan. Siksi ei-uskova on tavallaan jo eläessään kuollut. Hän on kuoleman, erillisyyden tilassa.
Jeesuksen vastaanottaminen tekee mahdolliseksi syntien anteeksiantamuksen kautta saada yhteys pyhään Jumalaan. Tämä ei ole jotakin oppilauseita vaan aivan todeksi koettavaa todellisuutta jota tässä lauseiksi muotoilen. Sanat ovat vajavaisia sitä kuvailemaan, ja hengellistä todellisuutta en tietenkään voi sinulle todistaa, eikä se ole tarkoituskaan.
Ei uskoon tulla sillä tavalla että yks kaks ryhdytään uskomaan jotakin mitä toinen sanoo.
Jos et tahdo henkilökohtaisesti nöyrtyä kyselemään Jumalalta vaan pakenet Hänen kohtaamista vänkäämällä näitä uskovien kanssa, on yksi lysti mitä sanomme, luulenpa että sanani eivät sinua hyödytä tippaakaan.
Rukoilla voimme puolestasi ja siihen kehotankin kaikkia uskovia tällä palstalla, että Jumala saisi murtaa sydämiämme todellisesti pyytämään Herraa ilmestymään sinulle, puhuttelemaan armossaan vieläkin, jos jossakin vaiheessa elämääsi ehkä olet kulkenut etsikkoaikasi ohi.
Omaa uskoontuloani en tässä ryhdy perusteellisesti kuvaamaan, olen siitä joitain kertoja kertonut. Sanon lyhyesti että kieltäydyin rippikoulusta aikoinaan koska olin vakuuttunut ettei ole mitään Jumalaa missään.
Sitten jossakin vaiheessa ajattelin että ehkä jotakin Jumalaksi sanottavaa voi olla mutta ei se uskonnosta löydy eikä ainakaan kristinuskosta, joka on vihoviimeisin vaihtoehto.
Minulle kristinusko näyttäytyi kun sitä omista ajatustottumuksistani katselin pelkkänä ihmisten luomana rakennelmana jossa poloiset pettävät itseään ja toisia.
Ajattelin siis että jotakin ehkä on mutta en nimittänyt sitä Jumalaksi koska mielestäni Jumala oli uskontoihin kuuluva termi ja tunsin vastenmielisyyttä uskontoja kohtaan.
Eräässä vaiheessa elämääni olin kuitenkin sillä kohdalla että minun oli pakko ottaa todesta mahdollisuus että Jeesus saattaisi olla todellinen. Jos olisin kieltänyt sen mahdollisuuden en olisi enää voinut sanoa itseäni rehelliseksi totuudenetsijäksi, kaiken jälkeen mitä oli tapahtunut ja mitä olin kokenut.
Kun tuossa elämäni tilanteessa koin sisäistä puhuttelua ja tuntui että olen tekemisissä jonkin persoonallisen voiman kanssa, jonka koin rakkautena mutta josta en saanut otetta ja joka ei ollut minun hallittavissani tai käskettävissäni, sanoin Hänelle sisimmästäni hiljaa huokaisten: - Jeesus, jos sinä olet oikeasti olemassa, jos sinä olet tämä rakkaus joka on minua puhuttellut, jos se on totta että olet kuollut syntieni tähden ristillä, siinä tapauksessa anna kaikki pahat tekoni anteeksi ja tule elämääni.
Siinä hetkessä este minun ja Jumalan rakkauden välillä poistui ja koin että Jumalan rakkaus todella tuli sisimpääni.
Illalla ennen nukkumaan menoa sanoin ääneen pari kertaa "kiitos Jeesus" ja tuntuihan se vähän hassulta puhua jollekin jota ei voi nähdä, mutta koin selkeästi etten puhu tyhjyyteen vaan että on olemassa Hän, jolle puhun.
Seuraavana yönä nukuin paremmin kuin pitkiin aikoihin ja koin aamulla oloni todella levänneeksi ja muutenkin oli valtavan hyvä olo. Olin aivan vakuuttunut että elämäni tärkein asia on oppia tuntemaan Jeesusta paremmin ja syvemmin. En siis lähtenyt siltä pohjalta että olisin alkanut opiskelemaan jotakin oppilauseita vaan kyse oli elävästä suhteesta persoonalliseen Vapahtajaan.
Pian tämän jälkeen sain ensimmäisen konkreettisen rukousvastauksen. Se taisi olla ensimmäinen konkreettinen asia mitä Jeesukselta pyysin. Vaimollani oli hirvittävän kova hammassärky eikä hän saanut nukutuksi, olimme juuri riidelleet ja olimme sängyssä selät vastakkain, silloin sanoin mielessäni, en siis sanonut ääneen mitään vaan täysin äänettömästi hengessä Herran puoleen: Jeesus, jos voisit koskettaa vaimoni särkyä, kiitos. Sitten aloin nukkumaan. Aamulla vaimoni - joka oli lapsesta saakka ollut jonkinlaisessa lapsenuskossa ja uskoi kyllä Jeesukseen - kysyi että rukoilinko hänen puolestaan yöllä. Vastasin että kyllä. Tiedän sen, hän sanoi, samalla hetkellä kun rukoilit Jumalan voima kosketti minua ja särky otettiin minulta pois.
Sitten näitä asioita alkoi tapahtua enemmänkin.
Kun huomasin että Jeesuksen kanssa voi todella seurustella innostuin asiasta vilpittömästi. Eräänkin kerran kysyin että voinko lähteä Ahvenanmaalle kun eräs ystäväpariskunta on siellä mökillä ja en ole koskaan Ahvenanmaalla käynyt enkä tiedä missä päin heidän mökki on. Koin aivan selvästi että Jeesus vakuutti Pyhän Hengen kautta sisimpääni että Hän on mukana ja johdattaa kyllä jos haluan lähteä. Niin sitten kävi että Jumala todellakin sanoi mistä risteyksistä pitää kääntyä ja käännyin juuri oikealle tielle oikeaan aikaan sillä ystäväni tulivat vastaan siinä, heidän mökki oli noin 15 tai 20 km:n päässä ja olivat lähteneet kauppamatkalle juuri siihen suuntaan mistä olin tulossa. Usko tai älä. Tämä on vain yksi useista kymmenistä, varmaan sadoista vastaavanlaisista kokemuksista, mutta ei nämä itsessään pelkkinä irrallisina kokemuksina ole yhtään mitään, en minä tällaisista piittaa sinänsä, ihaninta on Jeesuksen läsnäolo ja ilo mitä saa sisimmässään kokea kun Hänen johdatuksessa kulkee.
Erään yön olin 1990-luvun puolivälissä Pietarissa ja kuljin koko yön keskustellen ihmisten kanssa ja mukana oli sikäläisittäin todella iso summa rahaa, jota annoin kirjekuorissa mm. vanhoille mummoille, jotka hakivat roskalaatikoista itselleen syötävää ja muille resuisille kulkijoille. Kirjekuorissa oli lisäksi venäjänkielinen traktaatti. Olin saanut rahat suomalaisilta uskovilta annettavaksi Venäjällä joululahjana kun tämä tapahtui muutamaa päivää ennen jouluaattoa.
Voin sanoa että oli kyllä tarkkaan kuulosteltava ja kun Pyhä Henki kehotti lähtemään oikealle tai vasemmalle oli parempi totella. Mutta tiesin että en ollut liikkeellä omasta päähänpistosta sillä Jumala oli jo edellisenä iltana puhunut sisimpääni että voin tällä tavalla toimia. Seuraavana päivänä uskovat oli kyllä vähän ihmeissään ja sanoi ettei tuolla tavalla uskalla täällä käyttäytyä edes paikalliset uskovat jotka tuntee nämä paikat. Olen sikäli samaa mieltä että tyhmää ja uhkarohkeaa tuollainen olisikin, mutta silloin kun sisimmässään kokee että asia on ok, on ihanaa lähteä liikkeelle Jeesusta "katsellen" ja "kuunnellen".
Tietysti näen Jeesuksen näiden ajallistenkin silmieni kautta omassa ja monien läheisten elämässä. En suoraan mutta sen kautta mitä Hän on tehnyt ja tekee. En minä itse ole elämääni muuttanut, kyllä se on Jumalan teko.
Ja parempaan suuntaan. :-)
Ihanaa Jeesuksen katselemista on kahdenkeskisessä seurustelussa rukoushetkessä kokea Hänen huolenpitoaan, parantavaa rakkauttaan, hyvyyttään. Kuinka kulloinkin Hän näkee hyväksi itseään ilmaista. Jeesus ei puhu sisimpäämme ainoastaan asioita vaan ennen kaikkea omaa itseään ja olemustaan, rakkauttaan. Se on se varsinainen pointti kristillisyydessä. Ei jotkin ulkonaiset ja irralliset säännöt joita noudatetaan kun yritetään miellyttää jotakin "Jumalaa" jossakin, ei, vaan seurustelu Hänen kanssaan joka on elävä ja toimiva, läsnäoleva Herra.
Hebr.11:24-27.
Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluumin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.
Edellisen kirjoitukseni jälkeen minulla oli hieman paha mieli koska kirjoitin selvästikin provosoituneena. Olen yrittänyt välttää kirjoittamista ellen oikeasti koe että minulla on jotakin sanottavaa sille jolle kirjoitan tai ehkä muille jotka keskustelujamme seuraavat.
Jumala sinun elämäsi ja sisimpäsi tuntee kuten minunkin, Työmies2. En ajattele olevani Hänelle rakkaampi kuin sinä. Jumalan rakkaus ei erottele, ja jos erottelisi niin tuskinpa minäkään tässä olisin. Mutta Hän haluaa että Hänen rakkautensa otetaan vastaan. Jeesus on tie Jumalan tuntemiseen. Usein vaan on niin että sana "Jeesus" synnyttää voimakkaita mielikuvia, ja omia mielikuviaan katsellessaan ihminen luulee katselevansa sitä Jeesusta josta puhutaan, jollekin uskovien Jeesus on pelkkä uskonnollinen myytti ja kenelle mitäkin. Minulle "Jeesus" ja "Jumala" edustivat typeriä uskonnollisia valtarakenteita vielä siinäkin vaiheessa kun selkeästi koin Jumalan rakkauden läsnäoloa ja puhuttelua, siksi en osannut nimittää Jumalaksi ja vielä vähemmän Jeesukseksi sitä rakkautta jota koin. Jos siis Jumalan löytäminen olisi kiinni vain minun rehellisyydestä, ei olisi tullut mitään, ihminen kun on rehellinen aina tietyistä lähtökohdista ja omaan henkilöhistoriaansa ja ehdollistumiinsa sidottuna. Sen olen havainnut että kun nöyrästi tarttuu kiinni Jumalan maailmaan ja riippuvaisena Hänen ilmoituksestaan ottaa vastaan Jumalan hyvyyttä, se vaikuttaa syvempää rehellisyyttä ja kykyä ymmärtää hengellistä todellisuutta tavalla joka ei enää ole riippuvainen oman henkilöhistorian ehdollistumista... Jumalan tunteminen on mahdollista vain Pyhän Hengen työn kautta ja siinä onkin uskovan elämän mielekkyys, että en ole enää oman itseni varassa. Kuitenkin ihmiseltä odotetaan rehellisyyttä siinä määrin kuin se on mahdollista ja antautumista Jumalan puoleen. Jumala ei koskaan tee ihmisen puolesta sitä ratkaisua jonka Hän on jättänyt ihmisen tehtäväksi.
Olemme varmaan monista asioista eri mieltä mutta tahdon toivottaa sinulle kaikkea hyvää. Siitäkin huolimatta että voin jossakin kohtaa kiivastikin sanoa että olet väärässä. En näe sinua jonakin vastustajana joka pitäisi nujertaa tai jotakin sellaista. Olemme eri mieltä asioista ja se siitä. Toivon että kumpikin valoa saisimme omalla kohdallamme niin kuin Jumala näkee ja tietää että totuus on.
Jos olen jossakin kohtaa väärässä ja varmaan olenkin, en suinkaan luule että kykenen aina ja kaikessa ymmärtämään asiat juuri oikein, pyyntöni on että Jumala minua siinä asiassa johtaisi oikeaan ymmärtämiseen.
Tämä oli melko pitkä kirjoitus taas tällä kertaa, mutta vastaus kysymykseesi Jeesuksen katselemisesta. Hengellisiä koetaan hengen aistein. On turha olettaa että Jumala olisi todellinen vasta sitten jos Hänet näkee näillä ajallisilla silmillä.
Onko vaimosi hammasta särkenyt sen jälkeen?
Jos Jumala parantaa, niin voiko sairaus tulla
kuitenkin uudestaan?
linkittämällä aiheeseen sopivaan keskusteluun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000014798737
että sinäkin lankeat tuohon vippaskonstiin.
vaan rakastaa ja kunnioittaa Paavalia Herran ,kuolemaan asti uskollisena palvelijana,hän kirjoitti kolmetoista kirjettä,sekä apostolien teoissa on hänestä kerrottu,miten Jumala kutsui hänet työhänsä!
Matkalla Damaskoon Herra kutsui Sauluksen ,ja nimi muuttui Paavaliksi.
"Saul Saul,miksi vainoat minua?" Tämä Herra Jeesus on Paavalin tehtvän antaja ja sanoman antaja mitä Paavalin tuli puhua,Paavali ei puhunut omiaan koskaan,ja jos puhui,niin hän eroitti sen Herran puheesta.
Apt 9:15."Herra sanoi hänelle, (Paavalille) Mene,sillä hän on minun valittu aseeni viemään minun nimeäni pakanakansojen ja kuninkaiden ja Israelin lasten eteen."
26:15-19. "Minä kysyin.Kuka olet Herra?Herra sanoi.Minä olen Jeesus jota sinä vainoat.
Nouse ja seiso jaloillasi! Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten,että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi,mitä olet nähnyt ja mitä vielä sinulle ilmoitan."
Herra lupaa ilomoitta Paavalille hänen näkemänsä ja kuulemansa lisäksi VIELÄ lisää ja siksi hän on saanut kaiken Herralta,mitä on kirjoittanut,sen vuoksi,Paavali on monen kertaisen kunnian ansainnut pyhien joukossa,siksi uskovat rakastavat ja kunnioittavat häntä,vaan eivät palvo,
palvonnan ja ylistyksen kohde on sama, kuin oli Paavallillakin,Jeesus Kristus!
että olet apostoli itsekin? (Apostoli Riitari?)
saa kylläkin kiittää tai syyttää pitkälti Paavalia olemassaolostaan. Paavali oli avainasemassa kristinuskon levittämisessä hellenistiseen maailmaan. Ilman paavalia Nasarealaisten lahko olisi saattanut jäädä hetken kestäväksi pieneksi "anekdootiksi" juutalaisten messiaskanditaattien historiassa.
- Edella sanottu oli luonnollisesti spekulaatiota: Paavali oli olemassa, eikä historian kulkua voi jälkikäteen muuttaa muuksi kuin mitä se on ollut.
ilman Paavalia kristinuskoa ei olisi edes syntynyt ja juutalaisena lahkona Jeesuksen aloittama liike ei varmaan olisi ollut pitkäikäinen eikä merkittävä.
virheen kun kutsui palvelijakseen Paavalin, jonka kautta kristinusko syntyi? Ja vielä sellaisessa historiallisessa tilanteessa jossa juutalaisuudella oli kosketuskohta roomalaiseen ja kreikkalaiseen kulttuuriin? Sekä välineet kristillisen pelastuskäsityksen eli evankeliumin tarjoamiseen ajan virtausten ja uskonnollisten näkemysten keskelle, käsitteellisesti ymmärrettävällä ja kuitenkin omintakeisella tavalla?
Tietysti... Voidaan ajatella ettei Jumalalla ollut asian kanssa mitään tekemistä. Ajat nyt vain sattuivat olemaan tälle juutalaiselle lahkolle suotuisat ja siksi se menestyi poikkeuksellisen hyvin, kuten jotkut toiset lahkot ovat sammuneet sosiaalisen tilauksen ja historiallisen ajankohdan ollessa epäedullisempi.
Varsinainen asia ei ytimeltään kuitenkaan avaudu tätä kautta. Voimme kyllä pyrkiä selvittämään miksi tai miten kristinusko mielestämme kykeni syntymään ja leviämään sosiaalisena ja historiallisena ilmiönä, mikä vaikutus milläkin henkilöllä siinä oli ja niin edelleen, mutta tällainen pohdinta ei ota kantaa itseensä Jumalaan vaan tarkastelee uskontohistoriaan, sosiaaliseen käyttäytymiseen ja ehkä psykologisiin ilmiöihin liittyviä seikkoja. Todellinen kysymys eli kristinuskon sanoma jää käsittelemättä. Se on asia joka asettaa jokaisen henkilökohtaisesti pohtimaan omaa elämäänsä ja asennoitumistaan hengelliseen todellisuuteen. Ei voikaan enää katsoa toisiin ja heidän väitteisiinsä vaan on omakohtaisesti oltava todellisuuden velvoittavan kysymyksen edessä: ymmärränkö sitä mikä pohjimmiltaan on?
Kysymys siis on siitä mitä Paavali ja muut apostolit julistivat ja miksi. Miksi suuri määrä kristittyjä antautui vainottaviksi, kidutettaviksi ja tapettaviksi laulaen ylistyslaulua Herralle. Oliko kyse suuresta huijauksesta ja joukkohypnoosista, joka yhä edelleen jatkuu, vai onko Paavalin julistama Kristus syntien anteeksiantamuksena ja elävänä tienä Jumalan yhteyteen totta?
Se selviää vain omakohtaisesti etsimällä Jumalaa, kysymällä Hänen todellisuuttaan, ottaen selvää Raamatun todellisesta sanomasta ja antautuen Jeesukselle, jos ja kun alkaa sisimmässään kokea:
- Hetkinen, ehkä tässä onkin jotain enemmän...
hyväkseen kristinuskon leviämisen edistämiseksi sosiaalisia- ja psykologisia ilmiöitä ja lainalaisuuksia siinä missä Pax Romanaa ja Rooman valtakunnan sotilasteitäkin?
ne tiet ja tavat joita Jumala käyttää hyväkseen evankeliumin leviämiseksi, eivät ole itse evankeliumi.
Historiallisten, sosiaalisten, sielutieteellisten ja yleisten uskonnollisten seikkojen, ilmiöiden ja lainalaisuuksien pohtiminen ei pelasta ketään. Niitäkin on hyvä ja asiallista pohtia mutta sellainen pohdiskelu kääntyy itseään vastaan ja koituu peräti vahingolliseksi jos sillä tavalla sivuutetaan itse evankeliumi ja henkilökohtainen vastuu Jumalan kutsun edessä. Esimerkiksi, nälkäänäkevä voi olla erittäinkin kiinnostunut merenkulusta ja laivojen rakentamisesta, mutta jos rahtialus on tuomassa satamaan ruokakuljetusta jääkö hän pohdiskelemaan laivan käyttämää reittiä ja kuinka alus on rakennettu, yrittäen peittää nälkäänsä järkiperäisellä pohdiskelulla?
Sekin on järjen käyttämistä että menee ja ottaa nöyrästi vastaan ruoka-annoksensa, vaikka ei ymmärtäisikään käytettyä reittiä eikä kaikkia rakennusteknisiä seikkoja. Ei se ole turhanpäiväistä tunteellisuutta tai epäobjektiivista antautumista muiden johdateltavaksi. Jos yhteys Jumalaan puuttuu kyllä puute on järkevää tunnustaa ja lähteä hakemaan nälkäänsä tyydytystä.
Joku on mielestäni ihan oikein sanonut, että evankeliumin julistus on sitä että nälkäinen leipävaraston löydettyään lähtee kertomaan muillekin nälkäisille, missä on ravintoa tarjolla. Olennaisinta ei ole mitä kulkureittiä käytetään vaan meneekö viesti perille ja nälkäinen tulee ravituksi.
että toiselle on "leipää" ´hallelujan´ huutaminen, toiselle taas tieto siitä miten, milloin ja miksi ´hallelujaa´ on alettu huutamaan. :)
sitä juuri onkin hyvä omakohtaisesti miettiä.
Että onko uskovalle se hallelujaan huutaminen leipää vai huutaako hän hallelujaa sen tähden että on löytänyt leipää. Eikä ainoastaan miten, milloin ja miksi hän tai miten, milloin ja miksi nuo. Vaan miten, milloin ja miksi minä tässä. Juuri minä.
Vasta siinä on mahdollista kohdata evankeliumi. Se on kyllä kipeä paikka. Pysähtyä kohtaamaan oma itsensä ja elämänsä. Olla yksin Jumalan edessä ja tehdä ne ratkaisut joita todellisuus edellyttää.
Myöntää oma rajallisuutensa ja syttyä kaipaamaan totuutta yli kaiken.
Jos evankeliumi on jotakin enemmän ja syvempää kuin historiallisia, sosiaalisia ja psykologisia ilmiöitä ja mielen mekanismeja, niin siinä se sitten pitäisi löytyä.
==> - - - miten, milloin ja miksi minä tässä. Juuri minä. - - - Se on kyllä kipeä paikka. pysähtyä kohtaamaan oma itsensä ja elämänsä. - - - Myöntää oma rajallisuutensa ja syttyä kaipaamaan totuutta yli kaiken. - - -
...
Hallelujaa ei moni edes ymmärrä mitä
tarkoittaa niinkuin nyt tämä
"mahtava" euroviisu ehdokas
suomikuva on aika irvokas
kun tämmöinen sinne päästettiin