Mielenkiintoista uskonnollisuudessa on nimenomaan se että se pulpahtaa voimakkaana esiin juuri huonoissa olosuhteissa, joissa elossasäilyminen on uhattuna (esim. Lähi-itä). Uskonnollisuus on viimeisimpiä keinoja ylläpitää heimon ryhmäkoheesiota yllä, mikä tukee sen evolutiivista alkuperää tarjoten kilpailuedun verrattuna uskonnottomiin ryhmiin. Toisin sanoen, kun elossasäilymistodennäköisyys pienenee, yksilöiden itsekkyys kasvaa, mutta lisääntyneeseen itsekkyyteen liittyvä kustannus, so. ryhmäkoheesion pieneneminen, on johtanut sellaisten geenien yleistymiseen jotka pyrkivät säilyttämään ryhmäkoheesiota hankalissa olosuhteissa, so. uskonnollisuusgeenien yleistymiseen. Uskonnollisuusgeenit ovat mitä todennäköisimmin kytkeytyneet ahdistus- ja depressiogeeneihin niin että kun yksilön elossasäilymistodennäköisyys heikkenee, samalla yksilön ahdistus- ja depressiogeenit, mutta myös uskonnollisuusgeenit aktivoituvat. Ahdistus ja depressio pistävät yksilön miettimään syitä huonoon oloonsa ja etsimään ratkaisuja olosuhteiden parantamiseksi, kun taas uskonnollisuus tarjoaa ihmiselle toivoa umpikujatilanteessa, palauttaa alistuneen yksilön takaisin heimonsa ruotuun sekä lisää yksilön fyysistä ja psyykkistä palautumisnopeutta huonoista olosuhteista aiheutuneista sairauksista.
uskonnollisuuden evoluutiosta
nouhau_
3271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskonnollisuus voi auttaa, joku naparetkikunta on selviytynyt paremmin katastrofilta koska on pysyttäytynyt entistä tiukemmin uskonnossa.
Toisaalta englantilaisen Sir John Franklinin retkikunnan tapaiset tuhoutui osaksi, koska pitivät itseänsä niin uskonnollis-moraalisesti muita korkeampana, etteivät alentuneet oppimaan mitään pakanallisilta syntisiltä inuiiteilta. (Kuten sitten norj. Amundsen menestyksellisesti teki molemmilla navoilla).
Grönlantiin asettuneet kristinuskon omaksuneet Leif Punaisen sukulaiset selviytyivät lämpimän kauden kirkkoja rakentaen, Herraa palvoen jne mutta tuhoutuivat olojen huononnottua, ilmaston kylmennettyä keskiajalla ja ilmeisesti hekin halveksuivat pakanallisia inuiitteja, jotka elivät paremmin niissä oloissa. Ei mitääm merkkiä, että heiltä olisivat mitään omaksuneet.
Etelänavalle Scott omaksui upiuudet polttomoottorivehkeet, mutta nekin oli "länsimaisia", ei alentunut inuiittien tasolle ja siksi löydettiin jäätyneenä teltastaan..
Uskonto voi siis olla myös uuden (tai vanhankin pakanallisen) opin omaksumisen este, konservatiivisen isänaallisuuden tappo-ansa.
Rooman valtakunta oli lopultaan monopoli-kristillinen mutta valtakunta mureni barbaariheimojen käsissä vähitellen.
Kyse on sisäisestä hurmoksesta, sydämen palosta, eikä niinkään uskonnon laajuudesta.
Inuiitit ovat vähän huono esimerkki siitä syystä, että he ovat sopeutuneet äärioloihin todella kauan eikä heitä siten voi verrata retkikuntien menestymiseen.
Enemmän kyse lienee laumakäyttäytymisestä. Lauma, joka ei huolehdi toisistaan, ei selviydy.
Me ihmiset, olemme yksi lauma, ja sama usko, elämnkatsomus, kulttuuri, ovat niitä tekijöitä, jotka meitä lauman jäseninä paremmin sitovat toisiinsa.