Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle on Kristus Jeesus, Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kaikkien ihmisten puolesta. Jumalan Sana on myös Kristus Jeesus. Ristiinnaulittu Kristus on Jumalan Sana tämän monella tapaa orpopirun ihmiskunnan puolesta. Kristus on jo Raamatunkin mukaan Sana, joka oli alussa Jumalan tykönä. Ja tämä Sana tuli Jeesuksen Kristuksen persoonassa lihaksi eli ihmiseksi ja sai aikaan sovitustyöllään lunastuksen kaikille ihmisille. Jumala otti tässä vastuun kaikista ihmiskunnan virheistä ja sovitti maailman ihmisineen itsensä kanssa.
Nyt kristinuskonnon puolueet ovat nostaneet kirjan nimeltä Raamattu siihen asemaan, jonka Jumala antoi Pojalleen Kristukselle Jeesukselle. Tästä Raamatusta on sitten keksitty miljoona erilaista kristillistä oppia, jotka kaikki vastustavat Kristuksen evankeliumia. Evankeliumi on sanoma pelastuksesta, joka nojaa yksin Kristuksen ansioon kaikkien ihmisten puolesta. Kyllä Raamatusta löytyy apostolinen julistus ja Jumalan armon luonne, mutta nämä asiat eivät saa kaikua uskonnollisissa puolueissa. Jumalan ratkaisu jossa koko ihmiskunta on lunastettu ei kelpaa, sillä se vapauttaa uskonnon orjan vankeudestaan. Onhan se vapaus kun ymmärtää että pelastus ei ole lainkaan riippuvainen omista ratkaisuista, kasteista tai ns. seurakuntayhteyksistä. Pelastuksen perustus on näet yksin Kristus Jeesus. Hänen kuolemansa ristillä koko maailman synnin tähden ja ylösnousemuksensa kaikkien ihmisten syyttömäksi julistamisen tähden.
Raamatusta kyllä näkyy mitä apostolit julistivat. Ei pelotellut Paavalikaan rakkaita heimoveljiään helvetillä, vaan yritti jopa kirjoituksiin ja järkeen nojaten saada heidät uskomaan. Uskomaan sen että Kristus Jeesus oli Messias, Siemen jossa kaikki kielet ja kansan heimot tulevat siunatuiksi eli pelastetuiksi. Tulella pelottelu liittyi aina uskoviin. Sellaisiin, jotka luottivat johonkin omaan tekoonsa enemmän kuin Jumalan tekoon. Kristuksen Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus pelastuksen ainoana Perustuksena poistaa kaiken lihallisen oman minän kerskan. Omat uskon ratkaisut, lapsikasteet, uudelleen kasteet ja muut on Kristuksen Jeesuksen kanssa ristille naulittu. Koko ihmiskunta siis pelastuu Kristuksessa aivan kuten se on kuolemaan tuomittu oman minän ratkaisujen kautta.
Raamattu-uskonto on ihmeellinen visio siitä, miten rakastava Isä Jumala lopultakin heittää suurimman osan ihmiskuntaa helvettiin, iankaikkiseen tuleen. Helvetillä pelottelemalla sitten yritetään saada ihmiset uskomaan. Apostolit eivät koskaan pelotelleet helvetillä ketään vaan julistivat täydellistä pelastusta Kristuksessa. Usko ei näet ole joka miehen, vaikka Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Tämä on kirjattu myös Raamattuun!
Pelastus on aina pohjalla. Kristuksen Jeesuksen sovitustyö yksin on pelastuksen perustus. Tämän pelastuksen kuuleminen synnyttää sitten uskon ja usko synnyttää kasteen. Raamattu tulee sitten kaukana jäljessä tukien ja todistaen Kristuksesta. Paavali kehotti seuraajiaan julistamaan, että Kristus Jeesus on kaikkien ihmisten Vapahtaja, varsinkin uskovien. Helvetillä hän ei pelotellut ketään, vaan munkit keksivät karmean helvettiopin n. 300 jaa. Itse asiassa helvetillä pelottelu on kadotustuomion lausumista. Se on vastoin Raamattua ja ennen kaikkea vastoin Kristuksen Jeesuksen sovitustyötä!
Jeesus taas uhkasi iankaikkisella tulella aina ns. tosiuskovia (fariseuksia), jotka luottivat omiin ratkaisuihinsa ja tekoihinsa Jumalan edessä. Tässäkin Adamilainen ajantaju on hämärtää todellisuuden, kun kuvitellaan että palava materiaali olisi ikuista. Ei, vain tuli on iankaikkinen. Syntisille Jeesuksella ei ollut tarjolla tuomiota, vaan armo ja anteeksianto. Syntiset Hän julisti syyttömiksi ottamalla heidän paikkansa ristillä! Raamattu on itseään korottavan ratkaisukristillisyyden kädessä Goljatin miekka, jolla voi hutkia ihmisiä tuomiten ja syyllistäen. Tällä ei ole mitään tekemistä evankeliumin kanssa, joka julistaa kaikki ihmiset syyttömiksi tasavertaisesti Jumalan edessä.
Protestanttisen uskonnon helvettiopin katsotaan yleisesti olevan hyvin Raamatullinen. Jos kuitenkin perehdymme vanhimpiin kreikankielisiin teksteihin, niin huomaamme tuon opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta olevan lukuisten törkeiden ja tahallisten käännösvirheiden summa. Herra Jeesus Kristus puhuu kyllä iankaikkisesta Gehennan tulesta, mutta tällä hän ei uhkaile niitä jotka eivät usko. Jeesus puhuu täällä niille, jotka haluavat kelvata Jumalalle omilla ratkaisuillaan ja teoillaan. Mikään joka palaa ei tietenkään ole iankaikkista, vaikka tuli olisikin iankaikkinen. Luterilaiseen Raamatun käännökseen (ja kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin) kadotus sana on lisätty vastoin alkuperäisiä vanhimpia tekstejä kaikkiin kohtiin (mm. Mark. 16:16). Kyllähän fariseuksilla uskoa oli Jumalaan. Tämä heidän oma uskonsa ja siitä seuraavat teot nostivat heidät muita ihmisiä korkeammalle heidän omissa silmissään.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille, kun luetaan alkuperäisiä kreikankielisiä kirjoituksia.
Nyt kristinuskonnon puolueet ovat nostaneet kirjan nimeltä Raamattu siihen asemaan, jonka Jumala antoi Pojalleen Kristukselle Jeesukselle. Tästä Raamatusta on sitten keksitty miljoona erilaista kristillistä oppia, jotka kaikki vastustavat Kristuksen evankeliumia. Evankeliumi on sanoma pelastuksesta, joka nojaa yksin Kristuksen ansioon kaikkien ihmisten puolesta. Kyllä Raamatusta löytyy apostolinen julistus ja Jumalan armon luonne, mutta nämä asiat eivät saa kaikua uskonnollisissa puolueissa. Jumalan ratkaisu jossa koko ihmiskunta on lunastettu ei kelpaa, sillä se vapauttaa uskonnon orjan vankeudestaan. Onhan se vapaus kun ymmärtää että pelastus ei ole lainkaan riippuvainen omista ratkaisuista, kasteista tai ns. seurakuntayhteyksistä. Pelastuksen perustus on näet yksin Kristus Jeesus. Hänen kuolemansa ristillä koko maailman synnin tähden ja ylösnousemuksensa kaikkien ihmisten syyttömäksi julistamisen tähden.
Raamatusta kyllä näkyy mitä apostolit julistivat. Ei pelotellut Paavalikaan rakkaita heimoveljiään helvetillä, vaan yritti jopa kirjoituksiin ja järkeen nojaten saada heidät uskomaan. Uskomaan sen että Kristus Jeesus oli Messias, Siemen jossa kaikki kielet ja kansan heimot tulevat siunatuiksi eli pelastetuiksi. Tulella pelottelu liittyi aina uskoviin. Sellaisiin, jotka luottivat johonkin omaan tekoonsa enemmän kuin Jumalan tekoon. Kristuksen Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus pelastuksen ainoana Perustuksena poistaa kaiken lihallisen oman minän kerskan. Omat uskon ratkaisut, lapsikasteet, uudelleen kasteet ja muut on Kristuksen Jeesuksen kanssa ristille naulittu. Koko ihmiskunta siis pelastuu Kristuksessa aivan kuten se on kuolemaan tuomittu oman minän ratkaisujen kautta.
Raamattu-uskonto on ihmeellinen visio siitä, miten rakastava Isä Jumala lopultakin heittää suurimman osan ihmiskuntaa helvettiin, iankaikkiseen tuleen. Helvetillä pelottelemalla sitten yritetään saada ihmiset uskomaan. Apostolit eivät koskaan pelotelleet helvetillä ketään vaan julistivat täydellistä pelastusta Kristuksessa. Usko ei näet ole joka miehen, vaikka Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Tämä on kirjattu myös Raamattuun!
Pelastus on aina pohjalla. Kristuksen Jeesuksen sovitustyö yksin on pelastuksen perustus. Tämän pelastuksen kuuleminen synnyttää sitten uskon ja usko synnyttää kasteen. Raamattu tulee sitten kaukana jäljessä tukien ja todistaen Kristuksesta. Paavali kehotti seuraajiaan julistamaan, että Kristus Jeesus on kaikkien ihmisten Vapahtaja, varsinkin uskovien. Helvetillä hän ei pelotellut ketään, vaan munkit keksivät karmean helvettiopin n. 300 jaa. Itse asiassa helvetillä pelottelu on kadotustuomion lausumista. Se on vastoin Raamattua ja ennen kaikkea vastoin Kristuksen Jeesuksen sovitustyötä!
Jeesus taas uhkasi iankaikkisella tulella aina ns. tosiuskovia (fariseuksia), jotka luottivat omiin ratkaisuihinsa ja tekoihinsa Jumalan edessä. Tässäkin Adamilainen ajantaju on hämärtää todellisuuden, kun kuvitellaan että palava materiaali olisi ikuista. Ei, vain tuli on iankaikkinen. Syntisille Jeesuksella ei ollut tarjolla tuomiota, vaan armo ja anteeksianto. Syntiset Hän julisti syyttömiksi ottamalla heidän paikkansa ristillä! Raamattu on itseään korottavan ratkaisukristillisyyden kädessä Goljatin miekka, jolla voi hutkia ihmisiä tuomiten ja syyllistäen. Tällä ei ole mitään tekemistä evankeliumin kanssa, joka julistaa kaikki ihmiset syyttömiksi tasavertaisesti Jumalan edessä.
Protestanttisen uskonnon helvettiopin katsotaan yleisesti olevan hyvin Raamatullinen. Jos kuitenkin perehdymme vanhimpiin kreikankielisiin teksteihin, niin huomaamme tuon opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta olevan lukuisten törkeiden ja tahallisten käännösvirheiden summa. Herra Jeesus Kristus puhuu kyllä iankaikkisesta Gehennan tulesta, mutta tällä hän ei uhkaile niitä jotka eivät usko. Jeesus puhuu täällä niille, jotka haluavat kelvata Jumalalle omilla ratkaisuillaan ja teoillaan. Mikään joka palaa ei tietenkään ole iankaikkista, vaikka tuli olisikin iankaikkinen. Luterilaiseen Raamatun käännökseen (ja kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin) kadotus sana on lisätty vastoin alkuperäisiä vanhimpia tekstejä kaikkiin kohtiin (mm. Mark. 16:16). Kyllähän fariseuksilla uskoa oli Jumalaan. Tämä heidän oma uskonsa ja siitä seuraavat teot nostivat heidät muita ihmisiä korkeammalle heidän omissa silmissään.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille, kun luetaan alkuperäisiä kreikankielisiä kirjoituksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin mitä kirjaa me sitten porukalla seurakunnissamme luettaisiin ja tutkittaisiin, ellei Raamattua?
Kai sinulla on esitellä Raamatun tilalle joku oikeaoppisuuden lakikirja tai muu sellainen eepos.
Kirjoituksesi on pitkä ja ristiriitainen. Yhtäällä toteat ettei Raamattu ole Jumalan Sana ja toisaalla, että Paavalikin "yritti jopa kirjoituksiin ja järkeen nojaten saada heidät uskomaan. Uskomaan sen että Kristus Jeesus oli Messias".
Paavali siis juuri osoitti VT:n kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus (Messias). Raamattu ei ole pelastus, mutta se on kirja, joka johdattaa meidät tuntemaan Jumalan Pelastuksen, Jeesuksen Kristuksen. "Ne sanat jotka puhun teille, ne ovat Henki ja elämä". Ne sanat ovat tallennetut meille muistiin, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Raamatun tunteminen ei ole pelastusta, mutta se johdattaa Jumalan tuntemiseen ja "tämä on iankaikkinen elämä, että ihmiset tuntevat Sinut, joka yksin olet totinen Jumala". Raamatussa tunteminen on verrattomasti enemmän ja henkilökohtaisempaa kuin vain ulkoisesti ja järjellä sen tekstien osaamista. Se on osallisuutta ja elävää yhteyttä ylösnousseeseen Herraan, yhteyttä sellaista, että Hän on tehnyt asunnon sydämemme maailmaan josta elämä lähtee ja tullut sinne itse asumaan. "Hänestä, Hänen kauttansa ja Häneen on kaikki", vai "ettekö tunne itseänne, että Kristus Jeesus on teissä; ellei (ole) niin ette kestä koetusta". Olemme liitossa Jumalan kanssa Jeesuksen suorittaman Lunastuksen perusteella ja tämän lunastuksen kaikkiriittävyyden ilmoittaa Raamattu ja sen toimeenpanee meille eläväksi todellisuudeksi omassa henkilökohtaisessa historiassamme Pyhä Henki.
Olipa mukava kirjoittaa näitä rivejä. Iloitsen aina suunnattomasti, kun saan kirjoittaa jotain Lunastajastamme, Hänen olemuksestaan ja toimeenpanemastaan Lunastusksesta.
"Olipa mukava kirjoittaa näitä rivejä. Iloitsen aina suunnattomasti, kun saan kirjoittaa jotain Lunastajastamme, Hänen olemuksestaan ja toimeenpanemastaan Lunastusksesta."
Olipa mukava lukea noita rivejä. Iloitsen aina suunnattomasti, kun joku kirjoittaa tavallasi.
Ja nyt joku tietysti kirjoittaa, että selvää mielistelyä ja uskovaisten keskinäistä hyväveli-jutustelua. Kiitän etukäteen.
Mukavalta tuntuu saada tällaista palautetta, kun toisinaan (ei, vaan usein) tunnen, etten osaa ilmaista itseäni ja pukea ajatuksiani kyllin lyhyesti ja ytimekkäästi. Jospa saisimme opetuslapsen kielen ja Herramme oman mielen, niin että sormemme olisivat kuin taitavan kirjurin kädet näppäimistöllä kuvatessamme Lunastajamme kiintymystä ja rakkautta luotuihinsa.
Voi tätä hälinää ja puuhastelua uskovaisten keskuudessa. Meidän päiviemme pyrkimys on korostaa toimintaa. Kavahtakaamme sellaisia ihmisiä, jotka vetoavat kehoituksissaan meidän käyttökelpoisuuteemme. Jos käyttökelpoisuus asetetaan arvosteluperusteeksi, silloin Jeesuksen elämä oli suurin harhaosuma, mitä maailmassa on ollut. Uskovan elämän väkevyys on rauhallinen luottamus ja lepo Lunastuksen kallioperustuksella ja Jumalan pyhien johtotähti on Jumala itse, ei arvioitu käyttökelpoisuutemme. Ratkaiseva merkitys on sillä, mitä Jumala tekee meidän kauttamme, eikä se, mitä me teemme Hänelle. Kaikki se, mihin Herra kiinnittää huomiota ihmisen elämässä, on vain tuo yhteys ylöspäin, joka on Hänen Isänsä arvoinen. Jeesus on tullut saattamaan paljon lapsia kirkkauteen.
Kiitos rohkaisusta, jonka viestisi välitti väsyneelle vaeltajalle.
hyvä mieli tuosta jukka.finlandin tekstistä. Kiitos Herralle, että kirjoittamisen armoitus sinussa toimii Jumalamme kunniaksi. Halleluja!
Helluntailaisuudelle hyväksi, että kaikenlaisille ns. "asiantuntijain" lärpätyksille tulee Jumalan mielen mukainen Jumalaa kunnioittava vastine totuudessa vaeltaessamme.
En jaksanut nyt lukea kirjoitustasi kokonaisuutena enkä saamiasi vastauksia, ja tuskin ehdin huomennakaan, alkuviikko on kiireinen. Ehkä palaan asiaan myöhemmin.
Kirjoitan nyt jotakin.
Ensinnäkin, kyllä Raamattu on Jumalan sana kirjallisena ilmoituksena.
Jeesus itse käytti Kirjoituksia, vastustaessaan sielunvihollista erämaassa, kiusauksissa ollessaan. Hän ei vedonnut omaan luontaiseen jumaluuteensa eikä voittanut vihollista asemansa kautta, johon Hänellä olisi ollut mahdollisuus, vaan suostui tässäkin kohtaa vaeltamaan ihmisenä maan päällä. Jeesuksen aikainen Raamattu tosin oli vain Vt:n kirjoituksia, laki ja profeetat.
Jos Jeesus tällä tavalla tunnusti Jumalan sanan arvovallan ja auktoriteetin, osoittaen että Kirjoituksissa oikein käytettynä on mukana Jumalan voima, koska Jumala on sitoutunut antamaansa ilmoitukseen, kuinka paljon enemmän ja voimakkaampi onkaan Jumalan sana nyt, täydellisenä, kun meillä on Ut joka on Vt:n täyttymys!
Jeesus Kristus on Jumalan Sana, varsinainen eläväksi tekevä persoonallinen Logos, todellinen Raamatun sisältö, mutta Hän ei toimi irrallaan Raamatusta tai vastoin sitä, koska Raamattu on Hänen ilmoitustaan maailmalle.
Kaikki kristillisyydestä erkaantuneet harhaopit perustuvat aina jollain tavalla Raamatun kirjoitusten väheksymiseen. Tahdotaan uskoa Jeesukseen mutta sellaiseen Jeesukseen joka parhaiten sopii omiin mieltymyksiin ja mielikuviin. Sitten jossain vaiheessa Raamatun rinnalle yleensä nostetaan muita kirjoituksia kuten Koraani tai Mormonin kirja ja tehdään kaikenlaisia uusia ilmoituksia, aletaan tulkita Raamattua jostakin muusta käsin. Esimerkiksi Muhammed oli todennäköisesti erittäin kiinnostunut kristillisyydestä ja ehkä lähellä Jeesuksen vastaanottamista, ja ottikin sitten kyllä vastaan "Jeesuksen" mutta omilla ehdoillaan, jolloin todellinen ja Raamatussa itsensä ilmoittava Jeesus jäi ulkopuolelle. Ehkä olisi vaatinut liikaa nöyryyttä tunnustaa että juutalaisuuden keskeltä tuleva Jeesus on todellinen Herra. Niinpä Muhammed teki kompromissin ja hyväksyi OSAN Raamatun kirjoituksista, uskoi OMALLA TAVALLAAN Jeesukseen ja hyväksyi hänet suureksi profeetaksi, kieltäytyen todella NÖYRTYMÄSTÄ ristin juurelle. Silloin pakanallisten kulttien ja esi-islamilaisten palvontamenojen keskellä elävä Muhammed alkoi saada ilmestyksiään ja näkyjään, joiden varaan muhamettilaisuus rakentuu: muinaisarabialainen henkien palvonta korvattiin monoteismilla, mutta väkivallan ja eksytyksen henki jäi.
Raamatun arvovallan väheksyminen johtaa aina sivuun Jeesuksen tuntemisesta ja seurauksena on "toisia Jeesuksia" joissa ei ole Jumalan pelastavaa voimaa. Ne ovat ihmisen omia mielikuvia ja pahimmillaan riivaajien eksytyksiä.
Tietyssä mielessä olen silti samaa mieltä kanssasi.
Raamattu ei ole itsessään Jumala. Raamatun tehtävä on osoittaa Jumalaa ja synnyttää kaipausta todellisen Jeesuksen tuntemiseen. Jumalan tarkoitus ei ole että otamme Raamatun ikäänkuin omiin käsiimme ja kuvittelemme että meillä siinä on Jumala ja Jeesus. Kun luemme Hänen sanaansa on hyvä nöyrästi pyytää että sana saisi tutkia meitä emmekä me pelkästään sanaa. Silloin Jumalan Henki käyttää Raamattua elävällä tavalla osoittamaan elämämme asioita ja käsittelemään niitä, ja tämä on tärkeä osa seurustelua Jumalan kanssa. Ei riitä että meillä on kokoelma lauseita vaan täytyy syntyä halu elää myös sisällöllisesti todeksi se mitä Jumala sanassaan puhuu, mitä Hän todellisesti tarkoittaa. Emme voi ottaa Jumalan sanaa ollaksemme omien "raamatullisten" tulkintojemme varassa, vaan sanan tulee johtaa meitä yhä syvemmin Jeesuksen Kristuksen varaan. Ainoastaan silloin voimme elää Raamattua todeksi kristillisesti.
Jeesus sanoi fariseuksille ja kirjanoppineille että nämä eksyvät kun eivät tunne Kirjoituksia ja Jumalan voimaa. Kova sana käveleville Raamattun asiantuntijoille...
Fariseukset jos ketkä tunsivat kirjoitukset. Ja kuitenkaan eivät tunteneet. Koska eivät antaneet Kirjoitusten johtaa itseään nöyrästi Jumalan varaan. He olivat ajat sitten eksyneet luulemaan että kun itse ihmisinä noudatamme Jumalan lakia ja käskyjä olemme oikealla tiellä. Sitten laista tehtiin satoja sovellutuksia ja johdannaisia pikkutarkkoihin käyttäytymissääntöihin ja rituaalisiin puhdistumismenoihin saakka. Kuitenkin, jos he olisivat ottaneet lain ja käskyt tosissaan ja olisivat ottaneet tosissaan Jumalan, joka on lain antaja, juuri Kirjoitukset olisivat osoittaneet heille ettei kukaan kykene täyttämään lakia niin ehdottomasti, että omien tekojensa kautta olisi Jumalan pyhyyden edessä kelvollinen. Tarvitaan armoa. Vt:n aikana armoa julisti esikuvallinen uhri, joka sai täyttymyksensä Jeesuksessa Kristuksessa.
Jeesuksen laintulkinta vuorisaarnassa on tärkeää opetusta. Se osoittaa että käskyn "älä tapa" täyttämiseen ei riitä ettei koskaan surmaa ketään. Jo toisen ihmisen halveksiminen on rikkomus sen Jumalan luontoa vastaan joka ilmaisee pyhää tahtoaan laissa. Siksi lain noudattaminen ei pelasta - tarvitaan Jumalan antama täydellinen uhri.
Jotta emme vetäisi Jeesuksen sovintotyöstä omia tulkintoja ja ryhtyisi selittämään armoa omien Jumalan tahdosta piittaamattomien käsitysten mukaan, on annettu Jumalan sana, jota lukemalla selviää mitä armo on ja mitä se ei ole. Armo on vain Jeesuksessa ja saada vain Jeesuksen vastaanottamisessa.
Mielenkiintoista on sekin että kadotuksen kieltäminen ja selittäminen tyhjiin johtaa yleensä myös muiden Raamatussa ilmoitettujen asioiden väheksymiseen, ja vähä vähältä kristitty eksyy tulkinnoissaan yhä kauemmas kunnes ei enää kykene kuulemaan Pyhän Hengen ääntä ja ohjausta?
Raamattu on Jumalan sana. Kun se korvataan ihmisen omilla sanoilla on aina seurauksena voimatonta uskonnollista elämää ja/tai sielullisperäisiä kokemuksia, aidon Kristuskeskeisen hengellisyyden sijaan...
Siksi Raamattu varoittaa uskovia monessa kohtaa eksymästä ja kehottaa valvomaan. Mutta jos emme ota Raamattua tosissamme Jumalan sanana, sitten ei ehkä tarvitse ottaa tosissaan valvomistakaan?
Jeesus Kristus on Herra. Kiitos Jumalalle ihanasta Raamatusta jonka avulla opimme Häntä paremmin tuntemaan.