Ensimmäinen ylösnousemus
Ne, jotka "on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi", pääsemään ensimmäiseen ylösnousemukseen, ovat "autuaita ja pyhiä". "Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa. ” 21 Mutta niitä, jotka eivät ole katumuksen ja uskon perusteella saaneet anteeksi, odottaa "synnin palkka", rangaistus "tekojensa mukaan", joka päättyy toiseen kuolemaan. 22
Koska Jumalan on mahdotonta pelastaa syntistä synneissään, hän riistää tältä olemassaolon, johon tämä rikostensa tähden on menettänyt oikeuden ja
osoittautunut arvottomaksi. "Vielä hetki - ja jumalatonta ei enää ole! Sinä katsot hänen asuinpaikkaansa - se on tyhjä!" Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa." He ovat "ikään kuin niitä ei olisi koskaan ollut". 23 Heillä ei ole enää toivoa, he vajoavat ikuiseen unohdukseen.
Näin tehdään synnistä loppu. "Sinä - - tuhosit jumalattomat, heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi. Viholliset on lyöty, murskattu ainiaaksi." 24 Ilmestyskirjassa Johannes kuulee koko maailmankaikkeuden ylistyslaulun, jota ei yksikään riitasointu häiritse. Silloin ei ole jäljellä ainoatakaan kadotettua, ikuisessa piinassa vääntelehtivää ihmistä, joka pilkkaisi Jumalaa. Helvetissä kituvien tuskanhuudot eivät sekoitu pelastettujen lauluihin.
Väärä käsitys ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta muodostaa perustan opille tietoisuudesta kuolemassa. Ikuisen piinan opin tavoin se on vastoin Raamattua, järkeä ja inhimillisiä tunteitamme.
Yleisen käsityksen mukaan pelastetut taivaassa ovat perillä kaikista maailman tapahtumista. Mutta voisivatko kuolleet olla onnellisia tietäessään millaisia vaikeuksia elävillä on, nähdessään heidät elämän surujen, pettymysten ja vastoinkäymisten kourissa? Ja miten vastenmielinen onkaan käsitys, että katumattoman sielu joutuu helvetin tuleen heti kun henki onlähtenyt ruumiista!
Mitä Raamattu sanoo? Ihminen ei ole tietoinen kuolemassa. "Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi, ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat. " 25 "Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään." "Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla." "Tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.” 26 — "Ei tuonela sinua kiitä, eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän! "27 "Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa." 28'
Pietari vakuutti helluntaina, että Daavid "kuoli ja hänet haudattiin. Onhan hänen hautansa tänäkinn päivänä meidän nähtävissämme". "Ei Daavid itse noussut taivaisiin. ” 29 Se tosiasia, että Daavid pysyy haudassa ylösnousemukseen saakka, todistaa, etteivät vanhurskaat mene taivaaseen välittömästi kuolemansa jälkeen.
Paavali sanoi: "Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon. " 30 Jos vanhurskaat olisivat neljäntuhannen vuoden aikana menneet kuollessaan välittömästi taivaaseen, miten Paavali olisi voinut sanoa, että ilman ylösnousemusta "nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon"?
Lähtönsä edellä Jeesus ei sanonut opetuslapsilleen, että he tulisivat pian hänen luokseen. "Minä menen valmistamaan teille sijaa", hän sanoi, "mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni".31 Ja Paavali kertoo, että "itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa." Ja hän lisää: "Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla. "32 Herran tullessa haudan kahleet murretaan ja ne, jotka ovat "kuolleet Kristukseen uskovina" nousevat ikuiseen elämään.
Kaikki tuomitaan sen perusteella, mitä kirjoihin on kirjoitettu, ja palkitaan tekojensa mukaan. Tämä tuomio ei tapahdu ihmisen kuollessa. "Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman. " 33 "Katso, Herra tulee
pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa ja panee jokaisen tuomiolle."34
Mutta jos kuolleet ovat jo taivaan ilossa tai vääntelehtivät helvetin liekeissä, mihin silloin tarvitaan tulevaa tuomiota? Tavalliset ihmiset voivat ymmärtää
Jumalan sanaa. Mutta kuka vilpitön henkilö voi pitää nykyistä teoriaa viisaana tai oikeudenmukaisena? Tullaanko vanhurskaille sanomaan: "Hyvin tehty! Olet
hyvä ja luotettava palvelija. - - Tule herrasi ilojuhlaarn!", kun he ovat asuneet hänen luonaan jo pitkät ajat? Kutsutaanko jumalattomat helvetistä kuulemaan
tuomarin päätöstä: "Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen" ?35
Teoria sielun kuolemattomuudesta oli yksi niistä vääristä opeista, jotka Rooma lainasi pakanuudesta. Martti Luther luki sen niiden "luonnottomien tarujen joukkoon, jotka muodostavat osan Rooman paavien käskykirjeiden tunkiosta".36 Raamattu opettaa kuolleiden nukkuvan ylösnousemukseen saakka.
Autuas lepo uupuneille vanhurskaille! Aika, oli se pitkä tai lyhyt, on heille vain tuokio. He nukkuvat; Jumalan pasuuna herättää heidät ihanaan kuolemattomuuteen. "Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina - - Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: - Kuolema on nielty ja voitto saatu'. "37
Kun heidät herätetään unestaan, heidän ajattelunsa alkaa siitä mihin se päättyi. Viimeinen aistimus oli kuoleman tuska; viimeinen ajatus joutuminen kuoleman valtaan. Kun he nousevat haudasta, heidän ensimmäinen iloinen ajatuksensa puhkeaa riemuhuudoksi: "Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?
Ne, jotka "on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi", pääsemään ensimmäiseen ylösnousemukseen, ovat "autuaita ja pyhiä". "Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa. ” 21 Mutta niitä, jotka eivät ole katumuksen ja uskon perusteella saaneet anteeksi, odottaa "synnin palkka", rangaistus "tekojensa mukaan", joka päättyy toiseen kuolemaan. 22
Koska Jumalan on mahdotonta pelastaa syntistä synneissään, hän riistää tältä olemassaolon, johon tämä rikostensa tähden on menettänyt oikeuden ja
osoittautunut arvottomaksi. "Vielä hetki - ja jumalatonta ei enää ole! Sinä katsot hänen asuinpaikkaansa - se on tyhjä!" Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa." He ovat "ikään kuin niitä ei olisi koskaan ollut". 23 Heillä ei ole enää toivoa, he vajoavat ikuiseen unohdukseen.
Näin tehdään synnistä loppu. "Sinä - - tuhosit jumalattomat, heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi. Viholliset on lyöty, murskattu ainiaaksi." 24 Ilmestyskirjassa Johannes kuulee koko maailmankaikkeuden ylistyslaulun, jota ei yksikään riitasointu häiritse. Silloin ei ole jäljellä ainoatakaan kadotettua, ikuisessa piinassa vääntelehtivää ihmistä, joka pilkkaisi Jumalaa. Helvetissä kituvien tuskanhuudot eivät sekoitu pelastettujen lauluihin.
Väärä käsitys ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta muodostaa perustan opille tietoisuudesta kuolemassa. Ikuisen piinan opin tavoin se on vastoin Raamattua, järkeä ja inhimillisiä tunteitamme.
Yleisen käsityksen mukaan pelastetut taivaassa ovat perillä kaikista maailman tapahtumista. Mutta voisivatko kuolleet olla onnellisia tietäessään millaisia vaikeuksia elävillä on, nähdessään heidät elämän surujen, pettymysten ja vastoinkäymisten kourissa? Ja miten vastenmielinen onkaan käsitys, että katumattoman sielu joutuu helvetin tuleen heti kun henki onlähtenyt ruumiista!
Mitä Raamattu sanoo? Ihminen ei ole tietoinen kuolemassa. "Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi, ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat. " 25 "Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään." "Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla." "Tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.” 26 — "Ei tuonela sinua kiitä, eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän! "27 "Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa." 28'
Pietari vakuutti helluntaina, että Daavid "kuoli ja hänet haudattiin. Onhan hänen hautansa tänäkinn päivänä meidän nähtävissämme". "Ei Daavid itse noussut taivaisiin. ” 29 Se tosiasia, että Daavid pysyy haudassa ylösnousemukseen saakka, todistaa, etteivät vanhurskaat mene taivaaseen välittömästi kuolemansa jälkeen.
Paavali sanoi: "Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon. " 30 Jos vanhurskaat olisivat neljäntuhannen vuoden aikana menneet kuollessaan välittömästi taivaaseen, miten Paavali olisi voinut sanoa, että ilman ylösnousemusta "nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon"?
Lähtönsä edellä Jeesus ei sanonut opetuslapsilleen, että he tulisivat pian hänen luokseen. "Minä menen valmistamaan teille sijaa", hän sanoi, "mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni".31 Ja Paavali kertoo, että "itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa." Ja hän lisää: "Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla. "32 Herran tullessa haudan kahleet murretaan ja ne, jotka ovat "kuolleet Kristukseen uskovina" nousevat ikuiseen elämään.
Kaikki tuomitaan sen perusteella, mitä kirjoihin on kirjoitettu, ja palkitaan tekojensa mukaan. Tämä tuomio ei tapahdu ihmisen kuollessa. "Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman. " 33 "Katso, Herra tulee
pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa ja panee jokaisen tuomiolle."34
Mutta jos kuolleet ovat jo taivaan ilossa tai vääntelehtivät helvetin liekeissä, mihin silloin tarvitaan tulevaa tuomiota? Tavalliset ihmiset voivat ymmärtää
Jumalan sanaa. Mutta kuka vilpitön henkilö voi pitää nykyistä teoriaa viisaana tai oikeudenmukaisena? Tullaanko vanhurskaille sanomaan: "Hyvin tehty! Olet
hyvä ja luotettava palvelija. - - Tule herrasi ilojuhlaarn!", kun he ovat asuneet hänen luonaan jo pitkät ajat? Kutsutaanko jumalattomat helvetistä kuulemaan
tuomarin päätöstä: "Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen" ?35
Teoria sielun kuolemattomuudesta oli yksi niistä vääristä opeista, jotka Rooma lainasi pakanuudesta. Martti Luther luki sen niiden "luonnottomien tarujen joukkoon, jotka muodostavat osan Rooman paavien käskykirjeiden tunkiosta".36 Raamattu opettaa kuolleiden nukkuvan ylösnousemukseen saakka.
Autuas lepo uupuneille vanhurskaille! Aika, oli se pitkä tai lyhyt, on heille vain tuokio. He nukkuvat; Jumalan pasuuna herättää heidät ihanaan kuolemattomuuteen. "Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina - - Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: - Kuolema on nielty ja voitto saatu'. "37
Kun heidät herätetään unestaan, heidän ajattelunsa alkaa siitä mihin se päättyi. Viimeinen aistimus oli kuoleman tuska; viimeinen ajatus joutuminen kuoleman valtaan. Kun he nousevat haudasta, heidän ensimmäinen iloinen ajatuksensa puhkeaa riemuhuudoksi: "Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.