Pedon kuva
Kaksisarvinen peto "pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku. " Kolmas enkeli varoittaa: "Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä."
"Peto", jonka palvonta saatetaan väkisin voimaan, on Ilmestyskirjan 13. luvussa mainittu leopardia muistuttava peto - paavikunta. "Pedon kuva" edustaa sellaista langenneen protestanttisuuden muotoa, joka syntyy kun protestanttiset kirkot etsivät valtiovallan apua saattaakseen oppinsa voimaan. Vielä on selitettävä, mitä "pedon merkki" tarkoittaa.
Ne, jotka pitävät Jumalan käskyt, muodostavat vastakohdan niille, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa ja ottavat sen merkin. Jumalan palvelijat ja pedon palvelijat erottaa siitä, että edelliset pitävät Jumalan lain ja jälkimmäiset rikkovat sen. Pedon ja sen kuvan erityisenä tuntomerkkinä on Jumalan käskyjen rikkominen. Daniel sanoo pienestä sarvesta eli paavinvallasta, että "hän - - pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain.” Paavali kutsui tätä valtaa nimellä "laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen" , joka korottaisi itsensä Jumalan yläpuolelle. Vain muuttamalla Jumalan lain saattoi paavikunta korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Jokainen joka tietoisesti noudattaisi näin muutettua lakia, osoittaisi
siten korkeinta kunnioitusta paavillisille laeille, mikä olisi merkkinä alamaisuudesta paaville Jumalan sijasta.
Paavikunta on yrittänyt muuttaa Jumalan lain. Sapattikäsky on muutettu sellaiseksi, että se oikeuttaa pitämään ensimmäisen päivän lepopäivänä seitsemännen päivän asemesta. Muutos esitetään harkituksi, tarkoitukselliseksi: "Hän pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain." Ennustus toteutui tarkasti sapattikäskyn muuttamisessa. Tässä paavinvalta korottaa itsensä avoimesti Jumalan yläpuolelle.
Jumalan palvelijat tullaan tuntemaan erityisesti siitä, että he kunnioittavat sapattikäskyä, Jumalan luomisvoiman merkkiä. Pedon palvelijat tullaan tuntemaan siitä, että he yrittävät tuhota Luojan muistomerkin ja korottaa Rooman säädöksen. Paavikunnan ensimmäiset röyhkeät vaatimukset koskivat nimenomaan sunnuntaita, jota käskettiin viettämään "Herran päivänä". (Katso liitettä.) Mutta Raamattu osoittaa, että seitsemäs päivä on Herran päivä. Kristus sanoi: "Ihmisen Poika on myös sapatin herra. " Kristuksen omat sanat kumoavat usein esitetyn väitteen, että hän olisi muuttanut sapatin.
Uusi testamentti vaikenee
Protestantit myöntävät, ettei Uudessa testamentissa ole mitään nimenomaista käskyä sunnuntaista, viikon ensimmäisestä päivästä, eikä ohjeita sen vietosta.
"Kristuksen kuolemaan mennessä päivää ei ollut muutettu", ja "historiallisen todistusaineiston mukaan he [apostolit] eivät -- antaneet nimenomaista käskyä seitsemännen päivän sapatin hylkäämisestä ja viikon ensimmäisen päivän viettämisestä lepopäivänä."
Roomalaiskatolilaiset myöntävät kirkkonsa muuttaneen sapatin ja selittävät, että viettämällä
sunnuntaita protestantit tunnustavat katolisen kirkon vallan.
He toteavat: "Vanhan lain aikana lauantai oli pyhäpäivä; mutta kirkko, Jeesuksen Kristuksen opettamana ja Jumalan Hengen johtamana, on korvannut lauantain sunnuntailla. Siksi me pyhitämme ensimmäisen päivän, emme seitsemättä. Sunnuntai on nyt Herran päivä. "
Rooman kirkon arvovallan merkkinä katolilaiset kirjoittajat pitävät "sapatin muuttamista sunnuntaiksi, minkä protestantitkin hyväksyvät - - sillä pyhittämällä sunnuntain he tunnustavat kirkon vallan säätää juhlapäiviä. "
Mitä muuta sapatin muuttaminen sitten on kuin Rooman kirkon arvovallan merkki - "pedon merkki"?
Rooman kirkko ei ole lakannut vaatimasta ylivaltaa. Kun maailma ja protestanttiset kirkot hyväksyvät sen asettaman lepopäivän ja hylkäävät Raamatun sapatin, ne itse asiassa myöntyvät tähän vaatimukseen. Samalla ne hylkäävät sen periaatteen, joka erottaa heidät Roomasta - että "Raamattu ja yksin Raamattu on protestanttisen uskon perustus". Kun sunnuntainvieton pakolliseksi tekemistä vaativan liikkeen kannatus lisääntyy, koko protestanttinen maailma päätyy lopulta Rooman lipun alle.
Paavinvallan kannattajat vakuuttavat, että "pyhittämällä sunnuntain protestantit osoittavat tahtomattaan kunnioitusta [katolisen] kirkon arvovallalle. " Kun maallinen valta saattaa voimaan uskonnollisen velvollisuuden, syntyy pedon kuva; siksi sunnuntainvieton pakolliseksi tekeminen Yhdysvalloissa merkitsee pedon ja sen kuvan palvonnan pakolliseksi tekemistä.
Menneiden sukupolvien kristityt viettivät sunnuntaita ja luulivat siten pyhittävänsä Raamatun sapatin, ja vielä nytkin on kaikissa kirkoissa todellisia kristittyjä, jotka pitävät vilpittömästi sunnuntaita
jumalallisena asetuksena. Jumala hyväksyy heidän vilpittömyytensä ja rehellisyytensä. Mutta kun sunnuntainvietto säädetään lailla ja maailma saa tiedon oikeasta sapatista, silloin jokainen, joka rikkoo Jumalan käskyn noudattaakseen Rooman asetusta, asettaa paavinvallan Jumalan yläpuolelle. Hän osoittaa kunnioitusta Roomalle. Hän palvoo petoa ja sen kuvaa. Tämä on merkki uskollisuudesta Roomaa kohtaan - Pedon merkki". Vasta sitten kun asia esitetään ihmisille näin selvästi ja heidät pakotetaan valitsemaan Jumalan käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä, ne, jotka jatkavat Jumalan käskyn rikkomista, ottavat pedon merkin.
Kolmannen enkelin varoitus
Kolmannen enkelin sanoma sisältää pelottavimman uhkauksen, mikä kuolevaisille on milloinkaan esitetty. Ihmisiä ei jätetä pimeyteen tässä tärkeässä asiassa. Maailmaa tullaan varoittamaan ennen kuin Jumalan tuomiot kohtaavat sitä, jotta kaikilla olisi tilaisuus välttyä niiltä. Ensimmäinen enkeli ilmoittaa sanomansa "kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille". Kolmannen enkelin varoitusta julistetaan yhtä laajalti. Sitä julistetaan kovalla äänellä, ja se kiinnittää koko maailman huomion.
Kaikki jakaantuvat kahteen luokkaan - niihin, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon, ja niihin, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa ja ottavat sen merkin. Kirkko ja valtio yhdistyvät pakottaakseen "kaikki" ottamaan "pedon merkin", mutta Jumalan kansa ei ota sitä. Profeetta näki "kuin kristallisen meren, joka välkehti tulta. Tuon kristallimeren rannalla seisoivat pedosta voiton saaneet, ne, jotka eivät olleet kumartaneet sen kuvaa eivätkä ottaneet merkkiä, jossa on sen nimen luku. Heillä oli käsissään Jumalan harput.
Kaksisarvinen peto "pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku. " Kolmas enkeli varoittaa: "Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä."
"Peto", jonka palvonta saatetaan väkisin voimaan, on Ilmestyskirjan 13. luvussa mainittu leopardia muistuttava peto - paavikunta. "Pedon kuva" edustaa sellaista langenneen protestanttisuuden muotoa, joka syntyy kun protestanttiset kirkot etsivät valtiovallan apua saattaakseen oppinsa voimaan. Vielä on selitettävä, mitä "pedon merkki" tarkoittaa.
Ne, jotka pitävät Jumalan käskyt, muodostavat vastakohdan niille, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa ja ottavat sen merkin. Jumalan palvelijat ja pedon palvelijat erottaa siitä, että edelliset pitävät Jumalan lain ja jälkimmäiset rikkovat sen. Pedon ja sen kuvan erityisenä tuntomerkkinä on Jumalan käskyjen rikkominen. Daniel sanoo pienestä sarvesta eli paavinvallasta, että "hän - - pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain.” Paavali kutsui tätä valtaa nimellä "laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen" , joka korottaisi itsensä Jumalan yläpuolelle. Vain muuttamalla Jumalan lain saattoi paavikunta korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Jokainen joka tietoisesti noudattaisi näin muutettua lakia, osoittaisi
siten korkeinta kunnioitusta paavillisille laeille, mikä olisi merkkinä alamaisuudesta paaville Jumalan sijasta.
Paavikunta on yrittänyt muuttaa Jumalan lain. Sapattikäsky on muutettu sellaiseksi, että se oikeuttaa pitämään ensimmäisen päivän lepopäivänä seitsemännen päivän asemesta. Muutos esitetään harkituksi, tarkoitukselliseksi: "Hän pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain." Ennustus toteutui tarkasti sapattikäskyn muuttamisessa. Tässä paavinvalta korottaa itsensä avoimesti Jumalan yläpuolelle.
Jumalan palvelijat tullaan tuntemaan erityisesti siitä, että he kunnioittavat sapattikäskyä, Jumalan luomisvoiman merkkiä. Pedon palvelijat tullaan tuntemaan siitä, että he yrittävät tuhota Luojan muistomerkin ja korottaa Rooman säädöksen. Paavikunnan ensimmäiset röyhkeät vaatimukset koskivat nimenomaan sunnuntaita, jota käskettiin viettämään "Herran päivänä". (Katso liitettä.) Mutta Raamattu osoittaa, että seitsemäs päivä on Herran päivä. Kristus sanoi: "Ihmisen Poika on myös sapatin herra. " Kristuksen omat sanat kumoavat usein esitetyn väitteen, että hän olisi muuttanut sapatin.
Uusi testamentti vaikenee
Protestantit myöntävät, ettei Uudessa testamentissa ole mitään nimenomaista käskyä sunnuntaista, viikon ensimmäisestä päivästä, eikä ohjeita sen vietosta.
"Kristuksen kuolemaan mennessä päivää ei ollut muutettu", ja "historiallisen todistusaineiston mukaan he [apostolit] eivät -- antaneet nimenomaista käskyä seitsemännen päivän sapatin hylkäämisestä ja viikon ensimmäisen päivän viettämisestä lepopäivänä."
Roomalaiskatolilaiset myöntävät kirkkonsa muuttaneen sapatin ja selittävät, että viettämällä
sunnuntaita protestantit tunnustavat katolisen kirkon vallan.
He toteavat: "Vanhan lain aikana lauantai oli pyhäpäivä; mutta kirkko, Jeesuksen Kristuksen opettamana ja Jumalan Hengen johtamana, on korvannut lauantain sunnuntailla. Siksi me pyhitämme ensimmäisen päivän, emme seitsemättä. Sunnuntai on nyt Herran päivä. "
Rooman kirkon arvovallan merkkinä katolilaiset kirjoittajat pitävät "sapatin muuttamista sunnuntaiksi, minkä protestantitkin hyväksyvät - - sillä pyhittämällä sunnuntain he tunnustavat kirkon vallan säätää juhlapäiviä. "
Mitä muuta sapatin muuttaminen sitten on kuin Rooman kirkon arvovallan merkki - "pedon merkki"?
Rooman kirkko ei ole lakannut vaatimasta ylivaltaa. Kun maailma ja protestanttiset kirkot hyväksyvät sen asettaman lepopäivän ja hylkäävät Raamatun sapatin, ne itse asiassa myöntyvät tähän vaatimukseen. Samalla ne hylkäävät sen periaatteen, joka erottaa heidät Roomasta - että "Raamattu ja yksin Raamattu on protestanttisen uskon perustus". Kun sunnuntainvieton pakolliseksi tekemistä vaativan liikkeen kannatus lisääntyy, koko protestanttinen maailma päätyy lopulta Rooman lipun alle.
Paavinvallan kannattajat vakuuttavat, että "pyhittämällä sunnuntain protestantit osoittavat tahtomattaan kunnioitusta [katolisen] kirkon arvovallalle. " Kun maallinen valta saattaa voimaan uskonnollisen velvollisuuden, syntyy pedon kuva; siksi sunnuntainvieton pakolliseksi tekeminen Yhdysvalloissa merkitsee pedon ja sen kuvan palvonnan pakolliseksi tekemistä.
Menneiden sukupolvien kristityt viettivät sunnuntaita ja luulivat siten pyhittävänsä Raamatun sapatin, ja vielä nytkin on kaikissa kirkoissa todellisia kristittyjä, jotka pitävät vilpittömästi sunnuntaita
jumalallisena asetuksena. Jumala hyväksyy heidän vilpittömyytensä ja rehellisyytensä. Mutta kun sunnuntainvietto säädetään lailla ja maailma saa tiedon oikeasta sapatista, silloin jokainen, joka rikkoo Jumalan käskyn noudattaakseen Rooman asetusta, asettaa paavinvallan Jumalan yläpuolelle. Hän osoittaa kunnioitusta Roomalle. Hän palvoo petoa ja sen kuvaa. Tämä on merkki uskollisuudesta Roomaa kohtaan - Pedon merkki". Vasta sitten kun asia esitetään ihmisille näin selvästi ja heidät pakotetaan valitsemaan Jumalan käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä, ne, jotka jatkavat Jumalan käskyn rikkomista, ottavat pedon merkin.
Kolmannen enkelin varoitus
Kolmannen enkelin sanoma sisältää pelottavimman uhkauksen, mikä kuolevaisille on milloinkaan esitetty. Ihmisiä ei jätetä pimeyteen tässä tärkeässä asiassa. Maailmaa tullaan varoittamaan ennen kuin Jumalan tuomiot kohtaavat sitä, jotta kaikilla olisi tilaisuus välttyä niiltä. Ensimmäinen enkeli ilmoittaa sanomansa "kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille". Kolmannen enkelin varoitusta julistetaan yhtä laajalti. Sitä julistetaan kovalla äänellä, ja se kiinnittää koko maailman huomion.
Kaikki jakaantuvat kahteen luokkaan - niihin, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon, ja niihin, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa ja ottavat sen merkin. Kirkko ja valtio yhdistyvät pakottaakseen "kaikki" ottamaan "pedon merkin", mutta Jumalan kansa ei ota sitä. Profeetta näki "kuin kristallisen meren, joka välkehti tulta. Tuon kristallimeren rannalla seisoivat pedosta voiton saaneet, ne, jotka eivät olleet kumartaneet sen kuvaa eivätkä ottaneet merkkiä, jossa on sen nimen luku. Heillä oli käsissään Jumalan harput.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lukuunottamatta. Täällä ollaan korpikansaa: lestadiolaisia, jotka ovat raittiita, eivätkä juo viinaa ja körttiläisiä, jotka joskus juo viinaa (ainakin Paavo ruotsalais-vainaa joskus ryyppäsi: hän kun eli pelkästä armosta eikä kuolleista töistä ja sapatin pitämisestä).
Täällä myös syödään jämerästi hyvää sian läskiä ja keitetään krössypottua eikä näivehditä pelkkiä salaatin siemeniä: ei suomalainen tukkijätkä adventisten eväillä pitkälle pötkisikään vaan nyykertyisi äkkiä selkoseen kuusen juurelle.
Sitten täällä ei paljon lueta Ellenin "Taisteluani" eikä Amerikan maasta kopsattua raamatuntutkisteluopasta vaan Nohrborgin postillaa ja Kallista Hunajanpisaraa.
Eikä täällä lauleta tanssimusiikin tahdissa, että "Meillä ompi voitto, meillä ompi voitto --" vaan veisataan hartaasti ja syvällä rintaäänellä, että: "Koska valaissee kointähtönen, mua köyhää kerjääjää - -"
Että tuommoisesta kristillisyydestä ne löytyvät sumalaisen korpikansan uskonnollisuuden syvimmät juuret ja kyllä siinä saa elleniläiset murtaa suuta ja vääntää päätä kotvan aikaa, ennenkuin korven ukko ja akka, noin yleisesti ottaen, sapatinviettoon suostuuja lauantaisaunastaan luopuu.
Jumalan sana ei oikein uppoa Suomalaisiin. Talvisota ei viellä tarpeeksi opettanut vai onko opetus unhottunut? Silti Jumala on rakkaus, viittaan Joh. 3:16
vain kaatuivat vaikkei kukaan saarnamies otsasta kumoon tökkinytkään. -Ei jatkosotakaan opettanut vaikka piti tehdä ristiretki Uralille asti. Nyt kun se porukka, joka makasi ihmisten sisäelinten kappaleiden, veren ja liejun seassa Kannaksen juoksuhaudoissa, alkaa olla manan majoilla, ei tämänkään ristiretken opetuksia muisteta edes sen vertaa kuin muutama vuosikymmen takaperin.
Niille, jotka kykenevät uskomaan Joh.3:16:n pienoisevankeliumin, se varmaan antaa toivoa ja lohdutusta ja moni sellainenkin joka ei sitä kykene omaksumaan itselleen, varmaan toivoo hiljaisessa mielessään, että se olisi totta.