Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tuore raportti kertoo selvää kieltä, kansalaiset vastustavat yhä vahvemmin puolustusliitto NATOn jäsenyyttä; sitä kannattaa vain 20% eli 1/5 väestöstä. Tiukasti vastustavia on jo 35%. Kysyttäessä suhtautumista "EU:n yhteisiin (sotilaallisiin) turvatakuisiin" vastaukset ovat selkeästi myönteisempiä. Asian ydin on se, ettei EU voi antaa sotilaallisia turvatakuita. EU ei ole sotilasliitto, niin kuin maamme ulkopoliittiset päättäjät jatkuvasti valheellisesti alleviivaavat. EU:n tarjoama turva on poliittista, taloudellista ja moraalista, mutta sotilaalliset turvatakuut voi antaa vain NATO. Rakenteilla olevat EU:n nopean toiminnan joukot ovat kriisinhallinnan, eivät varsinaisen puolustuksen työkalu.
Poliittisilla johtajilla on ongelma: Evan tutkimus näyttää, etteivät kansalaiset ole valmiita seuraamaan johtajia, jos nämä katsoisivat välttämättömäksi hakea NATOn jäsenyyttä. Paljon hoettu "NATO-optio" edellyttää kansan tukea jäseneksi hakevalta maalta.
Suomen NATO-mieliset poliittiset johtajat tuijottavat NATOn kannatuksen mataluuteen ja vastustuksen kovuuteen kuin kalkkarokäärmeen säikäyttämä saalis. Tämä on johtanut epäterveeseen tilanteeseen. Presidentin ja hallituksen politiikka on liimannut Suomen NATOn kylkeen niin tiukasti, että osa NATOn jäsenmaistakin on selvästi meitä vaatimattomampia toimijoita NATOn operaatioissa. Suomen ulkopoliittinen johto katsoo selvästi, että meidän on osoitettava yhteistyöhaluamme hampaat irvessä, ettei kenellekään jäisi epäselväksi kuinka luotettava kumppani Suomi on. Suomalaisia sinkkiarkkuja on tulossa.
Poliittisilla johtajilla on ongelma: Evan tutkimus näyttää, etteivät kansalaiset ole valmiita seuraamaan johtajia, jos nämä katsoisivat välttämättömäksi hakea NATOn jäsenyyttä. Paljon hoettu "NATO-optio" edellyttää kansan tukea jäseneksi hakevalta maalta.
Suomen NATO-mieliset poliittiset johtajat tuijottavat NATOn kannatuksen mataluuteen ja vastustuksen kovuuteen kuin kalkkarokäärmeen säikäyttämä saalis. Tämä on johtanut epäterveeseen tilanteeseen. Presidentin ja hallituksen politiikka on liimannut Suomen NATOn kylkeen niin tiukasti, että osa NATOn jäsenmaistakin on selvästi meitä vaatimattomampia toimijoita NATOn operaatioissa. Suomen ulkopoliittinen johto katsoo selvästi, että meidän on osoitettava yhteistyöhaluamme hampaat irvessä, ettei kenellekään jäisi epäselväksi kuinka luotettava kumppani Suomi on. Suomalaisia sinkkiarkkuja on tulossa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olisi mielenkiintoista kuulla, mitkä ovat ne perusteet, joilla NATO-propagandistit ovat katsoneet asiakseen langettaa tuomionsa Venäjän sisäpoliittisesta kehityksestä.
Puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala on katsonut asiakseen Yhdysvaltain vierailullaan julkisesti arvostella Venäjän sisäpoliittista kehitystä. Vaikka historia tietää kertoa, että venäläiset poliitikot ovat aikoinaan arvostelleet Suomen sisäpolitiikassa esiintyneitä ilmiöitä, eivät sikäläiset sotilasjohtajat ole pitäneet tehtävänään maamme sisäpolitiikan julkista arvostelemista.
Tämän jälkeen ei kannata ihmetellä, jos itärajan takaa ryhdytään puuttumaan Kaskealan Venäjää koskeviin lausuntoihin. Kaskeala sen enempää kuin hänen lausunnolleen aplodeeranneet eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (sd) ja suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilén (kok) eivät näytä oppineen mitään historian ja kansainvälisen politiikan suuren asiantuntijan J. K. Paasikiven opetuksista.
He aikaansaavat esiintymisellään maallemme samanlaista vahinkoa kuin elefantti lasiliikkeessä. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitkä ovat ne perusteet, joilla NATO-propagandistit ovat katsoneet asiakseen langettaa tuomionsa Venäjän sisäpoliittisesta kehityksestä. Heidän täytyy tietää, että sen jälkeen kun Ukrainassa ja Georgiassa suoritettiin poliittinen vallanvaihto amerikkalaisten kouluttamin ja ohjaamin voimin, Venäjän valtionjohdon politiikkaa on ohjannut varautuminen vastaavanlaisen hankkeen torjumiseen omassa maassaan.
Kun Kaskealan, Jaakonsaaren, Vilénin ja heidän hengenheimolaistensa lausuntoja luetaan Moskovassa, niitä tuskin voidaan pitää muuna kuin maan rajojen ulkopuolelta muonitetun viidennen kolonnan tukemisena. Kaiken lisäksi Kaskeala on antanut lausuntonsa Yhdysvalloissa, joka Kremlissä tunnetaan Putinin vastaisen opposition tukijaksi.
Mitä olisivat Paasikivi tai hänen seuraajansa presidentti Urho Kekkonen tehneet, jos heidän alaisensa puolustusvoimain komentaja olisi julkisesti arvostellut Venäjän, silloisen Neuvostoliiton, sisäpoliittista kehitystä. Asia olisi tuskin jäänyt "saatanan tunareille" lähetettyyn myllykirjeeseen, vaan asianomainen olisi saanut maan etuja vahingoittavan lausuntonsa vuoksi potkut tehtävästään.
Sen enempää Tasavallan Presidentti Tarja Halonen kuin Pääministeri Matti Vanhanen eivät ole ainakaan julkisesti paheksuneet Kaskealan lausuntoa saatikka ryhtyneet toimiin puolustusvoimain komentajan vaihtamiseksi. Sen lisäksi, että Kaskeala palvelee lausunnollaan amerikkalaisia, se on kenties myös tarkoitettu yritykseksi muuttaa suomalaisten suuren enemmistön NATO-vastaisia mielipiteitä. Samaan tähtäsi myös Tv-uutisissa viikkoa aikaisemmin esitetty tieto, jonka mukaan venäläiset lisäävät sotilaallista valmiuttaan Suomen itärajan tuntumassa. Jos tieto pitää paikkansa, siihen on helposti havaittava syy. Suomi ei ole enää puolueeton, vaan mukana NATO-maiden johtaman EU:n taistelujoukoissa.
Maamme geopoliittista asemaa ja Venäjän sisäpoliittista tilannetta emme kykene muuttamaan. Voimme vaikuttaa vain oman maamme politiikkaan. Ja niin kuin Paasikivi opetti, Suomen on syytä olla hyvissä ja ystävällisissä suhteissa naapurinaan olevan Venäjän valtiojohdon kanssa täysin riippumatta siellä vallitsevasta sisäpoliittisesta tilanteesta tai poliittisesta järjestelmästä.
Mitä johtopäätöksiä Kaskealan lausunnosta ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan sekä suuren valiokunnan puheenjohtajan siitä esittämistä myönteisistä kommenteista sekä presidentti Halosen ja pääministeri Vanhasen vaitonaisuudesta on tehtävä? On päivänselvää, että ellei ensi maaliskuussa 2007 valittavaan uuteen eduskuntaan saada sellaisia uusia henkilöitä, jotka suhtautuvat selkeän kielteisesti NATO-jäsenyyteen ja yhtä selkeän myönteisesti sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja puolueettomuuteen, on kansallamme edessä vallankaapausuhkineen samankaltainen vaaran vuosikymmen kuin oli 1939–1948.