Miten uskovat suhtaudutte siihen, että pidetään kuria yllä lapsille esim; luunappi, vitsa, näpäytys tai tukistus? Kieltääkö esim. Raamattu tämmöiset? Tai mitä se meinaa, että: "kuka vitsaa säästää se vihaa lastaan"
***********
Toiv.mukaan ei poisteta tätä.
***********
Toiv.mukaan ei poisteta tätä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
väkivalta on väärin varsinkin lapsia kohtaan. Ymmärrän ton kurinpidon lähinnä rajoina jotka laitetaan rakkaudessa. Ilman rajoja lapsi elää turvatonta elämää. Hän luulee joutuvansa päättämään liian varhain kaikista asioistaan ja olemaan vastuussa.
Kysymykseesi ei ole yksiselitteistä hellarit tekevät näin vastausta koska meitä on moneksi...
Mutta väkivalta on rikos! Sitä ei voi suvaita.
on rajojen asettamista lapsille. Enpä ole tainnut antaa selkäsunaa uuden lain aikana. Jos muuten ei saada kuria, on jossain muussa vika kuin lapsessa. Elämme eri kulttuurissa kuin silloin ja on otettava huomioon uudet ajatusmallit (Jumala on uutta luova). Kuuden lapsen äitinä (3 juuri murrosiässä) uskallan sanoa, että lapsia ei hoideta voimalla ja vallalla vaan Jumalan rakkaudella. Se ei ole lällyä vaan rautakoura silkkihanskassa. Joka miekkaan tartuu...
Vitsa on aataminaikuinen...
Raamatun neuvot ovat parhaat, pikaoikeudenkäynti ja tuomio; pieni ripaus tai vähän enemmän riippuen tilateesta, vitsalla takapuoleen saa ihmeitä aikaan, ja asia on loppuunkäsitelty. Ei riko luita ei aiheuta henkisiä ongelmia. Tietysti tapahduttava rakkaudessa ja syystä, tarkoitan vitsalla kuritus.
Ja sitä, ei enää sitten isoille lapsille pidä antaa, silloin on voi saada itse vitsaa ja asiat puhuttava selviksi, nuhdeltava ja keskusteltava.
Myös rajat asetettava, sillä ne tuovat turvallisuuden tulteen lapsellekin, että hänestä välitetään.
Tukistukset ym. on varmaan oman vihan purkauksia, kun hermot pettää, kun vitsa on jäänyt käyttämättä.
Eräskin perhe piti lastansa viikkokaupalla pienessä huoneessa, ja mielenterveys potilas ja alkoholisti hänestä tuli. - No, sinä vastaa omista lapsistasi, minä omistani.
Mielestäni henkinen tai ruumiillinen kuri ei kuulu kasvatukseen. Niiden jotka hankkivat lapsia, täytyy myös varautua vanhemmuuteen. Kuri on tosiaankin rajojen asettelua ja rajan on pysyttävä aina samalla kohdalla. Jos siitä hyvänä hetkenä lipsutaan ja huonona pidetään kiinni, voidaan odottaa vaikeuksia, kun lapsi ei tiedä rajojaan ja joutuu kokeilemaan niitä yhä uudestaan ja uudestaan. (ilkeä ja pahansuopainen lapsi)
Tietysti rajoja avataan lapsen iän myötä, mutta silloinkin vanhempien on pidettävä yhtä ja pysyttävä tiukkoina asetetuista rajoita.
Näennäisen rakastava ilmapiiri, jossa näpäytellään ja uhkaillaan, ei ole oikeaa lapsen huomioonottamista, vaan vihan siemenen kylvämistä ja lapselle tärkeän turvallisen ilmapiirin katoamista iäksi.
Miettikää tarkasti haluatteko olla se viimeinen turva lapsillenne, joiden puoleen he voivat hädässään kääntyä vai käännättekö heille selkänne.
Henkinen tai ruumiillinen väkivalta, joka kohdistuu lapseen on kostamista, ei sen kummempaa.
"Parhaat" neuvot saa niiltä, jotka eivät ole koskaan lapsia kasvattanut.
Parasta on antaa oikea esimerkki elämästä, ja se ei onnistu muutoin kuin, että omistaa uskon ja elää Jeesusta seuraten. Hyvä on viedä lapset pyhäkouluun ja rukoilla heidän puolestaan.
Ja lukee heille paljon opettavaisia kirjoja esim. Pohjakallion kirjat oli hyviä ja lähetyskirjat. Tietysti "Ikuisia Kertomuksia" pitää lukea ja niissä on hyvät kuvitukset. "Onnen Päivät" kirjasarja on ehdoton, joka ilta ehkä pari kertomusta. Kurinpitoa sujuu jo sitten, kuin lasten leikki, kun muistaa vielä rukoilla ja siunata lapset aamuin illoin. Olen viisaan vitsan käytön kannattaja. T:kolmen lapsen isä
kuri olla pitää, mutta ei väkivaltaa!