Vapaakirkollisen evankelista Hilja Aaltosen 95-vuotispuhe:
”En löydä niin kauniita sanoja, joilla kiittäisin kaikkia teitä ystäviä ja vieraita, jotka olette täällä. On suuri lähdehetki nähdä pitkän työpäiväni päättyessä, tässä hiljaisuudessa, että jälkiä on jäänyt, ystävät muistavat.
Kun sydän pelkää Suurilla Ovilla onko työni ollut turhaa, tämä juhla on sellainen pilleri, jota kukaan lääkäri ei voi antaa vanhuuden väsymykseen. Kun saan elää tällaisen muistelujen hetken, se nostaa henkeä, sydäntä, mieltä ja ajatusta. Se antaa pisaran nuoruutta vanhuuden hiljaisiin askeliin.
Olen sydämestäni kiitollinen, että olen saanut tehdä tämän pitkän päivätyön. Tässä työssä ei ole ollut kesälomia. Minulla on nyt ensimmäinen loma elämässäni, kun saan olla hiljaa vuoteessani. Nytkin minulla on kynä ja paperi yöllä ja päivällä varattuna ja siihen on jäänyt aina jälki, kun Taivas on ottanut yhteyttä. Minulla näyttää olevan työvuoroni loppuun saakka. Herra sanoi minulle, että kun lähden pellolta juhlaan — minne minun sydämeni odottaa — lähden ase kädessä. Tätä lähtöä minä nyt odotan. En sano Taivaalle, että kiirehdi tuloasi, sillä minun on hyvä olla täällä. Lähden, kun aika tulee.
Kiitän teitä seurakunta, kirkkokunta ja koko Suomen kansa. Minulla on sellainen näky, ettei ole kaukana se päivä, jolloin kaikista seurakunnista ja kirkoista alkaa uusi apostolinen helluntaiaika. Opit, suunnat ja riidat unohtuvat, kun päästään armon meren laineille. Alkaa herätys, jolloin ihmeet ja merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Tämä Herran ihana virta, iltatuuli, voiman tuuli kaataa kaikki kirkkojen opilliset rajat ja sulattaa yhteen morsiusseurakunnan. Seurakunnalla on yksi kaunistus — veren merkki ja sen laulussa on yksi sävel — Golgatan rakkauden sävel. Sen reviireissä on yksi sanoma, anteeksiantamus Jeesuksessa Kristuksessa.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana harva pappi on uskaltanut sanoa, että Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä. Olen kaivannut sitä ja minun henkeni nälkä on syventynyt. Nyt sanoma kuuluu. Odotan, että Suomi astuu uuteen helluntaihin, joka kaataa kaikki rajat ja näkemykset. Silloin Jumalan kansa ylistää sydän sydäntä vasten morsiamen kauneutta ja ylistää ikävää nähdä uskon muuttumista näkemiseen. Toivon kirkolleni ja seurakunnalleni uutta Hengen kevättä. Toivon vanhanaikaista, hiljaista, apostolista voimavirtaa, joka ei aja hyppimään ja tanssimaan rukoushetkissä, vaan joka painaa kasvoilleen ristin juurelle ja jossa kyyneleet ovat alttarien kaunistuksena.
Odotan hurskasta ja hiljaista Hengen tuulta, sadetta Pyhästä Hengestä kirkolleni ja koko kansalleni. Se ei ole kaukana. Sen lämpö jo tuntuu. Tämä sukupolvi näkee ja minulle on sanottu, että minäkin saan nähdä pisaran siitä uudesta päivästä. En ole vielä sitä nähnyt, mutta tuntenut olen: lähellä se on.
Valmistaudutaan seurakuntina tähän uuteen sateeseen. Kasvattakaa kansa hyväksymään armolahjojen ihmeet, kun ne annetaan Pyhästä Hengestä. Silloin seurakunnan alttarit ovat auki jumalalliselle veren voimalle, eikä kansa asetu vastustamaan ihmeiden ja merkkien ilmestymistä seurakunnissa. Kasvattakaa myös uusia apostoleja, jotka pitävät totuuden sauvan, Jumalan sanan pystyssä silloin, kun tämä tuuli alkaa puhaltaa. Silloin virta pysyy raittiina, kirkkaana ja puhtaana ja siinä asuu Jumalan voima.
Tässä aatossa me olemme. Huominen näyttää hyvältä. Jumalan siunausta. En sano hyvästi, sanon vaan näkemiin. Amen.”
”En löydä niin kauniita sanoja, joilla kiittäisin kaikkia teitä ystäviä ja vieraita, jotka olette täällä. On suuri lähdehetki nähdä pitkän työpäiväni päättyessä, tässä hiljaisuudessa, että jälkiä on jäänyt, ystävät muistavat.
Kun sydän pelkää Suurilla Ovilla onko työni ollut turhaa, tämä juhla on sellainen pilleri, jota kukaan lääkäri ei voi antaa vanhuuden väsymykseen. Kun saan elää tällaisen muistelujen hetken, se nostaa henkeä, sydäntä, mieltä ja ajatusta. Se antaa pisaran nuoruutta vanhuuden hiljaisiin askeliin.
Olen sydämestäni kiitollinen, että olen saanut tehdä tämän pitkän päivätyön. Tässä työssä ei ole ollut kesälomia. Minulla on nyt ensimmäinen loma elämässäni, kun saan olla hiljaa vuoteessani. Nytkin minulla on kynä ja paperi yöllä ja päivällä varattuna ja siihen on jäänyt aina jälki, kun Taivas on ottanut yhteyttä. Minulla näyttää olevan työvuoroni loppuun saakka. Herra sanoi minulle, että kun lähden pellolta juhlaan — minne minun sydämeni odottaa — lähden ase kädessä. Tätä lähtöä minä nyt odotan. En sano Taivaalle, että kiirehdi tuloasi, sillä minun on hyvä olla täällä. Lähden, kun aika tulee.
Kiitän teitä seurakunta, kirkkokunta ja koko Suomen kansa. Minulla on sellainen näky, ettei ole kaukana se päivä, jolloin kaikista seurakunnista ja kirkoista alkaa uusi apostolinen helluntaiaika. Opit, suunnat ja riidat unohtuvat, kun päästään armon meren laineille. Alkaa herätys, jolloin ihmeet ja merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Tämä Herran ihana virta, iltatuuli, voiman tuuli kaataa kaikki kirkkojen opilliset rajat ja sulattaa yhteen morsiusseurakunnan. Seurakunnalla on yksi kaunistus — veren merkki ja sen laulussa on yksi sävel — Golgatan rakkauden sävel. Sen reviireissä on yksi sanoma, anteeksiantamus Jeesuksessa Kristuksessa.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana harva pappi on uskaltanut sanoa, että Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä. Olen kaivannut sitä ja minun henkeni nälkä on syventynyt. Nyt sanoma kuuluu. Odotan, että Suomi astuu uuteen helluntaihin, joka kaataa kaikki rajat ja näkemykset. Silloin Jumalan kansa ylistää sydän sydäntä vasten morsiamen kauneutta ja ylistää ikävää nähdä uskon muuttumista näkemiseen. Toivon kirkolleni ja seurakunnalleni uutta Hengen kevättä. Toivon vanhanaikaista, hiljaista, apostolista voimavirtaa, joka ei aja hyppimään ja tanssimaan rukoushetkissä, vaan joka painaa kasvoilleen ristin juurelle ja jossa kyyneleet ovat alttarien kaunistuksena.
Odotan hurskasta ja hiljaista Hengen tuulta, sadetta Pyhästä Hengestä kirkolleni ja koko kansalleni. Se ei ole kaukana. Sen lämpö jo tuntuu. Tämä sukupolvi näkee ja minulle on sanottu, että minäkin saan nähdä pisaran siitä uudesta päivästä. En ole vielä sitä nähnyt, mutta tuntenut olen: lähellä se on.
Valmistaudutaan seurakuntina tähän uuteen sateeseen. Kasvattakaa kansa hyväksymään armolahjojen ihmeet, kun ne annetaan Pyhästä Hengestä. Silloin seurakunnan alttarit ovat auki jumalalliselle veren voimalle, eikä kansa asetu vastustamaan ihmeiden ja merkkien ilmestymistä seurakunnissa. Kasvattakaa myös uusia apostoleja, jotka pitävät totuuden sauvan, Jumalan sanan pystyssä silloin, kun tämä tuuli alkaa puhaltaa. Silloin virta pysyy raittiina, kirkkaana ja puhtaana ja siinä asuu Jumalan voima.
Tässä aatossa me olemme. Huominen näyttää hyvältä. Jumalan siunausta. En sano hyvästi, sanon vaan näkemiin. Amen.”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja silti justiinsa tästä tädistä eräs vanhoillislestadiolainen naiseläjä katsoi asiakseen tokaista, että "Hiljalla on muuten kaikki hyvin mut sillä ei oo synnit anteeksi"...
Tutkimattomat on herrain tiet! ;-)